LÄHDE: Alestig Erik. Geographic and genetic diversity of Hepatitis B.
ISBN 978-91-628-8182-5.
Kun on infektion ensimmäinen vaihe, HBV virus replikoituu hyvin suuresti ilman minkäänlaisia merkkejä maksan vaurioitumisesta. Maksasoluvaurion katsotaankin tulevan vasta siitä vaiheesta, kun immuunisysteemi on valveutunut ja alkaa esittää vasteitaan kehossa jo esteettä tapahtuvalle infektioprosessille. Mutta tämä on sellainen vaihe, jossa täsmällinen immuunijärjestelmä, adaptatiivinen systeemi ja tärkeimmät ja tehokkaimmat immunologiset eliittisolut ovat herännneet, siis T-solut ja B-solut. Mutta sinä aikana on HBV määrällisesti ottanut jo voiton. Sen replikoitumistahti on aivan suunnaton runsasravinteisissa maksasoluissa ja ylimääräinen proteiinimassa virionitehtailusta on pakattu erikseen ja poistetttu seerumiin kuin valeviruksina, kuori on samanlaista, mutta partikkeleitten ytimessä ei ole genomia, siis eritteet eivät infektoi. Vasta niistä uusien virionien seerumissa kiertävistä synteesijätteistä voidaan laboratoriossa havaita, että ihmisellä on hepatiitti B infektio meneillään. Antigeenieritteitten jätemassan kiertäessä veressä ja ottaessa vastaan kehon immuunipuolustuksen parhaita esityksiä, varsinaiset infektiiviset virionit välttävät statistisella metodilla monet vastahyökkäykset. Niisä on taitavasti sommiteltu, epätäydellisesti kaksoissäikeinen dsDNA joka on sirkulaarinen, kovalentisti renkaansa sulkenut (CCC). Oikeat virionit saavat osakseen suhteellisesti vähempää huomiota, koska "stuntmannen" on runsaslukuinen ja tarjoutuu helposti vastustajille jo seerumissa. Loogista.
Virusgenomi on myös hyvin pysyväisrakenteinen tässä siirtymisvaiheessaan ja ollessaan tuman ulkopuolella. HBV koettaa pitää genomin suojattuna niin että vasta uuden maksasolun tumassa se vapautuu transkriptioon. ( Tulee tässä mieleen, että jos voidaan vikuttaa HBc proteiini, voidaan heikentää virusreplikaatiota, sillä replikaation edellytys on HBc proteiinin antama kapsuloiva suojaprosessi)
VASTA_AINEET
Immuunipuolustus kehittää eri antigeeneja vastaan antibodeja, vasta-aineita.
anti-HBs muodostuu HBsAg vastaan
anti-HBc muodostuu HBcAg vastaan.
Anti-HBe muodostuu HBeAg vastaan.
Vasta-aineita käytetaan kliinisessä diagnostiikassa.
On kuvattu myös vasta-aineaktiivisuutta MHBs ja LHBs pre-S-domaania , polymeraasia ja alfa-proteiinia vastaan.
Alfa-determinanttia vastaan muodostuvat vasta-aineet ovat neutraloivia. Alfadeterminantti on se S-proteiinin alue, joka on virionista esillä.
ROKOTTEET joita on muodostettu HBsAg:ta vastaan, ovat protektiivisia.
On arveltu, että ne runsaat HBsAg proteiinin ylimäärät, joita erittyy palloina ja sauvamaisina filamentteina seerumiin, voisivat toimia immunologisen vasteen houkuttimina ja harhauttajina. niisähän ei ole sisällä virusgenomia. Niitä muodostuu ensin runsaasti Seerumiin ja sitten kun kapseliproteiini alkaa kapseloida samaa pitkää mRNA:ta siinä vaiheessa vasta tulee saman koodin toisenlaisella luennalla virusgenomia produktiojärjestelmästä esiin ja samalla kapseli sulkeutuu ympärille ja genomi täydellistyy, muuttuu kovalentiksi ja RNA katoaa. Missä suhteessa niitä valheviruspartikkeleita on verrattuna oikeisiin virioneihin ?? Tällainen valhevirusten lähettäminen vähentää nopeasti niiten eliittisolujen määrää , jotka pystyvät solu solulta nujertamaan viruksen. Näyttää siltä että HBV viruksen strategiaan kuuluu suunnattoman runsas replikaatio varhain, kun taas immuunisoluilla on eräänlainen vakiomääränsä. HBV voi uuvuttaa eliittisolujärjestelmän.
IFN interferonilla mahdollisesti on siläkin tärkeä osuus, ksoka se lisää HLA luokka I modulia (MHC I) maksasolun kalvoon. Solun epitoopit herättävät T-soluvasteen. Näillä molekyyleillä esittyy sellaiset antigeenit kuin HBc ja HBe sytotoksisille T-soluille( CD8+) ja ne puolestaan hajoittavat ja särkevät infektoituneen solun rakenteen perforiineilla.
Soluvastetta voi välittyä myös HLA II molekyylillä (MHC II), jolloin antigeeni esittyy APC soluille kuten B-solulle, jolloin auttaja -T-solut( T h CD 4+) aktivoituvat.
Tällainen T-solujen suorittama vaste on restriktiivinen.
KROONINEN HEPATIITTI havaitaan siitä ,että ilmenee e-antigeenia. Se on merkkinä siitä, että tapahtuu replikaatiota ja on käynnissä oleva infektio.
Jos tapahtuu serokonversio tämän suhteen, se merkitsee maksataudin remissiota ja viruksesta selviämistä.
OKKULTTI HEPATIITTI
Tässä muodossa tavataan HBV DNA verenkierrossa. Tässä on taudin pinttyneisyyttä koko iän ajan. On riski taudin siirtymisestä muihin tällaiselta taudinkantajalta
NYKYISIÄ TERAPIAMUOTOJA
Interferoni(IFN) an antiviraali ja se moduloi .
NA, nukleosidi/nukleotidianalogi vaikuttaa reversiin transskipptaasientsyymiin oleln vahvasti antivirusvaikutteinen.
Lamivudine on eräs lääkkeistä, mutta sille on ilmeentynyt resistentti mutaatio YMDD
Tämän takia lamivudinen on syrjäyttänyt entecavir ja tenofovir.
Hepatiittivirukseen liityviä riskejä on maksasyöpä. Tämän riskin suuntaan viittaa, jos HBeAg määrä kohoaa ja HBV DNA esiintyy seerumissa.
IMMUNOPROFYLAKSIA
Aktiivi suojaus
Rokotekehittelyssä saatiin rokotetta tehtyä jo 1976.
Vuonna 1981 rokotteessa oli hyvin puhdistettua HBsAg:ta hepatiittiplasmasta.
1986 tuli DNA-rekombinantti HBV rokote . Nyt alkoi rokotteen antama suojateho olla jo 90- 100%.
1991 luotiin toisen polven DNA-rekombinaatiorokote.
2004 esiintyy ensimmäinen syöpää ennalta ehkäisevä preventiivinen rokote. Tästä on enemmän tietoa Kts. WHO Childhood program.
Passiivia suojaa
On HBIG immunoglobuliineja hepatiitti B:tä vastaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar