Hepatiitti B viruksen kartoittamisista

Tänään kävin jälleen biomedisiinisessä kirjastossa ja huomasin väitöskirjan, jonka väitöstilaisuuskin on ollut juuri tänä aamuna. Luin kirjaa vastaa tilaisuuden jälkeen.

Alestig Erik. Geographic and genetic diversity of Hepatitis B.

Alestigin vastaväittäjänä toimi Tartuntatautien virastosta Solnasta Helene Norden
Kirjan ISBN numero on 978-91-628-8182-5. En vielä löydä kirjaa internetistä, joten kirjoitan suomennosta.

Yhteenveto oli ruotsin kielellä ja suomennan sitä:

TAUSTAA

HBV voi sairastuttaa maksan ja aiheuttaa kroonisen maksatulehduksen tai maksan kutistuman ja maksasyövän.
HBV on maailmanlaajuinen terveydellinen onglema. On 360 miljoonaa kroonisesti infektoitunutta. Kuolemantapauksia HBV virukseen liittyneenä on niitäkin 600 000 vuosittain. Kaksi biljoonaa ihmistä altistuu virukselle.
Tautia esiintyy eniten Itä- Aasiassa ja subsaharan alueella Afrikassa. Moni sairastuu siellä jo syntymähetkellä tai varhaislapsuudessa.
Ruotsissakin on HBV :n aiheuttamaa kroonista hepatiittia noin 20 000 tapausta ja useimmat ovat saaneet taudin ulkomailla. Akuutti hepatiitti B sen sijaan on harvinainen Ruotsissa, mutta niitäkin diagnosoidaan vuosittan noin 200 ja suurin osa näistä tartunnoista on tullut huumeruiskuista tai välittynyt seksuaalisesti.

• Mitä voi sanoa taudin hoidosta?

Ei ole mitään hoitomenetelmää, joka vain sammuttaisi HBV infektion. On kuitenkin useita lääkkeitä, jotka estävät viruksen kykyä lisääntyä. Sellaisia lääkkeitä käytetään kun potilailla on viruksen aiheuttamaa maksavaikutusta ja lääke estää maksavaurion pahenemista.

• MAKSAVAURIO ei aiheudu varsinaisesti HBV-viruksesta itsestään, vaan siitä ( myöhemmästä) immuunivasteesta joka alkaa aktivoitua kehon ruvetessa taistelemaan virusta vastaan adaptatiivisella immuunivasteella.

• Viruksilla yleelnä on tapana muuntua mutaatioitten ja rekombinoitumisten kautta ja sitten luonnon valinta valitsee ne viruskannat, joilla on paras kyky pysyä elossa. EVOLUUTIO voi tapahtua eri maailmanosissa pitkät ajat omaa tahtiaan ja niin voi olla kehittynyt useita variantteja , niin sanottuja GENOTYYPPEJÄ.

HBV viruksella on havaittu kymmenen genotyyppiä, A-J. Eri tyypit dominoivat geografisesti ottaen eri alueilla. Genotyypeillä on kliinistä merkitystä, koska ne vaikuttavat hoitovasteeseen ja maksavaurion kehittymisen riskiin sekä syövän riskiin.

Tieto HBV viruksesta on lisääntymään päin ja myös mielenkiinto on saanut ilmaa siiven alle herätäkseen. Nyt on edellytyksiä kartoittaa viruksen kehittymistä ja geografista ilmenemistä paremmin ja täten voidaan hankkia parempaa käsitystä tästä ongelmallisesta viruksesta. On käytetty mm fylogeneettistä metodia ja matemaattisia kaavoja, kun on etsitty viruskantojen sukupuuta DNA-sekvensseistä käsin.

Tartuntatautilaki ja HBV.
HBV kuuluu tauteihin, josta annetaan säädöksiä. Uudet tapaukset pitää ilmoittaa ja hoitava lääkäri sekä Tartuntatautien virasto ovat velvolliset etsimään tartunnan lähteet, jotta HBV viruksen jatkuva leviäminen voitaisiin estää. Tässä käytetään geneettistä tyypitystä apuna tarkempien yksityiskohtien luonnehtimiseksi.
Hankaluutena on että tutkitut viruskannat voivat erota toisistaan vain hyvin vähän ja HBV viruksen suhteen molekyylääriset epidemiologiset analyyttiset tiedot ovat rajallisia.

VÄITÖSKIRJAN TARKOITUKSENA on ollut tutkia HBV kantojen geneettisiä variaatioita, esiintymistä ja alkuperää.
Osatyöt I-III keskittyi Kaakkoisaasian, Mongolian ja Austraalian viruskantoihin ( DNA sekvenssit, fylogeneettinen puu). Vietnamissa oli kolme neljäsosaa viruskannoista B-genotyyppiä ja yksi neljäsosa C-genotyyppiä.. yksi kanta oli X/C-rekombinantti( Genotyyppi I). Mongoliassa esiintyi genotyyppiä D, kuten Välimeren alueella. kiinassa esiintyi genotyypit B ja C. Austraalian alkuasukasväestössä esiintyi eräs C genotyyppi, jossa lie rekombinantti segmentti, mikä tekee sen toistaiseksi tuntemattomaksi genotyypiksi. Eräs Kaakkoisaasiasta peräisin oleva C-variantti, C-1858 oli fylogeneettinen yksikkö ja vaikuttaa erään tietyn mutaation kehittymiseen. Haaroittuminen sukupuussa lie tapahtunut useita satoja vuosia sitten. Eroaminen austraalialaisessa alkuperäisväestössä esiintyvästä C-tyypistä on tapahtunut yli 1000 vuotta sitten.
Osatyö IV sekvitti akuutissa B-hepatiittissa esiintyvän genotyypin D3 geneettistä diversiteettiä. Samoilla menetelmillä analysoitiin D3 subgenotyyppejä göteborgilaismateriaalista kolmena eri ajanjaksona: 1975, 1995-6, 2007-8.
Vertailtaessa eri kantoja on niitten erilaisuudet hämmentävän vähäiset, mikä vaikeuttaa epidemiologisia tutkimuksia.
Vaikka genomisen rakenteen S-osa ei olekaan kaikkein vaihtelevin, se osoittautui kuitenkin sopivimmaksi tämänkaltaiseen analyysiin tässä potilasryhmässä. Alfadeterminantin aminohappokokoomukseen pohjautuen voitiin viruskannat jakaa kolmeen eri varianttiin, jotka todennäköisesti kaikki olivat peräisin samasta D3-variantista, mitä kierteli
huumeenkäyttäjäpiireissä Länsi-Euroopassa 60-luvulla. Edelleen kaksi näistä on kiertämässä

Väitöskirjatyö tuotti uutta tietoa HBV viruksesta ja sen evoluutiosta, muuntumisista, leviämisistä ja näin saatu tieto vaikuttaa molekylääriepidemiologisten tutkimustulosten tulkintaan.
HBV viruksesta annettiin kirjassa runsasti selvittelyä, josta jatkossa...