H10N8. Yksittäinen tapaus: uusi lintuviruskanta AIV H10N8

http://www.jpost.com/Breaking-News/Woman-in-China-dies-from-new-strain-of-bird-flu-335340
 BEIJING - A 73-year-old woman in China has died from a new strain of bird flu, the H10N8 virus, the Xinhua state news agency reported on Wednesday.

Xinhua cited unidentified experts as saying that the case in Nanchang, the capital of the landlocked southeastern province of Jiangxi, was an individual one and the virus had a low risk of spreading to humans.

The Chinese Center for Disease Control and Prevention had identified the strain as the H10N8 avian influenza virus, Xinhua said.

The Geneva-based World Health Organization (WHO) did not have any information about the virus on its website. A WHO spokeswoman said a statement would be issued later on Wednesday.

The woman died on Dec. 6 due to respiratory failure and shock, Xinhua said. She had sought treatment at a hospital in late November.

She had visited a live poultry market and was exposed to the live poultry business, Xinhua said, adding that people who had had close contact with her had not exhibited any abnormal symptoms.

• ONKO TÄTÄ KOMBINAATIOTA OLLUT ENNEN? Katsotaan. Minulla on tuore kirja lainassa, mutta menee aikaa, että seulon tiedon esiin. 

• Kirja J.A. Richt, R.J. Webby (Ed.). Swine Influenza. (2013).ISBN 978-3-642-36870-7.
• Tässä kirjassa kerrotaan, miten pandeminen virus kehkeytyy. 
• Roland Zell, Christoph Scholtissek et Stephan Ludwig.Genetics, Evolution and Zoonotic Capacity of European Swine Influenza Viruses.

Tässä kerrotaan, miten lintuvirukset lähtevät  linnuista ja niillä on   rakenteessaan  determinantit HA ( hemagglutiniini)  ja NA ( neuraminidaasi) , joilla voi olla yhteensä 144 erilaista kombinaatiota. On 16  mahdollista H- tekijää ja 9 mahdollista N - tekijää.  Kaikista 144 teoreettisesti mahdollsesta kombinaatiosta on linnuissa havaittu ainakin 110 erilaista (HN) kombinaatiota.

Otsikon artikkelissa on pieni taulukko , jossa mainitaan ihmiskunnassa  vakiintuneet influenssavirukset  H1N1, H3N2 ja pandeminen (2009)  H1N1.
 Ihmiskunnassa  sattumoisin esiintyviä on lisäksi: H1N2, H5N1, H7N1, H7N2, H7N3, H7N7, H9N2.
 Ihmiskunnasta kadonnut on vuoden 1957 pandeminen   H2N2 -virus.

Possuissa esiintyvät stabiilit viruket ovat: H1N1, H1N2, H3N2.
  Sattumoisin possuissa esiintyy myös: H1N7, H2N3, H3N1, H3N3, H4N6, H5N1, H5N2, H9N2 sekä pandeminen (2009) H1N1.
 
Hevosessa esiintyy stabiilisti H3N8-virus. Sattunnaisesti hevosessa esiintyy  H1N8 ja H3N3.

Koirassa esiintyy sattumoisin H3N8, H5N1.

Minkissä esiintyy sattumoisin  H3N2, H10N4.

.En nyt tässä kirjoita enempää tästä taulukosta, sillä kuten näkyy  löysin H8 kahdesta eläimessä replikoituvasta  A-influenssaviruksesta : hevosessa ja koirassa 
Vain minkistä ( Mustela vison, mårdjur)  löysin A-influenssaa H10N4. Myös H3N2 replikoitui minkissä.

Tästä päätellen  viruskombinaatiolla  H10N8 olisi aika pitkä matka  ihmiskuntaa suuremmin vaivaavaksi virukseksi.  Tarvitaan vähintäin kierto possujen puolella - ja niillä ei näitä  ehkä ole  esiintynyt.  Kukapa tietää?

LYSSA-virus RABIES. Onko rabiesta Suomessa? LYSSA-viruksista

•  2013-12- 20 uutinen Suomen lehdessä. Rabiesta koirissa joita tulee Venäjältä tai Virosta.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013122017859127_uu.shtml

•  LÄHDE:Lepakkokatsaus Suomesta  BMC Vet Res. 2013 Sep 8;9:174. doi: 10.1186/1746-6148-9-174. Bat rabies surveillance in Finland.

Nokireki T, Huovilainen A, Lilley T, Kyheröinen EM, Ek-Kommonen C, Sihvonen L, Jakava-Viljanen M.Source Finnish Food Safety Authority Evira, Mustialankatu 3, Helsinki FI-00790, Finland.

Tiivistelmä ( Abstract)

•  Vuonna  1985 kuoli Suomessa lepakkotutkija rabies-aivotulehdukseen, minkä aiheutti Euroopan lepakon lyssavirus tyyppi 2 EBLV-2, mutta epidemiologisissa tutkimuksissa  vuonna 1986 ei löytynyt EBLV- infektoituneita lepakoita. Vuonna 2009  havaittiin yksi EBLV-2 positiivinen Daubentonin lepakko.  Ihmisestä eristetty vuoden 1985 EBLV-2 isolaatti ja  vuoden 2009 lepakkoisolaatti olivat geneettisesti lähisukua.  Tehtiin projekti  suomalaisten lepakkojen aiheuttman terveysriskin kartoittamiseksi tämän viruksen suhteen.

In 1985, a bat researcher in Finland died of rabies encephalitis caused by European bat lyssavirus type 2 (EBLV-2), but an epidemiological study in 1986 did not reveal EBLV-infected bats. In 2009, an EBLV-2-positive Daubenton's bat was detected. The EBLV-2 isolate from the human case in 1985 and the isolate from the bat in 2009 were genetically closely related. In order to assess the prevalence of EBLVs in Finnish bat populations and to gain a better understanding of the public health risk that EBLV-infected bats pose, a targeted active surveillance project was initiated.

• Seitsemän lepakkolajia, yhteensä 1156 lepakkoa tutkittiin vuosina  1985- 2012- ja vain yksi positiivinen löydös oli . Sylkinäytteitä kerättiin 774 lepakolta  vuosina 2010- 2011 ja analysoitiin  seitsemän lajin EBLV virusRNA ja 423 lepakkoseerumia  analysoitiin lepakon lyssaviruksen vasa-aineitten suhteen. Kahdesta paikasta  havaittiin Daubentonin lepakoissa  vasta-aineita  Kumpikin sijainti oli lähellä sitä paikkaa, mistä positiivinen löydöskin 2009.  EBLV virusRNA:ta ei havaittu. 

Altogether, 1156 bats of seven species were examined for lyssaviruses in Finland during a 28-year period (1985-2012), 898 in active surveillance and 258 in passive surveillance, with only one positive finding of EBLV-2 in a Daubenton's bat in 2009. In 2010-2011, saliva samples from 774 bats of seven species were analyzed for EBLV viral RNA, and sera from 423 bats were analyzed for the presence of bat lyssavirus antibodies. Antibodies were detected in Daubenton's bats in samples collected from two locations in 2010 and from one location in 2011. All seropositive locations are in close proximity to the place where the EBLV-2 positive Daubenton's bat was found in 2009. In active surveillance, no EBLV viral RNA was detected.

• Nämä tiedot viitaavat siihen, että Suomessa esiintynee  EBLV-2, vaikkakin seroprevalenssi on matalaa.  Tutkijat ovat sitä mieltä, että passiivi  kartoitus on relevanttia -  siten että tutkitaan  vain sairaita ja kuolleita lepakoita  lyssavirusinfektion poissulkemiseksi, mutta laboratorioanalyysiin tuotujen lepakoitten määrn tulisi olla suurempi, jotta saataisiin luotetavia tietoja maamme lyssavirustilanteesta.

These data suggest that EBLV-2 may circulate in Finland, even though the seroprevalence is low. Our results indicate that passive surveillance of dead or sick bats is a relevant means examine the occurrence of lyssavirus infection, but the number of bats submitted for laboratory analysis should be higher in order to obtain reliable information on the lyssavirus situation in the country.


KOMMENTTI:

• LYSSAVIRUKSIA on kaksi fylogeneettistä ryhmää:

LÄHDE: L H Nel, C E Rupprecht. (2007) Emergence of Lyssa viruses in the Old World. The case of Africa.  IN: Spinger  rewiev 2007:  Wildlife and Emerging Zoonotic Diseases: The Biology , Circumstances and Consequences of Cross -Species Transmission. . ISBN 978-3-540-70961-9.

 Phylogeneettinen ryhmitys  2007 aikoihin.
1 ryhmässä ovat
Rabies virus ( Genotyyppi 1 GT1)
Duvenhagen virus  DUVV  ( GT4)
Euroopan lepakkovirus EBLV 1  (GT 5)
Euroopan lepakkovirus 2 ABLV2 ( GT 6)
Australian lepakkovirus  ABLV  (GT 7) 
 Rabies- rokote suojaa tätä 1 ryhmäa vastaan. 

2 ryhmässä
on non-rabies virukset .
Lagosin lepakkovirus  LBV (GT 2)
Mokolavirus (MOKV)  (GT 3).

RHABDOVIRUKSET   ovat  maailmanlaajuisesti esiintyviä ,  sillä  alkujaan  lepakoitten hyönteisten viruksista infektoituneet lepakot  ovat vähitellen infektoineet muitakin eläinlajeja ja  kasveja, kaloja, lintuja ja lämminverisiä.
On havaittu, että ainastaan lämminverisiä infektoivat rhabdovirukset ovat  kolmesta  ryhmästä ja niistä yksi on nämä LYSSA- virukset.
Mokolavirusta   on päästäisissä, jotka syövät  itikoita. MOKV ei välity lepakoitten kautta.  MOKV  voi lisääntyä itikoissa ja itikan soluissa.
 Kaikki muut lyssavirukset voivat välittyä itikoita syövien lepakoitten kautta (GENOTYYPIT  1, 2, 7) ja  yksinomaan lepakoitten kautta  välittyvät GENOTYYPIT  4, 5 ja 6.

Ongelmana Afrikan alueella ovat isännättömät villikoirat. Näitä lisääntyy varinkin alueilla, joita rasittaa  suuri HIV-/AIDS-kuolleisuus, joten sinne kertyy myös lyssavirusinfektioita.  Erityisen rasitettu alue on  KZN. KwaZulu-Natal  provinssi Etelä-Afrikassa. Siellä on esiintynyt rabiesepidemioita, joita on vaikea saada kotnrolliin. Lisäksi rabiesrokote ei tehoa  non-rabies lyssainfektioita vastaan.

 RHABDOVIRUKSET  ovat MONONEGALE viruksia (RNA genomin mukaan  ryhmiteltynä)  ja tässä kuvassa alla  on muita  saman otsikon alle luettavissa olevia   ryhmiä

LYSSA-virus, Mokolavirus , Non-Rabies virus

PLoS Negl Trop Dis. 2013 Oct 24;7(10):e2511. doi: 10.1371/journal.pntd.0002511. Diversity and epidemiology of mokola virus.

Kgaladi J, Wright N, Coertse J, Markotter W, Marston D, Fooks AR, Freuling CM, Müller TF, Sabeta CT, Nel LH.

Department of Microbiology and Plant Pathology, Faculty of Natural and Agricultural Sciences, University of Pretoria, Pretoria, South Africa.

TIIVISTELMÄ (Abstract)

Mokola virus (MOKV)  on  myös  non-rabies- lyssaviruksia, Rhabdoviruses, Mononegales. 

•  Mokolavirusta esiintyy vain Afrikassa. Vaikka sitä eristettiin ensiksi Nigeriasta ja muista Kongon vesistöalueen maista, kaikki viimeisten 20 vuoden raportit  ovat tulleet etelä-Afrikasta. Aiemmat fylogeneettiset tutkimuket  ovat käsittäneet  analyysejä  muutamista isolaateista   tai osittaisista geenisekvensseistä, sillä MOKV geenisekvensseistä on saatavilla vain rajoitettuja tietoja ja isolaatteja tutkittiin monissa eri laboratorioissa. 

Mokola virus (MOKV) appears to be exclusive to Africa. Although the first isolates were from Nigeria and other Congo basin countries, all reports over the past 20 years have been from southern Africa. Previous phylogenetic studies analyzed few isolates or used partial gene sequence for analysis since limited sequence information is available for MOKV and the isolates were distributed among various laboratories.

•  Nyt tutkijat ovat selvittäneet  18 MOKV isolaatista täydelliset nukleoproteiini-, fosfoproteiini-, matrix- ja glykoproteiinigeenit eri laboratorioissa ja sekvenssit on  selvitetty  käyttäen osittaisia tai kokogenomisekvenssejä  käyttäen pyrosekventoimista ja sitten on tehty fylogeneettinen analyysi.

 The complete nucleoprotein, phosphoprotein, matrix and glycoprotein genes of 18 MOKV isolates in various laboratories were sequenced either using partial or full genome sequencing using pyrosequencing and a phylogenetic analysis was undertaken.

•  Tulokset osoittavat , että MOKV isolaatit  Etelä-Afrikan tasavallasta, Simbabvesta, keski-Afrikan tasvallasta ja Nigeriasta  muodostivat   rykelmän geograafisen  alkuperänsä mukaisesti riippumatta mitä geenejä  käytettiin  fylogeneettisestä analyysissä- aivan samaan tapaan kuin oli havaittu Lagos lepakkoviruksen (LBV) suhteen.

 The results indicated that MOKV isolates from the Republic of South Africa, Zimbabwe, Central African Republic and Nigeria clustered according to geographic origin irrespective of the genes used for phylogenetic analysis, similar to that observed with Lagos bat virus.

•  MCMC analyysin  perusteella  MOKV virusten   kaikkein äskettäisin yhteinen esivirus olisi  279- 2034 vuoden takaa  riippuen siitä geenistä mitä laskuissa  käytettiin. Yleisesti ottaen  Mokolavirusisolaateilla näytti olevan samanlainen malli niissä aminohappokohdissa, joiden katsotaan  vaikuttavan sen virusominaisuuksiin. 

A Bayesian Markov-Chain-Monte-Carlo- (MCMC) analysis revealed the age of the most recent common ancestor (MRCA) of MOKV to be between 279 and 2034 years depending on the genes used. Generally, all MOKV isolates showed a similar pattern at the amino acid sites considered influential for viral properties.

Free PMC Article

Hendra ja Nipa-virusten patogeneesi ihmisessä

LÄHDE: 

J Infect Dev Ctries. 2013 Apr 17;7(4):308-11. doi: 10.3855/jidc.3648. Pathogenesis of Hendra and Nipah virus infection in humans.

Escaffre O, Borisevich V, Rockx B. Source

Departments of Pathology, University of Texas Medical Branch, Galveston, Texas, USA.

TIIVISTELMÄ ( Abstract)

•  HENDRAVIRUS ( HeV) ja NIPAHVIRUS (NiV)  ovat  leviäviä  zoonoottisia viruksia, jotka aiheuttavat vaikeaa ja usein menehtymiseen johtavaa hengitystietautia ja aivotulehdusta ihmisellä. Henipavirukset voivat infektoida melkoisen  joukon eri lajisia eläimiä ja ihmisestä ihmiseen tapahtuvaa taudinvälittymistäkin on havaittu Nipahviruksella. Koko tartuntareittiä ei vielä tunneta tarkasti ihmisiltä , mutta eri eläinlajeilla suoritetuista  kokeellisista  tutkimuksista on saatu viitteitä siitä, että infektio voi saada tehokkaasti alkunsa  hengitystiealtistuksen  jälkeen. Kuolemaan johtaneista ihmistapauksista on saatu tietää rajoitetusti , mitä histopatologisia  muutoksia HeV ja NiV virukset ovat aiheuttneet. Löydöt viittaavat siihen, että endoteelisolut ovat  virusten tärkeä kohde infektion loppuvaiheissa. Mutta ei tiedetä, mihin kohtaan nämä virukset aluksi  tekevät infektiopesäkkeensä ja miten virus leviää koko kehoon hengitysteistä kuten  hermostoon ja muihin elimiin. Tässä otsikon artikkelissa  tiedemiehet esittävät  tämän hetken käsityksen  HENIPAVIRUSTEN  patogeneesistä ihmisessä.

Hendra virus (HeV) and Nipah virus (NiV) are emerging zoonotic viruses that cause severe and often lethal respiratory illness and encephalitis in humans. Henipaviruses can infect a wide range of species and human-to-human transmission has been observed for NiV. While the exact route of transmission in humans is not known, experimental infection in different animal species suggests that infection can be efficiently initiated after respiratory challenge. The limited data on histopathological changes in fatal human cases of HeV and NiV suggest that endothelial cells are an important target during the terminal stage of infection; however, it is unknown where these viruses initially establish infection and how the virus disseminates from the respiratory tract to the central nervous system and other organs. Here we review the current concepts in henipavirus pathogenesis in humans.

• Huom: HENDRA-viruksesta on tullut  tänä vuonna  artikkeli Ruotsin SMI.se lähteeseen zoonoosina. mainittuna.

 http://www.smittskyddsinstitutet.se/sjukdomar/hendravirus/

Nipahvirusinfektio ihmisessä . Dendriittisolut ja T-solut vaikuttuvat.

Useampia ihmisten sairastumisia on tapahtunut  20 vuoden sisällä ja nyt on saatavissa tarkempaa tietoa ihmisen  osuudesta tämän zoonoosin  tartuttamana:  yse on yleisimmin niistä henkilöistä, jotka  ovat jossain  ammattiyhteydessä sikakarjan kasvatukseen.  Possuihin tauti on  päässyt  joistain lepakkolähteistä. 
 http://www.smittskyddsinstitutet.se/sjukdomar/nipahvirus/

LÄHDE:

Virology. 2013 Jun 20;441(1):49-56. doi: 10.1016/j.virol.2013.03.004. Epub 2013 Apr 13. Activation and cell death in human dendritic cells infected with Nipah virus.

Gupta M, Lo MK, Spiropoulou CF. Source

Viral Special Pathogens Branch, NCEZID, DHCPP, Centers for Disease Control and Prevention, Atlanta, GA 30333, USA

TIIVISTELMÄ  (Abstract)

• Nipahvirus on hyvin patogeeninen paramyxovirus (MONONEGALES) ja aiheuttaa  keuhkosairautta ja aivotulehdusta ihmiselle kuolleisuuden ollessa 40- 70%. 

 Nipah virus (NiV) is a highly pathogenic paramyxovirus that causes pulmonary disease and encephalitis in humans with 40-70% fatality.

•  Edelleen  NiV-viruksen ja ihmisen immuunijärjestelmän välisissä interaktioissa on lisäselvityksen sijaa.

Interactions between NiV and the human immune system remain poorly understood.

• Tässä tutkijat osoitavat, mitä vaikutuksia NiV-infektiolla on dendriittisolujen ja T-solujen funktiolle. 

Here, we demonstrate the effects of NiV infection on DC and T cell function.

• Tutkijat käyttävät koeputkijärjestelmiä ja havaitsevat, että NiV infektoi ja replikoituu matalissa pitoisuuskissa  Dendriittisoluissa ja  indusoit seuraavia sytokiinejä: TNFalfa, IL-1alfa, IL-1beeta, IL-8 ja IP-10.  NiV infektio aktivoi dendriittisolut ja säätää ylös differentiatiaatiorykelmät (cluster of differentiation)  CD40, CD80 ja CD86. Apoptoosin indusoitumiseen viittaa se, että bcl2-pitoisuudet ovat matalat ja aktiivin kaspaasi-3:n pitoisuudet korkeat.

 Using an in vitro system, we found that NiV infects and replicates at low levels in DCs and induces the expression of TNF-α, IL-1α, IL-1β, IL-8, and IP-10. NiV infection activates DCs, and upregulates the expression of CD40, CD80, and CD86.  Also have reduced levels of bcl2 and high levels of active caspase 3, suggesting the induction of apoptosis.

• Nipaviruksella infektoituneet dendriittisolut eivät kykene tehokkaaseen interaktioon CD4 ja CD8T-solujen kanssa , vaan sensijaan aiheuttavan apoptoosia T-soluisssa.

DCs infected by NiV are unable to efficiently prime CD4 and CD8 T cells, but instead induce apoptosis in T cells.

•  Mielenkiintoinen havainto on sekin, että  inaktivoidulla Nipaviruksella käsitellyt dendriittisolut (DC)  nekin osoittavat apoptoosin merkkejä. Näistä löydöistä päätellen Nipaviruksella infektoituneilla dendriittisoluilla on tärkeä osuus nipaviruksen (NiV) patogeneesissä.

 Interestingly, DCs treated with inactivated NiV also show signs of apoptosis. These findings indicate that NiV infected DCs could play an important role in NiV pathogenesis.
Published by Elsevier Inc.

Henipavirukset

Hendra ja Nipah virukset  eli HENIPA-virukset löydettiin 1990 luvun puolivälissä zoonooseina. Hendra  vikuuttaa  lähinnä hevosia Australiassa ja Nipah on possukarjan vitsauksena.   Infektoituneitten eläinten kanssa kontaktissa olleissa karjanhoitajissa on myös tavattu sairastumisia, mutta  tauti ei ehkä tartu ihmisestä ihmiseen vieläkään, tosin on näyttöä muutamista  siihen suuntaan viittaavista  seikoista.
 http://viralzone.expasy.org/all_by_species/85.html

Virukset HeV ja NiV  ovat  Paramyxoviruksia,  Mononegale-  ryhmästä  Niillä on  RNA genomi, negatiivinen säie. Ne pyrkivät infektoimaan valtimosuoniseinämää keuhkoissa ja munuaisissa ja ne  ovat myös neurotrooppisia.

Katson ensin mitä PubM;ed kertoo  näiden uusien virusten nykytilanteesta maapallolla. Lähinnä Kaakkois-Aasiassa on niistä vaivaa, siellä missä erinäisiä lepakkolajeja asustaa.  Lepakot ovat todennäköinen viruksen reservoaari mutta lepakoissa itsessään ei tavata kliinistä tautia.

Viruksenvastaisessa taistelussa joudutaan  on jouduttu hävitttämään kokonaisia  sikakarjatiloja tai hevosmääriä.

SITAATTI: Virus Res. 2013 Nov 6;177(2):119-26. doi: 10.1016/j.virusres.2013.08.002. Epub 2013 Aug 13. Hendra and Nipah infection: emerging paramyxoviruses.

Aljofan M. Source

Department of Microbiology, School of Medicine, Nursing and Health Sciences, Monash University, Wellington Road, Clayton, VIC 3800, Australia; Department of Pharmacology, College of Pharmacy, Qassim University, P.O. Box 6800, Buraidah 51452, Saudi Arabia.

TIIVISTELMÄ

• Siitä asti kuin henipavirukset  on keksitty 1990- luvun puolivälissä , ne ovat jatkaneet voittokulkuaan Australiassa ja kaakkois-Aasiassa miltei vuosittain.  Nykyisellään ne ovat aiheutatneet  jo 12 Nipah viruspurkausta ja 48 Hendra-viruspurkausta Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Tällaisiin  purkauksiin liittyy  merkittävää ekonomista ja terveydellistä  taakkaa, mitkä ovat  useimmille korkean riskin maille erityisen rasittavia ja ekonomisesti sietämättömiä  asioita

Since their first emergence in mid 1990s henipaviruses continued to re emerge in Australia and South East Asia almost every year. In total there has been more than 12 Nipah and 48 Hendra virus outbreaks reported in South East Asia and Australia, respectively. These outbreaks are associated with significant economic and health damages that most high risks countries (particularly in South East Asia) cannot bear the burden of such economical threats.

•  Nykyiseen asti ei ole ollut olemassa  mitään  käyttökelpoista terapiaa näiden tappavien infektioitten  hoitamiseksi tai estämiseksi. ( Hendra tappaa hevosia, Nipah tappaa possuja) . Kuitenkin kansainvälisess'ä yhteistyössä tutkijat ovat  pystyneet identifioimaan aineksia  mahdolliseen  hevosten Hendra-virusrokotteeseen , mikä voisi kehkeyttää  HeV- vasta-aineita  8Hendra-virus vasta-aineita).  Tässä artikkelissa  tutkijat  valaisevat  tämännuuden viruksen ongelmatiikkaa ja kaksikymmenvuotista voittokulkua ja  arvioi mahdollisuuksia anti-henipavirusrokotteen  ja antivirusaineiten kehittelyyn.

Up until recently, there were no actual therapeutics available to treat or prevent these lethal infections. However, an international collaborative research has resulted in the identification of a potential equine Hendra vaccine capable of providing antibody protection against Hendra virus infections. Consequently, with the current findings and after nearly 2 decades since their first detection, are we there yet? This review recaps the chronicle of the henipavirus emergence and briefly evaluates potential anti-henipavirus vaccines and antivirals.

KEYWORDS:

HeV, Hendra virus, Henipavirus, IFN, NiV, Nipah virus, interferon