Attenuated VZ vaccine, VZ rokote olisi sopiva

Curr Treat Options Neurol. 2010 Oct 12. [Epub ahead of print]

Herpes Zoster Ophthalmicus.

Sanjay S, Huang P, Lavanya R.

Ophthalmology and Visual Sciences, Khoo Teck Puat Hospital, Alexandra Health, 90 Yishun Central, Singapore, 768828, Singapore, sanjay_s@alexandrahealth.sg.

Abstract

OPINION STATEMENT: The management of herpes zoster (HZ) usually involves a multidisciplinary approach aiming to reduce complications and morbidity. Patients with herpes zoster ophthalmicus (HZO) are referred to ophthalmologists for prevention or treatment of its potential complications. Without prompt detection and treatment, HZO can lead to substantial visual disability. In our practice, we usually evaluate patients with HZO for corneal complications such as epithelial, stromal, and disciform keratitis; anterior uveitis; necrotizing retinitis; and cranial nerve palsies in relation to the eye. These are acute and usually sight-threatening. We recommend oral acyclovir in conjunction with topical 3% acyclovir ointment, lubricants, and steroids for conjunctival, corneal, and uveal inflammation associated with HZO. Persistent vasculitis and neuritis may result in chronic ocular complications, the most important of which are neurotrophic keratitis, mucus plaque keratitis, and lipid degeneration of corneal scars. Postherpetic complications, especially postherpetic neuralgia (PHN), are observed in well over half of patients with HZO. The severe, debilitating, chronic pain of PHN is treated locally with cold compresses and lidocaine cream (5%). These patients also receive systemic treatment with NSAIDs, and our medical colleagues cooperate in managing their depression and excruciating pain. Pain is the predominant symptom in all phases of HZ disease, being reported by up to 90% of patients. Ocular surgery for HZO-related complications is performed only after adequately stabilizing pre-existing ocular inflammation, raised intraocular pressure, dry eye, neurotrophic keratitis, and lagophthalmos. Cranial nerve palsies are common and most often involve the facial nerve, although palsy of the oculomotor, trochlear, and abducens nerves may occur in isolation or (rarely) simultaneously. In our setting, complete ophthalmoplegia is seen more often than isolated palsies, but recovery is usually complete. Vasculitis within the orbital apex (orbital apex syndrome) or brainstem dysfunction is postulated to be the cause of cranial nerve palsies. A vaccine of a lyophilized preparation of the oka strain of live, attenuated varicella-zoster virus is suggested for patients who are at risk of developing HZ and has been shown to boost immunity against HZ virus in older patients.

EBV viruksen tuma-antigeeni 5 (EBNA5)

LÄHDE: Ekholm Josefine. The interactions of the Ebstein-Barr virus nuclear antigen 5 suggest novel roles in RNA and protein metabolism. Gothenburg University. ISBN 978-91-628-7999-0.

Nyt kun olen palauttnut EBV-viruksen taustaa taas kerran mieleen, niin katson mikä on uuden väitöskirjan osuus tiedon lisääjänä EBV-viruksesta.

Väitöskirjan eri osien nimet ovat:

EPV nuclear antigen 5 inhibits pre-mRNA cleavage and polyadenylation.

Identification of intracellular proteins associated with the EBV-encoded nuclear antigen 5 using efficient TAP procedure and FT-ICR mass spectrometry.

Epstein-Barr virus nuclear antigen 5 is a multi-functional protein with possible role in the chaperone-mediated protein folding and ubiquitin-proteosome degradation systems.


Asia mikä tätä tiedemiesryhmää nyt jatkossa kiinnosti, oli yksittäinen EBV tuma-antigeeni, EBNA5 ja sen erityiset kiinnostavat merkitykset.

He tutkivat EBNA5- säätelemää geeniexpressiota imukudos-soluissa. He huomasivat että EBNA5 toimi transfektoidun plasmidin geenien ilmenemän vaimentajana. Se oli vielä selektiivisempi kromosomaalisten geenien säätelyssä. 588 ihmisgeenistä se sääteli kahta geeniä ja niista proapoptoottinen BNIP3 geeni säätyi alas. Transfektoidun plasmidin expression alenema selittyi osittain EBNA5:n kyvystä estää lusiferaasin pre-mRNA 3´päädyn pilkkoutuma ja polyadenylaatio.

Tutkijat halusivat selvittää edelleen molekulaarisia teitä EBNA5 säätelyssä. Sitten he alkoivat etsiä solukohteita EBNA5:lle He identifioivat 147 uutta interaktiopartneria, joista arvioitiin 37. Arvioidut proteiinit voidaan lajitella kolmeen eri ryhmään riippuen niiden biologisista funktioista.

I) proteiinien laskostaminen ja hajoittaminen.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18457437?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=1

The combination of the Hsp70, Hsc70, BAG2 and 26S proteasome subunit 2 interactors suggests that EBNA5 might have a functional relationship with protein quality control systems that recognize proteins with abnormal structures and either refold them to normal conformation or target them for degradation. Our study also confirms previously identified interactors including HA95, Hsp70, Hsc70, Hsp27, HAX-1, Prolyl 4-hydroxylase, S3a, and alpha- and beta-tubulin.

II) pre-mRNA prosessointi

III) ribosomin biogeneesi.


Lisäksi tutkijat osoittivat, että EBNA5 on osa isomolekulaarista kompleksia.

Erikoisen tärkeänä he pitivät havaitsemaansa interaktiota EBNA5, Hsp70 ja BAG2 proteiinien kesken. (BAG2 = Bcl-asociated athanogene 2). Tämä on co-chaperone, jolla on kykyä estää ubikitinylaatio ja tästä seuraten estää Hsp 70 liittyvien proteiinien hajoaminen.

Jatkotutkimukset osoittivat, että EBNA5 vaikutukset lusiferaasiaktiivisuuteen osoitti korrelaatiota lusiferaasiaktiivisuuden ja liukoisen lusiferaasiproteiinin pitoisuuden kesken. Lisäksi merkittävät määrät liukenematonta lusiferaasiproteiinia akkumuloitui tumiin. Liukenemattomuutta seurasi lusiferaasin, EBNA5, Hsp70 ja BAG2 translokaatio tumajyväseen, nukleolukseen ja eri kohtiin nukleusta.

Eräs EBNA mutantti ei kyennyt aiheuttamaan samanlaista translokaatiota eikä kyennyt liittymään BAG2:een. Tästä identifioitiin BAG2 molekyyli EBNA5 proteiinin erääksi pääkohteeksi.

Lisäksi havaittiin, että Hsp70:n yliesiintymä blokeerasi EBNA5-indusoiman lusiferaasin liukenemattomuuden.

Nämä tulokset osoittavat, että EDNA5 todennäköisesti omaa säätelevää osuutta, kun tapahtuu päätös jonkin proteiinin hajoittamisesta ubikitiinivälitteisesti tai laskostamisesta toiminnalliseksi chaperonin avulla .

TÄMÄ EDNA5
on ilmeisen tärkeä proteiini. Siitä löytyy paljon aineistoa, maligniteettien puolella varsinkin.

EBV virus, ssDNA viruksia , herpesvirus 4

LÄHDE: Ekholm Josefine. The interactions of the Epstein-Barr virus nuclear antigen 5 suggest novel roles in RNA and protein metabolism. Gothenburg University. ISBN 978-91-628-7999-0.

EBV-virus on ssDNA virus
HERPESVIRIDAE,
Gammaherpesvirinae
lymfokryptovirus
( species) Herpesvirus 4.

Viruksen DNA on collineaarinen, 162 kapsomeeria kuuluu sen nukleokapsidiin.
Nukleokapsidin ja viruspintakuoren( envelope) välissä sijaitsee viral tegument, se on ryväs proteiineja, jotka auttavat viruksen DNA: ta replikoitumaan ja auttavat virusta suorittamaan immuunievaasion. Ne vaikuttavat , että signalointi immuunisysteemille estyy eikä interferonit pääse aktivoitumaan.

Viruksenvaippa (envelope) on isäntäkehon solukalvosta peräisin olevia fosfolipidejä ja proteiineja. Virus asettaa niitten joukkoon omia glykoproteiinejaan(gp). Ne auttavat virioneja tunnsitamaan solureseptoreja isäntäsolukalvosta ja ne auttavat fuusiossa.

Viruksella on esim gp350/220 ja tämä tekee liitoksen B-solujen CR2/CD21 reseptoreihin/ koreseptoreihin. (CR2 on komplementtireseptorityyppi2).
Tällainen voi olla EBV-viruksen alkuliittyminen B-soluun.

Lisäksi viruksella on pintaglykoproteiini gp85-gp25-gp42 kompleksi. Tämä voi liittyä MHCII joka esiintyy isäntäsolupinnassa.

Näistä liittymistä seuraa, että virusta endosytoidaan rakkuloihin, joista sitä taas vapautuu solun sisätilaan. Kun virusta pääsee solun tumaan, EBV-DNA ottaa rengasmuodon (circular DNA) ja pysyy pinttyneesti tumassa monina episomaalisina kopioina.

CD1 on osa B-solun koreseptorista, joka sitouduttuaan komplementtifraktioon C3d tai EBV-virukseen lisää signaalitransduktiotaan B-solu-reseptorin ( antigeenireseptorin) kautta.

EBV erittyessään menee sylkeen. Se pääsee isäntäkehossa lymfoepiteliaalisiin kryptamuodostumiin nielurisoissa suuontelossa. Sitten se pääsee epiteliaalisen kerroksen muodostaman esteen läpi. B-solut ovat välttämätön välivaihe tässä EBV-infektion muodostumisessa.
http://www.nature.com/nri/journal/v1/n1/images/nri1001-075a-f4.gif

Hematopoieettinen systeemi on ainoa paikka, missä tämä virus voi pitää yllä latenssitilaansa kehossa.

Epiteliaalinen solu ei omaa CD21. Naiivi (tavallinen infektoitumaton) B-solu saattaa toimia EBV-viruksen kuljettajana epiteelisolulle riippumatta siitä, onko alkuperäinen virus replikoitunut B-solussa. Sitten infektoituneessa epiteelisolussa voi alkaa tämä replikoituminen ja siitä käsin taas muita tavallisia (naiveja) B-soluja voi alkaa infektoitua. Täten epiteelisolu toimii viruksen elinsyklissä eräänlaisena amplifikaattorina, vahvistajana.

Jos EBV infektoituminen alkaa näissä naiiveissa B-soluissa, ne alkavat differentioitua ja niistä tulee B-blasteja kasvuohjelman mukaisesti ja niitä säätelee EBV latenssin III geenistö.

Latenssin III geenituotteita ovat :
EBV nukleaariset antigeenit 1-6(EBNAS 1-6)
EBNA 3,4, ja 6 aiheuttavat vahvan immuunivasteen.
EBNA 1,2,5 ja LMP1 ovat heikkoja immunogeenejä.

LMP1(Late membrane protein)
LMP2A
LMP2B
LMP2 saa aikaan , että B-solut muodostavat itukeskuksia (GC) mukosan, limakalvon, follikkeleissa.
EBERproteiinit.
LMP 1 ja LMP 2 voivat ohjailla immunoglobuliinigeenin mutaatioita ja Ig- isotyyppivaihteita

Aktivoituneet B-blastit, jotka ovat pysyneet elossa, alkavat migroitua imusolmukefollikkeleihin ja muodostavat germinaalisia keskuksia (GC) .

EBV-infektoituneet blastit tekevät vaihteen(switch) latenssin III kasvuohjelmasta Growth programme latenssi II-ohjelmaan, joka on Default programme ja tämä tapahtuu sammuttamalla EBNA2-6.

EBNA1 esiintyy myös itukeskuksessa GC ja se pitää yllä EBV-episomin replikaatioita. EBNA1 sisältää Gly-Ala toistodomaanin, joka blokeeraa proteosomidegradaation ja estää mRNA translaation. Vaikka immuunivaste voisi olla vahva EBV-virukselle, niin virus ei tämän erikoisen geenirekvisiittansa takia eliminoidu ihmiskehosta koskaan kokonaan.

B-solujen primääri infektio johtaa siis lopulta B-.solujen latenttiin infektioon, missä ei tuotu mitään virusta. Niissä on lopulta latenssi 0/1 tila, kun ne kiertävät veressä.

Mutta ensin eksapansoituu B-blasteja extrafollikulaarisilla alueilla nielurisoissa imukudoksessa ja silloin esiintyy myös suuri määrä infektoituneita soluja veressä.

Infektoitunut B-solu käy läpi syklin ohjelman; latenssi III, Latenssi II ja sitten saapuu Latenssi I/o tai tarvitatessa muuttuu plasmasoluksi ja tuottaa immunoglobuliineja.

Tässä onkin siten kohta uudelle kysymykselle. Mikä on T-solujen osuus?

EBV-proteiinien ilmentymä herättää hyvin vahvan sytotoksisen T-colu vasteen, joka pitää sitten infektoituneet B-solut kontrollissa terveellä ihmisellä. Sekä lyyttisille että latenteille B- soluille on EBV antigeenispesifisiä CD8+T tappajasoluja löydettävissä veressä suurin joukoin ja näissä hallitsee lyyttistyyppiset. On havaittu myös auttajasoluja CD4+T, jotka ovat spesifisiä EBV-virukselle, muta niitä on pieniä määriä.

Nykyiset tieteelliset näytöt puoltavat käsitystä, että B-solujen elossapysyminen, klonaalinen expansio ja selektio sekä kypsyminen germinaalisissa keskuksissa vaatii korkean affiniteettista antigeeniin sitoutumista ja T-soluperäisten sekä dendriittisoluperäisten(DC) stimulatoristen signaalien vastaanottamista germinaalisissa keskuksissa.

Mutta ei olla ratkaistu vielä kysymystä, jos EBV infektoituneitten solujen pitää sitoa antigeenia ja saada T-soluilta apua muutumisessa B-blastiksi ja elossapysymisessä ( survival)

Kuitenkin tiedetään, että EBV-infeetoitunueet blastit tekevät vaihteen ( switch) III latenssista II latenssiin vaimentamalla EBNA 2-6.

JOS EBNA2 puuttuu, niin LMP1 ja LMP2 voivat antaa elossapysymissignaaleita ja ne voivat korvata T-soluapua ja B-solureseptorisignaaleita, joita B-solu tarvitsee, jotta se muuttuu muisti-B-soluksi.

EI TIEDETÄ tarkasti, miksi EBV- infektoituneet solut muuttuvat yksinomaan muistisoluiksi, eikä plasmasoluiksi.

Yksi mahdollisuus on, että LMP1, joka muistuttaa kovasti aktiivia CD40-rakennetta , vaikuttaisi tässä valiutumisessa. Sen jälkeen kun B-solut on valiutuneet itukeskuksessa(GC), ne lähtevät efferenttejä imuteitä myöten ja saapuvat verenkiertoon.
Perifeerisessä verenkierrossa infektoituneet muisti-B-solut sulkevat EBV-ilmentämisensä voidakseen välttää immuunijärjestelmän patrulloinnin. Tämä on latenssi 0, mutta ajoittain ne ilmentävät EBNA1. Tämä on latenssi I, jolloin salliutuu EBV-episomin replikaatio ennen solujakautumsita.
Tuloksena terveissä yksilöissä esiintyy 1- 10 latentisti infektoitunutta B-solua yhdessä miljoonassa perifeerisen veren mononukleaarisia soluja. Mutta jos nämä muisti-B-solut kohtaavat antigeenin tai kun ne saavat erilaistumissignaalia, ne muuttuvat plasmasoluiksi, joissa ilmenee EBV lyyttiset geenit ja ne vapauttavat virioneja limakalvopintaan. Tämä voi mahdollisesti johtaa uuteen naivien B-solujen infektoitumiseen ja kiertoon. Mutta tässä vaiheessa on nielurisoissa rikastuneen tonsillaarisia lyyttis- ja latenttisantigeenispesifisiä T muistisoluja TCD8+.

Kommentti: Tämä EBV-järjestelmä voi olla B-T-solujen ko-operatiivisessa funktiossa tärkeä virittäjä ja henosäätäjä ja B-solujen pieni määrä voi olla laboratoriokoevastaus " normaalista tarkasta soluvälitteisestä immuunijärjestelmästä", eräs indikaattori. Tai siten se on vähiten haitallinen välttämätön organelli, jolla immuunijärjestelmä voidaan hienosäätää. Onhan suolistollakin normaaliflooransa tärkeine tehtävineen. Ehkä EBV on hematopoieettisen järjestelmän "normaalifloora", koetin.

EBV viruksen tuma-antigeeni, nuclear antigen 5 (EBNA5)

Löysin uuden väitöskirjan EBV-viruksen alueesta eilen 29.1. 2010 ja biomedisiinsiess kirjastossa tein mutamia muistiinpanoja, jotka nyt kirjoitan tähän tästä hyvin mielenkiintoisesta viruksesta.

LÄHDE: Ekholm Josefine. The interactions of the Ebstein-Barr virus nuclear antigen 5 suggest novel roles in RNA and protein metabolism. Gothenburg University. ISBN 978-91-628-7999-0.

YLEINEN TAUSTATIETO tästä viruksesta.

Ebstein-Barr virus( EBV) on ihmisen herpesvirus, joka infektoi imusoluja, joiden nimi on B-solu, sekä suunielualueen (OROPHARYNX) epiteelisoluja. EBV kulkeutuu syljen mukana ja tarttuu siitä ja saa aikaan koko eliniän kestävän latenssin (lepovaiheessa pysyttelevän infektion) yli 90%:ssa maailman väestöä.

Tämän latenssin aikana virus on olemassa lähinnä multikopioepisomeina muisti-B-solujen ( memory B cells) tumissa( nucleus). Jos jostain syystä nämä muistisolut aktivoituvat, ne voivat alkaa tuottaa EBV-virioneja ja henkilö alkaa erittää virusta.

Useimmat ihmiset altistuvat tälle virukselle lapsuudessa, jolloin tauti ei tuota mitään erityisen merkillepantavia oireita tai ainoastaan vilustumisen kaltaisia oireita.

Latentti infektio sen sijaan on assoioitunut useisiin pahanlaatuisiin tauteihin, joihin kuuluu Burkittin lymfoma, Hodgkinin tauti, nasofaryngeaalinen syöpä ja lymfoproliferatiiviset häiriöt immuniteetiltaan heikentyneissä henkilöissä. Arvellaan, että immuunijärjestelmän kompromisoitunut tila ja poikkeava EBV-latenssigeenin ilmenemä olisivat merkitseviä osatekijöitä EBV-maligniteettien etiologiassa.
EBVvirittää ihmisen B-solut "ikuisiksi" ilmentämällä vähintäin 12 virusgeeniä, jloihin kuuluu myös EBNA5 proteiini. Tämän proteiini funktioiden selvittämistä on ohjaillut interaktioihin osallistuvien solu- ja virusproteiinien identifioimiset. Näiden kofaktoreitten funktiot ovat epäsuora vihjaus EBNA5 proteiinin funktiosta apoptoosin, solusykliprosessien ja transkriptioteitten mahdollisena modulaattorina.

TÄMÄ VÄITÖSKIRJA haluaa osaltaan lisätä tietämystä siitä, miten EBNA5 antaa oman panoksensa EBV-viruksen biologiaan.

EBV viruksen tuma-antigeenin säätelystä. EBNA1

EBV viruksen tuma-antigeenin säätelystä

LÄHDE: Berggren Malin (2008, väitöskirja). Regulation and expression of Epstein-Barr virus nuclear antigen 1( EBNA1) in transplant patients and cell culture ISBN 978-91-7433-9

EBV virus kuuluu ihmisen DNA gamma-herpesviruksiin, ja se infektoi yli 90 % ihmiskunnasta. Siis käytännöllisesti katsoen melkein jokaisen- ja on haitaton yleensä. Kun infektio kerran on tullut, se pysyy koko iän siinä isännässä. Infektio voi olla oireeton tai mononukleoosi, joka on itsetään rajoittuva lymfoproliferaatio nuorissa ja aikuisissa. Joskus virus voi aktivoitua uudestaan lyyttisesssä syklissä ja silloin erittyy uutta virusta.

Pysyäkseen sovussa isäntäkehossa virus omaa monimutkaisen sofistisen geenisysteemin ja eri latenssitilat. Sille on eduksi yhteiselo. Siksi useimmilla ei ole mitään oiretta EBV.stä. (Jos tulee lyyttinen sykli, siinä isäntäsolu kuolee, kun virus vapautuu).

Pääasiassa virus on oireeton ja pysyttelee latenssissa tilassaan, jolloin vain muutama sen geeneistä on aktiivina.

(LATENSSIT:

Latenssi III : B-blastisolu. Geeniexpressio EBNA 1-6. LMP1, LMP2.
Latenssi II. Itukeskuksen B-solu EBNA 1, LMP1, LMP2.
Latenssi I. Jakautuva B- muistisolu. EBNA 1.
Latenssi O. Jakaantumaton muistisolu B. Ei geeniexpressiota)

Mutta kun on kyse immuunipuolustukseltaan vaikeammassa tilanteessa olevasta henkilöstä kuten elinsiirtopotilaasta, virus voi joskus aktivoitua uudelleen ja se voi aiheuttaa solun proliferoitumisen, jolloin on riskinä, että kehittyy jokin lymfoproliferatiivinen häiriötila henkilölle, joka on saanut siirrännäisen (PTLD, post transplant lymphoproliferative disorder)

Jakautuvissa soluissa on viruksen replikaatiolle ja erittymiselle tärkeää sen tuma-antigeeni EBNA 1. Se on ainoa virusproteiini, jota esiintyy kaikissa jakautuvissa B-soluissa. Sen takia se on avaintekijä viruksen monitoroinnissa ja mahdollisesti viruksen aktivaatiossa ilmenevien varhaismuutosten havaitsemisessa.

Tässä väitöskirjassa tutkija keskittyi selvittämään EBNA1 esiintymän säätelyä elinsiirtopotilailla.

Keskitytään myös havaittuun IRES kohtaan: EBNA1 geenin translatoitumattomassa 5´alueessa on löydetty IRES, internal ribosome entry site

(IRES on cis- tapaisesti toimiva elementti, joka rekrytoi 40S ribosomaalista kompleksia lähelle AUG- translaation alkavaa kodonia ja täten sallii translaation tapahtuvan CAP- kohdasta riippumatta- eikä täten tarvitse mitään perinteisten aloitustekijöitten kompleksia (Esim: monia eukaryootteja aloitustekijöitä. eIF3, eIF4A, eIF4E, eIF4G, poly A sitova proteiiniPABP yhdistämässä 43S kompleksin, jossa on 40S ribosomi ja mRNA:n CAP- päädyn, jolloin mRNA on suotuisasti translatoitavissa)

Tämä EBNA IRES sallii translaation eteenpäin alavirtaan (downstream), vaikka säännönmukainen CAP-kohdasta riippuvainen translaatio ei toimisi. Tutkijat osoittivat, että EBNA IRES pääaktiviteetti sijaitsi EBV- genomin U-eksonissa. Tämä eksoni IRES- funktioineen näytti olevan hyvin tärkeä EBV-virukselle, koska se oli EBNA 3, 4 ja 6 transkripteissä osana (Nämä ovat EBV latenttiproteiinien joukkoon kuuluvia)

Terveessä väestössä ei löydetä EBNA 1 esiintymää perifeerisessä veressä, mutta sensijaan sitä voi löytää immuunipuolustukseltaan heikommissa. Kun verrattiin elinsiirtopotilaita, joilla oli PTLD oireita, oireettomiin, osoittautui, että PTLD-potilailla oli kolminkertaiset määrät EBNA1- esiintymää veressään. Sen takia EBNA1 esiintymä perifeerisessä veressä voi olla riskin arvioimisessa käypä metodi arvioitaessa elinsiirronjälkeistä vaaraa sairastua lymfoproliferatiiviseen tautiin.

Tutkijat huomasivat myös, että EBNA IRES saattoi joskus deletoitua mRNA:n prosessoiduttua vaihtoehtoisella pilkkoutumisella. Elinsiirtopotilailla esiintyy sekä säännöllisesti että vaihtoehtoisella tavalla pilkkoutunutta EBNA 1 mRNA:ta. Tämä löytö osoittaa epäsuorasti uutta tapaa EBV:n translaation säätymiseen IRES elementin deleetiossa.

LED ja EBV; HUVS ja EBV?

Tutkijat havaitsivat että eräällä keuhkosiirron saaneella potilaalla ei ollut mitään merkkiä PTLD:stä vaikka oli pinttyneesti EBNA1 perifeerisessä veressä. Tällä henkilöllä on HUVS oireyhtymä: Se on harvinainen autoimmuuninen tauti, hypokomplementtinen urtikariatyyppinen vaskuliittioireyhtymä. Tämä HUVS on läheisesti liittynyt LED tautiin, jota on jo aiemmin oletettu liittyväksi EBV-virukseen autoimmuunisten ristiinreagoivien EBNA1 vasta-aineitten takia. Tässä yksittäisessä tapauksessa tutkittiin mahdollisuuksia samantapaiseen assosiatioon HUVS ja EBV viruksen kesken ja tutkijat havaitsivatkin kohonneita vasta-aineita EBNA1 epitoopeille. potilaan seerumissa verrattaessa muihin samanlaisen elinsiirron saaneisiin ja terveisiin verenluovuttajiin. Tämä on ensimmäinen tutkimus EBV- esiintymästä HUVS- taudin yhteydessä ja sen takia lisätutkimukset ovat tarpeen, jotta EBV:n osuus tätä taudissa tulee vahvistetuksi.

Tutkijat katsoivat, mikä on EBNA IRES aktiivisuus lyyttisen induktion aikana. Kaksi reportterivektoria hahmoteltiin- toinen EBNA IRES:llä ja toinen ilman sitä- ja transfektoitiin EBV positiivisiin B-solulinjoihin. jotka olivat kolmessa eri tyypin latenssissa.( Kts. latenssit: )

Transfektoiduissa soluissa indusoitiin lyyttinen vaihe ja EBNA IRES vaikutuksia reportterigeenin ilmenemään tutkittiin proteiini ja RNA- tasoissa.

Tulokset osoittivat että EBNA IRES sisältävissä transfektoiduissa soluissa ilmeni proteiinia 2-3 kertaiset määrät verrattuna soluihin, joissa transfektio suoritettiin ilman EBNA IRES. Nämä tiedot viittaavat siihen, että lyyttisen EBV infektion aikana EBNA IRES omaa aktiivista potentiaalia.

EBV lyyttistä sykliä on vähemmän tutkittu aiemmin, sillä latentit geenit ovat prominentimmat EBV-infektioon liittyvissä maligneissa taudeissa. Mutta kuitenkin on tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet lyyttisen EBV-replikaation reaktivaation edeltävän nasofaryngeaalista karsinoomaa, Burkittin lymfoomaa ja Hodginin tautia.

Koska EBV on onkogeeninen ja pystyy välttämään immuunipuolustusta, se on tällä alalla aina mielenkiintoinen virus, jota on tutkittu jo 60 luvulta alkaen.

www.sciencedaily.com

Lähde kertoi 2006-04-04 08:21
EBV tutkimuksista, että viruksen latenttivaihe tarvitsee vain 10 geeniä, kun taas kaikkia muita tarvitaan tuottamaan uutta virusta ja infektoimaan uusia isäntäsoluja soluja. Tämä funktio joka suorittaa vaihteen on ZEEBRA funktio nimeltään ja silloin solu voi tuottaa tuhansia kopioita viruksesta.

Muistiin EBV:stä 08-05-12 03:30 L Bright

EBV- latenssit ( C Borenström , Theses)

Otan taas muistiinpanoista esiin EBV-viruksen, koska se voi aktivoitua influensaviruksesta, mahdollisesti nimittäin.

EBV viruksesta ( Herpesvirus 4)

LÄHDE. Boreström Cecilia. Regulation of Epstein-Barr virus C promoter by the OriP-EBNA1 complex.
ISBN 978-91-628-7557-2

Asian avainsanoja ovat: Epstein-Barr virus, EBV

EBNA1 (EBV nuclear antigens) Viruksen transkriptiotekijä
NF-Y, Nuclear transcription factor Y
Sp1, Specificity protein 1
Oct-2 ( ihmisen transcriptiotekijä, octamer binding sites)

Geenit jotka kontrolloivat immunoglobuliinien geenien uudelleen järjestäytymistä kautta laajan igh locuksen ja ovat tärkeitä n-lymfosyyttien kehityksen säätelylle.
OCT1 ja 2 transkriptiotekijät ovat tässä tärkeitä eri vaiheissa. ( Asiaa tutkii Stephanie Pritchard-Peter Brodeur 2008)
www.tufts.edu/sackler/mstp/research%20project...
Bright= B-Cell regulator of IgH transcriptionfactor
E2F1 transcriptional regulation
Cp, eräs EBV viruksen vaihteista C promoter.


EBV omaa kyvyn käyttää kolmea eri vaihdetta kolmeen eri latenssiin I, II, III.
http://www.brown.edu/Courses/Bio_160/Projects2000/Herpes/EBV/EBVLC.jpg
Kun EBV ei ole latenteissa vaiheissan, se on lyyttisessä vaiheessa.

Sen kolme promoottoria ovat Qp, Cp ja Wp.

http://www.nature.com/nm/journal/v8/n10/images/nm1002-1086-F1.gif

Ensimmäinen promoottori Qp on käytössä terveillä EBV-viruksen kantajilla, kun virus on kaikkein parhaiten restriktiossaan latenssissaan lepäävissä B-muistisoluissa.

Cp ja Wp promoottorien käyttöä havaitaan, kun alkaa jatkuva proliferaatio (immortalisaatio) ja lymboblastoidien muodostus.

Wp promoottorin käyttö aiheuttaa yhdeksän latentin geenin transkription alkamisen. Nämä ovat EBNA 1-6, joita tuottuu suoraan Wp vaikutuksesta ja EDNA 2, jonka vaikutuksesta alkaa tuottua LMP1, LMP2A ja LMP2B.

oriPI-EDNA1 kompleksi vaikuttaa Wp-Cp vaihteen.

TAUSTAA EBV-viruksesta
EBV virus on yksinomaan ihmisvirus ja se on lymfotrooppinen herpesviruksiin kuuluva ja on infektoinut suurimman osan ihmiskuntaa 90 prosenttisesti kautta maailman.
Primäärinen infektio tapahtuu tavallisesti varhaisina elinvuosina eikä johda mihinkään tunnistettavaan tautiin.

Mutta EBV on myös infektoivan mononukleoosin aiheuttava agenssi.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=pot00107

EBV-virukseen liittyy myös pahanlaatuisuuksia
kuten Burkittin lymfooma (BL) http://en.wikipedia.org/wiki/Burkitt%27s_lymphom

Hodgkinin tauti (HD),
http://www.solunetti.fi/se/patologia/hodgkinin_tauti_1/

nenänielun syöpä (nsofaryngeaalinen karsinoma NPC)

ja immunoblastinen lymfoma immuniteetiltään heikentyneissä yksilöissä.

Mutta useimmissa immuniteetiltaan terveissä henkilöissä virus pysyttelee koko elämän latentisti infektoituneissa lepäävissä B-imusoluissa, jotka ovat muistisoluja, aiheuttamatta mitään oireita.

Koeputkessa EBV-pystyy muuttamaan lepääviä B-soluja aktiiveiksi lymfoblasteiksi. Tällaiset aina jakaantuvat solut ilmentävät virusantigeenikirjoa (EBNA-6 ja LMP-1, Latent Membrane proteins ), josta kaikki ovat suoraan osallistumassa immortalisaatioprosessiin. Aivan heti infektion jälkeen Wp ilmentää ( latentteja geenejä) EBNA-2 ja EBNA-5 . Vaihde Cp promoottorille tapahtuu 36 tunnin päästä. Transkriptio tästä ylävirtaan sijaitsevasta C promoottorikohdasta käsin johtaa kaikkien polycistronisesta yksiköstä peräisin olevien EBNA-muotojen transkriptioon siten pilkkoutuen, että geeniluennasta koodautuu erilaisia EBNA proteiineja. EBNA-1 muodostaa multippeleja homodimeerejä, jotka sitoutuvat replikaation latenttisuuden (piilevyyden) alkuperäkohtaan (oriPI), mikä toimii EBNA-1:stä riippuvana C-promoottorikohdan kiihdyttäjänä. Ei ole täysin ymmärretty aiemmin tämän interaktion molekyylitason mekanismia tässä oriPI –EBNA-1 kompleksin ja C-promoottorin välillä.

EBNA-1 ei osoita mitään ilmiselviä entsymaattisia aktiivisuuksia ja arvellaan, että se täyttää tehtävänsä välittämällä interaktioita joillekin spesifisille solussa oleville isäntäproteiineille, joista vain harvoja on luonnehdittu.

Käsillä olevan vaitöskirjan tarkoituksena on ollut identifioida ja luonnehtia tämän makromolekulaarisen kompleksin interaktiopartnereita. Transkriptiotekijän NF-Y ja Sp1 interaktiot ( vuorovaikutukset) C-promoottorin proksimaaliseen alueeseen oli jo aiemmin määritelty tässä laboratoriossa.

(I) Työn ensimmäisessä osassa tutkittiin näitä interaktioita edelleen käyttäen tilapäisiä transfektioita ja varmistettiin, että NF-Y ja Sp1 proteiinit stimuloivat yhdessä C-promoottoria (Cp). Varmistettiin myös, että oriPI-EBNA1 kompleksin aiheuttamassa Cp transaktivaatiossa täytyy välttämättä myös ilmetä samanaikaisesti nämä molemmat proteiinit.NF-Y ja Sp1

(II) Edelleen käytettäessä lymfoblastoidista solulinjaa ( EREB2-5), jossa EBNA-2 funktio on estrogeenisäätöinen, voitiin osoittaa EBNA-2-inaktivaation johtavan NF-Y esiintymään vähenemiseen ja C promoottorin vaimennussäätöön.

Lisäksi kun tiedetään, että lepäävissä soluissa NF-Y ei esiinny ja ottaen huomioon että se vaaditaan kuitenkin C-promoottorin aktivaatioon, tutkijat olivat sitä mieltä, että sen postinfektionelli lisääntymään säätyminen voi osaltaan vaikuttaa Wp- Cp vaihteen primäärissä EBV infektiossa. OriPI sisältää 20 toistodomeenia, jotka sitovat EBNA-1:tä.

Functional Interaction of Nuclear Factor Y and Sp1 is Required for Activation of the Epstein-Barr virus C promoter. Boreström, C., Zetterberg, H., Liff, K., and Rymo, L. Journal of Virology (2003) 77(2): p. 821-9

(II) Työn toisessa osassa tutkijat käyttivät sarjoja oriPI deleetioita ( oriPI-CpCAT reportteriplasmideissa) ja tilapäisiä transfektioita. Sitten he määrittivät EBNA-1 sitovien toistokohtien sen lukumäärän, mikä tarvitaan, jotta Cp välitteinen transaktivaatio olisi tehokas. He pystyivät osoittamaan, että välttämätöntä on 8 tai useamman toistokohdan olemassaolo tälle vaikutukselle. mikä korostaa transaktivaatioprosessin kompleksisuutta

Multiple EBNA1-binding sites within oriPI are required for EBNA1- dependent transactivation of the Epstein-Barr virus C promoter. Zetterberg, H., Boreström, C., Nilsson, T., and Rymo, L. International Journal of Oncology (2004) 25 (3): p 693-6

(III) ja (IV) Näissä työosuuksissa oli tarkoituksena identifioida uusia vaikuttavia partnereita oriPI ja 170 Cp alueissa. Voitiin identifioida kolme uutta proteiini-interaktiota oriPI ja C promoottorin kesken. Nämä kolme proteiinia (Bright (B-cell regulator of Ig H, transkriptiofactor), E2F1 ja Oct-2) näyttivät sitovan molempia sekvenssejä koeputkessa ja in vivo ja tästä aukeni mahdollisuus yhteyden välitykseen oriPI:n ja C promoottorin kesken.

Näiden kolmen proteiinin sitoutumiskohdat kartoitettiin C promoottorissa erääseen lyhyeeseen segmenttiin hyvin lähelle toisiaan. Tämän alueen oli jo aiemmin osoitettu olevan essentielli sekä oriPI:stä riippuville että siitä riippumattomille transkriptionaalisille aktiivisuuksille, mikä viittaa siihen, että interaktio on tärkeä C promoottorin aktiivisuudelle.

Hetkellisin transfektioin osoitettiin , että exogeeninen Oct-2 ja Bright ilmentymä sääti ylös oriPI riippuvaisen C promoottorin aktivaation, kun EBNA-1 ei ollut läsnä.

Lopuksi osoitettiin että endogeeninen Bright ilmenemä korreloi latenssiasteen III malliin, mutta ei latenssiasteitten I ja II ilmentymismalleihin EBV positiivisssa solulinjoissa. Tämä viittaisi edelleen siihen, että Bright ilmenemä ( B-solujen säätelemä IgH transkriptio) olisi tärkeä tekijä C promoottorin transkriptioaktiivisuudessa kehossa.

Functional Interaction of Oct transcription factors with the Family of Repeats in Epstein-Barr virus oriP. Almqvist, J., Zou, J., Linderson, Y., Boreström, C., Altiok, E., Zetterberg, H., Rymo, L., Pettersson, S., and Ernberg, I. Journal of General Virology (2005) 86(5): p. 1261-7

Bright, E2F1 and Oct-2 bind the Epstein-Barr virus C promoter and the oriPI, linking the promoter to the enhancer Boreström, C., Rüetschi, U., and Rymo, L. In manuscript (2008)

Kuvia viruksesta:
www.abc.net.au/.../news/img/health/ebv020306.jpg
www-ermm.cbcu.cam.ac.uk/06010568h.htm