https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1934590916304155
Visar inlägg med etikett Flavivirusten taxonomia. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett Flavivirusten taxonomia. Visa alla inlägg
söndag 15 mars 2020
THL ohjeet ZIKAvirukssta
Zikavirus
Mikä on zikavirus?
Zikavirus kuuluu flavivirusten sukuun, johon kuuluvat myös muun muassa TBE-virus, denguevirus sekä Länsi-Niilin virus. Flavivirusten isäntinä toimivat ihmiset sekä muut nisäkkäät, mutta ne leviävät usein isännästä toiseen esimerkiksi hyttysten välityksellä.
Miten zikavirus tarttuu?
Zikavirus tarttuu ihmiseen ensisijaisesti hyttysten välityksellä. Zikavirusta levittävät Aedes-sukuun kuuluvat päiväaktiiviset hyttyset, jotka levittävät myös muun muassa dengue- ja chikungunyavirusta.
Hyttysen piston lisäksi zikavirus voi siirtyä esimerkiksi äidistä sikiöön raskauden aikana tai synnytyksen yhteydessä.
Virus voi tarttua myös suoraan henkilöstä toiseen seksin välityksellä. Tartunta suoraan henkilöstä toiseen on harvinaista, mutta tapahtuneita tartuntoja on raportoitu.
Seksin välityksellä saadut tartunnat ovat valtaosin tapahtuneet miehestä naiseen, mutta myös yksittäinen tartunta naisesta mieheen on dokumentoitu. Tapauksia raportoidaan todennäköisesti lisää, sillä edellä mainittuja tartuntatapoja tutkitaan nyt aiempaa tarkemmin.
Miten zikavirusinfektion tarttuminen ehkäistään?
Ainoa keino ehkäistä zikavirusinfektion tarttumista on hyttysten pistoilta suojautuminen muun muassa käyttämällä karkotteita sekä pukeutumalla pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaaleisiin vaatteisiin. Erityisen tärkeätä hyttysiltä suojautuminen on raskaana olevilla.
Hyttysen pistoilta suojautuminen (Matkailijan terveysopas)
Seksin välityksellä zikaviruksen leviämisen voi ehkäistä kondomin käytöllä. On muistettava, että virus voi tarttua myös oireettomista kantajista. Zikaviruksen on todettu pysyvän siemennesteessä taudinaiheuttamiskykyisenä maksimissaan 40 päivää.
Zikavirusta vastaan ei tällä hetkellä ole rokotetta, sillä sen kehittely on vasta alkuvaiheessa.
Suositus raskaana oleville
Raskaana olevien on hyvä keskustella terveydenhuollon ammattilaisten kanssa matkustamisen riskeistä ja heitä suositellaan siirtämään ei-välttämätöntä matkaa.
Mitkä ovat zikavirusinfektion oireet?
Zikaviruksen aiheuttama infektio on useimmiten lievä tai jopa oireeton ja vaatii harvoin sairaalahoitoa. Siihen voi kuitenkin liittyä oireita, kuten
Mitkä ovat zikavirusinfektion jälkitaudit ja seuraukset?
Sikiöille zikavirusinfektio voi aiheuttaa synnynnäisiä kehityshäiriöitä, etenkin jos äiti on saanut infektion alkuraskauden aikana.
Vuoden 2015 aikana erityisesti Brasiliassa, mutta myös Ranskan Polynesiassa zikavirusepidemia-alueilla raportoitiin selvästi tavallista enemmän synnynnäisiä keskushermoston kehityshäiriöitä, kuten mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä.
Mikrokefaliatapauksia on raportoitu myös muista Latinalaisen Amerikan maista, joihin zikavirusepidemia on nyt levinnyt. Yhteys zikavirusinfektioon on varmistunut, mutta ongelman yleisyydestä ja riskin suuruudesta raskauden aikana on edelleen erilaisia arvioita (1–10 %).
Myös Guillan-Barré-oireyhtymätapausten määrän on huomattu lisääntyneen zikavirusepidemia-alueilla. Guillain-Barré-oireyhtymä eli hermojuuritulehdus on komplikaationa harvinainen ja zikaviruksen lisäksi sitä aiheuttavat myös monet muut mikrobit. Tällaisia ovat esimerkiksi yleisenä ruokamyrkytysten aiheuttajana tunnettu kampylobakteeri, hengitystietulehduksia aiheuttavat virukset sekä vesirokkovirus.
Miten zikavirusinfektio todetaan?
Zikavirus voidaan osoittaa verinäytteestä ja virtsasta PCR-tutkimuksella.
Tuoreessa zikavirusinfektiossa muodostuu myös vasta-aineita, joista tauti voidaan joissain tapauksissa todeta. Ristireaktioiden vuoksi veren vasta-ainetutkimustulos vaatii kuitenkin erikoistuneen laboratorion tulkinnan.
Miten zikavirusinfektiota hoidetaan?
Zikavirusinfektioon ei ole olemassa lääkehoitoa, vaan hoito on oireiden mukaista.
Ohjeita terveydenhuollolle zikavirustapauksiin
Miten paljon zikavirusta esiintyy ja miten sitä seurataan?
Virusta on havaittu ensimmäisen kerran apinoiden keskuudessa Ugandassa vuonna 1945. Hiukan myöhemmin, vuonna 1952, virusta havaittiin ensimmäisen kerran myös ihmisissä sekä Ugandan että Tansanian alueilla.
Aikaisemmin pieniä zikavirusepidemioita ja yksittäisiä tautitapauksia on esiintynyt Länsi- ja Keski-Afrikassa sekä Kaakkois-Aasiassa. Vuosien 2014–2016 aikana virus kuitenkin levisi vauhdilla myös Etelä- ja Väli-Amerikassa, missä sitä ei ollut aiemmin tavattu. Tapauksia todettiin myös Tyynenmeren saarilla, etenkin Ranskan Polynesiassa vuosina 2013–2014, missä kymmenet tuhannet sairastuivat zikavirusinfektioon.
Zikaviruksen leviäminen tulevaisuudessa edelleen uusille alueille on erittäin todennäköistä, sillä virusta levittäviä hyttyslajeja tavataan maailmalla laajasti.
WHO:n kartta taudin alueista, joilla zikavirusta esiintyy tai on aiemmin esiintynyt
Lue zikaviruksen esiintyyvydestä Suomessa
Zikavirus kuuluu flavivirusten sukuun, johon kuuluvat myös muun muassa TBE-virus, denguevirus sekä Länsi-Niilin virus. Flavivirusten isäntinä toimivat ihmiset sekä muut nisäkkäät, mutta ne leviävät usein isännästä toiseen esimerkiksi hyttysten välityksellä.
Miten zikavirus tarttuu?
Zikavirus tarttuu ihmiseen ensisijaisesti hyttysten välityksellä. Zikavirusta levittävät Aedes-sukuun kuuluvat päiväaktiiviset hyttyset, jotka levittävät myös muun muassa dengue- ja chikungunyavirusta.
Hyttysen piston lisäksi zikavirus voi siirtyä esimerkiksi äidistä sikiöön raskauden aikana tai synnytyksen yhteydessä.
Virus voi tarttua myös suoraan henkilöstä toiseen seksin välityksellä. Tartunta suoraan henkilöstä toiseen on harvinaista, mutta tapahtuneita tartuntoja on raportoitu.
Seksin välityksellä saadut tartunnat ovat valtaosin tapahtuneet miehestä naiseen, mutta myös yksittäinen tartunta naisesta mieheen on dokumentoitu. Tapauksia raportoidaan todennäköisesti lisää, sillä edellä mainittuja tartuntatapoja tutkitaan nyt aiempaa tarkemmin.
Miten zikavirusinfektion tarttuminen ehkäistään?
Ainoa keino ehkäistä zikavirusinfektion tarttumista on hyttysten pistoilta suojautuminen muun muassa käyttämällä karkotteita sekä pukeutumalla pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaaleisiin vaatteisiin. Erityisen tärkeätä hyttysiltä suojautuminen on raskaana olevilla.
Hyttysen pistoilta suojautuminen (Matkailijan terveysopas)
Seksin välityksellä zikaviruksen leviämisen voi ehkäistä kondomin käytöllä. On muistettava, että virus voi tarttua myös oireettomista kantajista. Zikaviruksen on todettu pysyvän siemennesteessä taudinaiheuttamiskykyisenä maksimissaan 40 päivää.
Zikavirusta vastaan ei tällä hetkellä ole rokotetta, sillä sen kehittely on vasta alkuvaiheessa.
Suositus raskaana oleville
Raskaana olevien on hyvä keskustella terveydenhuollon ammattilaisten kanssa matkustamisen riskeistä ja heitä suositellaan siirtämään ei-välttämätöntä matkaa.
Mitkä ovat zikavirusinfektion oireet?
Zikaviruksen aiheuttama infektio on useimmiten lievä tai jopa oireeton ja vaatii harvoin sairaalahoitoa. Siihen voi kuitenkin liittyä oireita, kuten
- kuumetta
- silmätulehdus
- ihottumaa sekä
- nivel- ja lihaskipuja.
Mitkä ovat zikavirusinfektion jälkitaudit ja seuraukset?
Sikiöille zikavirusinfektio voi aiheuttaa synnynnäisiä kehityshäiriöitä, etenkin jos äiti on saanut infektion alkuraskauden aikana.
Vuoden 2015 aikana erityisesti Brasiliassa, mutta myös Ranskan Polynesiassa zikavirusepidemia-alueilla raportoitiin selvästi tavallista enemmän synnynnäisiä keskushermoston kehityshäiriöitä, kuten mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä.
Mikrokefaliatapauksia on raportoitu myös muista Latinalaisen Amerikan maista, joihin zikavirusepidemia on nyt levinnyt. Yhteys zikavirusinfektioon on varmistunut, mutta ongelman yleisyydestä ja riskin suuruudesta raskauden aikana on edelleen erilaisia arvioita (1–10 %).
Myös Guillan-Barré-oireyhtymätapausten määrän on huomattu lisääntyneen zikavirusepidemia-alueilla. Guillain-Barré-oireyhtymä eli hermojuuritulehdus on komplikaationa harvinainen ja zikaviruksen lisäksi sitä aiheuttavat myös monet muut mikrobit. Tällaisia ovat esimerkiksi yleisenä ruokamyrkytysten aiheuttajana tunnettu kampylobakteeri, hengitystietulehduksia aiheuttavat virukset sekä vesirokkovirus.
Miten zikavirusinfektio todetaan?
Zikavirus voidaan osoittaa verinäytteestä ja virtsasta PCR-tutkimuksella.
Tuoreessa zikavirusinfektiossa muodostuu myös vasta-aineita, joista tauti voidaan joissain tapauksissa todeta. Ristireaktioiden vuoksi veren vasta-ainetutkimustulos vaatii kuitenkin erikoistuneen laboratorion tulkinnan.
Miten zikavirusinfektiota hoidetaan?
Zikavirusinfektioon ei ole olemassa lääkehoitoa, vaan hoito on oireiden mukaista.
Ohjeita terveydenhuollolle zikavirustapauksiin
Miten paljon zikavirusta esiintyy ja miten sitä seurataan?
Virusta on havaittu ensimmäisen kerran apinoiden keskuudessa Ugandassa vuonna 1945. Hiukan myöhemmin, vuonna 1952, virusta havaittiin ensimmäisen kerran myös ihmisissä sekä Ugandan että Tansanian alueilla.
Aikaisemmin pieniä zikavirusepidemioita ja yksittäisiä tautitapauksia on esiintynyt Länsi- ja Keski-Afrikassa sekä Kaakkois-Aasiassa. Vuosien 2014–2016 aikana virus kuitenkin levisi vauhdilla myös Etelä- ja Väli-Amerikassa, missä sitä ei ollut aiemmin tavattu. Tapauksia todettiin myös Tyynenmeren saarilla, etenkin Ranskan Polynesiassa vuosina 2013–2014, missä kymmenet tuhannet sairastuivat zikavirusinfektioon.
Zikaviruksen leviäminen tulevaisuudessa edelleen uusille alueille on erittäin todennäköistä, sillä virusta levittäviä hyttyslajeja tavataan maailmalla laajasti.
WHO:n kartta taudin alueista, joilla zikavirusta esiintyy tai on aiemmin esiintynyt
Lue zikaviruksen esiintyyvydestä Suomessa
THL.fi ohjeet Dengue viruksesta
Dengue - Infektiotaudit ja rokotukset - THL
Dengue on dengueviruksen aiheuttama kuumetauti, jota esiintyy laajasti maapallon trooppisilla sekä subtrooppisilla alueilla. Denguevirusta on olemassa neljää eri serotyyppiä. Virus kuuluu flavivirusten sukuun, johon kuuluvat myös muun muassa TBE-virus, zikavirus sekä Länsi-Niilin virus.
Flavivirusten isäntinä toimivat ihmiset ja muut nisäkkäät, mutta ne leviävät isännästä toiseen pääasiassa hyttysten välityksellä. Denguevirus onkin siirtynyt muun muassa zikaviruksen tapaan apinoista ihmiseen.
Miten dengue tarttuu?
Denguevirus tarttuu ihmiseen ensisijaisesti hyttysen välityksellä.
Denguekuumetta levittävät Aedes-sukuun kuuluvat päiväaktiiviset hyttyset Aedes aegypti ja Aedes albopictus, jotka levittävät myös muun muassa zika- ja chikungunyaviruksia.
Tautia levittää tropiikissa pääasiassa Aedes aegypti -hyttynen. Se on hyvin sopeutunut kaupunkimaisiin olosuhteisiin, ja hakee sekä suojaa että ravintoa myös talojen sisältä.
Ruokaillessaan hyttynen pistää usein useampaa ihmistä, sillä se häiriintyy helposti ja siirtyy usein häiriintyessään imemään verta seuraavasta henkilöstä. Tämän seurauksena sama hyttynen saattaa tartuttaa esimerkiksi kaikki samassa talossa asuvat ihmiset.
Harvoissa tapauksissa denguevirus voi tarttua myös
Kunkin serotyypin mukainen tartunta antaa elinikäisen suojan sitä vastaan. Muille serotyypeille suojaa ei kuitenkaan tällöin kehity, vaan sama ihminen voi sairastaa dengueinfektion useamman kerran elämänsä aikana.
Miten dengueta ehkäistään?
Tehokkain ja ainoa keino ehkäistä denguetartunta on suojautua hyttysen pistoilta.
Pistoilta suojaavat muun muassa:
Hyttysen pistoilta suojautuminen (Matkailijan terveysopas)
Ensimmäinen rokote dengueta vastaan sai myyntiluvan vuonna 2015, mutta se on tarkoitettu ainoastaan taudin esiintymisalueella pysyvästi asuville. Sitä ei ole lainkaan saatavissa matkailijoille. Toimivaa, matkailijallekin sopivaa rokotetta tautia vastaan kehitetään kuitenkin jatkuvasti.
Mitkä ovat denguekuumeen oireet?
Suurin osa denguetartunnoista on täysin oireettomia, tai oireet ovat lieviä.
Oireillessaan denguen tyypillisiä oireita ovat:
Näiden oireiden lisäksi voi esiintyä:
Mitkä ovat denguekuumeen jälkitaudit ja seuraukset?
Vakavissa muodoissa denguetartunta voi kehittyä verenvuotokuumeeksi (dengue haemorrhagic fever, DHF) tai shokkioireyhtymäksi (dengue shock syndrome, DSS). Näille tautimuodoille tyypillisiä ovat vakavat verenvuodot ja verisuonten läpäisevyyden lisääntyminen.
Todennäköisyys saada denguekuumeen vakava muoto on korkeampi, jos dengueinfektio on sairastettu jo aiemmin. Matkailijoilla dengueinfektion vakavammat muodot ovat harvinaisia.
Jos matkailija epäilee saaneensa denguetartunnan, etenkin jos ilmenee ankarampia oireita tai verenvuoto-oireita, tulee lääkärin hoitoon hakeutua välittömästi.
Asianmukainen hoito vähentää merkittävästi vaaraa kuolla dengueinfektion vakavampiin muotoihin. Kuolleisuus dengueinfektion vakavampiin muotoihin on hoidettuna alle 1 %, muutoin noin 20 %.
Miten denguekuume todetaan?
Denguetartunta todetaan verinäytteestä osoittamalla vasta-aineita tai viruksen antigeeni.
Vasta-aineet ovat todettavissa viimeistään viikon kuluttua sairastumisesta. Antigeeni on osoitettavissa yleensä ensimmäisten sairauspäivien aikana.
Miten denguekuumetta hoidetaan?
Dengueinfektioon ei ole olemassa lääkehoitoa, vaan hoito on oireiden mukaista.
Kuumelääkkeeksi ei tulisi valita non-steroidaalisia tulehduskipulääkkeitä, kuten ibuprofeiinia, niiden verenvuotoa lisäävän vaaran vuoksi. Kuumelääkkeeksi voi käyttää parasetamolia.
Miten paljon dengueta esiintyy ja miten sitä seurataan?
Ennen vuotta 1970 merkittäviä dengue-epidemioita oli tavattu ainoastaan yhdeksässä maassa.
Viimeisen 50 vuoden aikana tauti on kuitenkin levinnyt nopeasti, mikä on ollut seurausta muun muassa kansainvälisestä matkailusta ja rahdista. Nykyään dengueta tavataankin kaikkiaan noin 128 maassa.
Dengue on malarian jälkeen toiseksi suurin kuumeen aiheuttaja maailmanlaajuisesti. Eniten tautia esiintyy Aasiassa, mutta tapauksia on paljon myös Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Euroopassa denguevirus aiheutti epidemian vuonna 2012 Madeiralla. Tämän lisäksi Euroopassa on raportoitu muutamia yksittäisiä kotoperäisiä tartuntoja, mutta pysyvästi tautia ei Euroopassa esiinny.
Dengueinfektiot Suomessa
Suomessa ei esiinny dengueta, mutta vuosittain diagnosoidaan 35‒90 ulkomailta saatua denguetartuntaa.
Vuonna 2018 laboratoriot ilmoittivat 56 löydöstä. Suurin osa sairastuneista oli yli 15-vuotiaita.
Diagnooseja tehtiin kaikkina vuodenaikoina, eniten tammi‒huhtikuussa. Tartunnoista 39 ilmoitettiin saaduksi Aasiasta. Yksi tartunta oli saatu Dominikaanisesta tasavallasta. Muut tartunnan saaneet olivat matkustaneet useassa maassa.
Suurin osa tartunnoista saadaan Kaakkois-Aasian maista, kuten Thaimaasta ja Indonesiasta. Tartuntatautirekisteriin ei saada kuitenkaan kattavaa tietoa kaikista tartuntamaista.
Suomalaisten matkailijoiden denguetartunnat heijastavat riskin vaihtelua kohdemaissa, joissa isompia dengue-epidemioita esiintyy ajoittain.
Dengue kuuluu tartuntatauteihin, joiden mikrobilöydöksistä laboratorion on ilmoitettava kansalliseen tartuntatautirekisteriin.
Dengue on dengueviruksen aiheuttama kuumetauti, jota esiintyy laajasti maapallon trooppisilla sekä subtrooppisilla alueilla. Denguevirusta on olemassa neljää eri serotyyppiä. Virus kuuluu flavivirusten sukuun, johon kuuluvat myös muun muassa TBE-virus, zikavirus sekä Länsi-Niilin virus.
Flavivirusten isäntinä toimivat ihmiset ja muut nisäkkäät, mutta ne leviävät isännästä toiseen pääasiassa hyttysten välityksellä. Denguevirus onkin siirtynyt muun muassa zikaviruksen tapaan apinoista ihmiseen.
Miten dengue tarttuu?
Denguevirus tarttuu ihmiseen ensisijaisesti hyttysen välityksellä.
Denguekuumetta levittävät Aedes-sukuun kuuluvat päiväaktiiviset hyttyset Aedes aegypti ja Aedes albopictus, jotka levittävät myös muun muassa zika- ja chikungunyaviruksia.
Tautia levittää tropiikissa pääasiassa Aedes aegypti -hyttynen. Se on hyvin sopeutunut kaupunkimaisiin olosuhteisiin, ja hakee sekä suojaa että ravintoa myös talojen sisältä.
Ruokaillessaan hyttynen pistää usein useampaa ihmistä, sillä se häiriintyy helposti ja siirtyy usein häiriintyessään imemään verta seuraavasta henkilöstä. Tämän seurauksena sama hyttynen saattaa tartuttaa esimerkiksi kaikki samassa talossa asuvat ihmiset.
Harvoissa tapauksissa denguevirus voi tarttua myös
- veren- tai elinsiirrossa
- saastuneiden neulojen välityksellä
- äidistä sikiöön.
Kunkin serotyypin mukainen tartunta antaa elinikäisen suojan sitä vastaan. Muille serotyypeille suojaa ei kuitenkaan tällöin kehity, vaan sama ihminen voi sairastaa dengueinfektion useamman kerran elämänsä aikana.
Miten dengueta ehkäistään?
Tehokkain ja ainoa keino ehkäistä denguetartunta on suojautua hyttysen pistoilta.
Pistoilta suojaavat muun muassa:
- hyttyskarkotteet
- hyttysverkot
- pitkähihaiset ja -lahkeiset vaaleat vaatteet.
Hyttysen pistoilta suojautuminen (Matkailijan terveysopas)
Ensimmäinen rokote dengueta vastaan sai myyntiluvan vuonna 2015, mutta se on tarkoitettu ainoastaan taudin esiintymisalueella pysyvästi asuville. Sitä ei ole lainkaan saatavissa matkailijoille. Toimivaa, matkailijallekin sopivaa rokotetta tautia vastaan kehitetään kuitenkin jatkuvasti.
Mitkä ovat denguekuumeen oireet?
Suurin osa denguetartunnoista on täysin oireettomia, tai oireet ovat lieviä.
Oireillessaan denguen tyypillisiä oireita ovat:
- äkisti alkava kuume
- päänsärky
- silmien takainen särky
- lihas- ja nivelkivut
- ihottuma.
Näiden oireiden lisäksi voi esiintyä:
- pahoinvointia
- lieviä hengitysoireita
- verenvuoto-oireita.
Mitkä ovat denguekuumeen jälkitaudit ja seuraukset?
Vakavissa muodoissa denguetartunta voi kehittyä verenvuotokuumeeksi (dengue haemorrhagic fever, DHF) tai shokkioireyhtymäksi (dengue shock syndrome, DSS). Näille tautimuodoille tyypillisiä ovat vakavat verenvuodot ja verisuonten läpäisevyyden lisääntyminen.
Todennäköisyys saada denguekuumeen vakava muoto on korkeampi, jos dengueinfektio on sairastettu jo aiemmin. Matkailijoilla dengueinfektion vakavammat muodot ovat harvinaisia.
Jos matkailija epäilee saaneensa denguetartunnan, etenkin jos ilmenee ankarampia oireita tai verenvuoto-oireita, tulee lääkärin hoitoon hakeutua välittömästi.
Asianmukainen hoito vähentää merkittävästi vaaraa kuolla dengueinfektion vakavampiin muotoihin. Kuolleisuus dengueinfektion vakavampiin muotoihin on hoidettuna alle 1 %, muutoin noin 20 %.
Miten denguekuume todetaan?
Denguetartunta todetaan verinäytteestä osoittamalla vasta-aineita tai viruksen antigeeni.
Vasta-aineet ovat todettavissa viimeistään viikon kuluttua sairastumisesta. Antigeeni on osoitettavissa yleensä ensimmäisten sairauspäivien aikana.
Miten denguekuumetta hoidetaan?
Dengueinfektioon ei ole olemassa lääkehoitoa, vaan hoito on oireiden mukaista.
Kuumelääkkeeksi ei tulisi valita non-steroidaalisia tulehduskipulääkkeitä, kuten ibuprofeiinia, niiden verenvuotoa lisäävän vaaran vuoksi. Kuumelääkkeeksi voi käyttää parasetamolia.
Miten paljon dengueta esiintyy ja miten sitä seurataan?
Ennen vuotta 1970 merkittäviä dengue-epidemioita oli tavattu ainoastaan yhdeksässä maassa.
Viimeisen 50 vuoden aikana tauti on kuitenkin levinnyt nopeasti, mikä on ollut seurausta muun muassa kansainvälisestä matkailusta ja rahdista. Nykyään dengueta tavataankin kaikkiaan noin 128 maassa.
Dengue on malarian jälkeen toiseksi suurin kuumeen aiheuttaja maailmanlaajuisesti. Eniten tautia esiintyy Aasiassa, mutta tapauksia on paljon myös Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Euroopassa denguevirus aiheutti epidemian vuonna 2012 Madeiralla. Tämän lisäksi Euroopassa on raportoitu muutamia yksittäisiä kotoperäisiä tartuntoja, mutta pysyvästi tautia ei Euroopassa esiinny.
Dengueinfektiot Suomessa
Suomessa ei esiinny dengueta, mutta vuosittain diagnosoidaan 35‒90 ulkomailta saatua denguetartuntaa.
Vuonna 2018 laboratoriot ilmoittivat 56 löydöstä. Suurin osa sairastuneista oli yli 15-vuotiaita.
Diagnooseja tehtiin kaikkina vuodenaikoina, eniten tammi‒huhtikuussa. Tartunnoista 39 ilmoitettiin saaduksi Aasiasta. Yksi tartunta oli saatu Dominikaanisesta tasavallasta. Muut tartunnan saaneet olivat matkustaneet useassa maassa.
Suurin osa tartunnoista saadaan Kaakkois-Aasian maista, kuten Thaimaasta ja Indonesiasta. Tartuntatautirekisteriin ei saada kuitenkaan kattavaa tietoa kaikista tartuntamaista.
Suomalaisten matkailijoiden denguetartunnat heijastavat riskin vaihtelua kohdemaissa, joissa isompia dengue-epidemioita esiintyy ajoittain.
Dengue kuuluu tartuntatauteihin, joiden mikrobilöydöksistä laboratorion on ilmoitettava kansalliseen tartuntatautirekisteriin.
DENGUE tilanne
Each year, an estimated 390 million dengue infections occur around the world.
Of these, around 500,000 cases develop into severe dengue, or dengue haemorrhagic fever, a more severe form of the disease, which results in up to 25,000 deaths annually worldwide. That's each year.
Dengue, a re-emerging mosquito-borne human viral disease, is caused by the dengue virus (DENV). ... DENV is a single stranded and positive polarity RNA virus with a genome of about 11,000 bases in length [3], and belongs to the genus Flavivirus, family Flaviviridae [4].
Genome organization and polyprotein processing of members of the genus Flavivirus. Boxes below the genome indicate viral proteins generated by proteolytic processing. NCR, non-coding region.
Dengue | World Mosquito Program
Dengue eli denguekuume on tavallisin hyönteisen välityksellä ihmiseen tarttuva virustauti.
Arviolta 50–100 miljoonaa ihmistä sairastuu siihen vuosittain trooppisilla ja
subtrooppisilla alueilla ja yli 25 000 kuolee taudin vakavampiin muotoihin dengueverenvuotokuumeeseen
(dengue hemorrhagic fever, DHF) tai septiseen sokkioireyhtymään (dengue septic shock,
DSS) (Monath 1997, Rigau-Perez ym. 1998). Denguevirukset ja ilmeisesti denguekuumekin
tautina ovat tuhansia vuosia vanhoja, mutta komplikaatiot DHF ja DSS ovat uusia tauteja.
Kuvauksia dengue-epidemioista on 1700-luvun lopulta. Tautia esiintyi Amerikoissa ja
Karibianmeren saaristossa, Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, itäisen Välimeren
alueella, Kaakkois-Aasiassa, Australiassa ja Tyynenmeren saarilla parin vuosikymmenen
välein pandemioina aina toiseen maailmansotaan asti.
..Dengue ei kuulu yleisvaarallisiin tai ilmoitettaviin tartuntatauteihin, eikä denguetapauksia
rekisteröidä Suomessa myöskään tartuntatautirekisterin muihin löydöksiin. Nykyään
Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin kymmenen dengueinfektiota akuutin vaiheen seerumin
IgM-vasta-aineiden osoituksen tai IgG-pitoisuuden kasvun perusteella (Vapalahti ja
Vaheri 2003). Denguediagnostiikkaa on tehty ainoastaan Helsingin yliopiston ja sittemmin
HYKS-Laboratoriodiagnostiikan virologian osastolla. Ruotsissa denguetapauksia
diagnosoidaan 30–60 vuodessa, ennätysvuonna 1998 jopa 93.
DHF-tautimuoto kuvattiin ensimmäistä kertaa Filippiineillä vuonna 1953 ja muutaman vuoden päästä muualta Kaakkois-Aasiasta. Dengueinfektio levisi endeemisillä alueilla 1960- ja 1970-luvulla isoista kaupungeista pienempiin ja maaseutukyliin. Se alkoi noudattaa vuodenaikaan liittyvää syklisyyttä, ja suuria epidemioita ilmaantui 2–3 vuoden välein. DHF-epidemiat levisivät 1980- ja 1990-luvulla Intiaan, Sri Lankaan, Pakistaniin ja Kiinaan. Dengue lisääntyi räjähdysmäisesti myös Etelä-Amerikassa 1970-luvulta alkaen, kun hyönteistorjunta lopetettiin ja eri denguevirukset saivat mantereella jalansijan. Tämän ohella väestönkasvu, hallitsematon kaupungistuminen ja lisääntynyt matkailu ovat olleet syinä dengueongelman kasvuun. Etelä-Amerikan ensimmäinen DHF-epidemia kuvattiin vasta v. 1982 Kuubassa; 1990-luvulla raportoituja tapauksia on ollut kymmeniätuhansia Meksikosta Brasiliaan. Viime vuosikymmeninä dengue on muuttunut hyperendeemiseksi laajoilla alueilla (kuva 1).
DHF-tautimuoto kuvattiin ensimmäistä kertaa Filippiineillä vuonna 1953 ja muutaman vuoden päästä muualta Kaakkois-Aasiasta. Dengueinfektio levisi endeemisillä alueilla 1960- ja 1970-luvulla isoista kaupungeista pienempiin ja maaseutukyliin. Se alkoi noudattaa vuodenaikaan liittyvää syklisyyttä, ja suuria epidemioita ilmaantui 2–3 vuoden välein. DHF-epidemiat levisivät 1980- ja 1990-luvulla Intiaan, Sri Lankaan, Pakistaniin ja Kiinaan. Dengue lisääntyi räjähdysmäisesti myös Etelä-Amerikassa 1970-luvulta alkaen, kun hyönteistorjunta lopetettiin ja eri denguevirukset saivat mantereella jalansijan. Tämän ohella väestönkasvu, hallitsematon kaupungistuminen ja lisääntynyt matkailu ovat olleet syinä dengueongelman kasvuun. Etelä-Amerikan ensimmäinen DHF-epidemia kuvattiin vasta v. 1982 Kuubassa; 1990-luvulla raportoituja tapauksia on ollut kymmeniätuhansia Meksikosta Brasiliaan. Viime vuosikymmeninä dengue on muuttunut hyperendeemiseksi laajoilla alueilla (kuva 1).
söndag 13 november 2016
FLAVIVIRUSTAXONOMIAA
https://flavivirus.wordpress.com/taxonomy-2/
Otan tähän sitaatin koko tunnetusta ryhmästä ja katson missä siellä piilee nykyään leviävä ZIKA-virus.
Otan tähän sitaatin koko tunnetusta ryhmästä ja katson missä siellä piilee nykyään leviävä ZIKA-virus.
Flavivirus
o Aroa virus
Bussuquara virus
Iguape virus
Naranjal virus
o Dengue virus group
o Dengue virus
Dengue virus 1
Dengue virus 2
Dengue virus 3
Dengue virus 4
o Japanese encephalitis virus group
o Japanese encephalitis virus
Japanese encephalitis virus strain JAOARS982
Japanese encephalitis virus strain Nakayama
Japanese encephalitis virus strain SA(V)
Japanese encephalitis virus strain SA-14
Koutango virus
o Murray Valley encephalitis virus
Alfuy virus
Murray valley encephalitis virus (strain MVE-1-51)
o St. Louis encephalitis virus
St. Louis encephalitis virus (strain MS1-7)
Usutu virus
o West Nile virus
Kunjin virus
West Nile virus crow/New York/3356/2000
West Nile virus H442
West Nile virus SA381/00
West Nile virus SA93/01
West Nile virus SPU116/89
West Nile virus strain 385-99
West Nile virus strain PT5.2
West Nile virus strain PT6.16
West Nile virus strain PT6.39
West Nile virus strain PT6.5
West Nile virus strain PTRoxo
o Kokobera virus group
o Kokobera virus
New Mapoon virus
Stratford virus
o unclassified Kokobera virus group
CY1014 virus
o Modoc virus group
Cowbone Ridge virus
Jutiapa virus
Modoc virus
Sal Vieja virus
San Perlita virus
o mosquito-borne viruses
o Ilheus virus
Rocio virus
Sepik virus
o Ntaya virus group
Bagaza virus
Israel turkey meningoencephalomyelitis virus
Ntaya virus
o Tembusu virus
Sitiawan virus
Yokose virus
o Rio Bravo virus group
Apoi virus
Bukalasa bat virus
Carey Island virus
Dakar bat virus
Entebbe bat virus
Rio Bravo virus
o Saboya virus
Potiskum virus
o Seaborne tick-borne virus group
Meaban virus
Saumarez Reef virus
Tyuleniy virus
o Spondweni virus group
o Zika virus
Spondweni virus
o Tick-borne encephalitis virus TBEV- group
o Kyasanur forest disease virus
Alkhurma hemorrhagic fever virus
o Langat virus
Langat virus (strain TP21)
Langat virus (strain Yelantsev)
o Louping ill virus
Louping ill virus (strain 31)
Louping ill virus (strain K)
Louping ill virus (strain Negishi 3248/49/P10)
Louping ill virus (strain Norway)
Louping ill virus (strain SB 526)
Omsk hemorrhagic fever virus
Phnom Penh bat virus
o Powassan virus
Deer tick virus
Tick-borne powassan virus (strain lb)
o Royal Farm virus
Karshi virus
o Tick-borne encephalitis virus TBEV
Kumlinge virus
Negishi virus
Tick-borne encephalitis virus (strain HYPR)
Tick-borne encephalitis virus (STRAIN SOFJIN)
Tick-borne encephalitis virus (WESTERN SUBTYPE)
Turkish sheep encephalitis virus
Yaounde virus
o Yellow fever virus group
Banzi virus
Bouboui virus
Edge Hill virus
Uganda S virus
Wesselsbron virus
o Yellow fever virus
Yellow fever virus 17D
Yellow fever virus 1899/81
Yellow fever virus isolate Angola/14FA/1971
Yellow fever virus isolate Ethiopia/Couma/1961
Yellow fever virus isolate Ivory Coast/1999
Yellow fever virus isolate Ivory Coast/85-82H/1982
Yellow fever virus isolate Uganda/A7094A4/1948
Yellow fever virus strain French neurotropic vaccine
Yellow fever virus strain Ghana/Asibi/1927
Yellow fever virus Trinidad/79A/1979
o unclassified Flavivirus
Aedes flavivirus
Batu Cave virus
Cacipacore virus
Calbertado virus
Cell fusing agent virus
Chaoyang virus
Chimeric Tick-borne encephalitis virus/Dengue virus 4
Culex flavivirus
Culex theileri flavivirus PoMoFlav_A131
Culicinae flavivirus PoMoFlav_A103
Culicinae flavivirus PoMoFlav_A126
Culicinae flavivirus PoMoFlav_A128
Culicinae flavivirus PoMoFlav_A136
Culicinae flavivirus PoMoFlav_A153
Culicinae flavivirus PoMoFlav_A155
Culicinae flavivirus PoMoFlav_A163
Culicinae flavivirus PoMoFlav_A91
Culicinae flavivirus PoMoFlav_A95
Flavivirus Aedes/MO-Ac/ITA/2009
Flavivirus Anopheles/PV-Am/ITA/2009
Flavivirus CbaAr4001
Flavivirus FSME
Gadgets Gully virus
Greek goat encephalitis virus
Jugra virus
Kadam virus
Kamiti River virus
Kedougou virus
Montana myotis leukoencephalitis virus
Mosquito flavivirus
Ngoye virus
Nounane virus
Phlebotomus flavivirus Alg_F19
Phlebotomus flavivirus Alg_F8
Quang Binh virus
Russian Spring-Summer encephalitis virus
Sokoluk virus
Spanish sheep encephalitis virus
T’Ho virus
Tai forest virus B31
Tamana bat virus
Tick-borne flavivirus
Wang Thong virus
Flavivirus sp.
Benson DA, Karsch-Mizrachi I, Lipman DJ, Ostell J, Sayers EW (2009). GenBank. Nucleic Acids Res. 2009 Jan;37(Database issue):D26-31. Epub 2008 Oct 21.
Navigation
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)