Ruotsin Lääkärilehti 3.1. 20110 geenivariaatioista ja HIV infektiosta

2011-01-03 nummer 1 -

NYA RÖN (suomennosta)

Gener bakom variationer
i HIV-infektion

Karin Sundström, läkare, doktorand, Karolinska institutet, Stockholm

Den genetiska bakgrunden till den individuella variationen i graden av HIV-infektion kan lokaliseras till varianter i framför allt HLA-gener.

Geneettinen tausta yksilöeroille, joita HIV-infektion asteessa on havaittavissa, voidaan paikallistaa ennen kaikkea HLA-geenivariantteihin

HIV-infektion karakteriseras av en akut viremifas, där viruspartiklar ofta förekommer i över 5 miljoner RNA-kopior per ml plasma.

HIV infektion piirteenä on akuutti vireminen vaihe, jolloin tavataan usein yli viisi miljoonaa RNA-kopiota plasmamillilitrassa.

Virus­mäng­der­na minskar och stabiliserar sig sedan, men de flesta stannar på över 10 000 kopior/ml.

Sitten virusmäärät vähenevät ja stabiloituvat, mutta usimmiten jää olemaan yli 10 000 RNA-kopitota plasmamillilitrassa.

Vissa individer som infekteras med HIV är dock kapabla att hålla virusreplikationen på låga nivåer även utan retroviral terapi.

Joillain tietyillä henkilöillä on kuitenkin kyky pidättää virusreplikaatiot matalatasoisina jopa ilman anti-retrovirusterapiaakin.

Fenomenet är sällsynt men innebär i regel att personen inte utvecklar klinisk sjukdom och infekterar andra mindre ofta.

Tämä ilmiö on harvinainen, mutta käsittää yleensä sen, että henkilössä ei kehity kliinistä tautia eivätkä he infektoi toisia niin usein.

Ett globalt konsortium har genomfört en helgenomskanning (GWAS) för att se om det finns en genetisk bakgrund till HIV-infektionskontroll av detta slag.

Globaalisti on tehty GWAS ( koko genomin scannaus), jotta saataisiin havaituksi, onko tämän kaltaisessa HIV-infektion kontrollikyvyssä olemassa jokin geneettinen tausta.

Förekomsten av enbaspolymorfier bland 974 personer med låga virusmängder

Vertailtiin matalia virusmääriä( alle 2000 RNA-kopiota plasmamillilitrassa) omaavan 974 henkilön yhden emäksen polymorfioita korkeita virusmääriä omaavan 2648 henkilön vastaaviin polymorfioihin.

Runt 1,4 miljoner potentiella enbaspolymorfier testades.

Saatiin testatuksi noin 1.4 miljoonaa potentiellia yhden emäksen polymorfiaa.

Totalt hittades mer än 300 polymorfier som skilde sig mellan grupperna.

Kaiken kaikkiaan löydettiin yli 300 polymorfiaa, jotka olivat eriäviä näitten ryhmien kesken.

Samtliga lokaliserades till MHC (major histocompatibility complex) på kromosom 6, specifikt till flera HLA-gener, som är viktiga i immunförsvaret.

Nämä käikki lokalisoituivat Major histocompatibility complex- alueeseen(MHC) kuutoskromosomissa. Tämä alue on spesifinen monille HLA-geeneille, joilla on tärkeää osuutta immuunipuolustuksessa.

De fyra mest signifikanta polymorfierna förklarade tillsammans ca 19 procent av variansen i förmågan att bibehålla låga virusmängder.

Neljä kaikkein merkitsevintä polymorfiaa yhdessä antoivat selvitystä noin 19% prosenttiin niistä eroavuusksita, joita ilmeni kyvyssä pitää yllä matalia virusmääriä.

I en analys av aminosyraförändringar kunde enbaspolymorfierna kopplas till ändrad struktur på den del av HLA-molekylen som interagerar med T-celler, som är nyckelceller i kontrollen av virusinfektioner.

Eräässä aminohappomuutoksia selvittävässä analyysissä pystyttiin assosioimaan yhden emäksen polymorfiat struktuurimuutokseen siinä osassa HLA-molekyyliä, joka asettuu vuorovaikutukseen T-solujen kanssa. Nämä T solut ovat avaintekijänä virusinfektioitten kontrolloimisessa.

Interaktionen mellan HLA och virusmolekyler framhävs därför som den dominerande förklaringen till modulering av HIV-infektion.

HIV-infektion moduloimisessa näyttää HLA:n ja virusmolekyylien keskeisellä vuorovaikutuksella olevan mitä olennaisin merkitys.

LÄHDE:
The international HIV controllers study. Science. 2010;330:1551-7. doi: 10.1126/science.1195271