RSV, paramyxovirus, lasten yleinen pneumovirus

Paramyxovirus RSV

Mononegavirales, Paramyxoviridae
'Pneumovirus' ''Humant respiratiskt syncytialvirus''
(Respiratory Syncytial Virus)
Lasten talvinen yleinen virusperäinen hengitystieintektio

www.smittskyddsinstitutet.se/sjukdomar/respiratory-syncytial-virus/
www.medscape.com/content/2004/00/47/23/472399/472399_fig.html
bioinfo.bact.wisc.edu/themicrobialworld/FamiliesAnimalViruses.jpg

RSV on keskikokoinen kalvon omaava (-) säikeinen RNA virus (80-350 nm halkaisijaltaan). Se katsotaan paramyxovirukseksi. Se on läheistä sukua muille RNA-viruksille kuten tuhkarokkovirukselle, parotiittivirukselle ja parainfluenssaviruksille 1,2 ja 3.

RSV-viruksen nukleokapsidi on lipidikaksoiskalvon pallopinnan ympäröimä. Nukleokapsidin genomi on yksinkertainen(-) sRNA säie, joka koodaa 10 virusproteiinia.
Niistä kaksi on NS- proteiinia, non-strukturaalista ja muut ovat struktuuriproteiineja.
www.scielo.br/img/revistas/rbsmi/v7n1/a03fig01.gif
NS- proteiinit johtavat viruksen replikaatiota infektoituneen isäntäsolun sisässä.

Rakenneproteiinit jaetaan kolmeen funktionaaliseen ryhmään.
Matrix on koostunut kahdesta kalvoon liittyvästä proteiinista M ja M2
Nukleokapsidi. Kolme proteiinia muodostaa nukleokapsidin. Nukleoproteiini, fosfoproteiini ja polymeraasiproteiini.
Lisäksi on kolme transmembraanista pintaglykoproteiinia, yksi hydrofobinen proteiini, yksi fuusioproteiini (F) ja yksi kiinnitysproteiini (G). F ja G suorittavat aloituksen ja propagoimisen, kun RSV infektoi.

RSV omaa kaksi alatyyppiä A ja B. Ne eroavat primääristi G-proteiinin suhteen, mutta F on molemmilla samanlainen.

Pinta-gp (glykoproteiini) herättää myös isäntäkehoperäisen vasta-ainevasteen infektion tapahduttua.

Primääri RSV-infektio tuottaa heikon humoraalisen vasta-ainevasteen, joka ei vaikuta taudin vakavuuteen. Nämä vasteet vaikuttavat infektion päättymistä ja viruksen eliminointia, mutta eivät osallistu pitkäaikaisemman immuunisuojan tekoon.

Itse asiassa vasta uudelleen infektoitumisessa vasta-aineen muodostus lisääntyy.

Jos infektio saavuttaa tautiasteen (LRT) kehkeytyy T-soluvälitteinen vaste.

PARAMYXOVIRUKSISTA muuta

Itsenäiset transkriptiotapahtumat paramyxoviruksilla sallivat ekspressoitumistason kontrollin: nämä virukset transkriboivat paljon enemmän struktuuriproteiinigeenien 3´päädystä mRNA:ta kuin regulatoristen geenien 5´-päädystä. Tämä ehkä johtuu RdRp-kompleksin progressiivisestä epäonnistumisesta, kun transkriptio alkaa monen monta kertaa uudellen alavirtaan pitkin RNA(-) säiettä. (Lamb and Kolakofsky, 1996).

Kokopitkän RNA(+) produsoiminen ennemminkin kuin mRNA:n produktio triggeröityy esiin, kun vastasyntetisoitunut viraali N( nukleoproteiini) ja myös P(RdRp alayksikkö) proteiinit sitoutuvat 5´-johtosekvenssiin jollain tavalla aiheuttaen , että RdRp ei huomioi terminaatio ja polyadenylaatiosignaaleita.
RNA(+) käyttyy sitten templaattina RNA(-) transkriptiolle. Sillä on myös 5´johtosekvenssi, joka myös tunnistetaan N-proteiinin koostumisen alkupaikkana.
Niin sitten syntyy koodava genomi ja anti-genomi ja nukleoproteiinin koostaminen tapahtuu, (-) säikeen synteesin suhteen biaksella, mahdollissti siksi, koska ensisijaisesti tunnistui 3´alkuinen (+) säie.
www.medscape.com/.../art-ninr472399.fig1.gif
www.medscape.com/.../23/472399/472399_fig.html
www.stanford.edu/.../flavi/2004gallo/rsv.jpg
http://www.nature.com/nm/journal/v15/n1/full/nm.1894.html

Ei ole onnistuttu kehittämään turvallista rokotusta tähän tautiin.

.31.10.2007 19: Päivitys 14.5.2009