- Gene Gag, (engl. Group -specific antigen). Gene product/function: Core proteins and matrix proteins
- Gene Pol, ( polymerase).Gene product/function: Reverse transcriptase, protease, and integrase enzymes
- Gene Env , (envelope). Gene product/function: Transmembrane glycoproteins, gp 120 binds CD4 and CCR5; gp41 is required for virus fusion and internalization.
- Gene Tat, (Transactivator) Gene product/function: Positive regulator of trnascription.
- Gene Rev, (Regulator of expression). Gene product/function: Allows export of unspliced and partially spliced transcripts from nucleus.
- Gene Vif, (Viral infectivity). Gene products/function: Affects particle infectivity.
- Gene Vpr, (Viral protein R). Gene product/function: Transport of DNA to nucleus. Augments virion production. Cell cycle arrest.
- Gene Vpu, (Viral protein U). Gene product/function: Promotes intracellular degradation of CD4 and enhances release of virus from cell membrane.
- Gene Nef, (Negative-regulation gene). Gene product/function:Augments viral replication in vivo and in vitro. Downregulates CD4 and MHC class II.
Tämäkin virusproteiini R kuten useimmat HIV-1 virusproteiinit on samantapainen kaikilla kädellisten lentiviruksilla, pieni ja multifunktionaalinen. Ne osallistuvat hyvin lukuisiin vaikutuksiin ja funktioihin kuten: Solusyklin pysäyttämiseen G2 vaiheessa, apoptoosin indusoimiseen, transaktivoimiseen, käänteiskopioinnin luotettavuuden lisäämiseen, virusDNA:n tumakuljetukseen makrofagissa ja muissa jakaantumattomissa soluissa.
Tässä alla mainitussa artikkelissa kohdistetaan huomio niihin soluproteiineihin, joiden on raportoitu vuorovaikuttavan Vpr- proteiinin kanssa. Erityisesti huomioidaan niiden merkitys Vpr-proteiinin tunnettuihin toimintoihin ja vaikutuksiin solussa ja viruksen replikoitumisessa.
Alunperin oltiin sitä mieltä, että Vpr oli säätelyllinen, Viral protein, Regulatory, sillä jos ORF ( Open Reading Frame) keskeytettiin mutageneesin avulla, tuloksena oleva virus replikoitui hitaammalla kinetiikalla (1990).
HIV-1 viruksen Vpr on 96 aminohappoa sisältävä 14 kDa proteiini, siis hyvin pieni ja esiintyy kahdesti viruksen elämänsyklin aikana.
Vpr pakkautuu virionpartikkeliin tekemällä suoran interaktion Gag prekursoripolypeptidin C-terminaalin p6 alueeseen ja johdonmukaisesti sitä löytää sytoplasmasta vastainfektoituneissa soluissa (2003). Sitten Vpr ilmaantuu uudestaan proviruksen avulla myöhäisestä mRNA:sta (1991).
Vaikka Vpr on niinkin pieni, sillä on monta funkiota, Sen tilille on kuvattu massiivisti vaikutuksia ja funktioita, kuten solusyklin pysähtymän induktio G2 faasissa., transaktivaatio, preintegraatiokompleksin (PIC) tumaan kuljetus makrofageissa ja muissa jakaantumattomissa soluissa ja käänteiskopioinnin tehostaminen (2005).
Vpr-rakenne on kolme kimppua alfahelixejä ja niitten välisiä yhdyslenkkejä ja sitten sillä on N-terminaalinen negatiivinen ja C-terminaalinen positiiviseti varautunut pääty. N-terminaalissa on mm. proliineja (P), joihin voi solun cyclofiliini A kiinnittyä, C--terminaalissa on 6 arginiinia (R), mitkä selittänevät proteiinin johtokyvyn ja kaksoislipidikerroksen läpimenemiskyvyn (2003). Lisäksi kolmannessa helixissä on runsasti leusiinia (L) ja sivulla on hydrofobinen kohta, joka voi muodostaa leusiini-zipper like- motiivin (vetoketjumainen kohta . Sen ansiosta Vpr voi oligomerisoitua (2008) ja tehdä eräitten solurakenteitten kanssa interaktioita. Ei tiedetä kuitenkaan miten Vpr:n dimeerinen tai oligomeerinen tila vaikuttaa sen funktioon. Elävässä solussa Vpr molekyylit itsestään liittyvät keskenään. Tämä liittymä riippuu kolmannessa helixissä sijaisevasta hydrofobisesta täplästä. Vaikka tämä kohta mutatoitaisi, Vpr pystyy kuitenkin pysäyttämään solusyklin G2 vaiheeseen ( 2007). Muta jos lisäksi arginiinijaksossa eräät arginiinit mutatoituisivat ( R80A ja R87/88A) , Vpr molekyylien liittyminen toisiinsa sujuisi kyllä, muta nyt G2 faasin pysäyttäminen ei enää onnistuisi (2007). Dimerisaatiota ei vaadita G2 jarrutukseen.
Kirja ottaa esiin seuraavia asioita Vpr interaktioista soluproteiinien kanssa:
(A) Vpr tekee INTERAKTION DNA korjausmekanismin kanssa
HIV-1 viruksen RT käänteiskopioitsija on error-prone RNA dependent DNA polymerase- Se itsessään jo aiheuttaa ehti mutaatioita genomiin 1 mutaation jokaista replikaatiosykliä kohden. Muta tämä mutaatiotahti olisi nelinkertainen ellei Vpr olisi hieman jarrutamassa mutatoitumista(1996) makrofageissa HIV-1 viruksen mutatoituminen on 18-kertainen jos ei ole Vpr-proteiinia.(2004) Tämä vaikutus korreloi UNG2 ja Vpr interaktioon. Vpr tekee interaktion käyttämällä tryptofaaniaminohappoaan 54W, joka on toisen ja kolmannen helixin välisessä lenkissä UNG2 entsyymistä käy interaktioon motiivi WXXF, joka on sen C-terminaalin lähellä. On kolme tällaista Vprinteraktööriä, joilla on WXXF- motiivinsa: TFIIB transkriptiofaktori, mitokondriaalinen adenosiininukleotiditranslokaattori ja sitten tämä UNG2. Arvellaan, että Vpr/UNG2 interaktiosta seuraa, että katalyyttisesti aktiivia DNA-korjaajaa (UNG2) siirtyy myös virioniin valmiiksi ollen sitten valmiina pitämään käänteiskopijoitsijan (RT) virheet suhteellisessa kurissa. (Liialliset virheet nimittäin heikentäisivät viruksen elinmahdollisuuksien sattumia). Tästä pakatusta tavarasta tulee myös virukselle mahdollisuus replikoitua primäärisessä makrofagissa (2000), joka itse ei ole jakautuva solu ja josta virus haluaakin virionsa siirtyvän eteenpäin kohti T-solua.
On jouduttu punnitsemaan uudestaan Vpr proteiinin funktiota, koska on havaittu sen johtavan UNG2 proteiinia silppuriin hävitettäväksi (2005). Oli havaittu, että Vpr-deleetioviruksissa olikin UNG2 määrä paljon suurempi kuin silloin kun Vpr on tavallisissa määrin läsnä. Tästä tutkijat siten käänsivät kelkan tulkiten UNG2 proteiinin kapseloitumisen virioniin mukaan olevan viruksen replikaatiolle haitaksi koska se lisää abaasisia kohtia viruksen käänteiskopioiduissa transkripteissä . Vaikka jo Vif iskeytyy solun APOBEC3 proteiinien kimppuun, niin jäljellä oleva ABOBEC3 aktiivisuuskin voisi jättää jälkeensä muutamia urasiilitähteitä ja jos nyt isäntäsolun DNA-korjausjärjestelmä(UNG2) havaitsee niitä, se voi tehdä kohdan abaasiseksi ( = poistaa urasiilin) . Tällaiset abaasiset kohdat (puuttuvat kohdat) voisivat olla viruksen replikaatioyritykselle kahdella eri tasolla: ensiksikin Käänteiskopioitsevan entsyymin tekemä plus sense DNA säikeen synteesi voisi blokeerautua sellaisesta puutoskohdasta. Toiseksi abaasinen kohta voisi joutua solun apuriini/apyrimidiini-nukleaasien kohteeksi (2007). Lisäksi on havaittu, että jos on urasiilitähteitä käänteiskopioiduissa transkripteissä, eikä UNG aktiivisuutta ole läsnä, niin estyy ensimmäinen plus-säikeen synteesi (priming) (2003). Tästä sitten ovat Schrofelbauer et al. tehneet ristiriitaiset mallinsa ja selittäneet Vpr/UNG2 interaktion tuottamia vahingoja ja etuja virukselle, kun UNG2 entsyymiä pakkautuu uusiin HIV-1 virioneihin mukaan (2004, 2005)
On toisia tutkikoita Kaiser et al, joiden mielestä UNG2 ei omaa mitään relevanttia läsnäoloa tai osuutta retroviruksen replikaation hetkissä (2006). Siis Vpr-UNG interaktio HIV-1 replikaatiossa on edelleen ristiriitainen seikka. Useimmat tutkimukset on nimittäin tehty yliexpressoituneen UNG2 entsyymin suhteen. Siis endogeenisestä UNG2 entsyymistä puuttuu edelleen tutkimustuloksia.
HPulmallista oli, että ATM proteiini ja p53( Genomin suojelija) , kaksi kontrolliaseman proteiinia, olivat aktiivin Vpr:n käytettävissä. Sen takia pohdittiin suuntaan ja toiseen oliko Vpr vaikutukset välittyneet samaa signaloimistietä kuin normaali DNA-vaurio.
Kun oli kloonattu ATR (ATM and rad3 related protein), joka havaitsee genotoksisen stressin eli replikaatiostressin, saatiin uusi kandidaatti selittämään Vpr vaikutuksia (1996).
Kysymys on:
Aiheuttaako Vpr aktuellin DNA vaurion VAI yksinkertaisesti aktivoi siltä näyttävät signaalitapahtumat ilman vauriota.
( Oma kommentti: Onhan tilanne DNA vaurio sikäli että oma genomi joutuu katkaistavaksi, kun trimmattu provirus ympätään siihen ja trimmaa , mutta mikä välittää sen tiedon, siis ei ehkä ainakaan Vpr. Olisi mielestäni ihmeellistä, ellei genomi jotenkin ilmaisisi että vieras tekijä on tehnyt siihen DSB, double stranded break- vaurion- siis Jokin on aktivoinut genotoksisen stressin tiet).
http://www.nature.com/emboj/journal/v28/n17/images/emboj2009217f1.jpg
On kyllä havaittu että Vpr tekee DSB, double stranded breaks ja kromosomiaalisia lukuisia ja rakenteellisia aberraatioita (2008). On tutkijoita ja menetelmiä missä ei ole nähty DNA vauriota soluissa joissa on Vpr- expressiota (2005)
Eräs tutkija vuonna 2004 havaitsi Vpr proteiinista sytopaattista vaikutusta nisäkässoluissa: niihin kuului mitoottiset epänormaaliudet kuten liian monet sentrosomit ja aberrantit multipolaariset sukkularihmat tumasukkulasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mitoosi.
G2- M jarrutus todettiin 1995 ensimmäisen kerran.
14-3-3- proteiinien perhe on solusyklin säätelijöitä ja sitoutuvat Chk1, Cdc25C, Wee1 ja Cdk2 kohdeproteiineihin ja säätelevät niiden aktiivisuutta muutamalla niiden paikkaa, stabiliteettia solun sisällä ja/tai estämällä defosforylaatioita.
Vpr sitoutuu 14-3-3 proteiinien C-terminaaliin, mikä alue vastaa kohteena olevan fosfoproteiiniin sitoutumisen spesifisyydestä. Näitä 14-3-3- proteiineja on eri tyyppejä ja imusoluissa ei ole niistä kaikkia. ( Beeta- gamma ja theeta tyyppejä on imusoluissa ja voivat Vpr:n kauta aiheuttaa G2 jarrutusta. )
Vpr pääsee hallitsemaan solusykliä. Jos Vpr yliexpressoituu lisääntyy sen aiheuttama solusyklin jarruttuma; Cdc25C kertyy sytoplasmaan ja inaktivoituu joidenkin tutkijoiden mukaan.
HIV-1 viruksen Vpr on 96 aminohappoa sisältävä 14 kDa proteiini, siis hyvin pieni ja esiintyy kahdesti viruksen elämänsyklin aikana.
Vpr pakkautuu virionpartikkeliin tekemällä suoran interaktion Gag prekursoripolypeptidin C-terminaalin p6 alueeseen ja johdonmukaisesti sitä löytää sytoplasmasta vastainfektoituneissa soluissa (2003). Sitten Vpr ilmaantuu uudestaan proviruksen avulla myöhäisestä mRNA:sta (1991).
Vaikka Vpr on niinkin pieni, sillä on monta funkiota, Sen tilille on kuvattu massiivisti vaikutuksia ja funktioita, kuten solusyklin pysähtymän induktio G2 faasissa., transaktivaatio, preintegraatiokompleksin (PIC) tumaan kuljetus makrofageissa ja muissa jakaantumattomissa soluissa ja käänteiskopioinnin tehostaminen (2005).
Vpr-rakenne on kolme kimppua alfahelixejä ja niitten välisiä yhdyslenkkejä ja sitten sillä on N-terminaalinen negatiivinen ja C-terminaalinen positiiviseti varautunut pääty. N-terminaalissa on mm. proliineja (P), joihin voi solun cyclofiliini A kiinnittyä, C--terminaalissa on 6 arginiinia (R), mitkä selittänevät proteiinin johtokyvyn ja kaksoislipidikerroksen läpimenemiskyvyn (2003). Lisäksi kolmannessa helixissä on runsasti leusiinia (L) ja sivulla on hydrofobinen kohta, joka voi muodostaa leusiini-zipper like- motiivin (vetoketjumainen kohta . Sen ansiosta Vpr voi oligomerisoitua (2008) ja tehdä eräitten solurakenteitten kanssa interaktioita. Ei tiedetä kuitenkaan miten Vpr:n dimeerinen tai oligomeerinen tila vaikuttaa sen funktioon. Elävässä solussa Vpr molekyylit itsestään liittyvät keskenään. Tämä liittymä riippuu kolmannessa helixissä sijaisevasta hydrofobisesta täplästä. Vaikka tämä kohta mutatoitaisi, Vpr pystyy kuitenkin pysäyttämään solusyklin G2 vaiheeseen ( 2007). Muta jos lisäksi arginiinijaksossa eräät arginiinit mutatoituisivat ( R80A ja R87/88A) , Vpr molekyylien liittyminen toisiinsa sujuisi kyllä, muta nyt G2 faasin pysäyttäminen ei enää onnistuisi (2007). Dimerisaatiota ei vaadita G2 jarrutukseen.
Kirja ottaa esiin seuraavia asioita Vpr interaktioista soluproteiinien kanssa:
(A) Vpr tekee INTERAKTION DNA korjausmekanismin kanssa
- (1) Urasiili DNA glykosylaasi (UNG2, Uracil N-glycosylase) (1996)
HIV-1 viruksen RT käänteiskopioitsija on error-prone RNA dependent DNA polymerase- Se itsessään jo aiheuttaa ehti mutaatioita genomiin 1 mutaation jokaista replikaatiosykliä kohden. Muta tämä mutaatiotahti olisi nelinkertainen ellei Vpr olisi hieman jarrutamassa mutatoitumista(1996) makrofageissa HIV-1 viruksen mutatoituminen on 18-kertainen jos ei ole Vpr-proteiinia.(2004) Tämä vaikutus korreloi UNG2 ja Vpr interaktioon. Vpr tekee interaktion käyttämällä tryptofaaniaminohappoaan 54W, joka on toisen ja kolmannen helixin välisessä lenkissä UNG2 entsyymistä käy interaktioon motiivi WXXF, joka on sen C-terminaalin lähellä. On kolme tällaista Vprinteraktööriä, joilla on WXXF- motiivinsa: TFIIB transkriptiofaktori, mitokondriaalinen adenosiininukleotiditranslokaattori ja sitten tämä UNG2. Arvellaan, että Vpr/UNG2 interaktiosta seuraa, että katalyyttisesti aktiivia DNA-korjaajaa (UNG2) siirtyy myös virioniin valmiiksi ollen sitten valmiina pitämään käänteiskopijoitsijan (RT) virheet suhteellisessa kurissa. (Liialliset virheet nimittäin heikentäisivät viruksen elinmahdollisuuksien sattumia). Tästä pakatusta tavarasta tulee myös virukselle mahdollisuus replikoitua primäärisessä makrofagissa (2000), joka itse ei ole jakautuva solu ja josta virus haluaakin virionsa siirtyvän eteenpäin kohti T-solua.
On jouduttu punnitsemaan uudestaan Vpr proteiinin funktiota, koska on havaittu sen johtavan UNG2 proteiinia silppuriin hävitettäväksi (2005). Oli havaittu, että Vpr-deleetioviruksissa olikin UNG2 määrä paljon suurempi kuin silloin kun Vpr on tavallisissa määrin läsnä. Tästä tutkijat siten käänsivät kelkan tulkiten UNG2 proteiinin kapseloitumisen virioniin mukaan olevan viruksen replikaatiolle haitaksi koska se lisää abaasisia kohtia viruksen käänteiskopioiduissa transkripteissä . Vaikka jo Vif iskeytyy solun APOBEC3 proteiinien kimppuun, niin jäljellä oleva ABOBEC3 aktiivisuuskin voisi jättää jälkeensä muutamia urasiilitähteitä ja jos nyt isäntäsolun DNA-korjausjärjestelmä(UNG2) havaitsee niitä, se voi tehdä kohdan abaasiseksi ( = poistaa urasiilin) . Tällaiset abaasiset kohdat (puuttuvat kohdat) voisivat olla viruksen replikaatioyritykselle kahdella eri tasolla: ensiksikin Käänteiskopioitsevan entsyymin tekemä plus sense DNA säikeen synteesi voisi blokeerautua sellaisesta puutoskohdasta. Toiseksi abaasinen kohta voisi joutua solun apuriini/apyrimidiini-nukleaasien kohteeksi (2007). Lisäksi on havaittu, että jos on urasiilitähteitä käänteiskopioiduissa transkripteissä, eikä UNG aktiivisuutta ole läsnä, niin estyy ensimmäinen plus-säikeen synteesi (priming) (2003). Tästä sitten ovat Schrofelbauer et al. tehneet ristiriitaiset mallinsa ja selittäneet Vpr/UNG2 interaktion tuottamia vahingoja ja etuja virukselle, kun UNG2 entsyymiä pakkautuu uusiin HIV-1 virioneihin mukaan (2004, 2005)
On toisia tutkikoita Kaiser et al, joiden mielestä UNG2 ei omaa mitään relevanttia läsnäoloa tai osuutta retroviruksen replikaation hetkissä (2006). Siis Vpr-UNG interaktio HIV-1 replikaatiossa on edelleen ristiriitainen seikka. Useimmat tutkimukset on nimittäin tehty yliexpressoituneen UNG2 entsyymin suhteen. Siis endogeenisestä UNG2 entsyymistä puuttuu edelleen tutkimustuloksia.
- (2) Hiivasolussa on tehty tutkimuksia Vpr proteiinista.
- (3) Vpr indusoi signaalin, joka muistuttaa genotoksista stressiä
HPulmallista oli, että ATM proteiini ja p53( Genomin suojelija) , kaksi kontrolliaseman proteiinia, olivat aktiivin Vpr:n käytettävissä. Sen takia pohdittiin suuntaan ja toiseen oliko Vpr vaikutukset välittyneet samaa signaloimistietä kuin normaali DNA-vaurio.
Kun oli kloonattu ATR (ATM and rad3 related protein), joka havaitsee genotoksisen stressin eli replikaatiostressin, saatiin uusi kandidaatti selittämään Vpr vaikutuksia (1996).
Kysymys on:
Aiheuttaako Vpr aktuellin DNA vaurion VAI yksinkertaisesti aktivoi siltä näyttävät signaalitapahtumat ilman vauriota.
( Oma kommentti: Onhan tilanne DNA vaurio sikäli että oma genomi joutuu katkaistavaksi, kun trimmattu provirus ympätään siihen ja trimmaa , mutta mikä välittää sen tiedon, siis ei ehkä ainakaan Vpr. Olisi mielestäni ihmeellistä, ellei genomi jotenkin ilmaisisi että vieras tekijä on tehnyt siihen DSB, double stranded break- vaurion- siis Jokin on aktivoinut genotoksisen stressin tiet).
http://www.nature.com/emboj/journal/v28/n17/images/emboj2009217f1.jpg
On kyllä havaittu että Vpr tekee DSB, double stranded breaks ja kromosomiaalisia lukuisia ja rakenteellisia aberraatioita (2008). On tutkijoita ja menetelmiä missä ei ole nähty DNA vauriota soluissa joissa on Vpr- expressiota (2005)
Eräs tutkija vuonna 2004 havaitsi Vpr proteiinista sytopaattista vaikutusta nisäkässoluissa: niihin kuului mitoottiset epänormaaliudet kuten liian monet sentrosomit ja aberrantit multipolaariset sukkularihmat tumasukkulasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mitoosi.
- (B) Mitä INTERAKTIOITA Vpr tekee SOLUSYKLIN säätelyelementteihin?
G2- M jarrutus todettiin 1995 ensimmäisen kerran.
- (1) Vpr ja 14-3-3- proteiinit.
14-3-3- proteiinien perhe on solusyklin säätelijöitä ja sitoutuvat Chk1, Cdc25C, Wee1 ja Cdk2 kohdeproteiineihin ja säätelevät niiden aktiivisuutta muutamalla niiden paikkaa, stabiliteettia solun sisällä ja/tai estämällä defosforylaatioita.
Vpr sitoutuu 14-3-3 proteiinien C-terminaaliin, mikä alue vastaa kohteena olevan fosfoproteiiniin sitoutumisen spesifisyydestä. Näitä 14-3-3- proteiineja on eri tyyppejä ja imusoluissa ei ole niistä kaikkia. ( Beeta- gamma ja theeta tyyppejä on imusoluissa ja voivat Vpr:n kauta aiheuttaa G2 jarrutusta. )
Vpr pääsee hallitsemaan solusykliä. Jos Vpr yliexpressoituu lisääntyy sen aiheuttama solusyklin jarruttuma; Cdc25C kertyy sytoplasmaan ja inaktivoituu joidenkin tutkijoiden mukaan.
- (2) Vpr ja ATR
ATR on sensori, joka tuntee replikaatiostressin ja solutilan, jossa replikaatiohaarukat pysähtyvät ja sen voi indusoida desoxyribonukleotidin puute, topoisomeraasin inhibitio tai UV säteilyn aiheuttama DNA vaurio (McGowan and Russel 2004).
ATR voi aktivoida G2 kontrolliaseman myötäillen Cdk1 inhibitorista fosforylaatiota tavalla, joka on riippumaton p53 ja ATM tekijöistä ja voidaan inhiboida caffeiinilla.
ATR vaikuttaa fosforyloimalla lukuisat kohdeproteiininsa (2008).
G2 kontrollikohdossa kontrolloi ATR kohdeproteiini Chk1. Jos Chk1 puuttui tai Atr puuttui, niin Vpr virusporteiinin indusoima G2 jarrutus laukesi. (2003).
Siis saatiin tyydyttävä selityus: Vpr stimuloi DNA-vaurion herkistämää koneistoa ja tunnettujen kontrolliasemaproteiinien p53 ja ATM vaikutukset oli suljettu pois. Kuitenkaan ei ole raportoitu vielä suoraa interaktiota Vpr ja ATR proteiinien kesken.
- (3) Cdc25
- (4) Wee1
- (6) p21waf
Vpr-p21 interaktio esti p21:n kyvyn indusoida G1 jarruttumista, mutta sillä ei ollut tuskin mitään vaikutusta Vpr-indusoimaan G2 jarruttumisen (2006). Vpr ja p21 omaavat myös jonkin toisen erillisen funktionaalisen suhteen.
- (6) Sp1
Muodostuu ternaarinen kompleksi Vpr, p53 ja Sp1 kesken.
p53 on tuumorisuppressioproteiini. Sp1 on transkriptiotekijä.
p21 jarruttaa solun kasvua moduloimalla sykliinistä riippuvien kinaasien (cdk) aktiivisuutta ja alassäätämällä DNA-synteesiä tekemällä interaktion PCNA:n kanssa. PCNA on proliferating cell nuclear antigen, DNA polymeraasin delta alayksikkö.
Vpr- p21 interaktio vastannee HIV-1 LTR transaktivaatiosta.
Vpr-p300 kompleksi saätelee HIV-1 LTR transkription tasoa ja glukokortikoidiin vastaavaavia promoottoreita.
(C) Vpr INTERAKTIO APOPTOOTTISEN KONEISTOON
Vpr indusoi solukuoleman yksin tai HIV-1 viruksen kanssa. Lähinnä nekroosin tapaisen.
Vpr liittyy mitokondriaansitoutumalla adeniininukleotidikuljettajaan(ANT), ( PTPC) mitokondrian sisäkalvossa. Membraani muuttuu läpäiseväksi ja proapoptoottisia proteiinja vapautuu, Cyt C esim.
Apoptoosi voi johtua pitkitetystä G2 vaiheestakin.
Makrofagit ovat resistentteja sytopaattiselle vaikutukselle. Ne voivat toimia viruksen reservuaarina ja levittää virusta aivostoon. Vpr voi indusoida ATR aktivaation ja apoptoosin primäärissä monosyytistä johtuneessa makrofaagissa (MDM). Vpr ei muuta DNA määrää sellaisessa makrofagissa koska se ei jakaannu. Makrofagi on myös refraktäärinen Vpr apoptoosille.
ATR signaloinnissa on ainakin kolme essentielliä proteiinia: ATR, Chk1 ja Rad17.
-- tätä pitää vähän tarkemmin kääntää...p53 on tuumorisuppressioproteiini. Sp1 on transkriptiotekijä.
p21 jarruttaa solun kasvua moduloimalla sykliinistä riippuvien kinaasien (cdk) aktiivisuutta ja alassäätämällä DNA-synteesiä tekemällä interaktion PCNA:n kanssa. PCNA on proliferating cell nuclear antigen, DNA polymeraasin delta alayksikkö.
Vpr- p21 interaktio vastannee HIV-1 LTR transaktivaatiosta.
- (7) p300
Vpr-p300 kompleksi saätelee HIV-1 LTR transkription tasoa ja glukokortikoidiin vastaavaavia promoottoreita.
- (8) Vpr ja Ubikitiini/Proteosomi systeemi
(C) Vpr INTERAKTIO APOPTOOTTISEN KONEISTOON
Vpr indusoi solukuoleman yksin tai HIV-1 viruksen kanssa. Lähinnä nekroosin tapaisen.
Vpr liittyy mitokondriaansitoutumalla adeniininukleotidikuljettajaan(ANT), ( PTPC) mitokondrian sisäkalvossa. Membraani muuttuu läpäiseväksi ja proapoptoottisia proteiinja vapautuu, Cyt C esim.
Apoptoosi voi johtua pitkitetystä G2 vaiheestakin.
Makrofagit ovat resistentteja sytopaattiselle vaikutukselle. Ne voivat toimia viruksen reservuaarina ja levittää virusta aivostoon. Vpr voi indusoida ATR aktivaation ja apoptoosin primäärissä monosyytistä johtuneessa makrofaagissa (MDM). Vpr ei muuta DNA määrää sellaisessa makrofagissa koska se ei jakaannu. Makrofagi on myös refraktäärinen Vpr apoptoosille.
ATR signaloinnissa on ainakin kolme essentielliä proteiinia: ATR, Chk1 ja Rad17.
- (D) Vpr INTERAKTIO TUMAAN: interaktio tumakalvon aukkojen ja nukleaaristen kuljetuselementtien kanssa.
Vpr ei omaa mitään NLS signaalia, muta siinä on ilmeistä karyofiilistä ominaisuutta ja nopeasti se siirtyy infektion jälkeen isäntäsolun tumaan. Se menee tuntemattomalla tavalla tumaan eikämkäytä klassista tietä NLS ja M9 riippuvia teitä. Ilmeisesti se menee tumaan importiini alfan kuljettamana. mikä on riippumaton importiini beetasta.
Muta Vpr on dynaaminen ja pystyy sukkuloimaan tuman ja sytoplasman väliä. Tämä sukkulointi riippuu sen leusiinirikkaasta päädystä, joka ehkä muodostaa klassisen Nuclear Export Signal (NES), jonka tunnistaa CRM1 -riippuvainen koneisto. (2003).
Muta Vpr on dynaaminen ja pystyy sukkuloimaan tuman ja sytoplasman väliä. Tämä sukkulointi riippuu sen leusiinirikkaasta päädystä, joka ehkä muodostaa klassisen Nuclear Export Signal (NES), jonka tunnistaa CRM1 -riippuvainen koneisto. (2003).
Vpr omaa myös hanakan afffiniteetin tumakalvoon ja se tekee spesifisiä interaktioita tuma-aukkojen kompleksin kanssa.
- (E) Vpr sitoutuu pleissauksen säätäjään SAP145
- (F) Hsp70
- (G) Cyklofiliini A
- (H) Glukokortikoidireseptori (GR)
vpx vpr:n PARALOGINA
- Johtopäätöksissä ( ei toistaisekei suoraan mitään uutta terapiakohdetta)
8Käännös kesken)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar