Kaliki-virukset (Calici virus). Noro-virus , Sapo-virus. Suomen EVIRA:n antamat ohjeet

Sanomalehdistöstä: Ruotsissa odotetaan tämän talven  oksennustautiviruksesta tavallista äkäisempää. VINTERKRÄKSSJUKA
http://www.sydsvenskan.se/halsa--motion/
Kuitenkaan  (Ruotsin)   Folkhälsomyndigheten  ei anna  viikkoraportissaan  niin  järisyttävää tekstiä asiasta ollenkaan kuin sanomalehti,  päinvastoin tilanne olisi hallinnassa. .
.
Calicivirusrapport v 45 - publicerades 12 november (PDF-dokument, 685 kB)
Folkhälsomyndigheten rapport för vecka 45 visar att antalet fall av noro- och sapovirus fortsatt ligger på en för årstiden förväntat låg nivå. Totalt rapporterades 38 fall av norovirus och 3 fall av sapovirus. Även antalet sökningar på 1177.se Vårdguiden som inkluderar ordet "vinterkräksjuka" ligger på en låg nivå.

Kuitenkin otan esiin aktuellit suomalaisohjeet: 
ensin EVIRA ( Elintarvikeviraston ohjeet)  sitten THL .( Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen ohjeet)

•  Omat  yksinkertaisimmat  ohjeet:  Muistettava kaliki-virusten suhteen, että hyvä käsihygienia olennaista.. (Vain siten päästään noihin nykyisiin mataliin taudinleviämisnumeroihin).

Kannattaa katsoa huushollinsa valmiiksi käsittelemään tarpeen tullen  talven tarttuvaa oksennustautia .
 Kannattaa hankkia kertakäyttöpyyhkeitä  siis talouspaperirullia keittiöön ja kylpyhuoneeseen sekä  saippuaa ja  käsidesinfektioainetta. Roskapussit, jonne paperinenäliinat ja talospaperijäteen sulkee, kannata myös tiheämmin viedä  jäteastioihinWC- pöntön pesemistä ei saa unohtaa.  Voi lorauttaa klooriakin pönttöön  tarvittaessa. ja siihen pesutveteen, jolla lattialle levinneen oksennuksen korjaa. Jos tulee oksennusjätteitä yli pöntön  laidan  ne pitää  saada  nopeasti korjattua niillä kertakäyttöisillä  talouspapereilla .  Ei ole haitaksi pitää  kertakäyttöisiä suojakäsineitä siivotessa, kun  asettaa ne sitten roskapussiin käytön jälkeen. Ruoan kuumenus ja  tiskin pesu kuumassa vedessä ovat tärkeitä.

 Eviran tekstistä saa lisää  tarkkoja ohjeita.

• EVIRA-ohjeet ( Elintarvikeviraston ohjeet)

Mikä on norovirus?

Norovirukset ovat yleisimpiä vatsatautien aiheuttajia niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Ne säilyvät hyvin isäntäeläimen ulkopuolellakin, tarttuvat helposti ja muuntuvat nopeasti uusiksi virusmuunnoksiksi. Norovirustartunnat ilmenevät yleisimmin talvella ja alkukeväällä (Kuva 1). Uuden norovirusmuunnoksen syntyessä se saattaa levitä pandemian lailla eri maanosiin jopa muutamassa kuukaudessa.
Suomessakin yhä suurempi osuus ruokamyrkytystapauksista on noroviruksen aiheuttamia. Tämä koskee sekä epidemioiden (Kuva 2) että epidemioissa sairastuneiden osuutta. Norovirusten aiheuttamissa ruokamyrkytysepidemioissa on sairastunut keskimäärin yli kaksinkertainen määrä ihmisiä verrattuna muihin ruokamyrkytysepidemioihin.

Millaisia oireita norovirus aiheuttaa?

Norovirustartunnan tyypilliset oireet ovat äkillisesti alkava oksentelu ja ripuli. Muita mahdollisia oireita ovat pahoinvointi, vatsakipu, päänsärky, väsymys, vilunväristykset ja lihaskipu. Tartunnan oireet kestävät yleensä 1-3 vuorokautta, mutta oireet voivat pitkittyä varsinkin lapsilla ja henkilöillä, joilla on huono vastustuskyky. Norovirustartunta voi olla myös lieväoireinen tai oireeton.

Miten norovirus tarttuu?

Norovirustartunta on mahdollista saada virusta sisältävästä ruoasta tai vedestä. Norovirus tarttuu herkästi ihmisestä toiseen suoraan ja monia muita eri reittejä. Tärkeimpinä leviämisreitteinä pidetään noroviruksia sisältävän ulosteen tai oksennuksen kulkeutumista pinnoilta suuhun sekä pisaratartuntana aerosolissa (ns. uloste-suu- eli feko-oraalinen tartuntareitti).

Mistä elintarvikkeista norovirus voi tarttua?

Useat noroviruksen aiheuttamat ruokamyrkytykset ovat olleet peräisin saastuneista vadelmista, nuorista vihreistä sipuleista ja lehtivihanneksista (esimerkiksi salaatit, yrtit ja idut) muita tuoretuotteita unohtamatta. Lisäksi simpukoiden, kuten kampa- ja sinisimpukoiden ja ostereiden, on todettu usein aiheuttaneen norovirustartuntoja. Jätevedellä saastunut kastelu-, pesu- tai esim. simpukoiden kasvatusvesi voi saastuttaa elintarvikkeita.
Toisaalta mikä tahansa elintarvike, jota ei käsittelyn jälkeen kuumenneta ennen syöntiä, voi sisältää ruoan käsittelijästä peräisin olevia viruksia. Sen vuoksi noroviruksella helposti saastuviin valmisteisiin kuuluvat myös voileivät ja sellaiset konditoriatuotteet, joiden valmistus vaatii runsasta käsittelyä ilman valmisteen kuumentamista.

Miten noroviruksen leviämistä voi estää?

Noroviruksen leviämistä ihmisestä toiseen ja ihmisestä elintarvikkeisiin voidaan ehkäistä hyvällä tuotantohygienialla, asianmukaisella suojavaatetuksella sekä vatsaoireita sairastavien henkilöiden pidättäytymisellä elintarvikkeiden käsittelemisestä ja riittävän pitkillä sairauslomilla. Käsien huolellinen peseminen saippualla ja vedellä on ensisijainen keino torjua viruksen leviämistä tartuntaa kantavasta henkilöstä. Käsien desinfioiminen pesun jälkeen voi olla hyödyllistä.
Elintarvikkeiden tuotantotiloissa on noudatettava siisteyttä ja muistettava myös taukotilojen puhtaanapito. Erityisesti käsin kosketeltavat kohteet kuten vesihanat, ovenkahvat, keittiökoneiden kädensijat ja kaappien vetimet on syytä puhdistaa jopa useita kertoja päivässä vatsatautiepidemia-aikana. Norovirukseen sairastuneen oksennus tai ulostetahrat tulee välittömästi pestä vahvalla klooria sisältävällä pesuaineella. Puhtaanapidosta huolehtivien henkilöiden on syytä pitää suojakäsineitä ja hengityssuojainta suojautuakseen tahroista ilmaan leviäviltä pisaroilta.
Elintarvikkeiden kuumentaminen tuhoaa tai ainakin vähentää aina virusten määrää. Evira suosittelee ulkomaisten pakastemarjojen kuumentamista kauttaaltaan vähintään +90 celsiusasteessa viiden minuutin ajan tai keittämistä kahden  minuutin ajan riskin vähentämiseksi.
Kuumentamatta syötävien elintarvikkeiden alkutuotannosta ja alkutuotannossa käytettävän veden laadusta tulee huolehtia erityisen tarkasti, koska norovirusten tuhoaminen ilman kuumennuskäsittelyä on käytännössä mahdotonta. Kasvisten ja merenelävien kasvuympäristöihin on kiinnitettävä huomiota ja niiden hygieenistä tilaa on seurattava.
Koska noroviruksen toteamiseen ei ole rutiinimenetelmiä ja sen poistamiseen ja vähentämiseen elintarvikeketjussa on rajoituksensa, elintarvikkeen jäljitettävyys ja tuotantoketjun tunteminen elintarvikealan yrityksissä on sitäkin tärkeämpää raaka-aineiden laadusta varmistuttaessa.

Miten norovirustartuntaa hoidetaan?

Noroviruksen aiheuttama tauti paranee yleensä itsestään eikä sairaalahoitoa tarvita. Voimakkaat äkilliset ripulitauti- ja oksennustapaukset, etenkin lapsilla ja ikäihmisillä, voivat kuitenkin vaatia suonensisäistä nesteytyshoitoa sairaalassa.

Tuhoaako käsidesi noroviruksen?

Desinfiointiaineita ei saa käyttää korvaamaan saippuapesua. Ensisijaisesti suositellaan huolellista käsien pesua lämpimällä vedellä ja saippualla. Hyvin pestyille käsille voidaan lisäksi käyttää alkoholipitoista käsidesiä. Kun käsitellään sellaisenaan syötäviä elintarvikkeita joukkoruokailua varten, suositellaan lisäksi suojakäsineiden käyttöä. Suojakäsineet on vaihdettava uusiin aina, kun niiden epäillään likaantuneen ja kun siirrytään käsittelemään kypsää elintarviketta.

Miten pinnat pitäisi puhdistaa, jotta norovirus tuhoutuu?

Noroviruksen tuhoutuminen pinnoilta riippuu monesta tekijästä, kuten pintamateriaaleista, lian tyypistä ja määrästä, norovirusten määrästä ja lämpötilasta, eikä yleispätevää, kaikille pinnoille soveltuvaa menetelmää ole. Pesu- ja desinfiointiaineen valmistajan ohjeiden noudattaminen antaa kuitenkin aina parhaan tuloksen.
Pintojen puhdistaminen pitää aina aloittaa näkyvän lian poistamisesta, minkä jälkeen pinta desinfioidaan kullekin pintamateriaalille parhaiten soveltuvalla (esimerkiksi hypokloriittia, peretikkahappoa tai peroksimonosulfaattia sisältävällä) desinfiointiaineella. UV-valolla saadaan myös tuhottua norovirusta, kunhan UV-valon teho on riittävä.
Oksennus- ja ripulitahrat pyyhitään pinnoilta käyttäen tavanomaista pesuainetta ja kertakäyttöistä siivousliinaa, joka on hävitettävä käytön jälkeen. Puhdistuksen jälkeen pinnat desinfioidaan; yleisesti suositellaan 1 000-5 000 ppm aktiivista klooria sisältävää desinfiointiainetta. Vaikutusajan on oltava riittävä.

Onko norovirusta vastaan rokotusta?

Tällä hetkellä (v. 2013) käytettävissä ei ole norovirusrokotetta. Rokotteeseen tähtäävää kehitystyötä tehdään kuitenkin useissa maissa. Tehokkaiden rokotteiden valmistusta vaikeuttaa norovirusten monimuotoisuus ja nopea muuntumiskyky, minkä vuoksi norovirustartunnan saanut ihminen on vastustuskykyinen vain lyhyen aikaa.

Voiko sairastua norovirukseen uudestaan, jos on sairastanut sen aikaisemmin?

Kyllä. On tyypillistä, että jokainen ihminen sairastaa useita noroviruksen aiheuttamia oksennus- ja ripulitauteja elämänsä aikana. Tartunnan saanut henkilö kehittää lyhytaikaisen, arviolta puoli vuotta kestävän vastustuskyvyn kutakin sairastamaansa viruskantaa vastaan. Muodostuneet vasta‐aineet eivät useinkaan suojaa muilta noroviruskannoilta.

Mistä saan lisätietoja noroviruksesta?

• Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL
• Evira
• Centers for Disease Control and Prevention CDC
• European Centre for Disease Preverntion and Control ECDC
• European Food Safety Authority EFSA
• Food and Agriculture Organization of the United Nations FAO
• Foodsafety

Päivitetty 08.08.2013

NORO-viruksen tieteellinen asema. Väitöskirja vuodelta 2009. Winter Vomiting Disease

Noroa norona NORO-viruksesta edelleen

NOROVIRUKSEN HOITOON SUUNNITELLAAN TERAPIAA.

NORO-viruksen tapoja ja sen vastaisen terapian hahmottelua käsittävä väitöskirja on antoisa ja koetan suomentaa siitä joitain kohtia, että saa käsitystä siitä, minkälaisen agenssin kanssa ollaan tekemisissä kun sanotaan että NORO-viruksesta on jälleen uutta uhkaa.
 Väitöskirjan tekijä on Gustav E. Rydell et al. täällä Göteborgissa 2009.
 Hänen väitöskirjansa nimi englanniksi on
 Norovirus, causative agent of winter vomiting disease, exploits several histo-blood group glycans for adhesion.
Työ on tehty biomedisiinisessä instituutissa kliinisen kemian ja transfuusiolääketieteen osastolla Göteborgin Yliopistossa Sahlgrenskan Akatemiassa. Sahlgrenskan Keskuskirjastoon on kirja leimattu 5.11. 2009 sisään, joten asia on hyvin tuoretta.

Väitöskirjaa käsittää osatutkimukset, jotka tässä luettelen:

(I) Vuodelta 2006 Larsson MM, Rydell GEP et al.
Antibody prevalence and titer to norovirus (genotype II) correlate with secretor (FUT2) but not with ABO phenotype or Lewis (FUT3) genotype. The Journal of Infectious Diseases 194(10) pages 1422-7.Tästä olen aiemmin tehnyt lyhyttä mainintaa suomeksi.

(II) Vuodelta 2009: Rydell GE, Nilsson J et al.
 Human noroviruses recognize sialyl Lewis x neoglycoprotein, Glycobiology 19(3), pages 309-20.

(III) Vuodelta 2009: Nilsson J, Rydell GE et al.
 Norwalk-virus like particles bind specifically to A, H and difucosylated Lewis but not to B histo-blood group active glycosphingolipids. Glycoconjugate Journal, Apr 23 DOI 10.1007/s 10719-009-9237-x.

(IV) (2009) Rydell GE, Dahlin AB et al.
 QCM-D studies of human norovirus VLPs binding to glycosphingolipids in supported lipid bilayers reveal strain specific characteristics…

Kirjan sisällössä on
 (1) taustaa  NORO-viruksesta, senhistoriaa ja kuvataan kliinisiä ilmenemismuotoja, akuutin infektion merkit, kroonisen infektion merkit, epätavalliset kliiniset ilmenemät ja asymptomaattiset ( oireettomat) infektiot.
Sitten luokitellaan NORO-virukset ja kerrotaan niitten laboratoriodiagnostiikasta, epidemiologiasta, kausiluontoisesta ilmenemisestä ja tartuntatavoista. Sitten kerrotaan, miten virus lisääntyy soluviljelmissä, minkälainen on sen rakenne ja genomi, kuvataan viruskapsidia ja viruksen kaltaisia partikkeleita (VLPs). Sitten on vuorossa patogeneesin kuvaus. Selvitetään eläinmallit, joissa virusta voi tutkia (Murine norovirus, hiiren NORO-virus; ihmisen NORO-virus possuissa ja vasikoissa), Kuvataan NORO-virus zoonoosit.
Selvitetään NORO-viruksen luomaa immuniteettia ja vasta-aineitten ristireaktioita.

(2) Sitten keskitytään GLYKOBIOLOGIAAN, mikä on NORO-viruksen suhteen olennainen asia tietää.

Minkälainen on glykaanin biosynteesi? Kuvataan eräitä glykokonjugaatteja, glykoproteiineja, proteoglykaaneja ja glykosfingolipidejä.

Nyt keskitytään erityisesti kudos-veriryhmäominaisuuksiin. Selvitetään ABO(H) ja Lewis histo-veriryhmäsysteemit. Kerrotaan näitten kudos-veriryhmille tyypillisten epitooppien biosynteesistä. Näitä ovat H-antigeenit, A-antigeenit, B-antigeenit ja Lewis antigeenit sekä sialyloidut ja sulfatoidut antigeenit. Sitten kirjoittaja selvittää, mikä on ABO(H) ja Lewis kudos-veriryhmä-järjestelmän varsinainen funktio, toiminta. Hän kuvaa ensiksi sialyyli Lewis x epitooppia ja sitten ABO(H) kudosveriryhmäjärjestelmää.

(3) Tutkija kertoo reseptoreista ja liittymistekijöistä.

(KOMMENTTI: Ihmisen solujen epitooppirakenteet toimivat virukselle reseptorina, joihin viruksilla on kehitetty ja jalostettu kykynsä takertua. Tutkija yrittää löytää sellaisia molekyylejä, jotka voisivatkin suojata ihmisen moninaisia epitooppeja niin, että virus ei saa niihin otetta)
Tutkija kuvaa glykokonjugaatteja,joita ovat proteoglykaanit .
Sitten selvitetään mitä on glykoproteiinit ja glykosfingolipidit.
Sitten kuvataan reseptoreita, eri viruslajeja ja virusten tropismia (= eli mikä virus valitsee minkäkinlaisen reseptorin itselleen kiinnittyessään ihmisen soluihin).

Mutta keholla on myös ”luonnollisia houkutuslintureseptoreitakin” ( natural decoy receptors) ja niiden tarkoitus on suojata soluja mikrobeilta fysikaalisena esteenä ja koska ne ovat lima- eli musiinirakenteisia ja geelimäisiä ja sakkaavat mikrobeja, ne poistuessaan siistivät soluympäristöä mikrobeista.
Proteiini-hiilihydraatti-interaktiot ovat multivalenttisia ja voivat muodostaa palautumattomia sidoksia.
 Monet vaipattomat virukset luottavatkin multivalenttisuuteen liittyessään.

Glykaanit voivat moduloitua myös muullakin tavalla kuin multivalenttisuudella. Esim N-glykaanin terminaalisen epitoopin muuttuminen ja konformaatio vaikuttuu, jos lisätään ydintä, jossa on fukoosia ja haaroittuvaa GlcNAc. Glykaanin biologinen -tunnistuskyky vaikuttuu.

Mainitaan erilaisista yhteyksistä isäntäkehon geneettisten ominaisuuksien ja eri infektioiden kesken.

Näistä protektiivisuutta määrävistä piirteistä tunnetaan esim:
P. falciparum malaria ja Hemoglobiini sirppisoluanemiassa.
P. vivax malaria ja Duffy antigeenireseptori kemokiineille (DARC) ( Reseptorin puute) .
Malaria ja erytrosyytin kalvon juova 3.
HIV-1 ja kemokiinireseptori 5, CCR5. ( Reseptorin puute)
Creuzfeldt-Jacob prionitauti ja prioniproteiini PRPN.
NORO-virus ja FUT2 ( sekretorinen status) mainitaan tässä yhteydessä.

Nämä ovat kuusi vahvinta havaittua assosiaatiota infektoivan taudin ja yleisen geenipolymorfian kesken. Sekretorisen statuksen ja NORO-viruksen kesken on siis myös tällainen vahva assosiaatio havaittu.

Eräs tunnettu heikompi assosiaatio on niillä, joilla on P-veriryhmästä p fenotyyppi. Heillä on resistenssiä parvovirusta B19 kohtaan.
Eräs assosioaatio on O veriryhmän ja vaikean koleramuodon kesken.

Sitten tutkija kuvaa sekretorisen statuksen merkityksen infektioalttiudessa.

Esimerkkinä on monta patogeenia:
BAKTEERI ja sekretorinen status
E.coli tunnistaa glykosfingolipidia Gal alfa4Gal ym. eräitä globosarjan keramideja, joita esiintyi non-sekretorisilla yksilöillä ja ne ovat bakteeria vahvasti sitovia pintaepitooppeja.

Sekretorisilla yksilöillä biosynteesi menee kohti Globo H (tyyppi 4)-keramideja, jotka ovat huonoja bakteerin sitojia. Sekretorisilla on parempi suoja E-coli-virtsatulehduksia vastaan.

Non-sekretoriset yksilöt ovat alttiitta myös Haemofilus influenzae, Neisseria meningitidis ja Str. pneumoniae bakteereille.

VIRUS ja sekretorinen status
Päinvastoin kuin mainituissa bakteeritulehduksissa non-sekretoriset henkilöt ovat vähemmän edustettuja niitten joukossa, jotka kärsivät influenssa A tai B-viruksista, rhinoviruksesta, RSV ja ECHO viruksista. FUT2 genotyypillä ja HIV-1 progressiolla lienee myös yhteyttä, non-sekretorisilla taudin kulku on pitkällä ajalla non-progressiivinen.

Myös H-pylori infektiolla ja sekretorisella statuksella on yhteyttä (BabA adhesiini tunnistaa sekretorisesta geenistä riippuvan glykaanin). Sekretorinen status liittyy myös ei-infektiivisiin tauteihin. Non-sekretorisilla on plasman B12-pitoisuudet korkeammat kuin sekretorisilla.


(4) Tutkija selvittää, miten NORO-virus suhtautuu glykaaniin.

Tässä onkin erikoista historiaa. Kliiniset tutkimukset 1970- ja 1980 luvulta olivat hämmentäviä tarkattaessa Norwalk-virusvasta-aineitten ja taudille herkkyyden välistä yhteyttä. Erityisen hämmentävää oli se, että monilla yksilöillä, jotka olivat aina vastustuskykyisiä NORO-virusta vastaan, ei ilmennyt edes vasta-aineita sitä kohtaan.

Sitten kun vuonna 1982 havaittiin että NORO-virukselle vastustuskykyisyys oli suvuittain kulkeva seikka, alettiin arvella, että kyse on jostain geneettisestä asiasta. Kun pystyttiin tuottamaan menestyksekkäästi VLP hiukkasia NORO-viruksesta (1992), voitiin alkaa etsiä mihin reseptoreihin ne sitoututuvat. Vuonna 2000 saatiin oikein läpilyönti, kun RHDV:n osoitettiin sitoutuvan kudosveriryhmäantigeeneihin H tyyppiin 2 ja A typpiin 2. (RHDV on kaniinin verenvuototaudin virus. Tämä virus tunnisti alfa1,2 fukosyloituneita glykaaneja)

Kaksi vuotta edellisen löydön jälkeen sama tutkijaryhmä keksi, että myös Norwalk virus tunnistaa H-antigeenia, kun tehtiin Norwalk- virusaltistuksia ja VLP tutkimuksia . Norwalk virus tunnisti H-antigeenista tyypin 1 ja tyypin 3 ketjuja. Norwalk VLP:t tunnistivat sekretoripositiivisilta yksilöiltä gastroduodenaalisen (mahalukun ja pohjukaissuolen) liittymän epiteelisoluja, mutta ei non-sekretorisilta yksilöiltä. Tähän perustuu se vastustuskyky, mikä non-sekretorisilla henkilöillä on tätä virusta vastaan. (2003). Sitten pystyttiin ihmisen sekretorinen status genotyypittämään vuonna 2005. B-veriryhmäläiset olivat vastustuskykyisiä- nimittäin Norwalk VLP pystyi hemagglutinoimaan veriryhmän O, A ja AB punasoluja, mutta ei B-veriryhmän punasoluja.

Entä muut NORO-virukset?

NORO-virusten sitoutumista voi hyvin tutkia sylkinäytteistä, koska syljen musiinirakenteet muistuttavat gastrointestinaalisen kanavan epiteeleillä oleva musiiniglykaanirakennetta. On kerätty kaikista ABO(H) ja Lewis kudosveriryhmäläisistä sylkinäytteitä NORO-virustutkimuksiin. On saatu koottua tiedot sitoutumisista spesifisiin glykaaneihin, neoglykoproteiineihin tai polyakryyliamidiin. Koko joukko eri VLP kantoja tutkittiin. Geno-ryväs selvitettiin ja virukset testattiin non sekretorisilla ja sekretorisilla O, A ja B veriryhmä antigeenin omaavilla.

Vuonna 2004 havaittiin, että ABO(H) ja Lewis nimisiin kudosverirhmästruktuureihin kiinnittymisen lisäksi NORO-virus VLP löytää kiinnittymiskohtaa myös heparaanisulfaatista. Uusi löytö on, että GII VLP tunnistaa SLe x ja sen rakenneanalogeja.

(5) Taudinpurkauksista tehtyjä tutkimuksia

Ruotsissa vuonna 2005 selvitettiin eräs NORO-virusepidemia. 38 oireilevaa genotyypitettiin sekretorisen statuksen suhteen. Viruskanta oli GII.4, joka aiheuttaa sairaaloissa NORO-viruspurkauksia. Kolmesta sairaalan ulkopuolella tapahtuneesta infektionpurkaumasta diagnosoitiin GI.6 ja GII.6 tyypin NORO-viruskantoja. Yhteensä 53 symtomaattisesta ja 62 asymptomaattisesta yksilöstä katsottiin genotyyppi, FUT2 polymorfismi ja todettiin lopuksi, että oireilevien joukossa ei ollut yhtään non-sekretorista yksilöä. Hetero- ja homotsygoottisten sekretoristen yksilöitten kesken ei ollut eroa. Nonsekretoristen vastustuskyky GII.4 NORO-viruskantaa vastaan on todettu Tanskassakin (2007), mutta he voivat oireilla GI.3 kannasta. A-veriryhmän omaavia oli suurin joukko infektoituneista verrattuna asymptomaattisten määrään erään kiinalaisen tutkimuksen mukaan (2008). O-veriryhmäläisllä jakaantuma oli päinvastainen. GII.4 VLP tunnistaa sylkinäytteitä O-veriryhmäläisiltä huonommin kuin A, B ja AB-veriryhmäläisiltä.

Rintamaidon protektiivinen vaikutus
Rintamaito sisältää kudos-veriryhmäantigeenejä vapaina glykaaneina, glykosfingolipideinä (GSL) ja glykoproteiineina. Koeputkitutkimuksissa on havaittu, että sekretoristen (mutta ei nonsekretoristen) äitien maito estää NORO-viruksen VLP:itten sitoutumisen alfa1,2fukosyloituihin glykaaneihin. Fenotyyppisissä tutkimuksissa on havaittu, että veriryhmien A ja B antigeeneja ei ilmene maidossa. (Analogisesti tämän kanssa ei havaittu mitään blokeeraavaa vaikutusta eräällä sellaisella viruskannalla, joka tunnisti vain A ja B antigeenin sekretorisilla yksilöillä). Vauvojen ruokinta äidinmaidolla antaa suojaa kaliki-viruksia vastaan, esittaa eräs meksikolainen tutkimus. Kalikivirusinfektioita tapahtui vähemmän niillä vauvoilla, joiden saamassa maidossa oli korkeampi pitoisuus alfa1,2-linkkiytyneitä fukooseja.

Viruksen hiilihydraattia sitovat kohdat
Vasta-ainetutkimuksissa havaittiin, että vasta-ainetta sitova epitooppi lokalisoitui kapsidiproteiinin P2 domaaniin, mikä vastannee soluun sitoutumisesta. P partikkeli ja P dimeeri pitivät yllä sitoutumisen spesifisyyttä. Norwalk viruksessa näyttää olevan kaksi lähekkäin sijaitsevaa sitovaa kohtaa.
Sitova kohta on taskumainen ja havaittiin kiderakenteeltaan eräästä GII.4 kannasta, sen P-dimeeristä, -kun selvitettiin sen kompleksia B-veriryhmän trisakkaridin kanssa (2007). Sitovaa taskua ympäröi aminohapot; alfa1,2-linkkiytynyt fukoosi oli tiukasti sitoutuneena interaktioon seitsemän aminohapon kanssa, jotka kaikki ovat mitä konservoiduimpia GII NORO-viruskannoissa. Terminaalinen alfaGal tähde oli myös sitoutuneena, mutta beetaGal-toimi vähän kuin telineenä. Vuonna 2008 pystyttiin määrittämään ne aminohapot, jotka osallistuvat glykaanin tunnistukseen.
Esim. H tyyppi 1 rakenteen alfafukoositähe ja A rakenteen alfaGalNAc tähde tekivät hydrofobisen interaktion viruksen tryptofaaniin(Trp-375). Mutta B-ryhmän rakenteen alfaGal ei tehnyt interaktiota, koska siinä on OH-ryhmä N-asetamidoryhmän sijasta. Näin H-tyyppi1 pentasakkaridi ja A trisakkaridi sitoutuivat samaan kohtaa, mutta eri tavalla. Sitäpaitsi alfaFuc näytti olevan minimaalisesti mukana tässä A trisakkaridin sitoutumisessa.

http://www.cryst.bbk.ac.uk/pps97/assignments/projects/emilia/abo.gif

http://bp3.blogger.com/_DZH2cmCoois/Rdyfsu4z71I/AAAAAAAABAQ/LKDzwoxCg1M/s400/box+8-02.jpg

(6) Antiviraali terapia

LIITTYMISEN ESTÄJÄT YLEENSÄ

-viruksen kiinnittymisen estäjät, multivalentit
-anti-adheesiomolekyylit, glykaani-mimeetit, selektiiniantagonistit, anti-adhesiinit, sulfoidut -polysakkaridit,
-patogeenin agglutinaation estäminen
-monovalentit kiinnittymisen estäjät
-reseptoriia sitovan taskun blokeeraajat
-uusien lääkkeiden luomisen aluetta …

MUUT ANTIVIRUSLÄÄKKEET YLEENSÄ

-proteaasit,
- käänteisen transkription estäjät
- interferoniterapiat
- influenssalääkkeet, amantadiini, neuraminidaasin estäjät
-Suurin osa näistä noin 40 antiviraalista lääkkeestä kohdistuu viruksen entsyymeihin.

ROKOTTEET YLEENSÄ

Rokotteita on tehokkaasti kehitelty mm isorokkoa, poliota, tuhkarokkoa, parotiittia ja vihurirokkoa vastaan. Ainakin 15 viruspatogeenia on saanut vastaansa rokotteita. Influenssarokotuksia tulee ottaa vuosittain, koska virus on erittäin nopeasti antigeeniään muunteleva. Jotta rokote tehoaisi, sen tulee aiheuttaa neutraloivien vasta-aineitten muodostumista virusta kohtaan. Koska taas sellaiset vasta-aineet suuntautuvat viruksen reseptoria sitovaa kohtaa vastaan, täytyy olla tietoa viruksen ja reseptorin välisestä interaktiosta kehiteltäessä rokotetta.

ANTI-NOROVIRUSTERAPIA

Viime aikoina muutama harva tutkimus on esittänyt viruksen liittymistä estäviä lääkeaineita NORO-viruksen suhteen.

Yksi tutkimus esitti inhibiittoreita, jotka perustuvat alfa 1,2-fukosyloituneihin glykaani-hydrogeeli-konjugaatteihin (2006) . Eräs toinen tutkimus seuloin 5000 lääkkeenkaltaisen pienen molekyylin joukosta esiin 14 molekyyliä, jotka pystyivät 50%:seen inhibitiotehoon.

Väitöskirjan tekijä sanoo, että useista syistä ruotsalaiset tutkijat pitävät NORO-virusta sopivana kohteena luotaessa antiadhesiivista terapiaa.

Ensinnäkin on jo osoitettu mahdollisuudet poistaa erilaisten NORO-viruksien ja alfa 1,2-fukosyloituneiden glykaanien välinen interaktio. Viruksen ja glykaanin interaktion estämisestä on jo esimerkkinä sekretoristen äitien vauvojen saama suoja gastroenteriitiltä (2004)

Toiseksi on haastavaa kehittää rokotetta NORO-virusta vastaan, koska immuniteetti on kompleksista ja antigeenit ovat kovin vaihtelevia eri kantojen kesken. Vuosikymmennen aikana tapahtunut GII.4 kannan evoluutio viittaa siihen, että on tarve uudesta rokotteesta aivan influenssarokotteen tapaan, sillä uusia epidemisiä variantteja tulee tuon tuosta.

Kolmanneksi NORO-virusinfektio soveltuu hyvin profylaktisen terapian kohteeksi, koska se aiheuttaa laajoja purkauksia tiheissä väestöissä kuten sairaaloitten sisällä tai risteilylaivoilla. Tämä on tärkeää siksikin, koska anti-adhesiivisten aineitten terapeuttinen teho on parhainta kun sitä annetaan ennen patogeenialtistusta, mikä on analogista neuraminidaasi-inhibiittoreille influenssan suhteen.

Lopuksi NORO-virus-inhibiittorin anto saattaa olla yksinkertaista, koska sen on toimittava mahasuolikanavan alueella ”decoy ” mekanismilla, houkuttelemassa virusta. Täten lääkettä ei tarvitse optimoida kehon soluihin otettavaksi tai kuljetettavaksi kehokudoksiin, ja tämä  alentaa sivuvaikutuksia muualla kehossa.

http://images.google.se/images?gbv=2&hl=sv&client=firefox-a&rls=org.mozilla%3Aen-US%3Aofficial&sa=3&q=NORO+virus&btnG=S%C3%B6k+bilder

Siis kommenttini: Summa summarum. Ollaan odottamassa uutta pahempaa NORO-virusta Pohjolaan. Mitään rokotetta tai täsmälääkettä ei ole olemassa. Käsienpesu, joka on käytössä pandemista influenssaa estävänä ja muu vastaava hygienia voi auttaa välttämään NORO-virustakin. ( Pesu vedellä ja saippualla ensisijaisesti)

NOROVIRUKSELLA (2009) on uusi variantti etelämailla

Voiko parempi käsihygienia suojata uusilta NORO-virusvarianteilta? 

LÄHDE: Kan förbättrad handhygien skydda oss mot nya varianter av norovirus?

• (1) Ruotsin maan laboratorioista tulee samantapaista raporttia tavallista vähemmistä NORO-viruspurkauksista ottaen huomioon, mikä vuodenaika nyt on. Tilastolliset numerot ovat vain hieman syksyn tasoa korkeammat NORO-virus valvonnassa. Jopa naapurimaistakin tulee samaa tietoa NORO-viruksen matalammasta aktiivisuudesta hoitolaitoksissa.

Samstämmiga rapporter från landets mikrobiologiska laboratorier tyder på för årstiden mycket få vårdrelaterade utbrott av vinterkräksjuka (norovirus). Rapporteringssiffrorna i Smittskyddsinstitutets (SMI) norovirusövervakning ligger nu bara obetydligt över höstens nivå. Även från våra grannländer rapporteras om låg norovirusaktivitet inom vården.

• (2) Viime viikkojen matalat raportointinumerot osoittavat samantapaista kehkeytymistä kuin talvisesongin alussa vuonna 2005/2006, jolloin laboratorioista saadut löydöt saavuttivat matalan huippunsa vasta huhtikuussa. Sen kauden matalat numerot voivat selittyä siitä, että ei ollut kiertämässä mitään uutta kantaa NORO-virusgenotyypistä GII.4, mikä on hallinnut hoitoaikoihin liittyneitä mahataudinpurkauksia viime vuosina. Eteläiseltä pallonpuoliskolta talven juuri ohimentyä raportoidaan suuria ongelmia hoitolaitoksien NORO-virusgenotyypin GII.4 vuoden 2008 variantista. Niissä purkauksissa, joita Ruotsin SMI on syksyn aikana analysoinut, ei ole kuitenkaan havaittu tätä eikä muutakaan uutta virusvarianttia.

Med de senaste veckornas låga rapporteringssiffror ses samma utveckling som vid säsongsstarten 2005/2006 då fynden från laboratorierna nådde en låg topp först i april. Den säsongens siffror kunde förklaras av att det inte cirkulerade någon ny stam av norovirus genotyp GII.4 som har dominerat de vårdrelaterade magsjukeutbrotten de senaste åren. Från södra halvklotets just passerade vinter rapporteras om stora problem inom vården orsakade av ett norovirus genotyp GII.4 variant 2008. Bland de utbrott som hittills analyserats av SMI under hösten har vi dock inte funnit denna eller någon annan ny virusvariant.

• (3) Hoitolaitosten ulkopuolista talvisajan mahatautien purkausten valvontaa ei ole, joten SMI:n on vaikea arvioida, onko yhteiskunnassa muuallakin matalaa NORO-virusaktiviteettia parhaillaan. Kuitenkin Tukholman lähistöllä on huhua monen perheen ja esikoulun sairastumisista mahatautiin. Vaikka hoitolaitosten ulkopuolinen yhteiskunta sairastuukin moninaisiin erilaisiin NORO-virustyyppeihin, tapaa NORO-virusgenotyypin GII.4 uudet variantit merkitä vahvaa lisääntymistä mahataudeissa myös yhteiskunnan puolella. SMI esittää toivomuksiaan suhteellisen vähistä talven mahatautipurkauksista vastaisuudessa.

Det saknas övervakning av vinterkräksjukan i samhället utanför vården, varför vi har svårt att bedöma om även samhället i övrigt har låg norovirusaktivitet just nu. Det vi hör från vår omedelbara närhet tyder på att en hel del familjer och förskolor i Stockholmsområdet har drabbats av magsjuka. Även om samhället utanför vården brukar drabbas av en mångfald olika norovirustyper brukar nya varianter av genotyp GII.4 betyda en kraftig ökning av antalet magsjukor även där. Förhoppningsvis kommer vi därför att se förhållandevis få utbrott av vinterkräksjuka framöver.

• (4) TARKKA KÄSIEN PESEMINEN on merkityksekästä niitten NORO-virusten leviämisten takia, mitä aina on tapahtumassa, vaikkei olisi uutta viruskantaakaan kyseessä. SMI on saanut päivittäin raportteja vähentyneistä infektioluvuista esim. esikoululaisten keskuudessa ja tämä korreloi parantuneeseen käsihygieniaan, mikä alkoi seurata influenssaepidemian kintereillä. Tieteellistä arviota tästä ei ole vielä olemassa, mutta käsihygienia merkitys on aiemmissakin tutkimuksissakin osoitettu, esim päiväkodeissa on käsihygienia vähentänyt infektioitten rasitetta. Käsihygienian joka asiassa kohennetuilla rutiineilla voinemme olla paremmin varustautuneita siihen hetkeen, kun NORO-viruksen uudet variantit taas alkavat kiertää maassa.

Noggrann handtvätt har betydelse för den spridning av norovirus som alltid sker, även om det inte kommit någon ny stam. Vi ser dagligen rapporter i media om ett minskat antal infektioner till exempel bland förskolebarn som relateras till den förbättrade handhygien som följt i influensapandemins spår. Vetenskaplig utvärdering av detta finns inte ännu, men effekt av handhygien har i tidigare studier visats minska infektionsbördan på till exempel daghem. Med förbättrade rutiner för handhygien i alla sammanhang torde vi stå bättre rustade vid den tidpunkt då nya varianter av norovirus åter börjar cirkulera i landet.

• (5) LUE TARTUNTATAUTIEN INSTITUUTIN TAUTITIEDOTTEISTA RUOTSIKSI NORO-virusta käsittävää: Läs Smittskyddsinstitutets sjukdomsinformation om norovirus här.

NORO-virusvalvonnan raportit löydät täältä. Smittskyddsinstitutets norovirusrapporter hittar du här. Möjlighet finns också att prenumerera på SMIs norovirusrapporter, det kan du börja göra här.
LÄHDE: Kjell-Olof Hedlund, Kunskapscentrum för Mikrobiologisk Beredskap, Smittskyddsinstitutet Publicerad i nyhetsbrevet EPI-aktuellt 2009-12-10

• (6) UUSI NORO-virus alkaa lisätä painetta hoitolaitoksissa.

Eräs aggressiivisempi variantti talven mahatautia on jo matkalla kohti Ruotsia. Nyt pitäisi sairaaloitten ja laitosten tarkistaa siivousrutiineitaan.

Nya norovirus ökar trycket på vården. (Tästä on pitempikin artikkeli olemassa).
En mer aggressiv variant av vinterkräksjukan tycks vara på väg till Sverige. Därför borde sjukhus och institutioner redan nu se över sina städrutiner. Läs hela artikeln i Smittskydd här.
LÄHDE. Publicerad i nyhetsbrevet EPI-aktuellt 2009-12-10

Suomennosta SMIn nettiuutisesta.