Leta i den här bloggen

söndag 15 mars 2020

THL ohjeet ZIKAvirukssta

Zikavirus







Mikä on zikavirus?
Zikavirus kuuluu flavivirusten sukuun, johon kuuluvat myös muun muassa TBE-virus, denguevirus sekä Länsi-Niilin virus. Flavivirusten isäntinä toimivat ihmiset sekä muut nisäkkäät, mutta ne leviävät usein isännästä toiseen esimerkiksi hyttysten välityksellä.

Miten zikavirus tarttuu? 
Zikavirus tarttuu ihmiseen ensisijaisesti hyttysten välityksellä. Zikavirusta levittävät Aedes-sukuun kuuluvat päiväaktiiviset hyttyset, jotka levittävät myös muun muassa dengue- ja chikungunyavirusta.
Hyttysen piston lisäksi zikavirus voi siirtyä esimerkiksi äidistä sikiöön raskauden aikana tai synnytyksen yhteydessä.
Virus voi tarttua myös suoraan henkilöstä toiseen seksin välityksellä. Tartunta suoraan henkilöstä toiseen on harvinaista, mutta tapahtuneita tartuntoja on raportoitu.
Seksin välityksellä saadut tartunnat ovat valtaosin tapahtuneet miehestä naiseen, mutta myös yksittäinen tartunta naisesta mieheen on dokumentoitu. Tapauksia raportoidaan todennäköisesti lisää, sillä edellä mainittuja tartuntatapoja tutkitaan nyt aiempaa tarkemmin.

Miten zikavirusinfektion tarttuminen ehkäistään?
Ainoa keino ehkäistä zikavirusinfektion tarttumista on hyttysten pistoilta suojautuminen muun muassa käyttämällä karkotteita sekä pukeutumalla pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaaleisiin vaatteisiin. Erityisen tärkeätä hyttysiltä suojautuminen on raskaana olevilla.
Hyttysen pistoilta suojautuminen (Matkailijan terveysopas)
Seksin välityksellä zikaviruksen leviämisen voi ehkäistä kondomin käytöllä. On muistettava, että virus voi tarttua myös oireettomista kantajista. Zikaviruksen on todettu pysyvän siemennesteessä taudinaiheuttamiskykyisenä maksimissaan 40 päivää.
Zikavirusta vastaan ei tällä hetkellä ole rokotetta, sillä sen kehittely on vasta alkuvaiheessa.

Suositus raskaana oleville
Raskaana olevien on hyvä keskustella terveydenhuollon ammattilaisten kanssa matkustamisen riskeistä ja heitä suositellaan siirtämään ei-välttämätöntä matkaa.
 
Mitkä ovat zikavirusinfektion oireet?
Zikaviruksen aiheuttama infektio on useimmiten lievä tai jopa oireeton ja vaatii harvoin sairaalahoitoa. Siihen voi kuitenkin liittyä oireita, kuten
  • kuumetta
  • silmätulehdus
  • ihottumaa sekä
  • nivel- ja lihaskipuja.
Taudin itämisaika on 3–12 päivää ja oireet kestävät noin 2–7 päivää.

Mitkä ovat zikavirusinfektion jälkitaudit ja seuraukset?
Sikiöille zikavirusinfektio voi aiheuttaa synnynnäisiä kehityshäiriöitä, etenkin jos äiti on saanut infektion alkuraskauden aikana.
Vuoden 2015 aikana erityisesti Brasiliassa, mutta myös Ranskan Polynesiassa zikavirusepidemia-alueilla raportoitiin selvästi tavallista enemmän synnynnäisiä keskushermoston kehityshäiriöitä, kuten mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä.
Mikrokefaliatapauksia on raportoitu myös muista Latinalaisen Amerikan maista, joihin zikavirusepidemia on nyt levinnyt. Yhteys zikavirusinfektioon on varmistunut, mutta ongelman yleisyydestä ja riskin suuruudesta raskauden aikana on edelleen erilaisia arvioita (1–10 %).
Myös Guillan-Barré-oireyhtymätapausten määrän on huomattu lisääntyneen zikavirusepidemia-alueilla. Guillain-Barré-oireyhtymä eli hermojuuritulehdus on komplikaationa harvinainen ja zikaviruksen lisäksi sitä aiheuttavat myös monet muut mikrobit. Tällaisia ovat esimerkiksi yleisenä ruokamyrkytysten aiheuttajana tunnettu kampylobakteeri, hengitystietulehduksia aiheuttavat virukset sekä vesirokkovirus.

Miten zikavirusinfektio todetaan?
Zikavirus voidaan osoittaa verinäytteestä ja virtsasta PCR-tutkimuksella.
Tuoreessa zikavirusinfektiossa muodostuu myös vasta-aineita, joista tauti voidaan joissain tapauksissa todeta. Ristireaktioiden vuoksi veren vasta-ainetutkimustulos vaatii kuitenkin erikoistuneen laboratorion tulkinnan.

Miten zikavirusinfektiota hoidetaan?
Zikavirusinfektioon ei ole olemassa lääkehoitoa, vaan hoito on oireiden mukaista.
Ohjeita terveydenhuollolle zikavirustapauksiin

Miten paljon zikavirusta esiintyy ja miten sitä seurataan?
Virusta on havaittu ensimmäisen kerran apinoiden keskuudessa Ugandassa vuonna 1945. Hiukan myöhemmin, vuonna 1952, virusta havaittiin ensimmäisen kerran myös ihmisissä sekä Ugandan että Tansanian alueilla.
Aikaisemmin pieniä zikavirusepidemioita ja yksittäisiä tautitapauksia on esiintynyt Länsi- ja Keski-Afrikassa sekä Kaakkois-Aasiassa. Vuosien 2014–2016 aikana virus kuitenkin levisi vauhdilla myös Etelä- ja Väli-Amerikassa, missä sitä ei ollut aiemmin tavattu. Tapauksia todettiin myös Tyynenmeren saarilla, etenkin Ranskan Polynesiassa vuosina 2013–2014, missä kymmenet tuhannet sairastuivat zikavirusinfektioon.
Zikaviruksen leviäminen tulevaisuudessa edelleen uusille alueille on erittäin todennäköistä, sillä virusta levittäviä hyttyslajeja tavataan maailmalla laajasti.
WHO:n kartta taudin alueista, joilla zikavirusta esiintyy tai on aiemmin esiintynyt 
Lue zikaviruksen esiintyyvydestä Suomessa

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar