Aikuisväestön rokotukset
Suomessa ei toistaiseksi ole kattavaa järjestelmää aikuisväestön rokotusten keskitettyä seuraamista varten. Kaikkien aikuisten tulisi itse huolehtia, että he ovat saaneet vähintään kolme jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja poliorokotusta. Kaikista aikuisiällä annetuista rokotuksista tulee tehdä merkintä potilasasiakirjojen lisäksi henkilökohtaiseen terveyskorttiin, josta asianomainen voi itse tarkistaa saatujen rokotuksien ajankohdat ja rokotussuojansa tehostamisen tarpeen.Lisäksi jokaisella aikuisella tulisi olla joko sairastettujen tautien tai kahden MPR-rokoteannoksen antama suoja tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan. Jos aikuisen rokotussuoja todetaan näiden rokotusten osalta puutteelliseksi, se täydennetään. Jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotussuojaa tehostetaan dT-rokotteella kymmenen vuoden välein. Tehosterokotteena voidaan omalla kustannuksella käyttää myös solutonta hinkuyskärokotetta sisältävää dtap-rokotetta (Boostrix). Tehosterokotusta poliota vastaan ei Suomessa tarvita, mutta se suositellaan annettavaksi 5-10 vuoden välein, mikäli henkilö matkustaa maihin, joissa poliota edelleen esiintyy, tai jos hän käsittelee polioviruksia sisältäviä näytteitä esim. laboratoriossa. Kaikille 65 vuotta täyttäneille ja erikseen määritellyille lääketieteellisille riskiryhmille tarjotaan loka-marraskuussa terveyskeskuksissa maksuton influenssarokotus (ks. Influenssarokotteet). Rokotus tulee uusia joka syksy. Muiden rokotusten tarve riippuu yksilöllisestä terveydentilasta (ks. Vesirokkorokote ja Pneumokokkirokotteet), elinoloista (ks. Hepatiitti B -rokotteet (HBV), Hepatiitti A -rokotteet), ammatista, työtehtävistä, ulkomaanmatkoista tai opiskelu- ja työjaksoista ulkomailla.
Rokotusohjelmat aiemmin rokottamattomille ja osittain rokotetuille lapsille ja aikuisille (mikäli yleisen rokotusohjelman suositusikä on ohitettu): Taulukko 16 .
Työssä esiintyvän tartuntariskin torjunta rokotuksin
EU:n (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/54/EY) ja sitä vastaavassa Suomen lainsäädännössä (valtioneuvoston päätös 1155/93, sosiaali- ja terveysministeriön päätös 229/1998) on säädetty biologisten tekijöiden aiheuttamasta vaarasta. Työturvallisuuslain 738/2002 mukaan toiminnassa, johon voi liittyä biologisille tekijöille altistumista, on työntekijöiden altistumisen luonne, määrä ja kesto määritettävä, jotta voitaisiin arvioida työntekijän terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuva riski ja päättää tarvittavista toimenpiteistä. Työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaan työnantajan on tarvittaessa käytettävä työterveyshuollon ammattihenkilöitä terveyden vaarojen ja haittojen selvittelyssä. Työterveyshuolto voi tässä toiminnassa käyttää tarvittaessa apunaan ulkopuolisia asiantuntijoita.Jos vaaran arvioinnissa todetaan, että toiminta työpaikalla voi johtaa työntekijöiden altistumiseen, on sovellettava valtioneuvoston päätöksessä esitettyjä tapoja estää tai vähentää altistumista (valtioneuvoston päätös 1155/93). Näihin kuuluvat myös työntekijöiden rokotukset. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut erilliset suositukset työssään verelle altistuneiden suojaamisesta (Veren välityksellä tarttuvat taudit työelämässä ). Lisäsuojan tarve ulkomaille työhön hakeutuville on kuvattu liitteessä Avain matkailijoille annettaviin rokotuksiin (ks. myös Matkailijan terveysopas). Lisäksi Kansanterveyslaitos ja Työterveyslaitos laativat rokotusten käytöstä työelämässä suositusta, joka valmistunee vuonna 2005.
Kela maksaa työnantajalle sairausvakuutuslain nojalla korvausta tarpeellisista ja kohtuullisista työterveyshuollon kustannuksista. Näihin kustannuksiin kuuluvat yllä mainitun riskinarvioinnin kustannukset sekä ehkäisevän toiminnan ja työntekijöiden työkykyä ylläpitävän toiminnan kustannukset, joina voidaan pitää työterveyshuollon tarpeelliseksi katsomat työssä esiintyvien altistustekijöiden edellyttämät rokotukset, tarvittavat työmatkarokotukset sekä erikseen nimettyihin lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden influenssa-, hepatiitti A- ja hepatiitti B-rokotukset.
Terveydenhuoltohenkilöstö
Terveydenhuoltohenkilöstön rokotuksilla voi olla kaksi tavoitetta: yhtäältä niillä suojataan työntekijöitä tartunnoilta ja toisaalta niillä voidaan pyrkiä estämään tartuntojen leviäminen henkilökunnasta potilaisiin.Terveydenhuoltohenkilöstön perusrokotusten tulee olla voimassa kuten muunkin aikuisväestön. Tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkosuojasta on huolehdittava, mikäli työntekijä ei ole sairastanut MPR-tauteja tai saanut rokotuksia niitä vastaan. Vesirokkorokotus on aiheellinen kaikille aikuisille, jotka eivät ole sairastaneet tautia, erityisesti immuunipuutteisia lapsipotilaita hoitaville (ks. Vesirokkorokote).
Tuhkarokkoimmuniteetti on erityisen tärkeää osastoilla, joilla hoidetaan immuunipuutteisia, ja vihurirokkoimmuniteetti odottavia äitejä hoitavien osastojen henkilökunnalla. Immuniteetti MPR-tauteja vastaan selvitetään työhöntulotarkastuksessa anamneesin avulla. Käytännössä vasta-ainemäärityksiä ei juuri tehdä, koska rokotuksesta ei ole haittaa ennestään immuunille työntekijälle. Suurimmalla osalla ennen vuotta 1970 syntyneitä on lapsena sairastettujen MPR-tautien antama immuniteetti. Vuonna 1975 ja sen jälkeen syntyneistä lähes kaikki ovat saaneet MPR-rokotuksen neuvolassa tai koulussa. Osa vanhemmista ikäluokista on saanut rokotuksen sairaanhoito-oppilaitoksessa, synnytyslaitoksella tai varusmiespalvelun aikana. Jos aiemmin on saanut yhden annoksen, annetaan vielä toinen. Jollei rokotuksista tai sairastetuista MPR-taudeista ole tietoa, suositellaan kaikille aikuisille kahta annosta MPR-rokotetta vähintään puolen vuoden välein, mutta mieluiten 2-3 vuoden välein.
Työssä saadut HBV-tartunnat ovat erittäin harvinaisia Suomessa. Mikäli työntekijöillä on työssään riski altistua HBV-tartunnalle (ks. Hepatiitti B -rokotteet), edellytetään työpistekohtaista riskin arviointia ja sen perusteella tarvittaessa HBV-rokotusta työnantajan kustannuksella.
Päivähoidon työntekijät
Päivähoidossa työskennellään tiiviissä kontaktissa pienten lasten kanssa. Perusrokotusten lisäksi MPR-suojauksen on oltava ajan tasalla. Meningokokki- tai Hib-rokotus ei ole tarpeen. Tietyissä tilanteissa hepatiitti A -rokotuksesta saattaa olla hyötyä (ks. Hepatiitti A -rokotteet), ja myös hepatiitti B -rokotus voi olla aiheellinen (ks. Hepatiitti B -rokotteet ).Laboratoriotyöntekijät
Työturvallisuuslaki (738/2002) edellyttää työpistekohtaista riskin arviointia. Henkilöt, jotka työssään käsittelevät tunnettuja taudinaiheuttajia tai näitä mahdollisesti sisältäviä näytteitä, on suojattava rokotuksin työnantajan kustannuksella silloin, kun tehokas ja turvallinen rokote on käytettävissä.Jätehuollon työntekijät
Jätehuollon työntekijöille tavanomainen aikuisten rokotussuoja on yleensä riittävä. Hepatiitti A -rokotus voi olla aiheellinen paikallisen hepatiitti A -epidemian aikana (ks. Hepatiitti A -rokotteet).Vaihto-oppilaat ja opiskelijat
Kaikilta opiskelijoilta tarkistetaan, että yleisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset on annettu. Saatujen tuhkarokko-, vihurirokko ja MPR-rokotusannosten määrä tarkistetaan vuonna 1970 ja sen jälkeen syntyneiltä ja varmistetaan, että kukin on saanut kaksi MPR-rokotetta. Kaikille, joiden rokotuksista tai sairastetuista MPR-taudeista ei ole tietoa suositellaan annettavaksi kaksi annosta MPR-rokotetta vähintään puolen vuoden välein, mutta mieluiten 2-3 vuoden välein.Ulkomaille opiskelemaan lähtevien on hyvä tarkistaa kohdemaassa sijaitsevat oppilaitoksen rokotus- ja tuberkuliinitestivaatimukset sekä yleiset tartuntatautiriskit (ks. Matkailijan terveysopas). Vaihto-oppilasjärjestöt informoivat opiskelijoita näissä kysymyksissä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vaaditaan yleensä lääkärintodistus BCG-rokotuksen mahdollisesti aiheuttamasta positiivisesta Mantoux-reaktiosta ja todistus annetuista rokotuksista. Suomen BCG-rokotuskäytäntö on kuvattu englanniksi liitteessä Suomen BCG-rokotuskäytäntö englanniksi. B-hepatiitin suhteen endeemisille alueille terveydenhuollon harjoittelutyöhön lähtevät opiskelijat tarvitsevat mm. HBV-rokotteen. He saavat sen maksutta osana yleistä rokotusohjelmaa (ks. Hepatiitti B -rokotteet ja Matkailijan terveysopas).
