EBV viruksen tuma-antigeenin säätelystä. EBNA1

EBV viruksen tuma-antigeenin säätelystä

LÄHDE: Berggren Malin (2008, väitöskirja). Regulation and expression of Epstein-Barr virus nuclear antigen 1( EBNA1) in transplant patients and cell culture ISBN 978-91-7433-9

EBV virus kuuluu ihmisen DNA gamma-herpesviruksiin, ja se infektoi yli 90 % ihmiskunnasta. Siis käytännöllisesti katsoen melkein jokaisen- ja on haitaton yleensä. Kun infektio kerran on tullut, se pysyy koko iän siinä isännässä. Infektio voi olla oireeton tai mononukleoosi, joka on itsetään rajoittuva lymfoproliferaatio nuorissa ja aikuisissa. Joskus virus voi aktivoitua uudestaan lyyttisesssä syklissä ja silloin erittyy uutta virusta.

Pysyäkseen sovussa isäntäkehossa virus omaa monimutkaisen sofistisen geenisysteemin ja eri latenssitilat. Sille on eduksi yhteiselo. Siksi useimmilla ei ole mitään oiretta EBV.stä. (Jos tulee lyyttinen sykli, siinä isäntäsolu kuolee, kun virus vapautuu).

Pääasiassa virus on oireeton ja pysyttelee latenssissa tilassaan, jolloin vain muutama sen geeneistä on aktiivina.

(LATENSSIT:

Latenssi III : B-blastisolu. Geeniexpressio EBNA 1-6. LMP1, LMP2.
Latenssi II. Itukeskuksen B-solu EBNA 1, LMP1, LMP2.
Latenssi I. Jakautuva B- muistisolu. EBNA 1.
Latenssi O. Jakaantumaton muistisolu B. Ei geeniexpressiota)

Mutta kun on kyse immuunipuolustukseltaan vaikeammassa tilanteessa olevasta henkilöstä kuten elinsiirtopotilaasta, virus voi joskus aktivoitua uudelleen ja se voi aiheuttaa solun proliferoitumisen, jolloin on riskinä, että kehittyy jokin lymfoproliferatiivinen häiriötila henkilölle, joka on saanut siirrännäisen (PTLD, post transplant lymphoproliferative disorder)

Jakautuvissa soluissa on viruksen replikaatiolle ja erittymiselle tärkeää sen tuma-antigeeni EBNA 1. Se on ainoa virusproteiini, jota esiintyy kaikissa jakautuvissa B-soluissa. Sen takia se on avaintekijä viruksen monitoroinnissa ja mahdollisesti viruksen aktivaatiossa ilmenevien varhaismuutosten havaitsemisessa.

Tässä väitöskirjassa tutkija keskittyi selvittämään EBNA1 esiintymän säätelyä elinsiirtopotilailla.

Keskitytään myös havaittuun IRES kohtaan: EBNA1 geenin translatoitumattomassa 5´alueessa on löydetty IRES, internal ribosome entry site

(IRES on cis- tapaisesti toimiva elementti, joka rekrytoi 40S ribosomaalista kompleksia lähelle AUG- translaation alkavaa kodonia ja täten sallii translaation tapahtuvan CAP- kohdasta riippumatta- eikä täten tarvitse mitään perinteisten aloitustekijöitten kompleksia (Esim: monia eukaryootteja aloitustekijöitä. eIF3, eIF4A, eIF4E, eIF4G, poly A sitova proteiiniPABP yhdistämässä 43S kompleksin, jossa on 40S ribosomi ja mRNA:n CAP- päädyn, jolloin mRNA on suotuisasti translatoitavissa)

Tämä EBNA IRES sallii translaation eteenpäin alavirtaan (downstream), vaikka säännönmukainen CAP-kohdasta riippuvainen translaatio ei toimisi. Tutkijat osoittivat, että EBNA IRES pääaktiviteetti sijaitsi EBV- genomin U-eksonissa. Tämä eksoni IRES- funktioineen näytti olevan hyvin tärkeä EBV-virukselle, koska se oli EBNA 3, 4 ja 6 transkripteissä osana (Nämä ovat EBV latenttiproteiinien joukkoon kuuluvia)

Terveessä väestössä ei löydetä EBNA 1 esiintymää perifeerisessä veressä, mutta sensijaan sitä voi löytää immuunipuolustukseltaan heikommissa. Kun verrattiin elinsiirtopotilaita, joilla oli PTLD oireita, oireettomiin, osoittautui, että PTLD-potilailla oli kolminkertaiset määrät EBNA1- esiintymää veressään. Sen takia EBNA1 esiintymä perifeerisessä veressä voi olla riskin arvioimisessa käypä metodi arvioitaessa elinsiirronjälkeistä vaaraa sairastua lymfoproliferatiiviseen tautiin.

Tutkijat huomasivat myös, että EBNA IRES saattoi joskus deletoitua mRNA:n prosessoiduttua vaihtoehtoisella pilkkoutumisella. Elinsiirtopotilailla esiintyy sekä säännöllisesti että vaihtoehtoisella tavalla pilkkoutunutta EBNA 1 mRNA:ta. Tämä löytö osoittaa epäsuorasti uutta tapaa EBV:n translaation säätymiseen IRES elementin deleetiossa.

LED ja EBV; HUVS ja EBV?

Tutkijat havaitsivat että eräällä keuhkosiirron saaneella potilaalla ei ollut mitään merkkiä PTLD:stä vaikka oli pinttyneesti EBNA1 perifeerisessä veressä. Tällä henkilöllä on HUVS oireyhtymä: Se on harvinainen autoimmuuninen tauti, hypokomplementtinen urtikariatyyppinen vaskuliittioireyhtymä. Tämä HUVS on läheisesti liittynyt LED tautiin, jota on jo aiemmin oletettu liittyväksi EBV-virukseen autoimmuunisten ristiinreagoivien EBNA1 vasta-aineitten takia. Tässä yksittäisessä tapauksessa tutkittiin mahdollisuuksia samantapaiseen assosiatioon HUVS ja EBV viruksen kesken ja tutkijat havaitsivatkin kohonneita vasta-aineita EBNA1 epitoopeille. potilaan seerumissa verrattaessa muihin samanlaisen elinsiirron saaneisiin ja terveisiin verenluovuttajiin. Tämä on ensimmäinen tutkimus EBV- esiintymästä HUVS- taudin yhteydessä ja sen takia lisätutkimukset ovat tarpeen, jotta EBV:n osuus tätä taudissa tulee vahvistetuksi.

Tutkijat katsoivat, mikä on EBNA IRES aktiivisuus lyyttisen induktion aikana. Kaksi reportterivektoria hahmoteltiin- toinen EBNA IRES:llä ja toinen ilman sitä- ja transfektoitiin EBV positiivisiin B-solulinjoihin. jotka olivat kolmessa eri tyypin latenssissa.( Kts. latenssit: )

Transfektoiduissa soluissa indusoitiin lyyttinen vaihe ja EBNA IRES vaikutuksia reportterigeenin ilmenemään tutkittiin proteiini ja RNA- tasoissa.

Tulokset osoittivat että EBNA IRES sisältävissä transfektoiduissa soluissa ilmeni proteiinia 2-3 kertaiset määrät verrattuna soluihin, joissa transfektio suoritettiin ilman EBNA IRES. Nämä tiedot viittaavat siihen, että lyyttisen EBV infektion aikana EBNA IRES omaa aktiivista potentiaalia.

EBV lyyttistä sykliä on vähemmän tutkittu aiemmin, sillä latentit geenit ovat prominentimmat EBV-infektioon liittyvissä maligneissa taudeissa. Mutta kuitenkin on tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet lyyttisen EBV-replikaation reaktivaation edeltävän nasofaryngeaalista karsinoomaa, Burkittin lymfoomaa ja Hodginin tautia.

Koska EBV on onkogeeninen ja pystyy välttämään immuunipuolustusta, se on tällä alalla aina mielenkiintoinen virus, jota on tutkittu jo 60 luvulta alkaen.

www.sciencedaily.com

Lähde kertoi 2006-04-04 08:21
EBV tutkimuksista, että viruksen latenttivaihe tarvitsee vain 10 geeniä, kun taas kaikkia muita tarvitaan tuottamaan uutta virusta ja infektoimaan uusia isäntäsoluja soluja. Tämä funktio joka suorittaa vaihteen on ZEEBRA funktio nimeltään ja silloin solu voi tuottaa tuhansia kopioita viruksesta.

Muistiin EBV:stä 08-05-12 03:30 L Bright