Leta i den här bloggen

fredag 25 december 2009

Zanamavir resistenssiä on havaittu A H1N1 viruksissa

Hurt AC, Holien JK, Parker M, Kelso A, Barr IG. Zanamivir-resistant influenza viruses with a novel neuraminidase mutation.J Virol. 2009 Oct;83(20):10366-73. Epub 2009 Jul 29. WHO Collaborating Centre for Reference and Research on Influenza, 10 Wreckyn St., North Melbourne, Victoria 3051, Australia.

Neuraminidaasin estäjäjiä ZANAMAVIR ja OSELTAMIVIR markkinoidaan influenssan hoitoon ja estoon ja niitä on kasoittan varastoituna moniin maihin pandemiassa käytettäväksi.

Vaikka tuoreissa katsauksissa oin havaittu melkoista lisääntymistä OSELTAMIVIR-resistentissä kausiluontoisessa A H1N1 influenssaviruksessa Euroopan, USA:n, Oceanian ja E-Afrikan alueilla, niin näihin asti ei ole merkittävästi raportoitu ZANAMAVIR-resistenssiä A H1N1 influenssaviruksissa tai muissakaan ihmisinfluenssaviruksissa.

Tässä artikkelissa tutkijat kertovat ottaneensa selvää OSELTAMIVIR- ja ZANAMAVIR-resistenssisstä kiertävissä kausiluontoisissa A H1N1- viruskannoissa, joita tavataan Australiassa ja kaakkois-Aasiassa. Kun analysoitiin 391 influenssa A H1n1 virusta 2006- 2008 väliseltä ajalta Australaasiasta ja Kaakkois-Aasiasta löydettiin yhdeksän virusta(2.3%) , jotka osoittivat huomattavsti alentunutta ZANAMAVIR-herkkyyttä ja niissä oli jo aiemmin kuvattu Gln136Lys (Q136K) neuraminidaasimutaatio.
Mutaatiolla ei ole mitään vaikutusta OSELTAMIVIR-herkkyyteen, muta se aiheutti noin 300-kertaisen ja 70 kertaisen alenemisen ZANAMAVIR- ja vastaavasti PERAMIVIR-herkkyydessä.
Q136K mutaation osuus ZANAMIVIR-resistenssissä varmistettiin käyttämällä käänteistä geneettistä tekniikkaa. Mielenkiintoista oli, että mutaatiota ei havaittu niissä primääreissä kliinisissä näytteissä, joista mutantti-isolaatit oli kasvatettu, mikä viittaisi siihen, että reistenttejä viruksia joko ilmenee hyvin pieni määrä primäärisissä näytteissä tai niitä muodostuu MDCK-solulinjojen viljelmien aikana.
Kun verrattiin herkkiin A H1N1 viruksiin niin Q136K-mutatoituneet kannat olivat parempikuntoisia viruksia kuin luonnolliset kannat MDCK soluissa, mutta niiden infektiivisyys ja tarttuvaisuus oli samanlaista ferretti koe-eläimissä.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar