HIV-1 infektioituneen solun exosomi edistää syöpiä NADC

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30389917

Nat Commun. 2018 Nov 2;9(1):4585. doi: 10.1038/s41467-018-07006-2.

Exosomes derived from HIV-1-infected cells promote growth and progression of cancer via HIV TAR RNA. Chen L¹, Feng Z¹, Yue H^1,2, Bazdar D³, Mbonye U⁴, Zender C^5,6, Harding CV^6,7,8, Bruggeman L^8,9, Karn J^4,6,8, Sieg SF^3,8, Wang B^6,10, Jin G^11,12,13. Abstract

Suomennosta abstraktista 20.12. 2018.
Antiretrovirusterapiaa saavilla HIV/AIDS -potilailla  on lisääntynyttä riskiä NADC- tyyppisistä syövistä  (Non- AIDS-defining cancer). Kuitenkin on ollut epäselvää, mikä on  taustamekanismi tiettyjen NADS- syöpien  kehittymiselle ja progredioitumsielle.   Tässä artikkelissa  osoitetaan, että HIV-infektoituneista T-soluissa  vapautuneet  exosomit  sekä   HIV-positiivisten  potilaiden verestä puhdistetut exosomit stimuloivat  oro/orofaryngeaalisten syöpäsolujen  ja keuhkosyöpäsolujen  proliferaatiota, migraatiota ja invaasiota. HIV-infektoituneitten T-solujen  syöpäsoluproliferaatiota  edistävä tekijä on  HIV:n  TAR (transaktivaatiovaste-elementti)-RNA ja se indusoi proto-onkogeenien ilmenemistä  sekä  Tollin-reseptorien kaltaisilla   reseptoreilla indusoituvien geenien ilmenemistä.  Nämä vaikutukset riippuvat  molekyylin  rakenteellisista seikoista ( loop/bulge region , silmukka/esiintyöntymäkohta ). HIV-infektoituneitten T-solujen exosomit  menevät  nopeasti vastaanottavaan soluun epidermaalisen kasvutekijän reseptorin (EGFR)  kautta  ja stimuloivat ERK1/2 fosforylaatiota ja EGFR/TLR3-akselia  Täten tutkijoiden löydöt viittaavat siihen, että  TAR- RNA-pitoiset eksosomit HIV-infektoituneista T-soluista edistävät  tiettyjen NADC- syöpien kasvua ja progredioitumista  aktivoimalla  ERK- ketjureaktion EGFR/TLR3:sta riippuvalla tavalla.

• People living with HIV/AIDS on antiretroviral therapy have increased risk of non-AIDS-defining cancers (NADCs). However, the underlying mechanism for development and progression of certain NADCs remains obscure. Here we show that exosomes released from HIV-infected T cells and those purified from blood of HIV-positive patients stimulate proliferation, migration and invasion of oral/oropharyngeal and lung cancer cells. The HIV transactivation response (TAR) element RNA in HIV-infected T-cell exosomes is responsible for promoting cancer cell proliferation and inducing expression of proto-oncogenes and Toll-like receptor 3 (TLR3)-inducible genes. These effects depend on the loop/bulge region of the molecule. HIV-infected T-cell exosomes rapidly enter recipient cells through epidermal growth factor receptor (EGFR) and stimulate ERK1/2 phosphorylation via the EGFR/TLR3 axis. Thus, our findings indicate that TAR RNA-containing exosomes from HIV-infected T cells promote growth and progression of particular NADCs through activation of the ERK cascade in an EGFR/TLR3-dependent manner.

PMID:

30389917

PMCID:

PMC6214989

DOI:

10.1038/s41467-018-07006-2

Free PMC Article

Muistiinpanoja  Mef  Nilbert- kirjasta: 

MÅLSTRUKTUR  EGFR;   

Ca tyyppi:  huvud, hals cancer   skivepitel  Preparat: Cetuximab

Ca tyyppi: Lung cancer:  erlotinib 

Ca tyyppi CRC: panitumumab.

HIV-1 Gag, Virionin koostaminen, Lipidraft, PIP2, (Springer kirjasta)

Paul Spearman, Eric O.Freed ( Editors)
 Hiv Interactions with Host Cell proteins . 
Springer. Current Topics in Microbiology and Immunology. 2009, siis ei aivan tuoreinta tietoa. ISBN 978- 3- 642- 02174-9

 (4) HIV-1  Gag ja  isäntäsolun kalvorakkuloita kuljettavat tiet 

(4) Chu Hin, Wang Jaang-Jiun, Spearman Paul. Human Immunodeficiency Virus type-1 Gag and host vesicular trafficking pathways (Ss. 67- 84)
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Chu%20Hin%2C%20Wang%20Jaang-Jiun%2C%20Spearman%20Paul.%20Human%20Immunodeficiency%20Virus%20type-1%20Gag%20and%20host%20vesicular%20trafficking%20pathways

 TIIVISTELMÄ 

HIV-1 viruksen Gag- niminen proteiini toimii johtajana  uusien  viruspartikkeleitten kokoamisprosessissa. Gag rekryteeraa sen takia  isäntäsolujen oman  kalvorakkuloita kuljettavan koneisto , jotta pystyy  liikennöimään  solusytoplasman kautta ja päätymään uusien virioitten kokoontumiskohtaan. Useimmissa solutyypeissä  on uusien viruspartikkeleitten ensisijainen kokoontumiskohta  isäntäsolun plasmakalvo, mutta makrofageissa ( syöjäsoluissa)  on tämän vallitsevan  plasmamembraani- kokoontumisen ohella havaittavissa  myöhäisiin endosomeihin kertymistä, ja ne taas ovat solun sisäisiä kalvoaitioita .
Plasmamembraaniin kokoontumisen spesifisyyttä saattanee ohjailla lipidilevykomponentit ( lipid rafts)  ja sytoplasmisen kalvolehden komponentti PIP2. ( eräs kalvon fosfoinositidimolekyyli)
HIV- viruksen  kokoontumista ja viruksen ulospurkaantumista  tehostamassa  on havaittu myös osuutta adaptoriproteiinikomplekseilla, samoin proteiinien lajittelulla ja uudelleen kierrättämisellä, monirakkulaisten kappaleitten  komponenteilla ja solumoottoriproteiineilla Otsikon artikkeli esittää yleisnäkymää relevanteista  rakkulankuljetusteistä  ja kuvaa niitä  yksittäisiä komponentteja, joita on havaittu  olevan  interaktiossa Gag- proteiinin kansa.

Abstract
The Gag protein of HIV-1 directs the particle assembly process. Gag recruits components of the cellular vesicular trafficking machinery in order to traverse the cytoplasm of the cell and reach the particle assembly site. The plasma membrane is the primary site of particle assembly in most cell types, while in macrophages an unusual intracellular membrane-bound compartment bearing markers of late endosomes and the plasma membrane is the predominant assembly site.
 Plasma membrane specificity of assembly may be directed by components of lipid rafts and the cytoplasmic leaflet component PI(4,5)P(2).
 Recent work has highlighted the role of adaptor protein complexes, protein sorting and recycling pathways, components of the multivesicular body, and cellular motor proteins in facilitating HIV assembly and budding. This review presents an overview of the relevant vesicular trafficking pathways and describes the individual components implicated in interactions with Gag.

Suomennos 23.2. 2015 

HIV-1, SIV-1 ja TRIM5alfa, (restriktioproteiini ( Springer kirjasta)

Paul Spearman, Eric O.Freed ( Editors)
 Hiv Interactions with Host Cell proteins . 
Springer. Current Topics in Microbiology and Immunology. 2009, siis ei aivan tuoreinta tietoa. ISBN 978- 3- 642- 02174-9 Sivut 2004
Kirjan sisällöstä
Toimittajien alkulause 2009.

(1)HIV-1  Vif  ja APOBEC3 

(2) HIV-1  Vpu ja Tetheriini

(3) TRIMalfa proteiinit ovat  solun antiretrovirusjärjestelmää

(3)  Byeongwoon Song.  TRIM5alpha (Ss. 47- 66)
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Byeongwoon%20Song.%20TRIM5alpha

TIIVISTELMÄ
Isäntäsolujen TRIM5alfa proteiinit blokeeraavat  retroviruksen replikoitumisen varhaisessa vaiheessa viruksen tultua soluun vähentämällä RT-entsyymin  tuotteiden kertymistä. (RT on  käänteiskopioiva   entsyymi).
Vanhanmaailman kädellisillä  TRIM5alfaproteiinit pystyvät rajoittamaan HIV-1 infektion, kun taas  useimmlla uuden maailman apinoilla TRIM5alfaproteiinit pystyvät rajoittamaan SIV(mac) infektion.
TRIM5alfa proteiineissa on RING-domeeni, B-box2 domeeni, coiled coil-domeeni ja PRYSPRY-domeeni. Viimeksimainittu kohta määrää TRIM5alfan virusspesifisyyden  ja sen virusta rajoittavan kyvyn   tehokkuuden, koska sen kautta välittyy retroviruksen kapsidin tunnistus.  Coiled- coil- alue taas on TRIM5alfalle välttämätön, jotta se voi oligomerisoitua ja sitoutua viruksen kapsidiin.. Tehokkaaseen virusta rajoitavaan kykyyn  tarvitaan   myös RING domeeni ja B-box2 domeeni, vaikka mekanismia ei oltu selvitetty vielä 2009 aikoihin, ( jolloin kirja on julkaistu).

TRIM5alpha protein blocks retroviral replication at early postentry stage reducing the accumulation of reverse transcriptase products. TRIM5alpha proteins of Old World primates restrict HIV-1 infection whereas TRIM5alpha proteins of most New World monkeys restrict SIV(mac) infection. TRIM5alpha protein has a RING domain, B-box 2 domain, coiled-coil domain, and PRYSPRY domain. The PRYSPRY domain of TRIM5alpha determines viral specificity and restriction potency by mediating recognition of the retroviral capsid. The coiled-coil domain is essential for TRIM5alpha oligomerization, which contributes to binding avidity for the viral capsid. The RING domain and B-box 2 domain are required for efficient restriction activity of TRIM5alpha protein but the mechanisms remain to be defined.

( Kysymys: Miten ihmisen TRIM5alfa  geenit toimivat?)
Suom. 23.2. 2015 

Zoonoosiperäinen AIDS epidemia . Uusi SIVcol lentiviruslinja

 AIDS-epidemiasta  zoonoosina vuoden 2007 katsauksen mukaan 

Angela Merianos. Surveillance and Reponse to Disease Emergence. The Aids Epidemic.In: Wildlife and Emerging Zoonotic Diseases: The Biology, Circumstances and Consequences of Cross- Species Transmission.  (2007)
Springer.  ISBN 978-3-540-70961-9 
 http://link.springer.com/chapter/10.1007/978-3-540-70962-6_19#page-1

HIV- viruksen aiheuttama AIDS-epidemia on ihmiskunnan historian kaikkein tuhoisin ja  destruktiivisin pandemia ( Näin asian  ilmaisee  UNAIDS vuonna 2005). 

AIDS  tunnistettiin vuonna  1981.  Vuoteen 2005 mennessä  se oli ehtinyt aiheuttaa jo  25 miljoonaa kuolemaa ja  HIV/AIDS infektoituneita oli siihen aikaan  40.3 miljoonaa. 

HIV on lähtenyt liikeelle vähintäin kahdesta  kädellisen eläimen reservoaarista  Afrikassa 1950 luvulla.  Vuoden  2007 aikaan tiedettiin, että   silloin oli olemassa 33  eri lajia kädellisiä eläimiä, joilla oli omia  ainutlaatuisia SIV  viruskantojaan  ( simian immunodeficiency virus)  ja SIV-viruksen esiintymisprevalenssi  apinanlihasta peräisin  olevassa viidakkoriistassa on korkea. 

On tehty tutkimus viidestä eri apinalajista saaduista  16 eri SIV isolaatista ja havaittiin, että niistä  12 virusta kykeni infektoimaan  ihmisen monosyyteistä muodostuneita  makrofageja ja 11 kantaa pystyi infektoimaan ihmisen perifeerisen veren mononukleaarisia soluja, kuitenkin tutkijat painottavat, että koeputkessa osoitettu solutropismi ei välttämättä  ennusta mahdollista  kehossa ilmenevää patogeenisuutta.

Subsaharan Afrikassa kädellisiä eläimiä ( chimpanzees, sooty mangabeys)  metsästävät  altistuvat  metsästyksen ja riistan laiton   aikana SIV- viruksille, samoin ne, jotka pitävät kädellisiä eläimiä lemmikkieläiminä. 
Tällaiset spillover-  tapahtumat , missä viruksia tulee ihmiskehoon, ovat merkitseviä    verensiirtovarastojen kannalta,  koska  kehkeytyy uusia HIV- kantoja, joita  aktuellit käytössä olevat HIV-testit eivät havaitse. 

•  Mitä tästä asiasta  sanotaan 2013?Mitä on tapahtumassa SIV virusten puolella  kädellisissä eläimissä?

 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11134299
 

• TARINA GUEREZA turkisapinasta.  Siitä on   kuvattu Kamerunista uusi lentivirusperhe Tämä kaunisturkkinen iso apina on latinaksi Colobus guareza. Sitä metsästetään turkin takia ja se on rauhoitettu.
  

LÄHDE:  J Virol. 2001 Jan;75(2):857-66.  Characterization of a novel simian immunodeficiency virus from guereza colobus monkeys (Colobus guereza) in Cameroon: a new lineage in the nonhuman primate lentivirus family. Courgnaud V, Pourrut X, Bibollet-Ruche F, Mpoudi-Ngole E, Bourgeois A, Delaporte E, Peeters M. Author information

• Tiivistelmä: Kun tutkitaan kädellisillä esiintyvien lentivirusten diversiteettiä, on välttämätöntä selvittää immuunivajevirusten alkuperää ja evoluutiota. Kamerunissa tehtiin  virologinen katsaus ja seulottiin  25 Colubus guereza apinaa. niistä  tunnistettiin 7 HIV/SIV- ristiinreagoivaa  vasta-ainetta. Tämän tutkimuksen aikana tutkijat havaitsivat yhden uuden lentiviruksen ja nimittivät sen nimellä SIVcol ja se esiintyy Colubus guereza- apianssa .

Abstract 
 Exploration of the diversity among primate lentiviruses is necessary to elucidate the origins and evolution of immunodeficiency viruses. During a serological survey in Cameroon, we screened 25 wild-born guereza colobus monkeys (Colobus guereza) and identified 7 with HIV/SIV cross-reactive antibodies. In this study, we describe a novel lentivirus, named SIVcol, prevalent in guereza colobus monkeys.

• Geneettinen analyysi osoitti, että tämä SIVcol oli hyvin selvästi eroava kaikista muista SIV/HIV-isolaateista:  Sen keskiimääräinen aminohappohappohomologia oli vain  40% Gag- proteiinin suhteen,  50% Pol  suhteen,  28% Env suhteen ja 25% viiden muun geenin koodaaman proteiinin suhteen. Fylogeneettinen analyysikin osoitti SIVcol viruksen olevan geneettisseti selvästi eroava  muista aiemmin luonnehdituista kädellisten lentiviruksista  ja niiden rykelmistä ja  se muodostaa  itsenäisesti  aivan oman linjansa, kuudennen linjan nykyisessä luokituksessa.

 Genetic analysis revealed that SIVcol was very distinct from all other known SIV/HIV isolates, with average amino acid identities of 40% for Gag, 50% for Pol, 28% for Env, and around 25% for proteins encoded by five other genes. Phylogenetic analyses confirmed that SIVcol is genetically distinct from other previously characterized primate lentiviruses and clusters independently, forming a novel lineage, the sixth in the current classification.

•  Vanhan Maailman Apinat  ( CERCOPITHECIDAE ) 

jaetaan kahteen alaperheeseen: COLOBINAE ja CERCOPITHECINAE .
ja tähän asti kaikki ne Cercopithecidae- apinat, joista on eristetty lentiviruksia, ovat kuuluneet tähän CERCOPITHECINAE -alaperheeseen.
 Sentakia SIVcol virus joka on COLOBUS guereza- apinasta,  on ensimmäinen kädellisen  eläimen lentivirus, mikä on tunnistettu  vahan maailman apinain toisesta alaryhmästä COLOBINAE .  Ja SIVcol  poikkeama linjasta   heijastanee  a isäntäeläinlinjassa. siirtymää. 

 Cercopithecidae monkeys (Old World monkeys) are subdivided into two subfamilies, the Colobinae and the Cercopithecinae, and, so far, all Cercopithecidae monkeys from which lentiviruses have been isolated belong to the Cercopithecinae subfamily. Therefore, SIVcol from guereza colobus monkeys (C. guereza) is the first primate lentivirus identified in the Colobinae subfamily and the divergence of SIVcol may reflect divergence of the host lineage.

Kertausta HIV-1 virusrakenteeswta Gag-Pro-Pol

Tarkista:  Gag-Pol fusion proteins
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK19444/
Kuva 5.(Fig. 5).  

SITAATTI kuvan tekstistä ( näistä retroviruksista HIV on ihmisvirus)

 Organization of retroviral Gag, Pro, and Pol proteins. All Gag proteins contain poorly conserved MA, CA, and NC sequences and differ further in the number and positions of numerous other cleavage products, as shown. Translation past the 3′end of the Gag-coding sequence results in the synthesis of Gag-Pro-Pol fusion proteins. This occurs by either ribosome frameshifting (fs) or in-frame suppression of a stop codon (is). Note the special case of spumaviruses, where there is little processing and Pro-Pol is expressed from a spliced mRNA. The number of amino acids contained within the Gag and Gag-Pro-Pol proteins (Gag and Pro-Pol in the case of HFV) is indicated at the end of each molecule. Myristate is represented by the wavy lines. (SP) Spacer peptide; (TF) transframe protein; (DU) dUTPase; (PPPY) a proline-rich sequence required later in budding; (MHR) the major homology region of CA.



MYRISTYLAATIO, PALMITYLAATIO, ASETYLAATIO

Amino-terminal Modifications

The Gag proteins of most retroviruses (as well as their Gag-Pro-Pol proteins) are cotranslationally modified at their amino termini by the addition of myristate, which is therefore also present at the amino terminus of MA (Fig. 5). This rare 14-carbon fatty acid is always attached to a terminal glycine, which is encoded by the second codon of gag and exposed after removal of the initiator methionine (Henderson et al. 1983; Wilcox et al. 1987; Schultz et al. 1988).
 Myristate is required for the binding of Gag to the plasma membrane. Replacement of the critical glycine with another amino acid prevents myristylation, and such mutants are invariably defective for particle formation (see, e.g., Rein et al. 1986; Rhee and Hunter 1987; Bryant and Ratner 1990). It should be emphasized, however, that the mere presence of myristate at the amino terminus of a Gag protein is not sufficient for membrane binding (Rhee and Hunter 1990b; J.W. Wills et al. 1991); therefore, flanking amino acid residues must make an essential contribution (Resh 1994).

 Direct evidence for this has been obtained from experiments in which myristylated peptides were used to assess membrane interactions in vitro. These studies demonstrated that the 14 carbons of myristate are not sufficient for strong membrane association, in contrast to palmitylated peptides, which contain 16 carbons that are sufficient for strong membrane association (Peitzsch and McLaughlin 1993). Consequently, myristate is especially well suited for proteins that need to cycle on and off membranes in response to additional factors that affect their binding. Indeed, there are now many examples of myristylated proteins whose release from the membrane is induced by phosphorylation, including the MARCKS protein and pp60^c-src (Taniguchi and Maneti 1993; Walker et al. 1993; Resh 1994; McLaughlin and Aderem 1995). Hence, the presence of myristate does not necessarily prevent MA proteins from leaving the membrane to play additional parts in replication when the virus infects a new cell (Chapter 5.

The importance of elements other than myristate for membrane binding is best illustrated by the many retroviruses that replicate without it. These include bovine immunodeficiency virus (BIV; Tobin et al. 1994), equine infectious anemia virus (EIAV; Henderson et al. 1987), ASLV (Schwartz et al. 1983), and visna virus (Sonigo et al. 1985). Among these, the Gag protein of BIV is the only one for which no modification of any type has been found at the amino terminus (Tobin et al. 1994). The others are all blocked for amino-terminal sequencing, and therefore are modified in some way. In the case of ASLV, an acetyl group is added to the amino-terminal methionine (Palmiter et al. 1978), but this 2-carbon fatty acid is too short to provide a stable membrane interaction.

Replacement of acetate, and the methionine to which it is attached, with myristate (i.e., by substituting glycine at the second position to create a site for myristylation) does not interfere with budding or infectivity (Erdie and Wills 1990). In contrast, the structural proteins of certain yeast viruses (e.g., L-A double-stranded virus) exhibit an absolute requirement of N-acetyltransferase for their intracytoplasmic assembly and infectivity (Tercero and Wickner 1992; Tercero et al. 1993). Thus, it remains possible that some retroviruses will be found that require acetylation of Gag."

• Thomas J Hope 2000 yksityiskohta:, jossa mainitaan GAG-POL FUUSIOPROTEIINIT

 Gag-Pol Precursor

The viral protease(Pro), Integrase (IN) RNase H and reversetranscriptase8 (T) are always  expressed within context of Gag-Pol fusion protein.
The Gag-Pol recursor( p160) is generated by a ribosomal frame shift event, which is triggered by a specific cis-acting RNA motif ( a heptanucleotide secuence p6 followed by s short stem loop in the distal region ogf the Gag RNA). When the ribosomes encounter this motif, they shift approximately 5 % of the time to the pol reading frame without interrupting translation. The frequence of ribosomal frameshicting explains why the Gag and the Gag-Pol precursor are produced at a ratio of approximately 20:1.
During viral maturation, the virally encoded protease (PR) cleaves the Pol polypeptide away from Gag and further digest it to separate the protease (p10), RT (p50), RNase H (p15), and integrase (IN, p31). These cleavages do not all occur "efficiently", for ecample, roughly 50% of RT protein remains linked ti RNase H as a single polypeptide (p65).

Uusi aggressiivinen HIV- 1 kanta havaittu 2011

J Infect Dis. 2013 Aug 30. [Epub ahead of print]  Faster Progression to AIDS and AIDS-Related Death Among Seroincident Individuals Infected With Recombinant HIV-1 A3/CRF02_AG Compared With Sub-subtype A3.

Palm AA, Esbjörnsson J, Månsson F, Kvist A, Isberg PE, Biague A, da Silva ZJ, Jansson M, Norrgren H, Medstrand P.

Source

Department of Experimental Medical Science Lund.

Abstract

Background. Human immunodeficiency virus type 1 (HIV-1) is divided into subtypes and circulating recombinant forms (CRFs) but the impact of subtype/CRF on disease progression is not fully understood.Methods. We determined the HIV-1 subtype/CRF of 152 seroincident individuals from Guinea-Bissau, based on the C2-V3 region of env. Disease progression was measured as time from estimated seroconversion to AIDS and AIDS-related death. Hazard ratios (HRs) were calculated using a Cox proportional hazard model, adjusting for gender and age at seroconversion.Results. The major subtypes/CRFs identified were CRF02_AG (53%), A3 (29%), and A3/02 (a recombinant of A3 and CRF02_AG) (13%). Infection with A3/02 was associated with a close to 3-fold increased risk of AIDS and AIDS-related death compared to A3 (HR = 2.6 [P = 0.011] and 2.9 [P = 0.032], respectively). The estimated time from seroconversion to AIDS and AIDS-related death was 5.0 and 8.0 years for A3/02, 6.2 and 9.0 years for CRF02_AG, and 7.2 and 11.3 years for A3.Conclusion. Our results show that there are differences in disease progression between HIV-1 A-like subtypes/CRFs. Individuals infected with A3/02 have among the fastest progression rates to AIDS reported to date. Determining the HIV-1 subtype of infected individuals could be important in the management of HIV-1 infections.

KEYWORDS:

CRF, HIV-1, West Africa, disease progression, subtype

HIV integraasiin kohdistuvia antiviruslääkkeitä

BMC Med. 2012 Apr 12;10:34.

Novel therapeutic strategies targeting HIV integrase.

Quashie PK, Sloan RD, Wainberg MA.

Abstract / Tivistelmä:

 Integration of the viral genome into host cell chromatin is a pivotal and unique step in the replication cycle of retroviruses, including HIV.
 Viruksen genomin integriminen (häiriötön ujuttaminen)  isäntäsolun genomin sekaan on  keskeinen ja ainutlaatuinen vaihe retrovirusten elinsyklissä, joihin lukeutuu myös HIV.
 http://perspectivesinmedicine.org/content/1/1/a007096/F2.expansion.html

 Inhibiting HIV replication by specifically blocking the viral integrase enzyme that mediates this step is an obvious and attractive therapeutic strategy. 
 Tätä integroimista suorittavan entsyymin,   integraasientsyymin,  täsmällisellä estämisellä voidaan estää HIV replikoituminen, mikä on  ilmiselvä ja houkuttava  hoitostrategia.
 
After concerted efforts, the first viable integrase inhibitors were developed in the early 2000s, ultimately leading to the clinical licensure of the first integrase strand transfer inhibitor, raltegravir. 
RALTEGRAVIR  oli nimeltään  ensimmäinen elinkelpo  integraasin inhibiittori  ja  viruksen säikeen ujuttamista estävä  kliinisesti pätevä lääkeaine, joka saatiin monien ponnistusten jälkeen kehitettyä 2000 luvun alkuaikoina.

Similarly structured compounds and derivative second generation integrase strand transfer inhibitors, such as elvitegravir and dolutegravir, are now in various stages of clinical development.

 Kliinisen kehittelyn eri vaiheissa on  samantapaisia toisen polven lääkkeitä  integraasi-entsyymin  tekemän säikeen siirron estämiseen   kuten ELVITEGRAVIR ja DOLUTEGRAVIR.

Furthermore, other mechanisms aimed at the inhibition of viral integration are being explored in numerous preclinical studies, which include inhibition of 3' processing and chromatin targeting. 
 Lisäksi kehitellään virusintegraation estoon muillakin mekanismeilla toimivia aineita.esim  säikeen pään trimmauksen tai kromatiiniin kohdistamisen estämisillä.

The development of new clinically useful compounds will be aided by the characterization of the retroviral intasome crystal structure. 
Jos saadaan karakterisoitua  retroviruksen  aiheuttamien  tumansisäisten kappaleitten  (intasomi) kiderakenteita, saadaan apua näitten uusien lääkkeitten kehittelyyn.
 http://ars.sciencedirect.com/content/image/1-s2.0-S0959440X11000030-fx1.jpg


This review considers the history of the clinical development of HIV integrase inhibitors, the development of antiviral drug resistance and the need for new antiviral compounds.
Otsikon artikkeli  antaa katsauksen HIV integraasiin hibiittoreitten kehittelyyn, antiviruslääkkeille kehittyvään   lääkeresistenssiin  ja  uusien antiviruslääkkeiden  vallitsevaan  tarpeeseen

Kommenttini:

Tiedot kromatiinia säätelevien proteiinien  yksityiskohtaisesta toiminnasta ja  rakenteesta on aika nuorta.  1990- 2000 luvulla on tehty suuria edistysaskeleita, jotka ovat tehneet  tekevät mahdolliseksi  antiretroviraalien lääkkeitten muokkaamisen. 

 

Tamperen Yliopiston väitöskirjoja HIV-1 viruksesta

Haku tuotti 5 osumaa.

Hiipakka Marita

Ligand recognition in SH3-mediated protein interactions (23.04.2005)

Latauksia: 2160 [Kirja ostettavissa Granumista]

Malm Maria

Assessing the Immunogenicity of GTU®-based HIV-1 Multigene DNA Vaccines in Murine Models (22.06.2011)

Latauksia: 54 [Kirja ostettavissa Granumista]

Manninen Aki

Cellular Functions of the Human Immunodeficiency Virus Type 1 (HIV-1) Nef Protein (12.05.2001)

Latauksia: 1804 [Kirja ostettavissa Granumista]

Pulkkinen Kati

HIV-1 Nef protein and the Nef-associating kinase PAK2 in cell signaling ( 5.02.2010)

Latauksia: 358 [Kirja ostettavissa Granumista]

Tähtinen Marja

Characterisation of humoral immune response to HIV-1 non-structural proteins Nef, Rev and Tat in HIV-1 infected individuals and in immunised animals (26.05.2001)

Latauksia: 1719 [Kirja ostettavissa Granumista]

(2) HIV-1 ja komplementti (2010)

Tiedettä vuodelta 2010
Virol J. 2010 Jun 29;7:142. A novel trifunctional IgG-like bispecific antibody to inhibit HIV-1 infection and enhance lysis of HIV by targeting activation of complement.

Jia L, Xu Y, Zhang C, Wang Y, Chong H, Qiu S, Wang L, Zhong Y, Liu W, Sun Y, Qiao F, Tomlinson S, Song H, Zhou Y, He Y.

Source

Institute of Disease Control and Prevention, Academy of Military Medical Science, Beijing, PR China.

Abstract

BACKGROUND:( Tausta)

The complement system is not only a key component of innate immunity but also provides a first line of defense against invading pathogens, especially for viral pathogens.

• KOMPLEMENTTISYSTEEMI on luonnollisen immuniteetin avaintekijöitä ja antaa myös ensimmäisen puolustuslinjan vastetta kehoon tunkeutuvia patogeeneja kohtaan, erityisesti viruksia vastaan.
  

Human immunodeficiency virus (HIV), however, possesses several mechanisms to evade complement-mediated lysis (CoML) and exploit the complement system to enhance viral infectivity.

• Ihmisen immuunivajevirus HIV on kehittänyt kuitenkin useita keinoja välttää komplementin välittämä hajottaminen, lyysi ( CoML) ja itse asiassa se on kaapannut komplementtijärjestelmän edistääkseen viruksen infektiivisyyttä.
  

Responsible for this intrinsic resistance against complement-mediated virolysis are complement regulatory membrane proteins derived from the host cell that inherently downregulates complement activation at several stages of the cascade.

• Mikä on tällaisen viruken sisäisen vastustuskyvyn taustalla oleva tekijä?
  
• Useissa komplementtikaskadin vaiheissa voi komplementtiä säätelevät kalvoproteiinit vaimennussäätää komplementin aktivoitumista. HIV-virus on kaapannut isäntäsolusta itselleen tällaisia komplementin vaimentajia välttääkseen niistä laukeavan viruksen hajoittamisen.
  

In addition, HIV is protected from complement-mediated lysis by binding soluble factor H (fH) through the viral envelope proteins, gp120 and gp41.

• Lisäksi HIV suojautuu komplementtivälitteiseltä hajottamiselta sitoutumalla virusvaippatekijöittensä gp120 tai gp41 avulla liukoiseen H-faktoriin (fH).
  

Whereas inhibition of complement activity is the desired outcome in the vast majority of therapeutic approaches, there is a broader potential for complement-mediated inhibition of HIV by complement local stimulation.

• Koska monissa terapeuttisissa lähestymistavoissa on haluttuna päämääränä estää komplementin aktivoituminen, niin tässä on laajempaa potentiaalia HIV viruksen komplementtivälitteiseen inhibitioon komplementin paikallisstimulaatiolla.
  

PRESENTATION OF THE HYPOTHESIS:

Our previous studies have proven that the complement-mediated antibody-dependent enhancement of HIV infection is mediated by the association of complement receptor type 2 bound to the C3 fragment and deposited on the surface of HIV virions.

• Aiemmin tutkijat ovat osoittaneet HIV-infektion lisääntymistä komplementtivälitteisistä vasta-aineista riippuvalla tavalla: Komplementtireseptorityyppi2 sitoo C3 fragmenttia ja saostuu HIV-virionin pintaan.
  

Thus, we hypothesize that another new activator of complement, consisting of two dsFv (against gp120 and against C3d respectively) linked to a complement-activating human IgG1 Fc domain ((anti-gp120 x anti-C3d)-Fc), can not only target and amplify complement activation on HIV virions for enhancing the efficiency of HIV lysis, but also reduce the infectivity of HIV through blocking the gp120 and C3d on the surface of HIV.

• Tähän mainittuun reaktioon tutkijat kombinoivat keinon saada samalla myös johdettua HIV- virionin pintaan toisen komplementtiaktivaattorin, jossa on komplementin aktivaattorin IgC1 Fc domaanin linkkiytyneena vastavaikuttaja gp120 ja C3d vastaan (anti-gp120 ja anti-C3d). Tällä lisääntyy viruksen lyysi ja samalla HIV infektiivisyys laskee, koska gp120 ja C3d ovat blokeerautuneena HIV viruksen pinnassa.
  

TESTING THE HYPOTHESIS: (Tutkijat testasivat tätä oletustaan)

Our hypothesis was tested using cell-free HIV-1 virions cultivated in vitro and assessment of virus opsonization was performed by incubating appropriate dilutions of virus with medium containing normal human serum and purified (anti-gp120 x anti-C3d)-Fc proteins. As a control group, viruses were incubated with normal human serum under the same conditions. Virus neutralization assays were used to estimate the degree of (anti-gp120 x anti-C3d)-Fc lysis of HIV compared to untreated virus.

IMPLICATIONS OF THE HYPOTHESIS:(Mikä tuli johtopäätökseksi)

The targeted complement activator, (anti-gp120 x anti-C3d)-Fc, can be used as a novel approach to HIV therapy by abrogating the complement-enhanced HIV infection of cells.

• Uutena keinona HIV virusterapiassa voidaan käyttää kohdennettua komplementin aktivaattoria ( anti-gp120 x anti-C3d)-Fc kumoamaan soluista komplementin osuus HIV-infektion lisääntymisessä.
  

PMID:

20584336

[PubMed - indexed for MEDLINE]

PMCID: PMC2904741

Free PMC Article

(1) Miten komplementtikaskadi ja HIV infektio suhtautuvat

Haku PubMed 24 vastausta.

A novel trifunctional IgG-like bispecific antibody to inhibit HIV-1 infection and enhance lysis of HIV by targeting activation of complement.

Jia L, Xu Y, Zhang C, Wang Y, Chong H, Qiu S, Wang L, Zhong Y, Liu W, Sun Y, Qiao F, Tomlinson S, Song H, Zhou Y, He Y.

Virol J. 2010 Jun 29;7:142.

PMID:

20584336

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Free PMC Article

Related citations

2.

[The role of CR1 complement receptor in pathology].

Rochowiak A, Niemir ZI.

Pol Merkur Lekarski. 2010 Jan;28(163):84-8. Review. Polish.

PMID:

20369733

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Related citations

3.

Natural antibodies target virus-antibody complexes to organized lymphoid tissue.

Matter MS, Ochsenbein AF.

Autoimmun Rev. 2008 Jun;7(6):480-6. Epub 2008 Apr 23. Review.

PMID:

18558366

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Related citations

5.

HIV-1 induced generation of C5a attracts immature dendriticcells and promotes infection of autologous T cells.

Soederholm A, Bánki Z, Wilflingseder D, Gassner C, Zwirner J, López-Trascasa M, Falkensammer B, Dierich MP, Stoiber H.

Eur J Immunol. 2007 Aug;37(8):2156-63.

PMID:

17595678

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Related citations

6.

Immune responses to HIV Gp120 that facilitate viral escape.

Stevceva L, Yoon V, Anastasiades D, Poznansky MC.

Curr HIV Res. 2007 Jan;5(1):47-54. Review.

PMID:

17266556

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Related citations

8.

Increase of C1q biosynthesis in brain microglia and macrophages during lentivirus infection in the rhesus macaque is sensitive to antiretroviral treatment with 6-chloro-2',3'-dideoxyguanosine.

Depboylu C, Schäfer MK, Schwaeble WJ, Reinhart TA, Maeda H, Mitsuya H, Damadzic R, Rausch DM, Eiden LE, Weihe E.

Neurobiol Dis. 2005 Oct;20(1):12-26.

PMID:

16137563

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Related citations

9.

C-type lectin-independent interaction of complement opsonized HIV with monocyte-derived dendritic cells.

Pruenster M, Wilflingseder D, Bánki Z, Ammann CG, Muellauer B, Meyer M, Speth C, Dierich MP, Stoiber H.

Eur J Immunol. 2005 Sep;35(9):2691-8.

PMID:

16094691

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Related citations

10.

Protein nutrition, exercise and aging.

Evans WJ.

J Am Coll Nutr. 2004 Dec;23(6 Suppl):601S-609S. Review.

PMID:

15640513

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Free Article

Related citations

11.

HIV-infection of the central nervous system: the tightrope walk of innate immunity.

Speth C, Dierich MP, Sopper S.

Mol Immunol. 2005 Feb;42(2):213-28. Review.

PMID:

15488609

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Related citations

12.

Anti-microbial activities of mannose-binding lectin.

Jack DL, Turner MW.

Biochem Soc Trans. 2003 Aug;31(Pt 4):753-7. Review.

PMID:

12887297

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Related citations

14.

Role of complement in the control of HIV dynamics and pathogenesis.

Stoiber H, Speth C, Dierich MP.

Vaccine. 2003 Jun 1;21 Suppl 2:S77-82. Review.

PMID:

12763687

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Related citations

15.

Complement in different stages of HIV infection and pathogenesis.

Speth C, Stoiber H, Dierich MP.

Int Arch Allergy Immunol. 2003 Apr;130(4):247-57. Review.

PMID:

12740525

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Related citations

16.

Complement receptors in HIV infection.

Doepper S, Kacani L, Falkensammer B, Dierich MP, Stoiber H.

Curr Mol Med. 2002 Dec;2(8):703-11. Review.

PMID:

12462391

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Related citations

18.

Human immunodeficiency virus type 1 induces expression of complement factors in human astrocytes.

Speth C, Stöckl G, Mohsenipour I, Würzner R, Stoiber H, Lass-Flörl C, Dierich MP.

J Virol. 2001 Mar;75(6):2604-15.

PMID:

11222683

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Free PMC Article

Related citations

20.

Monocyte-macrophage system as targets for immunomodulation by intravenous immunoglobulin.

Rhoades CJ, Williams MA, Kelsey SM, Newland AC.

Blood Rev. 2000 Mar;14(1):14-30. Review.

PMID:

10805258

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Related citations

Humoraalisen immuniteetin parantamista kohteena B-solu

J Virol. 2011 Dec 28. [Epub ahead of print]
Targeting HIV-1 envelope glycoprotein trimers to B cells using APRIL improves antibody responses.

Melchers M, Bontjer I, Tong T, Chung NP, Klasse PJ, Eggink D, Montefiori DC, Gentile M, Cerutti A, Olson WC, Berkhout B, Binley JM, Moore JP, Sanders RW.
Source

Laboratory of Experimental Virology, Department of Medical Microbiology, Center for Infection and Immunity Amsterdam (CINIMA), Academic Medical Center, University of Amsterdam, the Netherlands.

Abstract

An HIV-1 vaccine remains elusive, in part because various factors limit the quantity and quality of the antibodies raised against the viral envelope glycoprotein complex (Env).

We hypothesized that targeting Env vaccines directly to B cells, by fusing them to molecules that bind and activate these cells, would improve Env-specific antibody responses.

Therefore, we fused trimeric Env gp140 to A PRoliferation-Inducing Ligand (APRIL), B-cell Activating Factor (BAFF), and CD40 Ligand (CD40L). The Env-APRIL, Env-BAFF and Env-CD40L gp140 trimers all enhanced the expression of activation-induced cytidine deaminase (AID) expression, the enzyme responsible for inducing somatic hypermutation, antibody affinity maturation and antibody class-switching.

They also triggered IgM, IgG and IgA secretion from human B cells in vitro.

The Env-APRIL trimers induced higher anti-Env antibody responses in rabbits, including neutralizing antibodies against Tier 1 viruses. The enhanced Env-specific responses were not associated with a general increase in total plasma antibody concentrations, indicating that the effect of APRIL was Env-specific. All the rabbit sera raised against gp140 trimers, irrespective of the presence of CD40L, BAFF or APRIL, recognized trimeric Env efficiently, while sera raised against gp120 monomers did not.

The levels of trimer-binding and virus-neutralizing antibodies were strongly correlated, suggesting that gp140 trimers are superior immunogens to gp120 monomers. Targeting and activating B cells with a trimeric HIV-1 Env-APRIL fusion protein may therefore improve the induction of humoral immunity against HIV-1.

PMID:
22205734
[PubMed - as supplied by publisher]

HIV-1 integraasin endonukleaasi aktiivisuus

HIV-1 integrase reveals critical regions for protein–DNA interaction

Dominic Esposito¹ and Robert Craigie¹

1. Laboratory of Molecular Biology, NIDDK, National Institutes of Health, 5 Center Drive MSC0560, Bethesda, MD 20892, USA

Correspondence to:

Robert Craigie, E-mail: bobc@helix.nih.gov

Received 6 July 1998; Accepted 5 August 1998; Revised 29 July 1998

Abstract (Tiivistelmä)

• HIV-1 integraasi tunnistaa ja pilkkoo viruksen DNA:n päädyn alkuaskelena integaatioprosessiin.
  

HIV-1 integrase specifically recognizes and cleaves viral end DNA during the initial step of retroviral integration.

• Mitkä seikat proteiinissa ja DNA:ssa määräävät tämän spesifisen sitoutumisen viruksen päättyyn?
  

The protein and DNA determinants of the specificity of viral end DNA binding have not been clearly identified.

• Asiaa tutkitaan: Analuysoidaan viruksen DNApäädyn LTR-sekvenssi ja sen interaktiot integraasiin.
  

We have used mutational analysis of the viral end LTR sequence, in vitro selection of optimal viral end sequences, and specific photocrosslinking to identify regions of integrase that interact with specific bases in the LTR termini.

• Integraasin CCD jakson ( integraasin ydindomaanin) epäjärjestäytynyt silmukka erityisesti aminohapot Q148 ja Y143 osallistuvat sitoutumalla viruksen DNA:n päätyyn.
  

The results highlight the involvement of the disordered loop of the integrase core domain, specifically residues Q148 and Y143, in binding to the terminal portion of the viral DNA ends.

• Lisäksi löytyy v ds DNA.ssa ylävirtaan sijaitsevana LTR-päädyssä integraasin C-terminaalisen domaanin kanssa interaktiossa olevia asemia jotka stabiloivat viruksen DNA:n sitoutumista.
  

Additionally, we have identified positions upstream in the LTR termini which interact with the C-terminal domain of integrase, providing evidence for the role of that domain in stabilization of viral DNA binding.

• Lisäksi havaitaan 12 emästä DNA-päädystä laskien sijaitseva alue, joka on essentielli DNA:n sitoutumisessa magnesiumin (Mg++) läsnäollessa mutta ei manganeesin (Mn++) läsnäollsessa, viitaten eri divalenttien kationien merkityksesn sekvenssispesifisessä sitoutumisessa.
  

Finally, we have located a region centered 12 bases from the viral DNA terminus which appears essential for viral end DNA binding in the presence of magnesium, but not in the presence of manganese, suggesting a differential effect of divalent cations on sequence-specific binding.

• Nämäkin tulokset auttavat määrittämään tärkeitä alueita integraasin(IN) ja virusDNA: n välisessä kontaktissa ja avustavat hahmottamaan tämän vitaalin interaktion molekulaarista kaavaa.
  

These results help to define important regions of contact between integrase and viral DNA, and assist in the formulation of a molecular model of this vital interaction.

Paul Spearmanin kirjassa kerrotaan tarkasti eri retrovirusten tärkeistä sekvenseistä kuten HIV-1 integraasista seuraavaa sivulla 134:

Aminohapot 90- 190 ovat seuraavia
90 PAETG QETAYF ( osaa alfa1helixiä)
100 LLKL AGRWPV (osa alfa-1 helixiä)
110 KTVH T DNGSN
120 FTSTT VKAAS ( alfa2 helixiä)(osaa alfa3 helixiä)
130 WWAGI KQEFGI ( osaa alfa 3-helixiä)
140 PYNPQ SQGVI (osaa alfa4 helixiä)
150 ESMNK ELKKI(alfa4 helixiä)
160IGQVR DQAEH (osaa alfa 4 helixiä) (alfa 4/5 connectorpeptidi)
170 LKTAV QMAVF (osaa alfa 5 helixiä)
180 IHNFKRKGG (osaa alfa 5 helixiä)
190
Kaikilla viruksilla HIV, SIV, FIV, BIV, EIAV on alfa1-helixissä samassa asemassa leusiini(L).
Samoin aspasrtaatti (D) alfahelixien 1 ja 2 välillä. ( Tämän jälkeen on yksi katalyyttinen keskus N)
Alfa3 sekvenssi on kaikilla melko erilainen: HIV-1 viruksella: TVKAASWWA
Aminohappo 150E on taas kaikissa sama. (Tämän jälkeen on toinen katalyyttinen keskus M)
Alfa4/5 konnektoripeptidi on suhteellisen erilainen kaikilla.
HIV-1 alfa4/5 konnektoripeptidi on jaksolla DQAEHLKTAVQMA

Katalyyttiset keskukset eivät käy kontaktiin IBD-pinnan kanssa.

Integraasin pitää ainakin dimerisoitua, jotta se voi koeputkessa tehdä 3´päädyn prosessoinnin, trimmauksen. Mutta tetrameeri vaaditaan DNA säikeen siirtoon. Isompiakin multimeerejä on havaittu HIV-2 viruksen yhteydessä. Mikä relevanssi oligomeerisella tilalla on?

Muistettava HAART terapian nykyarsenaali:

Classes of drugs

Antiretroviral (ARV) drugs are broadly classified by the phase of the retrovirus life-cycle that the drug inhibits.

• Entry inhibitors (or fusion inhibitors) interfere with binding, fusion and entry of HIV-1 to the host cell by blocking one of several targets. Maraviroc and enfuvirtide are the two currently available agents in this class.
• CCR5 receptor antagonists are the first antiretroviral drugs which do not target the virus directly. Instead, they bind to the CCR5 receptor on the surface of the T-Cell and block viral attachment to the cell. Most strains of HIV attach to T-Cells using the CCR5 receptor. If HIV cannot attach to the cell, it cannot gain entry to replicate.
• Non-Nucleoside and nucleotide reverse transcriptase inhibitors (NNRTI) inhibit reverse transcription by being incorporated into the newly synthesized viral DNA strand as a faulty nucleotide. This causes a chemical reaction resulting in DNA chain termination.
• Nucleoside reverse transcriptase inhibitors (NRTI) mimic nucleotides and inhibit reverse transcriptase directly by binding to the enzymes polymerase site and interfering with its function.
• Protease inhibitors (PIs) target viral assembly by inhibiting the activity of protease, an enzyme used by HIV to cleave nascent proteins for the final assembly of new virions.
• Integrase inhibitors inhibit the enzyme integrase, which is responsible for integration of viral DNA into the DNA of the infected cell. There are several integrase inhibitors currently under clinical trial, and raltegravir became the first to receive FDA approval in October 2007.
• Maturation inhibitors inhibit the last step in gag processing in which the viral capsid polyprotein is cleaved, thereby blocking the conversion of the polyprotein into the mature capsid protein (p24). Because these viral particles have a defective core, the virions released consist mainly of non-infectious particles. Alpha interferon is a currently available agent in this class.^[2] Two additional inhibitors under investigation are bevirimat ^[3] and Vivecon.

LEDGF on viruksen integraation cofaktori.

(Paul Spearmanin kirjan mukaan)

Siitä asti kun LEDGF/p75 polyproteiinin oli keksitty immunosaostuvan HIV-1 viruksen integraasin (IN) kanssa(2003) ja varmistettu sen välittäjäntehtävien tarpeellisuus viruksen integraasin pääsyssä tumaan ja kromatiinin (DNA:N) sijaintikohtaan , on osoitettu monissa eri systeemeissä sen fundamentaalinen tehtävä HIV1 viruksen ja muiden lentivirusten integroitumisessa.

O.n tutkittu seitsemää eri retrovirussukua ja havaittu että LEDGF/p75-kofaktori
on tiukasti spesifinen vain lentiviruksille. LEDGF/p75 tekee interaktion suoraan kaikkien lentivirusten integraasien (IN) kanssa, mutta ei alfa-, beta-, delta- ja gamma retrovirusten eikä spuma-retrovirusten kanssa (2004- 2005).
http://en.wikipedia.org/wiki/Retrovirus

Tämä lentivirusselektiivisyys on merkittävä, koska tämä soluproteiini ja erityisesti sen IBD ovat hyvin konservoituneita -(lajispesifinen positiivinen selektio ei ole ilmeistä) - mistä päätellen se on ollut saatavilla eri retrovirusten käyttöön ainakin luukalojen ilmenemisestä asti.

Tethering function
LEDGF/p75 mutantit, joilla ei ole joko kromatiinin interaktiokykyä tai IN interaktiokykyä, eivät saa HIV-1 viruksen infektiota käyntiin soluissa, joista puuttuu normaali LEDGF/p75. Tästä päätellen LEDGF/p75-kofaktorin tarjoma siltana tai liekana toimiminen (tethering funktion) on aivan keskeinen seikka (2006, 2007).
http://www.kuleuven.be/molmed/cellcovir/_img/ledgf450.jpg

Integraasi on soluissa tetrameerinä
LEDGF/p75 liittyy tetrameeriseen integraasiin (2003). Tetrameeriasettuma on tärkeä säikeen siirtoreaktiossa strand transfer)(2006).

Viruksen integraatiopaikka
LEDGF/p75 proteiinin vajeessa muuntuu viruksen havaittujen integraatiopaikkojen sijoittumiset.

Integraasin kaksi eri funktiota:
http://www.mdpi.com/1999-4915/1/3/780/ft?id=figure1

3´päädyn dinukleaasi
IN pystyy irrottamaan dinukleotidin virusDNA:n 3´päästä prosessissa joka näyttää tapahtuvan sytoplasmassa. Se tapahtuu, vaikka LEDGF/p75 olisi poissa solusta (2007).
LEDGF/p75 ja IBD kuitenkin huomattavasti lisäsi IN -välitteistä 3´-prosessointikykyä (2008).

Strand transfer
Virusgenomi preintegraatiokompleksissa PIC kulkeutuu tumaan, missä IN suorittaa toisen vaiheen tehtävän, säikeen siirron. Tämä käsittää isäntäsolun DNA:ssa 5 emäksen single strand katkon vastapäisessä säikeessä ja samalla viruksen 3´ päitten ligeeraamisen kromosomin 5´ päihin Tässä on erikoista, että PIC, jossa ei ole LEDGF/p75 , pystyi koeputkioloissa tekemään integraation, mutta in vivo olosuhteissa tämä oli huomattavasti huonontunutta.
LEDGF/p75 lisäsi integraasin strand transfer aktiivisuutta, myös IBD lisäsi jonkin verran (2007).

Jos solu on LEDGF/p75-proteiinin puutteessa, on mahdollista, että intranukleaarinen kuljetus, kromatiiniin liittyminen, strand transfer tai semiligeerattujen integraatiovälituotteiden korjaus isäntäsolun entsyymeilla voisi olla puutteellista. Jokainen variabeli tulisi arvioida erikseen.

Miten HIV1 IN ja IBD tekevät interaktion?

Sen lisäksi että HIV-1 viruksen INproteiinin integraasin katalyyttinen ydindomaani CCD catalytic Core Domain tekee interaktion, niin myös N-terminaalinen domaani NTD tekee solun LEDGF/p75 proteiinin domaaniin IBD interaktion.

Soluproteiinin LEDGF/p75 (integraasia sitova domaani) IBD on kompakti struktuuri, jossa on pari alfa-helixpinniä.

IBD-CCD välissä oleva pinta on taskumaisessa muodostumassa yhden integraasimonomeerin helixien alfa1 ja alfa3 välillä ja toisen IN monomeerin alfa4 ja alfa5 monomeerin kesken.
http://www.rsc.org/images/debyser-300-FOR-TRIDION_tcm18-137662.jpg

Erityisesti toisen IN-monomeerin 4-5 alfahelixeja yhdistävät aminohapot ( 4-5 connector) ja toisen monomeerin hydrofobiset aminohapot osallistuvat vuorovaikutukseen IBD:n kahden interhelikaalisen mutkan (loop) kanssa vastaavasti (2005).
Tästä alueesta on tehty Alaniini-scanning ja havaittu mitkä aminohapot ovat essentiellin tärkeitä LEDGF/p75 -integraasi interaktiossa: I365, D366, F406,V 408. Mutaatiot kolmessa ensin mainitussa aminohapossa rikkovat LEDGF/p75-IN interaktion ja mutatoiduilta puuttuu HIV-1 kofaktorin aktiivisuus.

Jos retroviruksen IN proteiineilla on vastaavalla alueella eroja, niille epäonnistuu tehdä interaktiota LEDGF/P75-proteiiniin.

Retrovirusten Lentivirussuvulla IN-LEDGF/p75-interaktion konsistenssi huolimatta rajoitetusta suorasta sekvenssihomologiasta integraasin avainasemassa olevissa aminohapoissa viittaa merkitsevään viruksen kehityksen aikana selektion kautta saavutettuun hyötyyn.

Suhteellisen pieni ja syvä rakotila, minkä IBD vie, viittaa siihen, että pienillä molekyyleillä voitaisiin vaikuttaa LEDGF/p75-IN-interaktioon.
Tähän suuntaan onkin tehty edistymistä( 2008, 2010).
http://www.nature.com/nchembio/journal/v6/n6/full/nchembio.370.html
"LEDGINs
the 2-(quinolin-3-yl)acetic acid derivatives, defined as the first genuine allosteric HIV-1 integrase inhibitors"

IBD-IN NTD välipinta käsittää varautuneita interaktioita, jotka eroavat monista "avain ja lukkotyyppisistä IBD-CCD-interaktioista. NTD:ssa on acidisia aminohappoja (E6, E10, E13) ja ne tekevät interaktiota IBD:n baasisiin aminohappoihin (K401, K402, R404 ja R405) (2009).

Viruksen integraasi ja sen eston periaate

http://www.fccc.edu/research/pid/skalka/research.html

Vuodesta 2008 on ollut integraasin estolääkettä olemassa. Periaate on selvitetty alla olevassa kuvassa. Jos integraasia ei ole saatavilla HIV viruksen cDNA genomi ei voi tehdä provirusta ihmisen genomiin vaan hajoaa.

http://www.prn.org/images/uploads/478_integrase_fig1.jpg

• Onnistunut HAART hoito voi oikein hyvin vaimentaa HIV-1 viruksen replikoitumisia ja kohentaa huomattavasti immuniteettia.
  

The successful use of highly active antiretroviral therapy (HAART) can dramatically suppress human immunodeficiency virus (HIV)-1 viral replication and effect significant immune reconstitution.

• Mutta vaikka lääkkeitä olisikin hyvin saatavilla, lääkeresistenttien HIV-1 kantojen lisääntyminen ja lääketoksisuudet voivat suistuttaa hyvääkin hoitoa raiteilta.
  

However, despite full access to antiretroviral agents, the emergence of antiretroviral-resistant HIV-1 strains and/or drug toxicities can derail effective treatment.

• Lääkeresistenssikin siirtyy viruksen levitessä ja viruskannoista vähintäin yhdelle lääkkeelle resistenttejä havaittiin 24.1 % eräässä newyorkilaiskohortissa, jossa oli akuuttia ja varhaisvaiheen HIV-1 infektiota.
  

A prospective study of patients in a New York City cohort with acute and early HIV-1 infection found the prevalence of transmitted resistance to at least one antiretroviral agent to be 24.1%.

• On tarvetta kehittää uusilla toimintamekanismeilla vaikuttavia antiretroviruslääkkeitä, joilla voidaan hoitaa sekä antiretrovirus-lääkitystä ennen saaneita tai niitä jolla ei vielä ole ollut antirestroviruslääkitystä
  

Consequently, the need to develop antiretroviral agents with novel mechanisms of action persists for the treatment of both antiretroviral-experienced and antiretroviral-naïve patients.

• FDA vuonna 2007 hyväksyi ensimmäisen integraasi-inhibiittoriluokan lääkkeen HIV-1 infketion hoitoon osana kombinoitua antiretrovirusterapiaa niillä, jotka jo aiemmin olivat saaneet antiretroviruslääkkeitä (indikaationa tehokas HIV/AIDS taudin hoito).
  

In October 2007, the United States Food and Drug Administration (FDA) approved the first drug in the integrase-inhibitor class for the treatment of HIV-1 as part of combination antiretroviral therapy in treatment-experienced patients, adding to the available chemotherapeutic agents for the effective treatment of HIV/AIDS.

• HIV integraasista ja integraatiosta kertauksena:
  

HIV Integrase and Integration

• Tiedetään, että HIV-1 viruksen replikaation onnistuminen vaatii kolme entsyymiä

(1) käänteiskopioitsijan Reverse Transcripotase (RT)
(2) integraasin (IN)
ja (3) proteaasin.

Successful HIV-1 replication requires the use of 3 enzymes: reverse transcriptase, integrase, and protease.

• HIV-1 viruksen elämänsykli alkaa viruksen sisäänmenosta (ENTRY) sellaiseen isäntäsoluun, jolla on pintamolekyyli CD4.
  

The HIV-1 life cycle initiates with viral entry into host immune cells that express surface CD4.

• Viruksen ENTRY-tapahtuman jälkeen HIV-1 entsyymi Reverse transkriptase (RT) käänteiskopioi viruksen tuoman yksinkertaisen RNA- säiemateriaalin kaksinkertaiseksi, dsDNA materiaaliksi, missä vaiheessa integraasiproteiinia (IN) kokoontuu stabiiliksi kompleksiksi virus DNA:n kanssa ja sitä sanotaan preintegraatiokompleksiksi (PIC), joka menee tarkalla kaitsennalla (chaperone) tumaan.
  

After viral entry, HIV-1 reverse transcriptase converts its single-stranded RNA into double-stranded DNA (dsDNA), at which time integrase assembles in a stable complex with viral DNA—the pre-integration complex—and is chaperoned into the nucleus.

• Integraasi toimii kaksivaiheisesti: tuloksena on HIV-1 komplementaarisen DNA:n integraatio isäntäsolun genomiin kahdessa vaiheessa, joita katalysoi viruksen HIV-1 integraasientsyymi.
  

Subsequent integration of HIV-1–complementary DNA (cDNA) into the host genome is a two-step process catalyzed by the HIV-1 integrase enzyme.

• (Ensimmäinen vaihe) Jo sytoplasmassa, heti käänteiskopioinnin jälkeen viruksen tuoreesta cDNA:sta leikkaa intengraasientsyymi irti dinukleotidin ( 2 nukleotidiä) 3´-päädystä.
  
• (Tämä tapahtuu vaikka LEDGF/p75 ei olisi läsnä. (Soluissa LEDGF /p75 assosioituu IN tetrameerin kanssa. IBD stabilisoi integraasin alayksikkö-alayksikkö-interaktioilla edistäen tetrameerin muodostumista, 2008)
  

Initially, 2 nucleotides are excised from the 3´ ends of the nascent HIV-1 DNA.

• (Toinen vaihe, strand transfer) Tuman puolella seuraa palautumaton, kovalentti viruksen genomisen DNA:n istuttaminen isäntäsolun tarjoutuvaan kromosomiin.
• (Strand transfer onnistuu hyvin kun IN on tetrameerinä. LEDGF/p75 indusoi viruksen integraasiin järjestäytyneisyyttä ja täten ehkä parempaa entsymaattista aktiivisuutta)
  

This is followed by the irreversible, covalent insertion of HIV-1 viral genomic DNA into the host chromosome.

• Tiedetään HIV-1 viruksen integroituvan suosimalla tiettyjä Hot Spots kohteita transkriboiduissa isäntägeeneissa, mutta näitten suosituimmuuksien taustaa ei ole täysin selvitetty.
  

While the HIV-1 virus is known to preferentially target sites within transcribed host genes for integration—so called “hot spots”—the factors underlying these preferences are not entirely clear.

• Kun integraasi inhiboidaan, isäntäperäiset entsyymit tekevät viruksen cDNA:n renkaaksi ja 2-LTR ( long terminal repeats) renkaita kertyy tuman sisälle.
  

When integrase is inhibited, host enzymes circularize the viral cDNA, and 2-long terminal repeat (LTR) circles accumulate in the nucleus.

• Kun estetään integraasia tekemästä essentiellejä funktioitaan, blokeerataan HIV-1 DNA:n stabiili integroituminen isäntägenomiin ja estetään viruksen latenssin kehittyminen isäntäsolun sisässä, mikä estää vahva-asteista HIV-1 replikoitumista ja uusien viruksien infektoitumista infektioimiskykyisellä virionilla.
  

Inhibiting integrase from performing its essential functions therefore blocks stable integration of HIV-1 DNA into the host genome and prohibits the establishment of viral latency within the host cell, preventing high-level HIV-1 replication and infection of new cells by competent virus.

(Tässä vielä maininta: On edelleen epäselvää, missä endogeeninen LEDGF/p75 ensimmäisen kerran joutuu kosketuksiin viruskompleksin kanssa Tästä kirjoitan erikseen yksityiskohtia )

• Kaksi kliinisesti relevanttia valmistetta Raltegravir ja Elvitegravir mainitaan Internetissä
  

Clinically Relevant Compounds

Top of page

Raltegravir (RAL, IsentressTM, formerly MK-0518)

Top of page

Figure 2. The chemical structure of raltegravir.

Adapted with permission from Merck & Co., Inc.⁴⁹

Raltegravir is a 1-N-alkyl-5-hydroxypyrimidinone. As such, it is a structural analogue of the di-keto acid class of compounds and shares their β-hydroxy-ketone structural motif (Figure 2).^17,20,21 This structural motif possesses metal-chelating functions, and it is postulated that compounds bearing these functional groups interact with divalent metals within the active site of HIV-1 integrase.^22–24 The insertion of HIV-1 viral genomic DNA into the host chromosome is a process often referred to as strand transfer.^11,12 Raltegravir and its related molecules inhibit this latter step, and as a result are often referred to as “strand-transfer inhibitors.” The work of several authors provides an in-depth discussion of the chemical synthesis and screening of HIV-1 integrase inhibitors.^25–27

Raltegravir has been shown to have a 50% inhibitory concentration (IC₅₀) of approximately 10 nM.²⁸ The results of 3 double-blind, randomized, placebo-controlled studies of raltegravir dosing demonstrate that raltegravir exhibits potent in-vitro activity and has an IC₉₅ of 33 nM in 50% human serum.²⁹ Raltegravir is active across diverse HIV-1 clinical isolates and has been shown to inhibit the in-vitro replication of HIV-2.²⁸

Elvitegravir (EVG, GS-9137, JTK-303)

Top of page

Figure 3. The chemical structure of elvitegravir.

Elvitegravir is a dihydroquinoline carboxylic acid compound that, like raltegravir, exhibits the active integrase-inhibitor–conferring β-hydroxy-ketone structural motif (Figure 3). Also, like raltegravir, elvitegravir is a specific inhibitor of the strand-transfer step of HIV integration.³⁰ This drug is active against HIV-1 and HIV-2, has an IC₉₀ of 1.2 nM in peripheral blood mononuclear cells (PBMCs), and a serum-free antiviral IC₅₀ of 0.2 nM. As expected, elvitegravir has also demonstrated activity against isolates resistant to nucleoside reverse-transcriptase inhibitors (NRTIs), non-nucleoside reverse-transcriptase inhibitors (NNRTIs), and protease inhibitors (PIs).³¹

^{http://www.prn.org/index.php/management/article/integrase_inhibitors_raltegravir_elvitegravir_hiv_disease_478#subHeadFour}

^{http://en.wikipedia.org/wiki/Elvitegravir}

^{http://en.wikipedia.org/wiki/Raltegravir}

Taas uusi tumaproteiini puntarissa LEDGF

Nyt onkin siten aikaa pohtia näitä, kun sain kirjan pitempään lainaa tänään.
Paul Spearman et Eric O.Fred . HIV Interactions with host Cell proteins. Sivuilla 125146 kerrotaan taas minulle uudesta käsitteestä:
Artikkeli on Llano Manuel et al. kirjoittama Virological and Cellular Roles of the Transcriptional Coactivator LEDGF/p75.

Kyse on kromatiiniin assosioituneesta soluproteiiniesta, jonka tiedetään osallistuvan transkriptionaaliseen säätelyyn, solun elossapysymiseen ja autoimmuniteettiin. Nimikirjainten ryväs LEDGF/p75 tulee sanoista Lens Epithelium-Derived Growth Factor p75 ja se kuuluu HDGF-perheeseen, joka taas on seitsenjäseninen Hepatoma-Derived Growth Factor. Yleensäkin GF tarkoittaa kasvutekijää, Growth Factor.

Oli havaittu, että tämä kasvutekijä LEDGF/p75 toimii myös HIV-1 viruksen ja muittenkin lentivirusten kromatiiniin telakoitumistekijänä ja lisäksi sillä on osuutta leukemogeneeissä (leukemian kehittymisessä).
Proteiinilla on siis tehtäviä niin solun kuin viruksen hyväksi ja avainpiirteenä on sen kyky toimia molekulaarisena adaptorina ja tether-proteiinina, eräänlaisena liekana tai ankkuriköytenä kromatiinisäikeeseen. Tässä artikkelissaan tiedemiehet selventävät LEDGF/p75 ja LEDGF/p52 nimisten proteiinien yhä laajemmiksi ymmärrettyjä rooleja erilaisissa soluprosesseissa ja tautitiloissa.

• Miten ja milloin tämä proteiini keksittiin?

Ei niin kauan sitten.
Vuosina 1998- 2003 neljässä eri tutkimuksessa- jotka olivat aivan eri tutkimuskentistä ( transkription säädön, solun elossapysymisen, autoimmuniteetin ja virologian aihepiireistä ) tutkijat havaitsijat toisistaan riippumatta erään denaturoidussa SDS-geelissä migroituvan polypeptidin kooltaan kDa 75. Alkulöytö tapahtui kun tehtiin mikrosekventioimista proteiinille, joka puhdistui PC4:n kanssa samanaikaisesti. PC4 on yleisen transkriptionaalisen koaktivaattorin positiivinen co-faktori 4.

Tästä tuntemattomasta proteiinista identifioitiin kaksi pleissi-variantti cDNA:ta , joista toinen koodasi 75 kDa:n kokoa ja toinen pienempää polypeptidiä p52. Vuosi sen jälkeen löydettiin hiirensilmän linssin epiteelin kirjastosta tämä p75 ja sen raportoitiin suojaavan silmän linssiä oksidatiiviselta vauriolta. Siitä annetiin proteiinille nimikin Lens epithelium derived growth factor p75, lyhennyksenä LEDGF/p75. Tämä nimitys on tullut kansainväliseen käyttöön. Proteiini on konstitutiivisesti tumaperäinen (nukleaarinen) , joten on hyljätty käsitys sen muista oletetuista tehtävistä (erittymisestä tai signaalitransduktiosta ym). Sitä ei myöskään löydy viljelysupernatanteista tai seerumista. Sen poistogeenisyys ei johda linssin kehityksellisiin defekteihin. Nykykäsityksen mukaan se on yleinen transkriptionaaliseen säätöön osallistuva tumaproteiini.
Vuonna 2000 havaittiin sen osuus autoimmuniteetissa. Identifioitiin p75 , kun oltiin seulomassa cDNA-kirjastoa ihmisseerumilla, joka oli reaktiivinen tuma-autoantigeeniproteiinia DFS70 kohtaan (DFS70= dense fine speckled protein 70kDa). Tästä tutkimuslinjasta pääteltiin LEDGF/75:llä olevan osuutta autoimmuniteetissä. Muut tutkimukset lisäksi osoittivat sillä olevan osuutta solun elossapysymisessä ja apoptoosin estossa.

Vuonna 2003 Cherepanov et al. eristivät p75-proteiinin "polyproteiinina", joka immunosaostui HIV-1 integraasin(IN) kanssa kun integraasia esiintyi yliexpressoituna koe-olosuhteissa muissa kuin virusyhteyksissä.

Nyt näihin proteiineihin:

LEDGF/p75 ja LEDGF/p52 sitovat tiukasti kromatiinia ( 2006) ja tekevät interaktioita muihin tuman alueen proteiineihin(2007, 2009). Useat näistä proteiineista joutuvat kromatiininsäikeen liekaan LEDGF/75 proteiinin avulla. Näitten ominaisuuksien takia nämä LEDGF-proteiinit omaavat osansa solun transkriptiossa, solun erilaistumisessa ja elossapysymisessä.

Nykyään tiedetään myös, että lentivirukset, retrovirussuku johon HIV-1 kuuluu, on kaapannut itselleen LEDGF/p75 proteiinin tarjoamat kromatiiniin kiinnittymiskapasiteetit viruselämänsä pakollista isäntäsolun kromosomiin integroitumista varten (2006)
http://www.pnas.org/content/107/7/2735/F1.large.jpg
Riippuvuutta LEDGF/P75 proteiinin tarjoamasta liekaamisavusta on kädellisten (primate) lentiviruksen lisäksi myös kahdella muulla ryhmällä kynsiapinoitten ( ungulate) ja kissojen (feline) lentiviruksilla.

• Miten LEDGF geenit järjestyvät ja minkälaisia pleissivariantit ovat?

Molempia koodaa geeni PSIP1 (PC4- ja SFRS-interaktion tekevä proteiini 1) ja se sijaitse ihmisen kromosomissa 9 p22.3. Siinä on 15 exonia ja 14 intronia.
http://en.wikipedia.org/wiki/Chromosome_9_%28human%29
http://atlasgeneticsoncology.org/Genes/PSIP1ID405ch9q22.html

LEDGF/p52 ja LEDGF/75 pleissivariantit omaavat samanlaisen N-terminaalin 325 aminohapon osalta.
Beeta-barrel, helices.CR1, NLS, väli, AT hooks, väli, CR2, CR3.
Lyhyt p53 omaa c-terminaalin, jossa on 8 aminohappoa.
N-terminaalinen osa omaa kromatiiniin (DNA-säikeeseen) sitoutumisominaisuuksia.
http://www.nature.com/mt/journal/v18/n3/images/mt201036f1.gif

Pitkä pleissivariantti p 75 omaa C-terminaalin jossa on 205 aminohappoa. Tässä on integraasille oma sitova domaani, IBD 340- 417, mikä on keskeinen proteiinin merkityksessä virologisesti ja solun kannalta ( 2004, 2005).
niiten mRNA ja vastaavaa proteiinia esiintyy yleisesti kehossa, p75 esiintyy runsaampana useimmissa kudoksissa, muta p53 mRNA on suhteellisesti runsaampana tietyisä kudoksissa kuten aivoissa, thymuksessa, testiksessä. Pleissautuminen saattaa säätyä kudostyyppisesti.
Lyhyttä pleissivarianttia on tunnistettu promyelosyyttisistä leukemiasoluista mRNA-analyyseistä.

• Kromatiiniin sitoutumisesta

LEDGF/p75 ja p52 ovat tumaproteiineja, jotka liittyvät hanakasti kromatiiniin koko solusyklin ajan, vaikkakin p52 on tuman sisällä ehkä rajoitetummin sijoittautuneena. Pääasiallisimmat subsellulaarisen jakaantumisen determinantit sijaitsevat N- terminaalisessa alueessa.
Tumaan menon (nuclear import) määrää vastasyntyneessä proteiinissä oleva NLS signaali ( nuclear localization signal) aminohapoissa 148- 156.

( Proteiinin pitää syntyä sytoplasmakoneistossa ja siinä vaiheessa saada tuo osoitelappu NLS - ja tästä on enemmänkin tarinaa Wikipediassa: http://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_localization_sequence Ilman tuota osoitelappua ei mikään rehellinen proteiini pääse tumaan ja vaikutaakseen rehellisesltä on HIV-viruksen hankittava NLS-osoitelappu itselleen ja tietysti se kaappaa sen).
http://www.nature.com/nrmicro/journal/v5/n3/images/nrmicro1579-f4.jpg

LEDGF proteiinien NLS kuuluu klassiseen baasiseen (SV40 large T antigen) perheeseen ja tumaan kuljetus vaatii funktionaalisen Ran-proteiinin, adaptoriproteiini importiini-alfan ja ja tumaan kuljetusreseptorin importiini- beta.

Jos NLS poistettaisiin tieteellisesti pitäisi vastasyntyneen LEDGF/p75 proteiinin jäädä sytoplasman puolelle, jolloin sen funktio jäisi puuttumaan.

Kuitenkin jakautuvissa soluissa mitoosissa voidaan olla NLS-tekijää vaillakin lokalisaatiossa. Proteiini on silloin kromatiiniin kietoutuneena niin tehokkaasti tumaplasman ja sytoplasman sisältöjen mitoottisen sekoittautumisen aikana, että stabiilisti ilmentyvät NLS-mutantit nähdään vain tiiviisti liittyneenä kromosomeihin. Kromatiiniin sitoutumista välittää osittain N-terminaalinen PWWP-domaani ( aminohapot 1-93). PWWP-domaanilla onkyllä homologiaa siihen domaaniin, johon mm integraasi liittyy (IBD), mutta IN ja muut proteiinit dissosioituvat irti kromatiinista mitoosissa siitä kohdasta.
LEDGF/p75 omaa Triton- resistentin kromatiiniin sitoutumisen.

Solusyklivaihe G1: p52 on tuman periferiassa ja p75 diffuusisti kautta tuman ( dense fine speckled pattern).
http://schoolworkhelper.net/wp-content/uploads/2010/11/cell_cycle.jpg


Metafaasi: P52 muodostaa sylinterimäisen mallin kromosomien ympärille ja p75 liittyy kromosomeihin juovallisesti.
http://en.wikipedia.org/wiki/Metaphase

Sytokineesi: P75 esiintyy diffuusina tumassa, mutta p52 säilyttää sylinterimäisen mallin.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e0/Cytokinesis_eukaryotic_mitosis.svg/800px-Cytokinesis_eukaryotic_mitosis.svg.png


Kummankin C-terminaaliset alueet hallitsevat tuman sisäisen segrekoitumisen hienosäätelyjä.

P75 lokalisoituminen moduloituu muitten kromatiiniin sitoutuneitten proteiinien interaktioista TAI vaihtoehtoisesti p75-polyproteiinin pitkä C-terminaali voisi modifioida kummankin polyproteiinin N-terminaalien kesken jaettuja kromatiini-interaktioita. (Siis LEDGF-proteiineilla on funktionaalisesti kiinteä yhteistyö)


KUVA normaalista kromatiinista (DNA:n kärjestymisestä kromosomiksi)
http://themedicalbiochemistrypage.org/images/chromatin-structure.jpg

Asian kliinisestä merkityksestä tässä:
http://www.mdpi.com/1999-4915/1/3/780/htm

• NYKYTILANNE tämän proteiinin uumoilta. Tuorein löytämäni PubMed hakutulos:

Mini Rev Med Chem. 2011 Jul;11(8):714-27. Inhibition of the interaction between HIV-1 integrase and its cofactor LEDGF/p75: a promising approach in anti-retroviral therapy.

De Luca L, Ferro S, Morreale F, Chimirri A.

Source

Dipartimento Farmaco-Chimico, Università degli Studi di Messina, Italy. ldeluca@unime.it

Abstract

Although 25 compounds are currently licensed as anti-HIV drugs, the development of multidrug-resistant viruses, as well as their severe side effects, compromise their efficacy and limit treatment options. The search for new targets in order to cure AIDS has revealed that the inhibition of some protein-protein interactions in the HIV life cycle may provide an important new approach to fight this disease. The interaction between HIV-1 integrase (IN) and Lens Epithelium-Derived Growth Factor (LEDGF/p75) has increasingly gained attention as a valuable target for a novel anti-retroviral strategy. This article reviews the discovery and development of molecules capable of interrupting the LEDGF/p75-IN interaction reported to date.