Elävissä soluissa fosfolipidikalvoissa on Flippaasi, on Floppaasi ja on Skramblaasi
. Niiten tehtävänä on pitää yllä sekä kalvoasymmetriaa ja samalla skramblaasi vastustaa liiallista asymmetriaa , joten solukalvoissa on aina tuolainen fosfolipidivispilätoimimasa ja, hyvin sofistisesti järjestynyt. Muta tässä en nyt siitä kerro sen pitempään. Solun anhenemisen merkki ja energiatilan huononemisen merkki on että PS, PtdSer, eli fosfatidyyliseriini lipsahtaa pintaan , solun ulkopintaan päin, vaikka sen energeettinen asema on solun sisäpinnalla. Siis sellainen "kuollut kala-ilmiö". Kuollut kala kääntyy nurin ja nousee järven pintaan ja antaa merkit lokeille, että on jotain raatoruokaa saatavilla ja isot lokkilaumat kirkuen kitävät jostain paikalle.
Sama ilmio on kehon soluisa. Kun solu heikkenee, ja energiaa ei ole, nämä PtdSer, fosfotidyyliseriinit nousevat solupitnaan ja ovat solun pintaan tultuaan merkki ulospäin, että solukkojen yhteinen puolustusjärjstelmä saa poimia solun pois joukosta kaikkein yhteiseksi parhaaksi, koska se solu alkaa olla vähemmän elinkelpoinen.
Mutta virukset ovat huomanneet että mikä hyvä idea: Ne alkavat antaa samaa merkkiä: ja pitävät pinnallaan PtdSer- molekyylejä siellä täällä, tarkkkoittan solun puolustuksen kehntilel tultuaan tietysti että "olen tässä vain kuollut kala, kuoleva solu, että alkakaapas työ ja puhdistakaa minut pois", ja niin se pääsee pujahtamaan solujen siivousjärjestelmän aukoista sisälle soluun ja ottaakin siellä elinvoimaisena johdon käsiinsä, kun sa vedettyä oven selän takana kiinni - siis niin että ulkopolella ei havaita enää solusta mitään heikkouden merkkiäkään.
Review
Phosphatidylserine receptors: Enhancers of enveloped virus entry and infection
Under an Elsevier user license
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar