Yksittäisen solun kyky säännellä mitogeneesiä jankohdentaa mitogeneesiin on solun arvokkaita reusrsseja. Entsyymien katalysoima DNA- sytosiini (C, Cytosine)- deaminaatio edistää vasta-aineitten moninaisuutta, diversiteettiä ja täten puolustusvalmiutta vieraita nukleiinihappoja kohtaan. noin 10 vuota siten keksittiin soluentsyymiperhe, jok pystyy deaminoimaan ( poistamaan aminoryhmää) DNA.sta ja mm. estämään (tai haittaamaan) HIV-1 viruksen replikaatiota.
Tämä restriktiofaktoreitten proteiiniperhe sai nimen APOBEC3 mikä tarkoittaa
Apolipoprotein B mRNA-editing enzyme catalytic polypeptide -like 3). Tätä proteiiniperhettä tutkitaessa löytyi laaja puolutuksellinen verkosto, joka pystyy vaimentamaan useitten endogeenisten ja exogeenisten DNA- pohjaisten parasiittien replikoitumista. Muta vaikka monella viruksella on kehitettynä sofistinen vastapuolustusjärjestelmänsä, niin APOBEC3 entsyymit tarjoavat kuitenkin houkuttelevan mahdollisuuden kohentaa luonnollista immuniteettia jolla voidaan virustulehdusta saada rajattua.
Tutkijat kohdistavat nyt huomionsa siihen miten APOBEC3 perheen restriktioentsyymit pystyvät estäämään solussa olevia retro-elementtejä ja samalla he pohtivat, miten tästä löytää uusia terapeuttisia etuja ja toisaalta, mitä patologisia seuraamuksia on, jos solua vahvistetaan aktiiveilla DNA- deaminaaseilla.
Ensinnäkin he katsahtivat DNA deaminaasien evoluutioon. ja biokemialliseen ja rakenteelliseen muotoon sekä biologisiin funktioihin.
Nukleiinihappojen aineenvaihdunnassa yleinen tapahtuma on entsymaattinen deaminaatio.
Esim tRNA:n usea antikodoni vaihtelee koostumustaan deaminoimalla Adenosiinin (A) inosiiniksi (I), joka siten voi mudoostaa parin Cytosiinin(C) kanssa ja täten lisätä tRNA anticodonin joustavuutta ja koodinluentaa. Nämä entsyymit kuuluvat ADAT- perheeseen, adenosiinideaminaaseihin, jotka vaikuttavat tRNA:han.
Monet vastaavanlaiset proteiinit metazoista nematodeihin ja ja kärpäsistä ihmiseen katalysoivat erilaisten RNA- kohteitten A- I :ksi editointia (Adenosiinista Inosiiniksi) . Näitä entsyymejä kutsutaan ADAR perheeksi: adenosiinideaminaaseja ,jotka vaikuttavat RNA:han.
Cytosiinista Urasiiliksi (C - U:ksi ) deaminointi on miltei yhtä vanha tapahtuma evolutionaalisesti kuin A-I ( Adenosiinista Inosiiniksi) . Pyrimidiini- molekyylin säästötalteenottotiet useimmissa organismeissa käyttävät cytidiinideaminaasia (CDA) tuottaakseen essentielliä RNA ja DNA rakennusosia uridiinista suoraan ja tymidiinistä erään entsymaattisen lisävaiheen .
Tämä entsyymi (CDA) pönkittää ainutlaatuista adaptiivisen immuniteetin muotoa, jossa kypsät imusolureseptorit saavat tyypillisen rakenteensa rekombinaatioprosesaien välityksellä. Polynukleotidi sytosiini(C) deaminaasigeeniperhe on kehittynyt tässä evoluutiossa. Nykyisin elävillä selkärankaisilla on laaja kirjo polynukleotidi C - U:ksi editoivia entsyymejä , jotka panevat toimeen erilaisia biologisia funktioita lipdien aineenvaihdunnasta alkaen adaptiiviseen ja luonnolliseen immuuniteettiin. asti.
KAIKKI selkärankaisten polynukleotidisytosiini(C)deaminaasit kuuluvat ns. APOBEC- perheeseen. Tätä proteiiniperhettä määrittelevä piirre on niissä konservoitunut sinkkiä (Zn) koordinoiva motiivi ( histamiini- X- glutamiinihappo- X 25-31- proliini- cysteiini-X 2-4- Cysteiini eli
(HXXXXXXXPCXXXC) Zn ja tämä on aivan välttämättä tarpeen deaminaasiaktiivisuudessa. X tarkoitaa tässä mitä tahansa aminohappoa. Sinkki asettuu proteiinissa entsyymin aktiiviin kohtaan. Näitten motiivien proteiinijärjestyksen perusteella on voitu luokitella kolme alaperhettä:
APOBECC1, AID ja ABOBEC3- proteiinit. Nämä ABOBEC3- proteiinit taas on jaoteltu kolmeen alaryhmään Z1, Z2 ja Z3. Nämä A3 Z- domaanit voivat vaihdella dramaattisesti eri evolutionaalisten haarojen kesken selkärankaisten fylogeneettisessä puussa esim verrattaessa ihmistä ja hiirtä.
APOBEC1 ( Apolipoprotein B rnA-editing catalytic subunit 1), (geeni APOB) .
Tämä on entsyymi, joka katalysoi spesifisen sytosiinin deaminaatiota APOB mRNA:ssa. Siitä tulee ennenaikainen translaation stop-kodoni ja pienempi sekundääri geenituote.
Nämä ABOB proteiinit APOB100 ja APOB48 säätelevät lipoproteiinien eritystä maksasta. Monissa imettäväisten APOBEC1 entsyymeissä on myös DNA:n C-U:ksi kirjoittavaa aktiivisuutta. Tällä reaktiolla on keskeinen osuus luonnollisessa immuniteetissa.
Varhemmilta selkärankaisilta linjoilta kuten linnuilta ja matelijoilta puuttuu APOB -geeni. On mahdollista , että DNA-ta editoiva funktio edelsi RNA- editoinnin osallistumista.
AID ( activation- induced deaminases ( geeni AICDA)
Selkärankaisilla on AID kaikkein konservoiduin DNA sytosiinideaminaasi . Sillä on keskeinen osuus adaptiivisessa immuniteetissa sillä se syöttää somaattista hypermutaatiota, geenin konversiota ja luokan rekombinaatiovaihdetta ( class switch recombination) tuolla DNA deaminaasiaktiivisuudellaan.
Mielenkiintoista geenien sijoittumisen suhteen on se, että APOBEC1:tä ja AID:ia koodaavat geenit ovat sijoittuneet useimpien selkärankaisten genomissa lähekkäin, mutta inversio on asettanut ihmisellä ao. geenit ovat asettuneet kauemmaksi toisistaan samassa kromosomissa kuitenkin. Tästä voi olettaa, että esigeeni AID on evoluutiossa kaksinkertaistunut ja erilaistunut tuottaen APOBEC1. On todennäköistä että esi -AID/APOBEC1 locus-duplikaatiosta tuottui geneetistä aihiota imettäväisillä yksinomaan todettuun APOBEC3- alaperheeseen.
APOBEC3 (Apolipoprotein B-editing enzyme catalytic polypeptide-like 3)
Ihmisellä seitsemän APOBEC3 proteiinia koodautuu peräkkäin (tandem) järjestäytyneestä geenirykelmästä. A3A, A3B, A3C, A3D, A3F, A3G, A3H. (ihminen, simpanssi, rhesus apina)
Naissä on 11 sinkkiä (Zn) koordinoivaa domaania.
Nämä nykypäivän geenit ovat jatkuvan evoluution tuotetta.. Esim esirykelmän kolme Z-domaania lienevät käyneet läpi ainakin kahdeksan kaksinkertaistumistapahtumaa viimeksikuluneitten sadan miljoonan vuoden aikana tuottaen sen locuksen, mikä useimmilla kädellisillä tavataan. Nämä domaanit ilmenevät yksittäisinä tai yhdessä entsyymissä voi olla kaksi Z- domaania. Sitävastoin esi- APOBEC3-locus koki deleetion jyrsijälinjassa ja siinä jäi pois yksi Z- domaani ja niillä on nykyisin kahden domaani lokukset, jotka koodaavat vain yhden proteiinin, joka on selvästi erilainen kuin kaikki kädellisten entsyymit.
Miksi jotkut imettäväislinjat omaavat monia APOBEC2 geenejä ja toisilla kuten jyrsijöillä on vain harvoja?
Imettäväisillä nämä entsyymit kattavat ( overlapping) toisiaan tarjoten laajan luonnollisen immuniteetin ja suojellen isäntäkehoa monenlaisilta parasiittielementeiltä ( esim HIV-1 restriktiolla).
Koska moninaiset erilaiset luonnollisen immuniteetin mekanismit vaikuttavat parasiittisten elementtien vaimentamista, on järkevää olettaa, että toisilla imettäväisillä APOBEC3 lokus vahvistuu ja toiset lokukset heikkenevät ja jokainen imettäväislinja on erilainen.
Esimerkiksi kädellisillä (Primates) koodautuu yksittäinen TRIMalfa proteiini, kun taas hiirellä on kyky koodata yhteensä kahdeksan TRIM5alfan kaltaista proteiinia.
On todennäköistä että joka lajin nykypäiväisen luonnollisen immuniteetin vahvistumiset ovat muokkautuneet entisaikojen patogeenipaineitten vaikutuksesta, ja pohtia vain voi, ovatko ne entisaikain patogeenit nykypäivien virusten ja transposoituvien elementtien esilähteitä.
JATKUU samasta aiheesta...
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar