Fylogeneettinen puu Paramyxoviruksista

Kun etsittiin syitä hevosten virustautiin   varsinkin sen jälkeen kun ihmisiin oli tullut tartuntaa, jouduttiin syntyjä syviä tutkiessa  taudin alkulähteille, ja kartoittamaan lepakoista alkuisin olevia zoonooseja ja ylipäätänä lepakoitten  taksonomiaa myös.
Hendravirus luokiteltiin  1996 PARAMYXOVIRIDAE- perheen  jäseniin ja arveltiin ensin että se on paramyxovirus tai morbillivirus ( siis tuhkarokkoviruksen tapainen). Vertailtaessa  PCR- analyysien avulla sekvenssejä matrixproteiinista  ilmeni, että  Hendravirus on  kaukaisempaa sukua muille tunnetuille  morbilliviruksille.  Aluksi sitä siis pidettiin hevosen morbilliviruksena, mutta nimi jouduttiin muuttamaan, kun selvisi että viruksen luonnollinen isäntä olikin lepakkojen heimoissa  (Flying foxes, Pteropus species) .
 Kun oli saatu viruksen koko geenisekvenssi  selville, huomattiin että se erosi  selvästi morbilliviruksista ja oli itse asiassa uusi virussuku tässä PARAMYXOVIRIDAE- perheessä ( Wang et al. 2000).  Uuden  virussuvun nimeksi  ehdotettiin HENIPAVIRUS ja siihen katsottiin tyyppijäsenenä Hendra virus ja toisena jäsenenä Nipah-virus.  Tämän nimen hyväksyi myös virustaksonomian kansainvälinen komitea ( International Committee for the Taxonomy of Viruses).

Viime vuosina on sitten kuvattu  PARAMYXOVIRIDAE perheestä useakin aiemmin tuntematon jäsen, kuten  Phocine distemper virus PDV  ja Cetacean morbillivirus ( Genus  morbillivirus) , jotka aiheuttavat tautiepidemioita  meri-imettäväisillä ( hylkeillä, valailla).
Sitten löydettiin  Menangle- virus  (Genus Rubulavirus) ja se aiheutti myös karjassa  vaikeita reproduktiivisiä tauteja (1998)
Salem- virus löydettiin 2000  USA:ssa    ja se aiheutti hevosille tauteja 1992.
Tupaia- paramyxovirus eristettiin  taimaasta (1999).
Tioman -virus ( Genus  Rubulavirus) sekä eräs Palau virus ( ehkä sillä on oma genus) eristettiin samaisista lepakoista ( flying foxes) (2001) Näitä löytyi,  kun yritettiin eristää Nipah-virusta.  Tioman- virus  ja Menangle-virus  ovat  Nipah- viruksen  fylogeneettisiä sukulaisia.
Tupaia viruksella ja Salem-viruksella on joitain samoja sekvenssejä kuin Hendra- ja Nipah- viruksilla, muta silti niissä on piirteitä, joiden takia ne eivät kuulu  niin HENIPAVIRUKSIIN  kuin Morbilliviruksiinkaan. 
Ennen kuin Hendravirus löytyi  Flying fox- lepakoista 1996, oli eirstetty muista  lepakoista jo parainfluenssavirus  tyyppi 2:n alatyyppejä   Intiassa ( 1971) ja Brasiliassa (1995) (Genus Rubulavirus).
Nipah -virus eristettiin 2002 Flying fox. lepakoista Malesiassa. Myöhemmin siitä todettiin uudempaakin tyyppiä.Se on possuille  vaarallinen virus ja tarttuu sikakarjan hoitoketjussa työskenteleviin, nykyään  myös sitten ihmisestä toiseen.

Wikipedia mainitsee  muutamia PARAMYXOVIRIDAE- perheen  sukuja, joissa HENIPA - mainitaan joukossa.
Sukulaisuudesta tuhkarokkovirukselle voi olla se hyöty, että tuhkarokkorokotteesta   voi kuulua osia  Nipah- rokotteeseen

Subfamily Paramyxovirinae
 

• Genus Aquaparamyxovirus ( type species Atlantic salmon paramyxovirus: others include Pacific salmon paramyxovirus)
• Genus Avulavirus (type species Newcastle disease virus)
• Genus Ferlavirus (Fer-de-Lance virus)
• Genus Henipavirus (type species Hendravirus; others include Nipahvirus)
• Genus Morbillivirus (type species Measles virus; others include Rinderpest virus, Canine distemper virus, phocine distemper virus, Ovine rinderpest)
• Genus Respirovirus (type species Sendai virus; others include Human parainfluenza viruses 1 and 3, as well some of the viruses of the common cold)
• Genus Rubulavirus (type species Mumps virus; others include Achimota virus 1 and 2, Human parainfluenza viruses 2 and 4, Simian parainfluenza virus 5, Menangle virus, Tioman virus, Tuhokovirus 1, 2 and 3)
• Genus TPMV-like viruses (type species Tupaia paramyxovirus: other species Mossman virus, Nariva virus and Salem virus)
• Species Beilong virus

Hendra ja Nipa-virusten patogeneesi ihmisessä

LÄHDE: 

J Infect Dev Ctries. 2013 Apr 17;7(4):308-11. doi: 10.3855/jidc.3648. Pathogenesis of Hendra and Nipah virus infection in humans.

Escaffre O, Borisevich V, Rockx B. Source

Departments of Pathology, University of Texas Medical Branch, Galveston, Texas, USA.

TIIVISTELMÄ ( Abstract)

•  HENDRAVIRUS ( HeV) ja NIPAHVIRUS (NiV)  ovat  leviäviä  zoonoottisia viruksia, jotka aiheuttavat vaikeaa ja usein menehtymiseen johtavaa hengitystietautia ja aivotulehdusta ihmisellä. Henipavirukset voivat infektoida melkoisen  joukon eri lajisia eläimiä ja ihmisestä ihmiseen tapahtuvaa taudinvälittymistäkin on havaittu Nipahviruksella. Koko tartuntareittiä ei vielä tunneta tarkasti ihmisiltä , mutta eri eläinlajeilla suoritetuista  kokeellisista  tutkimuksista on saatu viitteitä siitä, että infektio voi saada tehokkaasti alkunsa  hengitystiealtistuksen  jälkeen. Kuolemaan johtaneista ihmistapauksista on saatu tietää rajoitetusti , mitä histopatologisia  muutoksia HeV ja NiV virukset ovat aiheuttneet. Löydöt viittaavat siihen, että endoteelisolut ovat  virusten tärkeä kohde infektion loppuvaiheissa. Mutta ei tiedetä, mihin kohtaan nämä virukset aluksi  tekevät infektiopesäkkeensä ja miten virus leviää koko kehoon hengitysteistä kuten  hermostoon ja muihin elimiin. Tässä otsikon artikkelissa  tiedemiehet esittävät  tämän hetken käsityksen  HENIPAVIRUSTEN  patogeneesistä ihmisessä.

Hendra virus (HeV) and Nipah virus (NiV) are emerging zoonotic viruses that cause severe and often lethal respiratory illness and encephalitis in humans. Henipaviruses can infect a wide range of species and human-to-human transmission has been observed for NiV. While the exact route of transmission in humans is not known, experimental infection in different animal species suggests that infection can be efficiently initiated after respiratory challenge. The limited data on histopathological changes in fatal human cases of HeV and NiV suggest that endothelial cells are an important target during the terminal stage of infection; however, it is unknown where these viruses initially establish infection and how the virus disseminates from the respiratory tract to the central nervous system and other organs. Here we review the current concepts in henipavirus pathogenesis in humans.

• Huom: HENDRA-viruksesta on tullut  tänä vuonna  artikkeli Ruotsin SMI.se lähteeseen zoonoosina. mainittuna.

 http://www.smittskyddsinstitutet.se/sjukdomar/hendravirus/

Henipavirukset

Hendra ja Nipah virukset  eli HENIPA-virukset löydettiin 1990 luvun puolivälissä zoonooseina. Hendra  vikuuttaa  lähinnä hevosia Australiassa ja Nipah on possukarjan vitsauksena.   Infektoituneitten eläinten kanssa kontaktissa olleissa karjanhoitajissa on myös tavattu sairastumisia, mutta  tauti ei ehkä tartu ihmisestä ihmiseen vieläkään, tosin on näyttöä muutamista  siihen suuntaan viittaavista  seikoista.
 http://viralzone.expasy.org/all_by_species/85.html

Virukset HeV ja NiV  ovat  Paramyxoviruksia,  Mononegale-  ryhmästä  Niillä on  RNA genomi, negatiivinen säie. Ne pyrkivät infektoimaan valtimosuoniseinämää keuhkoissa ja munuaisissa ja ne  ovat myös neurotrooppisia.

Katson ensin mitä PubM;ed kertoo  näiden uusien virusten nykytilanteesta maapallolla. Lähinnä Kaakkois-Aasiassa on niistä vaivaa, siellä missä erinäisiä lepakkolajeja asustaa.  Lepakot ovat todennäköinen viruksen reservoaari mutta lepakoissa itsessään ei tavata kliinistä tautia.

Viruksenvastaisessa taistelussa joudutaan  on jouduttu hävitttämään kokonaisia  sikakarjatiloja tai hevosmääriä.

SITAATTI: Virus Res. 2013 Nov 6;177(2):119-26. doi: 10.1016/j.virusres.2013.08.002. Epub 2013 Aug 13. Hendra and Nipah infection: emerging paramyxoviruses.

Aljofan M. Source

Department of Microbiology, School of Medicine, Nursing and Health Sciences, Monash University, Wellington Road, Clayton, VIC 3800, Australia; Department of Pharmacology, College of Pharmacy, Qassim University, P.O. Box 6800, Buraidah 51452, Saudi Arabia.

TIIVISTELMÄ

• Siitä asti kuin henipavirukset  on keksitty 1990- luvun puolivälissä , ne ovat jatkaneet voittokulkuaan Australiassa ja kaakkois-Aasiassa miltei vuosittain.  Nykyisellään ne ovat aiheutatneet  jo 12 Nipah viruspurkausta ja 48 Hendra-viruspurkausta Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Tällaisiin  purkauksiin liittyy  merkittävää ekonomista ja terveydellistä  taakkaa, mitkä ovat  useimmille korkean riskin maille erityisen rasittavia ja ekonomisesti sietämättömiä  asioita

Since their first emergence in mid 1990s henipaviruses continued to re emerge in Australia and South East Asia almost every year. In total there has been more than 12 Nipah and 48 Hendra virus outbreaks reported in South East Asia and Australia, respectively. These outbreaks are associated with significant economic and health damages that most high risks countries (particularly in South East Asia) cannot bear the burden of such economical threats.

•  Nykyiseen asti ei ole ollut olemassa  mitään  käyttökelpoista terapiaa näiden tappavien infektioitten  hoitamiseksi tai estämiseksi. ( Hendra tappaa hevosia, Nipah tappaa possuja) . Kuitenkin kansainvälisess'ä yhteistyössä tutkijat ovat  pystyneet identifioimaan aineksia  mahdolliseen  hevosten Hendra-virusrokotteeseen , mikä voisi kehkeyttää  HeV- vasta-aineita  8Hendra-virus vasta-aineita).  Tässä artikkelissa  tutkijat  valaisevat  tämännuuden viruksen ongelmatiikkaa ja kaksikymmenvuotista voittokulkua ja  arvioi mahdollisuuksia anti-henipavirusrokotteen  ja antivirusaineiten kehittelyyn.

Up until recently, there were no actual therapeutics available to treat or prevent these lethal infections. However, an international collaborative research has resulted in the identification of a potential equine Hendra vaccine capable of providing antibody protection against Hendra virus infections. Consequently, with the current findings and after nearly 2 decades since their first detection, are we there yet? This review recaps the chronicle of the henipavirus emergence and briefly evaluates potential anti-henipavirus vaccines and antivirals.

KEYWORDS:

HeV, Hendra virus, Henipavirus, IFN, NiV, Nipah virus, interferon