Influenssa A viruksen matrix proteiini M ja M geeni, segmentti 7.
M geeni on bicistroninen. Se tuottaa kahta proteiinia M1 ja M2. M1 on rakenneproteiini ja pääosa viruksen rakenteen suojaproteiineista. M2 on jonikanava .
1. MATRIXPROTEIINI M1 on transkription estäjä.
Matrixproteiini M1 tulee influenssaviruksen geenisegmentistä 7. Uusin tieto mitä siitä näkyy PubMed lähteessä on kaiketi eilispäivältä.
LÄHDE: Huang S, Chen J. Influenza A virus matrix protein 1 interacts with hTFIIIC102-s, a short isoform of the polypeptide 3 subunit of human general transcription factor IIIC. Arch Virol. 2009 Jun 12.
Influenssa A viruksen matrixproteiini 1 (M1) on multifunktionaalinen proteiini, jolla on virionin sisäseinämätehtävän lisäksi myös tärkeää osuutta viruksen replikaation (replication) onnistumisessa, uusien virionien oikeassa kokoontumisessa (assembly) ja vuorautumisessa ja sitten näiden virionien purkaantumisessa itsenäisiksi (budding)
http://www.microbiologybytes.com/virology/3035pics/Orthomyxo3.gif
http://www.schenectadyhistory.org/health/morris/1-100.jpg
Tämä tiedemiesryhmä halusi ottaa selvää, mitkä kaikki isäntäsolun sisällä esiintyvät proteiinit käyvät vuorovaikutukseen tämän virusproteiinin M1 kanssa, kun virus on purkanut sisältönsä isäntäsoluun. He tutkivat yhtätoista(11) itsenäistä proteiinia. Proteiinit olivat ihmissolun cDNA-kirjastosta seulottuja käyttämällä hiivan kahden hybridin tekniikkaa..
Näihin kuuluivat eräs transkriptiotekijä TF ( hTFIIIC102-s protein, encoding a short isoform of the TFIIIC102 subunit of the human TFIIIC transcription factor) Tiedemiehet tutkivat tarkasti mitten viruksen matrixproteiini M1 asettuu interaktioon ihmisen TFIIIC102-s proteiinin kanssa.
Interaktiossa tarvittiin seuraavat kohdat.
M1-proteiinista N-terminaalinen globulaarinen alue( aminohapot 1-164).
http://www2.ujf-grenoble.fr/pharmacie/laboratoires/gdrviro/grouperuigrok/archive/2001/figure2.gif
Ihmisen transkriptiotekijästä hTFIIIC102 viiden( tandem repeat, TR)tetra-tri-kopeptiditoiston (TPR1-5, aminohapot 149-362) alueTämä interaktio vahvistettiin kahdella eri menetelmällä. Lisäksi havaittiin, että HeLa-soluissa samanaikainen ilmenemä hTFIIIC102 transkriptiotekijää ja viruksen esti M1 –matrixproteiinia –translokoitumasta tumaan päin. M1 matrixproteiinia Yhteenvetona tutkijat sanovat, että ihmisen transkriptioproteiini TFIIIC102 voi vaikuttaa influenssaviruksen matrixproteiiniin M1 ja tästä saadaan uusia näkymiä M1-matrisproteiinin rooleihin influenssaviruksen ja isäntäsolun välisessä vuorovaikutuksessa.
2. MATRIX-proteiinista on paljon erikseen myös kirjoitettu, kuten tässä vuonna 2001 (Virus structure group)
http://www2.ujfgrenoble.fr/pharmacie/laboratoires/gdrviro/grouperuigrok/archive/2001/research.htm
LÄHDE: Florence Baudin, Isabelle Petit and rob Ruigrok in collaboration with Winfried Weissenhorn, Steffi Arzt (ESRF, Grenoble), and Wim Burmeister (UJF, Grenoble, visitor Cusack group).
Negatiivisen RNA-juosteen omaavien virusten matrixproteiini M ( tuhkarokon, ebolan, influenssan) omaa aivan välttämätöntä osaa siinä prosessissa, missä uusi virus partikkeli muodostuu infektoituneen solun pinnalla. Yksinkertaistettuna tämän ryhmän viruksilla on kuljetuskomponentit (TRANSPORT componentes) ja replikaatio (REPLICATION) -komponentit. Kuljetuspuolelle kuuluu glykoproteiinitapit joita viruksen lipidipinnalla on kalvorakenteeseen upotettuna( HA, NA) . Nämä proteiinit huolehtivat soluun sisään menosta ( ENTRY) , jotkut virukset myös tuhoavat solureseptoreita siten, että uudet vastamuodostuneet virionit voivat helpommin lähteä ulos solusta. Viruksen kalvo on fysikaalinen este, joka suojaa sisällä olevaa replikaatiokoneistoa ulkoisilta tekijöiltä.
http://s3.images.com/huge.55.278405.JPG
http://edoc.hu-berlin.de/dissertationen/rachakonda-p-sivaramakrishna-2005-02-15/HTML/image002.jpg
REPLIKAATIO-komponentti käsittää viruksen RNA nukleiinihapporakenteen, joka on sitoutuneena stokiometrisella tavalla nukleoproteiiniin NP. Spesifinen viruksen RNA:sta riippuva polymeraasikompleksi on siten sitoutuneena tähän N-RNA kompleksiin. (Sitä sanotaan polymeraasikompleksiksi ja influenssalla siihen kuuluu B2, PB1 ja PA) . Kaiken kaikkiaan totaalinen RNA ja proteiinikomponentit ovat yhteisnimeltään nukleokapsidi NC ja tämä rakenne vastaa viruksen vRNA:n replikaatiosta ja erilaisten mRNA-molekyylien tuotosta heti kun se on päässyt solun sisään ilman että mitään sen enempiä kuljetuskomponentteja ( TRANSPOR components) tarvittaisiin.
VIRUSPARTIKKELIN sisällä matrixproteiinit(M) liimaavat TRANSPORT- ja REPLIKAATIO- komponentteja yhteen . Jotta M pystyisi tekemään sillä tavalla, sen täytyy tehdä kontakti sekä glykoproteiinien sytoplasmisiin päätyihin lipidikalvossa, jolla on spesifinen rakenne (raft) että nukleokapsidin kanssa ja lisäski sisäisesti, sillä se on muodoltaan polymeerinen matrixprotiini, joka vaikuttaa virionin muotoon.
Tämä työryhmä on tutkinut influenssaproteiineja 10 vuotta. ja he ovat myös vertailleet erään toisen työryhmän tietoihin Ebola-viruksen matrixproteiinista (Winfried Weissenhorn)
Influenssaviruksen M-proteiinin spontaaniproteolyysissä havaitaan N-terminaalinen domaani, jossa on aminohappoja 1- 164. Tämä julkaistiin vuonna 2000. Bakteerissa tuotettiin kokomittainen M1 proteiini. Sen N-terminaali domaani ja C-terminaalinen domaani(165-252). Havaittiin, että vain koko pitkä M1 ja sen N-terminaalinen domaani sitoutuivat negatiivisesti varautuneihin liposomeihin ( mikä on yksinkertainen oikean viruksen kalvon vastine kokeissa) ja että vain kokopitkä M1 ja sen C-terminaalinen osa sitoutuivat viraalisen RNP sauvaan.
Kuitenkin vain kokopitkällä M1-molekyylillä oli aktiivisuutta, jolla se esti transkriptiota.
Influenssaviruksen geenistö:
PB2/ PB1/ PA/ HA/ NP/ NA/ M/ NS
Toisistaan riippumattomissa kokeissa selviteltiin edelleen asiaa. Koeputkioloissa transkriptio estyi nonspesifisellä M1 proteiinin polymerisaatiolla/aggrekaatiolla RNP-partikkeliin TAI M1 proteiinilla, joka sitoutui toiseen M1-proteiiniin RNP.ssä pikemminkin kuin sitoutumalla NP proteiinin johonkin spesifiseen aktiiviin kohtaan tai polymeraasiin.
Tämä viitaisi siihen, että tämä transkriptiota estävä aktiivisuus, jota kauan jo ollaan kuvattu matrixproteiinin eräänä spesifisena aktiivisuutena, ei näytä olevan spesifinen ollenkaan vaan sivuvaikutus proteiinin luonnollsesta taipumuksesta sitoutua nukleokapsidiin NC ja itse polymerisoitua.
Sen mukaan mitä voimme tästä itse päätellä M-proteiini on aina isoloituna itse viruksesta.
Entä EBOLAN matrixproteiini? VP40, se tuottuu yhtenä domaanina, liukoisena proteiinina, joka destabilisoituessaan tai joutuessaan kontaktiin negatiivissti varautuneiten kalvojen kanssa, avautuu muodostaen kaksi domaania. Sen muutoksen jälkeen VP40 muodostaa oligomeeririnkuloita ja pstyy sitoutumaan kalvoihin. Ei ole vielä testattu pystyykö se myös kiinnittymään nukleokapsideihin. VP40:n kalvoihin sitoutuva aktiivisuus pysyttelee sen C-terminaalisessa domaanissa , kun taas influenssaviruksen matrix-proteiinin M1 vastaava aktiivisuus on N-terminaalisessa domaanissa ja nukleokapsidinkin suhteen käyttäytyy eri tavalla. Vaikuttaa siltä, että näillä kahdella rakenteella on todellakin samoja tehtäviä, mutta ne eivät ole millään muotoa homologisia, mikä näkyy jo niiden atomsesta rakenteesta.
3. VIRUKSEN M-geeni, 8 segmentin geeni tuottaa proteiinit M1 ja M2
M-proteiinien M1 rakenteet ovat virionin päämateriaalia,suojaavaa matrixproteiinia. M2 taas on integralinen membraaniproteiini, jonka tehtvä on tietyssä vaiheessa toimia jonikanavana.
http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?artid=249043
Kun on analysoitu M1 ja M2 geenejä ja niiden geenituotteita proteiineja, on havaittu niillä olevan hyvin erilaiset evoluutiotavat. Jos taas verrataan muiden influenssageenien evoluutiotapoihin (esim PB2 ja NP geeneihin), niin M1 ja M2 geenit evoloituvat suhteellisen hitaasti, erityisesti M1 geeni on hidas evoluutiossaan. M1 ja M2 geenituotteet koodautuvat eri lukuraameista (reading frames) mutta toisiaan kattavista (overlapping reading frames) kohdista. Kun näitä tutkittiin, havaittiin, että M1 proteiinit evoloituvat hyvin hitaasti kaikissa linjoissa, kun taas M2 proteiinit osoittavat merkitsevää evoluutiota ihmis-ja sikainfluenssalinjoissa, mutta käytännöllisesti katsoen ei mitään evoluutiota lintuinfluenssalinjoissa.
Evoluutiotahti M1 proteiineissa oli paljon matalampi kuin M2 proteiineissa ja muissa influenssan sisäosan proteiineissa (PB2 ja NP). Samalla M2 proteiineillä taas muihin pintaproteiinehin (esim. H3HA) verrattuna ei ollut niin nopea evoluutio.
Tutkijoiden tulokset osoittavat , että A-influenssaviruksilla bi-cistronisen geenin yhden proteiinin evoluutiolla on merkitystä sen muiden proteiinien evoluutioon
13/06/2009
12:15
lördag 13 juni 2009
Influenssaviruksen dynaaminen genomi
Influenssaviruksen genomi on evoluutioltaan dynaaminen
Influenssavirus sopeutuu (adaptoituu) huomattavan hyvin ympäristöihinsä ja sen takia pysyy pitkät ajat ihmisväestöissä. Ihmisinfluenssa (human) A virus pystyy viihtymään vielä silloinkin ihmisväestössä, kun jo on rokotteita laajaltikin saatavilla ja rokotteista huolimatta se aiheuttaa runsaasti morbiditeettia, sairautta ja mortaliteettia, kuolemaa. Tämä virustyyppi mutatoituu vuodesta toiseen ja olemassaolevat rokotteet tulevat pian tehottomiksi, minkä takia pitää uuteen rokotteeseen valita taas uusia kantoja.
Isoja antigeenin vaihtumisia ( antigenic shift) voi joskus myös tapahtua ja tällöin ihmiskunnalla on huono protektiivinen immuniteetti ja suojaamaton väestö voi silloin joutua laajemman globaalin epidemian kouriin. Näitä ovat pandemiat. Pahin pandemia, mitä vuosisadan sisällä on ollut, oli vuoden 1918 Espanjan tauti (H1N1) ja se niitti 30-50 miljoonaa ihmistä. Sitten muita pahoja pandemioita oli vuoden 1957 aasialainen influenssa (H2N2) ja vuoden 1968 hongkongilainen influenssa (H3N2).
Koska influenssaviruksen genomi on niin suuresti muuntelevainen, tiedemiehet ovat alkaneet pitää sen rakenteesta hyvin tarkkaa selkoa. Tässä allamainitussa tutkimuksessa työryhmä selvitti 209 ihmisen A-influenssaviruksen genomisen rakenteen täydellisesti. He selvittivät kaiken kaikkiaan 2 821 103 nukleotidiä (nt). Täten he pystyivät lisäämään tiedemiesten luetteloihin ison joukon uusia selviteltyjä A-influenssavirusgenomeja ja lisäksi he totesivat näissä 209 A-influenssaviruksessa useita anomalioita, poikkeavuuksia, mikä viittaa siihen, että influenssan tarttuminen ja evoluutio on luonteeltaan dynaamista.Tähän evoluutioon tutkimus toi uutta valoa, samoin viruksen tarttumismalleihin ihmis- ja eläinkunanssa. Tutkijat antoivat saamansa tiedot viiveettä yleisiin tietueisiin.
LÄHDE: Ghedin E et al. Large-scale sequencing of human influenza reveals the dynamic nature of viral genome evolution.. Nature. 2005 Oct 5;
TIETOJA INFLUENSSAVIRUKSEN GENOMISTA
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/Taxonomy/Browser/wwwtax.cgi?id=11320
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/About/disclaimer.html
Kaikki 11 virus proteiinia koodittuvat 8 geenillä, jotka ovat RNA segmenttejä.
PB2,
PB1, PB1-F2,
PA,
HA,
NP,
NA,
M1, M2,
NS1 ja NS2.
http://www.cdc.gov/ncidod/eid/vol12no09/06-0276.htm#afigure1
Sitaatti, suomennos:
Tutkijat olivat katsoneet yllämainitussa lähteessä 306 ihmis ja 95 lintuinfluenssagenomia, mikä osoitti että 228 aminohappoa 4591 aminohaposta osoittivat erilaisuuksia näiden eri lajin virusten kesken. Sitten he tutkivat 15 785 proteiinisekvenssiä määrittääkseen näiden signatuurien yleisyyden ja löysivät 52 lajista riippuva asemaa.
Spesifiset mutaatiot lintuviruksen näissä kohdissa saivat lintuviruksen hankkimaan kykyä muuttua ihmisvirukseksi.
Moni signatuuri löytyi NP, PA ja PB2 geeneissä( viruksen ribonukleoproteiinissa vRNP) ja ovat enimmäkseen paikallistuneina funktionaalisiin domaaneihin, jotka toimivat RNP-RNP interaktioissa, joilla on merkitystä viruksen replikaatiolle.
Kun tutkijat tarkastelivat 21 ihmisistä eristettyä lintuinfluenssavirusgenomia, he havaitsivat, että 19 viruksella ilmeni yksi tai useampi lajiin assosioituva muutos. Seitsemällä niistä oli 2 tai useampi substituutio. Histogrammit osoittivat, että parien sekventoivassa vertailussa NP oli kaikkein useimmin epäyhtenäinen( disjointed) ihmis- ja lintuviruksen kesken , sen jälkeen PA ja sitten PB2.
KOMMENTTI: Nykyisellä pandemisella "sekaviruksella"vRNP rakenteesta
NP on länsimaisista sikainfluenssalajeista.
PA on lintuinfluenssasta.
PB2 on lintuinfluenssasta.
(vRNP-rakenteeseen kuuluva PB1 on ihmisviruksesta) .
Influenssavirus sopeutuu (adaptoituu) huomattavan hyvin ympäristöihinsä ja sen takia pysyy pitkät ajat ihmisväestöissä. Ihmisinfluenssa (human) A virus pystyy viihtymään vielä silloinkin ihmisväestössä, kun jo on rokotteita laajaltikin saatavilla ja rokotteista huolimatta se aiheuttaa runsaasti morbiditeettia, sairautta ja mortaliteettia, kuolemaa. Tämä virustyyppi mutatoituu vuodesta toiseen ja olemassaolevat rokotteet tulevat pian tehottomiksi, minkä takia pitää uuteen rokotteeseen valita taas uusia kantoja.
Isoja antigeenin vaihtumisia ( antigenic shift) voi joskus myös tapahtua ja tällöin ihmiskunnalla on huono protektiivinen immuniteetti ja suojaamaton väestö voi silloin joutua laajemman globaalin epidemian kouriin. Näitä ovat pandemiat. Pahin pandemia, mitä vuosisadan sisällä on ollut, oli vuoden 1918 Espanjan tauti (H1N1) ja se niitti 30-50 miljoonaa ihmistä. Sitten muita pahoja pandemioita oli vuoden 1957 aasialainen influenssa (H2N2) ja vuoden 1968 hongkongilainen influenssa (H3N2).
Koska influenssaviruksen genomi on niin suuresti muuntelevainen, tiedemiehet ovat alkaneet pitää sen rakenteesta hyvin tarkkaa selkoa. Tässä allamainitussa tutkimuksessa työryhmä selvitti 209 ihmisen A-influenssaviruksen genomisen rakenteen täydellisesti. He selvittivät kaiken kaikkiaan 2 821 103 nukleotidiä (nt). Täten he pystyivät lisäämään tiedemiesten luetteloihin ison joukon uusia selviteltyjä A-influenssavirusgenomeja ja lisäksi he totesivat näissä 209 A-influenssaviruksessa useita anomalioita, poikkeavuuksia, mikä viittaa siihen, että influenssan tarttuminen ja evoluutio on luonteeltaan dynaamista.Tähän evoluutioon tutkimus toi uutta valoa, samoin viruksen tarttumismalleihin ihmis- ja eläinkunanssa. Tutkijat antoivat saamansa tiedot viiveettä yleisiin tietueisiin.
LÄHDE: Ghedin E et al. Large-scale sequencing of human influenza reveals the dynamic nature of viral genome evolution.. Nature. 2005 Oct 5;
TIETOJA INFLUENSSAVIRUKSEN GENOMISTA
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/Taxonomy/Browser/wwwtax.cgi?id=11320
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/About/disclaimer.html
Kaikki 11 virus proteiinia koodittuvat 8 geenillä, jotka ovat RNA segmenttejä.
PB2,
PB1, PB1-F2,
PA,
HA,
NP,
NA,
M1, M2,
NS1 ja NS2.
http://www.cdc.gov/ncidod/eid/vol12no09/06-0276.htm#afigure1
Sitaatti, suomennos:
Tutkijat olivat katsoneet yllämainitussa lähteessä 306 ihmis ja 95 lintuinfluenssagenomia, mikä osoitti että 228 aminohappoa 4591 aminohaposta osoittivat erilaisuuksia näiden eri lajin virusten kesken. Sitten he tutkivat 15 785 proteiinisekvenssiä määrittääkseen näiden signatuurien yleisyyden ja löysivät 52 lajista riippuva asemaa.
Spesifiset mutaatiot lintuviruksen näissä kohdissa saivat lintuviruksen hankkimaan kykyä muuttua ihmisvirukseksi.
Moni signatuuri löytyi NP, PA ja PB2 geeneissä( viruksen ribonukleoproteiinissa vRNP) ja ovat enimmäkseen paikallistuneina funktionaalisiin domaaneihin, jotka toimivat RNP-RNP interaktioissa, joilla on merkitystä viruksen replikaatiolle.
Kun tutkijat tarkastelivat 21 ihmisistä eristettyä lintuinfluenssavirusgenomia, he havaitsivat, että 19 viruksella ilmeni yksi tai useampi lajiin assosioituva muutos. Seitsemällä niistä oli 2 tai useampi substituutio. Histogrammit osoittivat, että parien sekventoivassa vertailussa NP oli kaikkein useimmin epäyhtenäinen( disjointed) ihmis- ja lintuviruksen kesken , sen jälkeen PA ja sitten PB2.
KOMMENTTI: Nykyisellä pandemisella "sekaviruksella"vRNP rakenteesta
NP on länsimaisista sikainfluenssalajeista.
PA on lintuinfluenssasta.
PB2 on lintuinfluenssasta.
(vRNP-rakenteeseen kuuluva PB1 on ihmisviruksesta) .
Pidä huolta keuhkoistasi ja yleiskunnostasi
Oseltamivir ( Tamiflu) tehostaa omien anti-influenssa-aktiviteettia omaavien luonnollisten immuuniproteiinien toimintaa, kuten keuhkojen omien surfaktanttien, pintajännitystä alentavien keuhkosolutuotteiden toimintaa,
KEUHKOSURFAKTANTTIEN OSUUS
Influenssa A virusta (IAV) luonnostaan estäviä tekijöitä ovat surfaktanttikollektiinit A ja D ( SP-A ja SP-D) sekä glykoproteiini 340 (gp340), jossa on paljon scavencer- reseptoreita ( vapaitten radikaalien hävittäjien reseptoreita).
http://www.nature.com/nri/journal/v5/n1/images/nri1528-f1.jpg
http://www.nature.com/nri/journal/v5/n1/fig_tab/nri1528_F1.html
Näillä on seuraavanlaiset tehot: Tehokkain on: SP-D, sitten gp340 ja sitten SP-A.
SP-D sitoutuu kalsiumista riippuvalla tavalla viruksen hemagglutiniinin (HA) tai viruksen neuraminidaasin (NA) hiilihydraattirakenteisiin.
Päinvastoin kuin SP-D toimivat gp340 ja SP-A ja samalla tavalla kuten musiinit siinä mielessä, että ne tarjoavat sialiinihappoligandeja, jotka kiinnittyvät viruksen hemagglutiniiniin (HA).
Tässä tutkimuksessa nämä SP-D, SP-A ja gp340 osoittivat ko-operaatiota antiviraalisissa interaktioissaan. Yhteistoimintavaikutukset oli parhainta viruksen aggregoitumista vastaan., mutta ilmenivät myös jonkin verran joinain havaittuna hemagglutinaation inhibitioina ja viruksen neutralisoimisina.
Monoklonaalisilla vasta-aineilla (MoAB) tutkittiin edelleen gp340 ja SP-D-surfaktatanttiproteiinin välistä sitoutumista. Vaikka gp340 pystyi sitoutumaan SPD:hen muussakin kuin mannaania sitovassa kohdassa, ei tämä gp340 ja SP-D-sitoutuminen tuottanut kuitenkaan mitään lisäetua antivirusinteraktioihin.
SP-D ja musiini ( mucus) osoittivat interaktiivista yhteistoimintaa ilmeisesti sen takia, että SP-D esti viruksen neuraminidaasia (NA).
Markkinoilla oleva NA-inhibiittori oseltamivir ( Tamiflu) osoitti samankaltaista vaikutusta ja lisäsi myös SP-A surfaktantin (keuhkojen pintajännitystä alentavan tekijän) neutraloivaa toimintaa ja bronkoalveolaarista huuhtelunestettä.
Täten oseltamivir on yhteistyössä luonnollisten immuuniproteiinien kanssa estäessään epiteelisolujen initiaalista infektiota.
LÄHDE:
White MR, Crouch E et.al. Cooperative anti-influenza activities of respiratory innate immune proteins and neuraminidase inhibitor. Am J Physiol Lung Cell Mol Physiol. 2005 May;288(5):L831-40. Epub 2004 Dec 17.
Department of Medicine, Section of Hematology/Oncology, Boston University, School of Medicine, Boston, MA
Terminologia:
surfactant collectins, pintajännitystä alentavat kollektiinit
surfactant proteins A and D (SP-A and D), surfaktanttiproteiinit SP-A ja SP-D
http://ising.phys.cwru.edu/surfactants/proteins.html
scavenger receptor-rich glycoprotein 340 (gp340). glykoproteiini 340, jossa on vapaita radikaaleja pyydystäviä reseptoreita paljon
mucins, musiinit, limaaineet
sialic acid ligands, sialihappoon asettuvia molekyylejä
oseltamivir, neuraminidaseinhibitor, neuraminidaasin estäjä
PIDÄ HUOLTA OMISTA LUONNOLLISISTA SURFAKTANTEISTASI. Tamiflu ja Relenza auttavat ehkä siksi, että lääke tekee yhteistyötä oman puolustuksen keuhkosurfaktanttien ja keuhkomusiinien kanssa ja niiden saaatua apua osetamiviriltä keuhkojen toipuminen influenssasta on parempi.
SURFAKTANTTIEN muodostuminen on parasta, kun on sopivasti ruokaa ja juomaa ja ehkä erityisesti maitotuotteita, kermaa, maitorasvoja, kasvisrasvoja, sipulia, C-vitamiinia, acetylcysteiiniä ( poretablettina käytettävä lääke) . Hyvällä yleiskunnolla ja sopivalla ravinnolla ja antioksidanteilla voi tehostaa luonnollisen puolustuksensa surfaktanttien muodostusta.
On eduksi, jos ei polta tupakkaa.
Influenssan ja kuivan yskän tullen on eduksi käyttää jotain yskänärsytystä hillitsevää lääkettä.
KEUHKOSURFAKTANTTIEN OSUUS
Influenssa A virusta (IAV) luonnostaan estäviä tekijöitä ovat surfaktanttikollektiinit A ja D ( SP-A ja SP-D) sekä glykoproteiini 340 (gp340), jossa on paljon scavencer- reseptoreita ( vapaitten radikaalien hävittäjien reseptoreita).
http://www.nature.com/nri/journal/v5/n1/images/nri1528-f1.jpg
http://www.nature.com/nri/journal/v5/n1/fig_tab/nri1528_F1.html
Näillä on seuraavanlaiset tehot: Tehokkain on: SP-D, sitten gp340 ja sitten SP-A.
SP-D sitoutuu kalsiumista riippuvalla tavalla viruksen hemagglutiniinin (HA) tai viruksen neuraminidaasin (NA) hiilihydraattirakenteisiin.
Päinvastoin kuin SP-D toimivat gp340 ja SP-A ja samalla tavalla kuten musiinit siinä mielessä, että ne tarjoavat sialiinihappoligandeja, jotka kiinnittyvät viruksen hemagglutiniiniin (HA).
Tässä tutkimuksessa nämä SP-D, SP-A ja gp340 osoittivat ko-operaatiota antiviraalisissa interaktioissaan. Yhteistoimintavaikutukset oli parhainta viruksen aggregoitumista vastaan., mutta ilmenivät myös jonkin verran joinain havaittuna hemagglutinaation inhibitioina ja viruksen neutralisoimisina.
Monoklonaalisilla vasta-aineilla (MoAB) tutkittiin edelleen gp340 ja SP-D-surfaktatanttiproteiinin välistä sitoutumista. Vaikka gp340 pystyi sitoutumaan SPD:hen muussakin kuin mannaania sitovassa kohdassa, ei tämä gp340 ja SP-D-sitoutuminen tuottanut kuitenkaan mitään lisäetua antivirusinteraktioihin.
SP-D ja musiini ( mucus) osoittivat interaktiivista yhteistoimintaa ilmeisesti sen takia, että SP-D esti viruksen neuraminidaasia (NA).
Markkinoilla oleva NA-inhibiittori oseltamivir ( Tamiflu) osoitti samankaltaista vaikutusta ja lisäsi myös SP-A surfaktantin (keuhkojen pintajännitystä alentavan tekijän) neutraloivaa toimintaa ja bronkoalveolaarista huuhtelunestettä.
Täten oseltamivir on yhteistyössä luonnollisten immuuniproteiinien kanssa estäessään epiteelisolujen initiaalista infektiota.
LÄHDE:
White MR, Crouch E et.al. Cooperative anti-influenza activities of respiratory innate immune proteins and neuraminidase inhibitor. Am J Physiol Lung Cell Mol Physiol. 2005 May;288(5):L831-40. Epub 2004 Dec 17.
Department of Medicine, Section of Hematology/Oncology, Boston University, School of Medicine, Boston, MA
Terminologia:
surfactant collectins, pintajännitystä alentavat kollektiinit
surfactant proteins A and D (SP-A and D), surfaktanttiproteiinit SP-A ja SP-D
http://ising.phys.cwru.edu/surfactants/proteins.html
scavenger receptor-rich glycoprotein 340 (gp340). glykoproteiini 340, jossa on vapaita radikaaleja pyydystäviä reseptoreita paljon
mucins, musiinit, limaaineet
sialic acid ligands, sialihappoon asettuvia molekyylejä
oseltamivir, neuraminidaseinhibitor, neuraminidaasin estäjä
PIDÄ HUOLTA OMISTA LUONNOLLISISTA SURFAKTANTEISTASI. Tamiflu ja Relenza auttavat ehkä siksi, että lääke tekee yhteistyötä oman puolustuksen keuhkosurfaktanttien ja keuhkomusiinien kanssa ja niiden saaatua apua osetamiviriltä keuhkojen toipuminen influenssasta on parempi.
SURFAKTANTTIEN muodostuminen on parasta, kun on sopivasti ruokaa ja juomaa ja ehkä erityisesti maitotuotteita, kermaa, maitorasvoja, kasvisrasvoja, sipulia, C-vitamiinia, acetylcysteiiniä ( poretablettina käytettävä lääke) . Hyvällä yleiskunnolla ja sopivalla ravinnolla ja antioksidanteilla voi tehostaa luonnollisen puolustuksensa surfaktanttien muodostusta.
On eduksi, jos ei polta tupakkaa.
Influenssan ja kuivan yskän tullen on eduksi käyttää jotain yskänärsytystä hillitsevää lääkettä.
fredag 12 juni 2009
PB2, PB1-F2 ja M2 geenit: Lajirajan ylitys
Pohdinta pandemisesta potentiaalista koskien HN virusgeenejä ja proteiineja PB2, PB1-F2, M2
1. UUTTA TIETOA VUODELTA 2008
MITEN H5N1 PB2-geeni on evoluutiossaan nykyisin?
LÄHDE: Miotto O et al. Identification of human-to-human transmissibility factors in PB2 proteins of influenza A by large-scale mutual information analysis. BMC Bioinformatics. 2008;9 Suppl 1:S18.
Kun taistellaan jotain patogeenia vastaan, on olennaisen tärkeää pystyä identifioimaan niitä mutaatioita, jotka antavat patogeenille ainutlaatuisia ominaisuuksia, kuten kykyä tunkeutua tiettyihin isäntälajeihin.Tässä työssä tutkijat vertailevaa analyysiä käyttämällä kuvaavat erästä uutta metodia, jolla voi identifioida aminohappokohtia, jotka ovat ominaisia spesifisille proteiinisekvensseille. He kehittivät AVANA-software pehmotavaraa. (AVANA software utilizes sequence annotations to select sets for comparison, according to user-specified criteria.) He sovelsivat tätä metodia analysoiden influenza A viruksen PB2- proteiinin sekvenssejä. He identifioivat komponentteja, joissa oli tapahtunut adaptaatio (sopeutuminen) ihmisestä toiseen välittyvään tartuntatapaan ja sitten he rekonstruoivat tapahtuman mutaatiohistorian.
TULOKSET. Tutkijat vertailivat yli 3000 kpl influenssaviruksen PB2 sekvenssiä ihmistartunnoista ja lintuisolaateista. Tässä analyysissä identifioitui 17 karakteristista kohtaa, joista viisi on esiintynyt niissä ihmisiin tarttuneissa kannoissa, joita on ollut olemassa jo vuoden 1918 Espanjan taudista asti. 16 näistä mainituista kohdista sijaitsee funktionaalisissa domaaneissa, mikä viittaa siihen, että niillä voi olla osuutta isäntälajispesifisyydessä. Karakterististen kohtien luetteloa käytettiin seulottaessa esiin sekvenssejä historiallisista isolaateista . Näitä tyyppijälkiä sitten järjestettiin kronologisesti ja havaittiin, miten evoluutionaalisessa aikajanassa PB2 proteiini adaptoituu ihmiseen.
Tämä tutkimus osoittaa, että keskeinen, monipuolinen informaatio on vahva työväline sekvenssisettien vertailevassa analyysissä, kun tällöin on saatavilla täydellisintä selkotietoa niistä funktionaalisista komponenteista, jotka osallistuvat PB2-proteiinin adaptaatioon ihmiskuntaan päin. Tutkijat pystyivät vahvistamaan aiemmin raportoituja löytöjä ja lisäksi monia uusia karakteristisia kohtia H5N1 viruksen PB2:ssa tuli raportoitua. Karakterististen kohtien luetteloa käyttämällä generoituneet sekvenssijäljet luonnehtivat suppeasti yksittäisten virusisolaattien adaptoitumisen tyyppiominaisuuksia. Näistä varhaisista ihmis-influenssavirusten ”jäljistä”selvitetty evolutionaalinen aikajana viittaa siihen, että ominaispiirteiden variantit kehittyvät nopeasti ja pysyvät sitten huomattavan stabiileina kautta myöhempien pandemioitten.
Tämän lisäksi tutkijat sanovat, että ihmisiä infektoivien H5N1 virusisolaattien antamat ”jäljet” viittaavat siihen, että tämä lintuviruksen alatyyppi omaa nykyisellään vain matala-asteisen pandemisen potentiaalin, vaikkakin sillä on enemmän ihmiseen adaptoituneita komponentteja kuin useimmilla muilla lintuvirusalatyypeillä.
In addition, the signatures of human-infecting H5N1 isolates suggest that this avian subtype has low pandemic potential at present, although it presents more human adaptation components than most avian subtypes.
2. TIETOA VUODELTA 2006
Geenien M2 ja PB1-F2 osallistuminen adaptaatioon.
LÄHDE: Smith GJ. Evolution and adaptation of H5N1 influenza virus in avian and human hosts in Indonesia and Vietnam. Virology. 2006 Jul 5;350(2):258-68. Epub 2006 May 19.
Nyt (vuonna 2006) on korkeastipatogeeninen HPAIV H5N1 jo endeemisenä Etelä ja Kaakkois-Aasiassa siipikarjassa ja taudinpurkauksia esiintyy leviävänä Keski-Aasiassa, Euroopassa ja Afrikassa. Lajirajan ylittämisiä tapahtuu jatkuvasti ihmiseen päin- (tosin melkoisen vähäisessä määrin verrattuna populaation totaali määriin) Vietnamissa , Thaimaassa, Kambodjassa, Indonesiassa ja Kiinassa, mikä herättää ajatuksia pandemisesta kehityksestä.
Tutkijaryhmä alkoikin geneettisesti luonnehtia 82 kpl H5N1 virusta, joita oli kerätty siipikarjasta kautta Indonesian ja Vietnamin ja 11 kpl oli eristetty ihmisistä E- Vietnamissa. Yleisiä tietueita hyödynnettiin, jotta saatiin käsitystä näiden virusten tarttumisista, endeemisyydestä ja evoluutiosta. Fylogeneettisesti kaikki indonesialaiset virukset olivat H5N1 Z-genotyyppiä, mikä viittaisi yksittäiseen alkutartuntaan, joka sitten oli levinnyt maassa kauttaaltaan parissa vuodessa.
Jatkuvat virusaktiviteetit Indonesiassa johtuvat lähinnä siipikarjalintujen siirtelemisestä maan rajojen sisällä ennemminkin kuin muuttolintujen liikehdinnästä. Indonesiassa ja Vietnamissa H5N1 virukset ovat tehneet evoluutionsa geograafisesti erotettaviin ryhmiin kummassakin maassa .
Kun analysoitiin H5N1- viruksen genotyypin Z-genomia, osoittautui, että vain M2 ja PB1-F2 geenit olivat positiivisesti valiutuvia, mikä viittaa siihen, että nämä geenit osallistuisivat tämän viruksen adaptaatioihin uusiin isäntiin lajirajan ylittävissä transmissioissa. Aminohappotasossa 12 aminohappoa oli positiivisesti valiutuvia näissä genotyyppi Z- viruksissa HA ja PB1-F2 proteiineissa. Muutamia näistä aminohapoista oli useammin tavattavissa ihmisistä eristetyissä viruksissa kuin linnuista eristetyissä ja ne korreloivat viruksen antigeenisyyteen ja reseptoriin sitoutumiseen. Tutkimuksessa saatiin oivallusta H5N1-viruksen käynnissä olevasta evoluutiosta sen välittyessä eri lintulajeihin ja myös lajirajan ylittämisiin linnuista ihmis-isäntiin päin.
3. TIETOA VUODELTA 2004
H5N1 genotyyppi Z
H5N1 genotyppi Z oli se korkeasti patogeeni (HPAIV) H5N1, joka riehui Kiinassa ja seitsemässä muussa maassa vuosina 2003-4. Nämä maat olivat Japani, E-Korea, Vietnam, Laos, Kambodja ja Indonesia. Tämä virus tappoi siipikarjaa miljoonittain, mutta myös välittyi ihmisiin ollen 54 % letaali infektoituneissa. Näistä ajoista genotyyppi Z alkoi olla dominantti Aasiassa. Tämä havaittiin ensiksi marraskuussa 2002 Hongkongissa ja se oli antigeenisesti erilainen kuin se virus, jonka havaittiin olleen letaali vesilinnuille 1997-2002.
Ihmisiä ja siipikarjaa vuonna 2004 Aasiassa infektoinut virus oli ”Z- genotyypin variantti”. Muuttolinnut olivat ilmeisesti siirtäneet virusta lopulta kautta Aasian.
LÄHDE:
Webster RG, The spread of the H5N1 bird flu epidemic in Asia in 2004. Arch Virol Suppl. 2005;(19):117-29.
Li KS. Genesis of a highly pathogenic and potentially pandemic H5N1 influenza virus in eastern Asia. Nature. 2004 Jul 8;430(6996):209-13.
4. MIGRATIONMAP
http://www.newsdesk.umd.edu/images/flumigrationmap.gif
5. KUVA VIRUKSEN 8 GEENISTÄ
http://www.nature.com/nrmicro/journal/v2/n10/images/nrmicro979-f
6. KUVA viruksen GEENITUOTTEISTA, PROTEIINEISTA
http://www.aasv.org/shap/issues/v13n3/v13n3p157t1.gif
http://content.answers.com/main/content/wp/en-commons/0/02/Flu_und_legende_color_c.jpg
20/03/2008 16:17 Pandemisuuspotentiaalin pohdintaa L Bright
1. UUTTA TIETOA VUODELTA 2008
MITEN H5N1 PB2-geeni on evoluutiossaan nykyisin?
LÄHDE: Miotto O et al. Identification of human-to-human transmissibility factors in PB2 proteins of influenza A by large-scale mutual information analysis. BMC Bioinformatics. 2008;9 Suppl 1:S18.
Kun taistellaan jotain patogeenia vastaan, on olennaisen tärkeää pystyä identifioimaan niitä mutaatioita, jotka antavat patogeenille ainutlaatuisia ominaisuuksia, kuten kykyä tunkeutua tiettyihin isäntälajeihin.Tässä työssä tutkijat vertailevaa analyysiä käyttämällä kuvaavat erästä uutta metodia, jolla voi identifioida aminohappokohtia, jotka ovat ominaisia spesifisille proteiinisekvensseille. He kehittivät AVANA-software pehmotavaraa. (AVANA software utilizes sequence annotations to select sets for comparison, according to user-specified criteria.) He sovelsivat tätä metodia analysoiden influenza A viruksen PB2- proteiinin sekvenssejä. He identifioivat komponentteja, joissa oli tapahtunut adaptaatio (sopeutuminen) ihmisestä toiseen välittyvään tartuntatapaan ja sitten he rekonstruoivat tapahtuman mutaatiohistorian.
TULOKSET. Tutkijat vertailivat yli 3000 kpl influenssaviruksen PB2 sekvenssiä ihmistartunnoista ja lintuisolaateista. Tässä analyysissä identifioitui 17 karakteristista kohtaa, joista viisi on esiintynyt niissä ihmisiin tarttuneissa kannoissa, joita on ollut olemassa jo vuoden 1918 Espanjan taudista asti. 16 näistä mainituista kohdista sijaitsee funktionaalisissa domaaneissa, mikä viittaa siihen, että niillä voi olla osuutta isäntälajispesifisyydessä. Karakterististen kohtien luetteloa käytettiin seulottaessa esiin sekvenssejä historiallisista isolaateista . Näitä tyyppijälkiä sitten järjestettiin kronologisesti ja havaittiin, miten evoluutionaalisessa aikajanassa PB2 proteiini adaptoituu ihmiseen.
Tämä tutkimus osoittaa, että keskeinen, monipuolinen informaatio on vahva työväline sekvenssisettien vertailevassa analyysissä, kun tällöin on saatavilla täydellisintä selkotietoa niistä funktionaalisista komponenteista, jotka osallistuvat PB2-proteiinin adaptaatioon ihmiskuntaan päin. Tutkijat pystyivät vahvistamaan aiemmin raportoituja löytöjä ja lisäksi monia uusia karakteristisia kohtia H5N1 viruksen PB2:ssa tuli raportoitua. Karakterististen kohtien luetteloa käyttämällä generoituneet sekvenssijäljet luonnehtivat suppeasti yksittäisten virusisolaattien adaptoitumisen tyyppiominaisuuksia. Näistä varhaisista ihmis-influenssavirusten ”jäljistä”selvitetty evolutionaalinen aikajana viittaa siihen, että ominaispiirteiden variantit kehittyvät nopeasti ja pysyvät sitten huomattavan stabiileina kautta myöhempien pandemioitten.
Tämän lisäksi tutkijat sanovat, että ihmisiä infektoivien H5N1 virusisolaattien antamat ”jäljet” viittaavat siihen, että tämä lintuviruksen alatyyppi omaa nykyisellään vain matala-asteisen pandemisen potentiaalin, vaikkakin sillä on enemmän ihmiseen adaptoituneita komponentteja kuin useimmilla muilla lintuvirusalatyypeillä.
In addition, the signatures of human-infecting H5N1 isolates suggest that this avian subtype has low pandemic potential at present, although it presents more human adaptation components than most avian subtypes.
2. TIETOA VUODELTA 2006
Geenien M2 ja PB1-F2 osallistuminen adaptaatioon.
LÄHDE: Smith GJ. Evolution and adaptation of H5N1 influenza virus in avian and human hosts in Indonesia and Vietnam. Virology. 2006 Jul 5;350(2):258-68. Epub 2006 May 19.
Nyt (vuonna 2006) on korkeastipatogeeninen HPAIV H5N1 jo endeemisenä Etelä ja Kaakkois-Aasiassa siipikarjassa ja taudinpurkauksia esiintyy leviävänä Keski-Aasiassa, Euroopassa ja Afrikassa. Lajirajan ylittämisiä tapahtuu jatkuvasti ihmiseen päin- (tosin melkoisen vähäisessä määrin verrattuna populaation totaali määriin) Vietnamissa , Thaimaassa, Kambodjassa, Indonesiassa ja Kiinassa, mikä herättää ajatuksia pandemisesta kehityksestä.
Tutkijaryhmä alkoikin geneettisesti luonnehtia 82 kpl H5N1 virusta, joita oli kerätty siipikarjasta kautta Indonesian ja Vietnamin ja 11 kpl oli eristetty ihmisistä E- Vietnamissa. Yleisiä tietueita hyödynnettiin, jotta saatiin käsitystä näiden virusten tarttumisista, endeemisyydestä ja evoluutiosta. Fylogeneettisesti kaikki indonesialaiset virukset olivat H5N1 Z-genotyyppiä, mikä viittaisi yksittäiseen alkutartuntaan, joka sitten oli levinnyt maassa kauttaaltaan parissa vuodessa.
Jatkuvat virusaktiviteetit Indonesiassa johtuvat lähinnä siipikarjalintujen siirtelemisestä maan rajojen sisällä ennemminkin kuin muuttolintujen liikehdinnästä. Indonesiassa ja Vietnamissa H5N1 virukset ovat tehneet evoluutionsa geograafisesti erotettaviin ryhmiin kummassakin maassa .
Kun analysoitiin H5N1- viruksen genotyypin Z-genomia, osoittautui, että vain M2 ja PB1-F2 geenit olivat positiivisesti valiutuvia, mikä viittaa siihen, että nämä geenit osallistuisivat tämän viruksen adaptaatioihin uusiin isäntiin lajirajan ylittävissä transmissioissa. Aminohappotasossa 12 aminohappoa oli positiivisesti valiutuvia näissä genotyyppi Z- viruksissa HA ja PB1-F2 proteiineissa. Muutamia näistä aminohapoista oli useammin tavattavissa ihmisistä eristetyissä viruksissa kuin linnuista eristetyissä ja ne korreloivat viruksen antigeenisyyteen ja reseptoriin sitoutumiseen. Tutkimuksessa saatiin oivallusta H5N1-viruksen käynnissä olevasta evoluutiosta sen välittyessä eri lintulajeihin ja myös lajirajan ylittämisiin linnuista ihmis-isäntiin päin.
3. TIETOA VUODELTA 2004
H5N1 genotyyppi Z
H5N1 genotyppi Z oli se korkeasti patogeeni (HPAIV) H5N1, joka riehui Kiinassa ja seitsemässä muussa maassa vuosina 2003-4. Nämä maat olivat Japani, E-Korea, Vietnam, Laos, Kambodja ja Indonesia. Tämä virus tappoi siipikarjaa miljoonittain, mutta myös välittyi ihmisiin ollen 54 % letaali infektoituneissa. Näistä ajoista genotyyppi Z alkoi olla dominantti Aasiassa. Tämä havaittiin ensiksi marraskuussa 2002 Hongkongissa ja se oli antigeenisesti erilainen kuin se virus, jonka havaittiin olleen letaali vesilinnuille 1997-2002.
Ihmisiä ja siipikarjaa vuonna 2004 Aasiassa infektoinut virus oli ”Z- genotyypin variantti”. Muuttolinnut olivat ilmeisesti siirtäneet virusta lopulta kautta Aasian.
LÄHDE:
Webster RG, The spread of the H5N1 bird flu epidemic in Asia in 2004. Arch Virol Suppl. 2005;(19):117-29.
Li KS. Genesis of a highly pathogenic and potentially pandemic H5N1 influenza virus in eastern Asia. Nature. 2004 Jul 8;430(6996):209-13.
4. MIGRATIONMAP
http://www.newsdesk.umd.edu/images/flumigrationmap.gif
5. KUVA VIRUKSEN 8 GEENISTÄ
http://www.nature.com/nrmicro/journal/v2/n10/images/nrmicro979-f
6. KUVA viruksen GEENITUOTTEISTA, PROTEIINEISTA
http://www.aasv.org/shap/issues/v13n3/v13n3p157t1.gif
http://content.answers.com/main/content/wp/en-commons/0/02/Flu_und_legende_color_c.jpg
20/03/2008 16:17 Pandemisuuspotentiaalin pohdintaa L Bright
A (H1N1) influenssaviruksen genomi
Olen vuosien aikana katsonut tätä influenssaviruksen genomia useankin kerran. Jollain tavalla minusta välillä tuntuu epäoikeudenmukaiseltakin, että juuri tästä genomista on valtava tietämys ja siitä on suunnaton tutkimus menossa, ja samaan aikaan jokin klassisesti tuhansia , tai satoja tuhansia tai miljoonia ihmisiä totunnaisesti aina tappava virus jatkaa samoja ratojaan aivan kuin tämän influenssaviruksen suuressa varjossa aivan huomaamatta, eikä niille lukuisille fataaleille viruksille liikene sitten kansainvälisiä resursseja esim. rokotekehittelyyn tarpeeksi, kun influenssa-asia nielee kuin haikala kaikki varat.
Toisaalta asia on käsitettävä, koska harva virus kykenee olemaan potentiaalisti niin paha kuin influenssavirus kaikkein pahimmassa muodosaan voisi olla. Preventiivisesti ottaen asia on kyllä oikeudenmukaista. ESIM. Ebola on kyllä paha ja tappava, mutta se on endeeminen. Influenssavirus taas voi päästä aivan kaikkiin ilmasto-olosuhteisiin maapallolla kunnioittamatta mitään endeemisyyden ideaakaan- ellei nyt sitten reservoaarina.
Sitten toinen asia, vaikuttaa siltä, että influenssaa saa mikä tahansa elävä. Kohta voi jo odottaa että kukkakin aivastaa. Tarkoitan, että ehkä kasveissakin voi olla tätä virusta , ainakin kuin reservoaarissa, jos se oikein yrittää kehittyä. Mutta ihminen, ihmiskunta, on sen genomille täysi välttämättömyys. Sen genomin täytyy mennä ihmisen DNA genomin viereen ottamaan mallia ja sitten replikoitumaan. Vasta kun se on kehrännyt maapallolta parin kolmen pandemisen aallon kanssa tarpeeksi materiaalia genominsa piristykseksi, se katoaa jonnekin taas. Sen aivotrusti katoaa jonnekin. Siinä on jotain hämähäkkimäisen tapaista katoamista maisemasta yhtäkkiä.
Tämä virus intelligenssi on kiinnostava,voi sanoa. Viruksissa on jotain hienoa. Ainakin se, että ne panevat ihmiset ajattelemaan enemmän. Viruksista ihminen kehittyy ja kehittää tietokoneensa ja globaalin kommunikaationsa aivan huippuunsa.
INFLUENSSA A viruksen genomissa on 8 segmenttiä ja ne esiintyvät erillisinä. Virus pakkaa joka palan erikseen hyvin täydellisesti. Jokainen geeni on RNA-rihma, negatiivinen yksittäinen rihma, joka on nukleotidiketju, jonka 5´ ja 3´ pää on kiinnitetty polymeraasikompleksiin, aivan kuin helminauha kiinnitetään lukkoonsa. Rihmassa on NP (nukleoproteiini) "helmiä" ja rihma kiertää näitä NP-helmien nauhaa helixmäisesti.
( Kahdeksan segmenttiä: PB2/ PB1/ PA/ HA/ NP/ NA/ M/ NS)
Tämä helminauha ei esiinny aukinaisena ympyränä ikäänkuin olisi kaulassa, vaan ikäänkuin pienimpään tilavuuteen helixmäisesti kiertyneenä, mitä nyt noilta NP-helmiltä saa kiertymää aikaan. Tämä on vRNP partikkeli nimeltään. itse asiassa se näyttää hieman sauvamaiselta.
Toiseen päätyyn kuitenkin muodosotuu pieni rinkula.
"Lukon"lähellä olevassa kompleksissa on entsyymejä ä PB2, PB1 ja PA valmiina proteiinina ns. polymeraasikompleksina, eväänä mukana äiti-virukselta ja vRNA 5´-pää kiinnittyy PB2 ja NP proteiiniin, kuin tosiaan helminauhan lukkoon.
http://www.nature.com/emboj/journal/v17/n19/images/7591278f8.jpg
Helminauha voi tietysti aueta, kun on aika toimia ja nauha liukuu kuin lukkoalueen entsyymirenkaan läpi kuin kohesiinirenkaassa kai.
Polymeraasipaketti järjestää siten, että entsyymit napsaavat solun mRNA:lta alukkeen (CAP-primer), leikkavat sen irti ja kiinnittävät sen helminauhaketjussa olevan RNA:n 3´-päähän ja siitä sitten onkin hyvä lähteä tikittämään mRNA molekyyliä polymeraaseilla esiin cis-asemasta ja peräleijaksi asetetaan polyadenylaatiota lähettiRNA:n elämän pitkittämiseksi. Samalla pääsee RNA ikäänkuin oikenemaan mikä varmasti provosoi kaikenlaista mishmatch etc korjaantumista jokaiseen nukleotidiin ja "vironolosuhteiden nälkäajan ketju" rikastuu ja priistyy tumanesteissä ja sitten voi tuottua myös antigenomi, tässä tapauksessa (+) cRNA:n.
Kun virus on saanut pukattua omaa mRNA:ta tekemään uusia alkuproteiineja, niitä alkaa virrata tuma-alueelle ja cRNA alkaa trans-asemasta tuottaa sitten uutta virionia ihka tuoreilla polymeraasi-entsyymeillä. ( Tietysti toiset mRNA:t tuottavat myös runsaasti sytoplasmaan loppuvaiheen tuotteita, jotka lähetetään solukalvoon tekemään pesää uusille viruspartikkeleille, sitä virionkapselin massiivaa; M proteiinia, HA, NA proteiineja)
Apurina replikaation ja transkription alalla toimii NS, jolla onkin paljon tekemistä. Sen tulee katsoa, että missään vaiheessa virusRNA, vaikka juosteet olisivatvRNP partikkelissa lähekkäin, lähellä, ei anna dsRNA signaalia. NS leipoutuu vRNP partikkeleihin tuollaisissa strategisissa kohdissa ja niin solun virussensorit eivät huomaa ollenkaan viruksen olemassa oloa ja se pääsee kuin näkymättömänä tumaan aivan lojaalia tietä, tumakalvon aukoista, poruksista, itse solun importiinien avulla, sillä NS kiinnittää myös importiineja käsittäen NLS ja NoLS kohtia, jotka vievät sitä suoraan tumaan ja tumajyväseen.
Kun virus syntetisoi monipuolisesti genomia ja antigenomia tulee välillä dsRNA muotoa, jonka sitten NS-kiinnittää itseeensä "neutraloi", eikä Interferonijärjestelmä pysty heräämään. Interferonit heräisivät dsRN:sta ja herättäisivät sata antiviraalia geeniä. Siis itse asiassa solun mahtavan tehokas DNA genomi nukahtaa ikuiseen uneen ja säätyy nopeasti aivan kokonaan hajoamaan samalla, kun sitten solun integraatio kaikin puolin hajoaa ja uudet virionit lähtevät eteenpäin valmistettua tietä.
Jokainen virusgeenisegmentti vaikuttaa apoptoottisesti ihmisDNA:han, toiset enemmän toiset vähemmän. Yksi geeneistä on oikein erikoistunut ihmissolun mitokondrian hävittämiseen. (PB1-F2) .'
Eri virus make-upit , mitä influenssa virus esittää ovat eri asteisesti virulentteja tämän seikan suhteen. Virulenssin määrääviä seikkoja on monta, esim tapa jolla virus kokoaa 8 segmenttiään. Virulenssiin vaikuttaa jos se on yhtä ja samaa alkuperää esim kokonaan lintuvirus. Ne ovat kovin apoptoosia aiheuttavia geenisegmenttejä kaikki.
Tällä hetkellä on lintuviruksesta tullut vain kaksi geenisegmenttiä tähän uuteen pandemiseen virukseen: PB2 ja PA: Helminauhan lukko-osan tekijöitä molemmat.
Samoin ihmisperäinen PB1 kuuluu siihen helminauhan lukkoon.
Kaikki massiiviset rakenteelliset ja nonstrukturellit proteiinit ovat eri sikaviruksista, joten ihmiskeho on sen massiivalle vastaanottavainen. (HA, NP, NA, M, NS)
PB2/ PB1/ PA/ HA/ NP/ NA/ M/ NS
Toisaalta asia on käsitettävä, koska harva virus kykenee olemaan potentiaalisti niin paha kuin influenssavirus kaikkein pahimmassa muodosaan voisi olla. Preventiivisesti ottaen asia on kyllä oikeudenmukaista. ESIM. Ebola on kyllä paha ja tappava, mutta se on endeeminen. Influenssavirus taas voi päästä aivan kaikkiin ilmasto-olosuhteisiin maapallolla kunnioittamatta mitään endeemisyyden ideaakaan- ellei nyt sitten reservoaarina.
Sitten toinen asia, vaikuttaa siltä, että influenssaa saa mikä tahansa elävä. Kohta voi jo odottaa että kukkakin aivastaa. Tarkoitan, että ehkä kasveissakin voi olla tätä virusta , ainakin kuin reservoaarissa, jos se oikein yrittää kehittyä. Mutta ihminen, ihmiskunta, on sen genomille täysi välttämättömyys. Sen genomin täytyy mennä ihmisen DNA genomin viereen ottamaan mallia ja sitten replikoitumaan. Vasta kun se on kehrännyt maapallolta parin kolmen pandemisen aallon kanssa tarpeeksi materiaalia genominsa piristykseksi, se katoaa jonnekin taas. Sen aivotrusti katoaa jonnekin. Siinä on jotain hämähäkkimäisen tapaista katoamista maisemasta yhtäkkiä.
Tämä virus intelligenssi on kiinnostava,voi sanoa. Viruksissa on jotain hienoa. Ainakin se, että ne panevat ihmiset ajattelemaan enemmän. Viruksista ihminen kehittyy ja kehittää tietokoneensa ja globaalin kommunikaationsa aivan huippuunsa.
INFLUENSSA A viruksen genomissa on 8 segmenttiä ja ne esiintyvät erillisinä. Virus pakkaa joka palan erikseen hyvin täydellisesti. Jokainen geeni on RNA-rihma, negatiivinen yksittäinen rihma, joka on nukleotidiketju, jonka 5´ ja 3´ pää on kiinnitetty polymeraasikompleksiin, aivan kuin helminauha kiinnitetään lukkoonsa. Rihmassa on NP (nukleoproteiini) "helmiä" ja rihma kiertää näitä NP-helmien nauhaa helixmäisesti.
( Kahdeksan segmenttiä: PB2/ PB1/ PA/ HA/ NP/ NA/ M/ NS)
Tämä helminauha ei esiinny aukinaisena ympyränä ikäänkuin olisi kaulassa, vaan ikäänkuin pienimpään tilavuuteen helixmäisesti kiertyneenä, mitä nyt noilta NP-helmiltä saa kiertymää aikaan. Tämä on vRNP partikkeli nimeltään. itse asiassa se näyttää hieman sauvamaiselta.
Toiseen päätyyn kuitenkin muodosotuu pieni rinkula.
"Lukon"lähellä olevassa kompleksissa on entsyymejä ä PB2, PB1 ja PA valmiina proteiinina ns. polymeraasikompleksina, eväänä mukana äiti-virukselta ja vRNA 5´-pää kiinnittyy PB2 ja NP proteiiniin, kuin tosiaan helminauhan lukkoon.
http://www.nature.com/emboj/journal/v17/n19/images/7591278f8.jpg
Helminauha voi tietysti aueta, kun on aika toimia ja nauha liukuu kuin lukkoalueen entsyymirenkaan läpi kuin kohesiinirenkaassa kai.
Polymeraasipaketti järjestää siten, että entsyymit napsaavat solun mRNA:lta alukkeen (CAP-primer), leikkavat sen irti ja kiinnittävät sen helminauhaketjussa olevan RNA:n 3´-päähän ja siitä sitten onkin hyvä lähteä tikittämään mRNA molekyyliä polymeraaseilla esiin cis-asemasta ja peräleijaksi asetetaan polyadenylaatiota lähettiRNA:n elämän pitkittämiseksi. Samalla pääsee RNA ikäänkuin oikenemaan mikä varmasti provosoi kaikenlaista mishmatch etc korjaantumista jokaiseen nukleotidiin ja "vironolosuhteiden nälkäajan ketju" rikastuu ja priistyy tumanesteissä ja sitten voi tuottua myös antigenomi, tässä tapauksessa (+) cRNA:n.
Kun virus on saanut pukattua omaa mRNA:ta tekemään uusia alkuproteiineja, niitä alkaa virrata tuma-alueelle ja cRNA alkaa trans-asemasta tuottaa sitten uutta virionia ihka tuoreilla polymeraasi-entsyymeillä. ( Tietysti toiset mRNA:t tuottavat myös runsaasti sytoplasmaan loppuvaiheen tuotteita, jotka lähetetään solukalvoon tekemään pesää uusille viruspartikkeleille, sitä virionkapselin massiivaa; M proteiinia, HA, NA proteiineja)
Apurina replikaation ja transkription alalla toimii NS, jolla onkin paljon tekemistä. Sen tulee katsoa, että missään vaiheessa virusRNA, vaikka juosteet olisivatvRNP partikkelissa lähekkäin, lähellä, ei anna dsRNA signaalia. NS leipoutuu vRNP partikkeleihin tuollaisissa strategisissa kohdissa ja niin solun virussensorit eivät huomaa ollenkaan viruksen olemassa oloa ja se pääsee kuin näkymättömänä tumaan aivan lojaalia tietä, tumakalvon aukoista, poruksista, itse solun importiinien avulla, sillä NS kiinnittää myös importiineja käsittäen NLS ja NoLS kohtia, jotka vievät sitä suoraan tumaan ja tumajyväseen.
Kun virus syntetisoi monipuolisesti genomia ja antigenomia tulee välillä dsRNA muotoa, jonka sitten NS-kiinnittää itseeensä "neutraloi", eikä Interferonijärjestelmä pysty heräämään. Interferonit heräisivät dsRN:sta ja herättäisivät sata antiviraalia geeniä. Siis itse asiassa solun mahtavan tehokas DNA genomi nukahtaa ikuiseen uneen ja säätyy nopeasti aivan kokonaan hajoamaan samalla, kun sitten solun integraatio kaikin puolin hajoaa ja uudet virionit lähtevät eteenpäin valmistettua tietä.
Jokainen virusgeenisegmentti vaikuttaa apoptoottisesti ihmisDNA:han, toiset enemmän toiset vähemmän. Yksi geeneistä on oikein erikoistunut ihmissolun mitokondrian hävittämiseen. (PB1-F2) .'
Eri virus make-upit , mitä influenssa virus esittää ovat eri asteisesti virulentteja tämän seikan suhteen. Virulenssin määrääviä seikkoja on monta, esim tapa jolla virus kokoaa 8 segmenttiään. Virulenssiin vaikuttaa jos se on yhtä ja samaa alkuperää esim kokonaan lintuvirus. Ne ovat kovin apoptoosia aiheuttavia geenisegmenttejä kaikki.
Tällä hetkellä on lintuviruksesta tullut vain kaksi geenisegmenttiä tähän uuteen pandemiseen virukseen: PB2 ja PA: Helminauhan lukko-osan tekijöitä molemmat.
Samoin ihmisperäinen PB1 kuuluu siihen helminauhan lukkoon.
Kaikki massiiviset rakenteelliset ja nonstrukturellit proteiinit ovat eri sikaviruksista, joten ihmiskeho on sen massiivalle vastaanottavainen. (HA, NP, NA, M, NS)
PB2/ PB1/ PA/ HA/ NP/ NA/ M/ NS
Sikainfluenssavirukset syyniin
Siihen aikaan kun WHO nosti 11.5.2009 pandemisen hälytyksen tasoon 5 ...
LÄHDE: Smith GJ, Vijaykrishna D,et al. Origins and evolutionary genomics of the 2009 swine-origin H1N1 influenza A epidemic. State Key Laboratory of Emerging Infectious Diseases & Department of Microbiology, Hong Kong SAR, China. Nature. 2009 Jun 11
Tällä S-OIV ( swine-origin influenza A) viruksella A(H1N1) on kykyä kehittyä tämän vuosituhannen ensimmäiseksi pandemiaksi ( vakuuttivat keväällä tutkijat jo ennen kuin WHO julisti pandemian alkaneeksi)
Maaliskuussa ja varhain huhtikuussa 2009 oli puhjennut ihmisissä uusi sikavirusalkuperäinen(S-OIV) A influenssavirus (H1N1) Meksikossa ja USA:ssa. Ensimmäisten viikkojen havaintojen mukaan virus levisi maailmanlaajuisesti 30 maahan toukokuun 11. päivään mennessä siirtymällä ihmisestä ihmiseen, jolloin WHO nosti pandemisen hälytystason (6-numeroisessa asteikossa) tasoon 5.
Tutkijat sanovat katsauksessaan:
Olemme tehneet EVOLUTIONAALISEN analyysin arvioiden S-OIV-epidemian alkuperän aikajanaa ja varhaiskehitystä. Me osoitamme, että se on johtunut useista sioissa kiertäneistä viruksista ja että varhaisin siirtyminen ihmisiin on tapahtunut useita kuukausia ennen kuin purkaus havaittiin
FYLOGENEETTINEN arvio viruksen geneettisistä elossapysymisaukoista viittaa siihen, että on esiintynyt pitkäjaksoinen tutkimattomien esivirusten linja ennen S-OIV purkausta, mikä viittaa sikalinjan virusten uudelleen järjestymiseen (REASSORTEMENT) . Se lie tapahtunut vuosia ennen kuin ihmisissä alkoi infektion leviäminen. Monipuolinen geneettinen esikantajoukko, joka S-OIV:llä on, ei ole keinotekoisesta lähteestä ( esim. rokotteista karannutta)
Koska epidemian historian ajalta ei ole mitään n virunäytteitä , niin geneettisesti kaikkein lähinnä toisiaan olevien sikavirusten luonne ja paikallistuminen selventää tuskin mitään epidemian välittömästä alkuperästä (ORIGIN) , siitä huolimatta, vaikka paneliin sijoitettiin hyvin lähisukulaisia ja ja aiemmin julkaisemattomia sika-influenssa isolaatteja.
Tutkijoitten tuloksista nähdään tarve kartoittaa sikainfluenssaa systemaattisesti ja samoin tarve saada näyttöä uuden geneettisen aineksen siassa sekoittumisesta, mikä voi johtaa ihmisille pandemisten virusten esiintuloon- myös tulevaisuudessa.
12.6.2009 15:08
LÄHDE: Smith GJ, Vijaykrishna D,et al. Origins and evolutionary genomics of the 2009 swine-origin H1N1 influenza A epidemic. State Key Laboratory of Emerging Infectious Diseases & Department of Microbiology, Hong Kong SAR, China. Nature. 2009 Jun 11
Tällä S-OIV ( swine-origin influenza A) viruksella A(H1N1) on kykyä kehittyä tämän vuosituhannen ensimmäiseksi pandemiaksi ( vakuuttivat keväällä tutkijat jo ennen kuin WHO julisti pandemian alkaneeksi)
Maaliskuussa ja varhain huhtikuussa 2009 oli puhjennut ihmisissä uusi sikavirusalkuperäinen(S-OIV) A influenssavirus (H1N1) Meksikossa ja USA:ssa. Ensimmäisten viikkojen havaintojen mukaan virus levisi maailmanlaajuisesti 30 maahan toukokuun 11. päivään mennessä siirtymällä ihmisestä ihmiseen, jolloin WHO nosti pandemisen hälytystason (6-numeroisessa asteikossa) tasoon 5.
Tutkijat sanovat katsauksessaan:
Olemme tehneet EVOLUTIONAALISEN analyysin arvioiden S-OIV-epidemian alkuperän aikajanaa ja varhaiskehitystä. Me osoitamme, että se on johtunut useista sioissa kiertäneistä viruksista ja että varhaisin siirtyminen ihmisiin on tapahtunut useita kuukausia ennen kuin purkaus havaittiin
FYLOGENEETTINEN arvio viruksen geneettisistä elossapysymisaukoista viittaa siihen, että on esiintynyt pitkäjaksoinen tutkimattomien esivirusten linja ennen S-OIV purkausta, mikä viittaa sikalinjan virusten uudelleen järjestymiseen (REASSORTEMENT) . Se lie tapahtunut vuosia ennen kuin ihmisissä alkoi infektion leviäminen. Monipuolinen geneettinen esikantajoukko, joka S-OIV:llä on, ei ole keinotekoisesta lähteestä ( esim. rokotteista karannutta)
Koska epidemian historian ajalta ei ole mitään n virunäytteitä , niin geneettisesti kaikkein lähinnä toisiaan olevien sikavirusten luonne ja paikallistuminen selventää tuskin mitään epidemian välittömästä alkuperästä (ORIGIN) , siitä huolimatta, vaikka paneliin sijoitettiin hyvin lähisukulaisia ja ja aiemmin julkaisemattomia sika-influenssa isolaatteja.
Tutkijoitten tuloksista nähdään tarve kartoittaa sikainfluenssaa systemaattisesti ja samoin tarve saada näyttöä uuden geneettisen aineksen siassa sekoittumisesta, mikä voi johtaa ihmisille pandemisten virusten esiintuloon- myös tulevaisuudessa.
12.6.2009 15:08
WHO julisti H1N1 pandemiseksi (6) 11.6.2009
http://www.who.int/en/
12.6.2006
WHO:n sanoma 11.kesäkuuta
Suomennosta: LÄHDE: Statement to the press by WHO Director-General Dr Margaret Chan
11 June 2009 World now at the start of 2009 influenza pandemic
"Hyvät Naiset ja Herrat,
Huhtikuun lopussa WHO julisti hälytystilan uuden A influenssaviruksen takia.Tämä erityinen H1N1 kanta ei ole aiemmin kiertänyt ihmiskuntaa. Virus on aivan uusi. Virus on tarttuvainen ja leviää helposti ihmisestä toiseen ja maasta toiseen. Tänään on noin 30 000 varmistettua tapausta raportoitu yhteensä 74 eri maasta. Tässä on vain osa asiaa. Muutamaa poikkeusta huomioonottamatta niissä maissa, joissa on esiintynyt suuri määrä sairaustapauksia tilanteen valvonta ja näytteitten otto on hyvä. Leviämistä maasta toiseen ei enää voida jäljittää selkeästi ihmisten tartuntaketjua määrittämällä. Jatkoleviäminen on katsottava väistämättömäksi tapahtumaksi. Olen neuvotellut johtavien influenssa-asiantuntijoiden, virologien ja kansanterveysviranomaisten kanssa. Kansainvälisten terveyttä koskevien säädösten (International Health Regulations) käynnistämien proseduurien mukaisesti olen konsultoinut Poikkeustilakomiteaa (Emergency Committee) , joka on tätä tarkoitusta varten perustettu. Saatavilla olevan näytön ja niihin tutustuneitten asiantunijoitten en arvion perusteella on influenssapandemian tieteelliset kriteerit täyttyneet
Olen sen takia päättänyt kohottaa influenssapandemian hälytystasolta (5) pandemiatasoon (6). Nyt 11. kesäkuuta 2009 maailma on vuoden 2009 influenssapandemiansa alussa. (START).
Olemme nyt pandemian varhaispäivissä Virus leviää tiukan ja huolellisen kontrollin alaisena. EI KOSKAAN ole havaittu pandemiaa näin varhain eikä näin tarkasti seurattu juuri tapahtuvalla ajalla aivan varhaisista alkuhetkistä alkaen. Nyt maailmassa saadaan niittää pandemiavalmiuden etuja, joihin ollaan investoitu viime kuluneen viiden vuoden aikana. Meillä on etumatkaa. Tämä antaa meille vahvan aseman. Mutta samalla se haastaa meitä tietojemme ollessa rajallisia ja tieteellisen epävarmuuden vallitessa saamaan lisää neuvoja ja uusia vakuuksia
Hyvän monitoroinnin , perusteellisten tutkimusten ja eri maitten suoran raportoinnin ansiosta olemme saaneet muutamia varhaisia pikakäsityksiä viruksen leviämisestä ja sen mahdollisesti aiheuttamasta tautikirjosta.
Tiedämme myös , että varhaisen siellä täällä esiintyvän viruksen tavat voivat muuttua äkisti. Virus tekee säännöt ja tämäkin H1N1 kaikkien influenssavirusten tapaan voi muuttaa sääntöjään sen suuremmitta sävelittä milloin tahansa.
Globaalisti ottaen meillä on hyvät syymme uskoa tämän pandemian ainakin varhaispäivinään pysyttelevän asteeltaan kohtalaisen vakavana. Kokemuksesta tiedämme vakavuusasteen vaihtelevan maasta toiseen monista tekijöistä johtuen. Nykytietämyksen mukaan potilaitten valtaenemmistöllä on ollut lieviä oireita ja toipuminen on ollut nopeaa ja täydellistä usein ilman mitään lääkehoitoakin.
Kautta mailman on menehtyneitten luku ollut pieni. Joka ainoa näistä kuolemista on kuitenkin traaginen ja meidän on koottava voimia kohdatessamme niitä yhä lisää. Kuitenkaan emme odota mitään vaikeiden tai fataalien infektioiden äkillistä ja kohtalokasta lisääntymistä.
Tiedämme uuden H1N1 viruksen infektoivan nuorta väkeä. Miltei kaikilla laajemman ja pitkäaikaisemman purkauksen alueilla pääosa infektoituneesta väestöstä on ollut alle 25 vuotiaita.
Joissain maissa noin 2% infektoituneista on saanut vakavamman taudin, jossa esiintyy nopea paheneminen kohti henkeä uhkaavaa keuhkokuumetta.
Useimmat vaikeat tai fataalit infektiot ovat kohdanneet aikuisia, jotka ovat 30-50 vuoden ikäisiä.
Tällainen tautimalli on merkitsevästi kausiluontoisesta influenssaepidemiasta poikkeava, missä useimmat menehtymiset kohtaavat iäkästä väestöä.
Monesti, tosin ei jokaisessa tapauksessa, vakava sairastuminen on tapahtunut siinä väestössä, jolla on jokin krooninen perussairaus . Alustaviin rajallisiin tietoihin pohjautuen voidaan sanoa, että näihin sairauksiin kuuluu hengitysteiden taudit, varsinkin astma, sydän-ja verenkiertoelinten taudit, diabetes, autoimmuunit sairaudet ja ylipaino.
Samalla on tärkeä huomauttaa noin kolmasosan tai puolien vaikeaa ja fataalia infektiomuotoa sairastaneista olleen aiemmin terveitä nuoria ja keski-ikäisiä.
Sanomattakin on selvää, että raskaana olevien komplikaatioriski nousee. Tälläinen riskien lisääntyminen nostaa myös sellaisen viruksen merkitystä, mikä ensisijaisesti infektoi nuoria ikäluokkia.
Lopuksi vaikka ei mitenkään pienimpänä huolena on se, ettei tiedetä edeltä, miten virus käyttäytyy kehitysmaissa esiintyvissä olosuhteissa. Tällä hetkellä suurin osa tapauksista on havaittu ja tutkittu eri maista jokseenkin hyvien olosuhteiden vallitessa.
Sallinette minun painottaa kahta seikkaa näistä monista. Ensinnäkin 99 % kaikesta äitikuolleisuudesta ilmenee kehitysmaissa, mikä on merkitsijä kehnosta äitiyshuollosta ja synnytysten hoidosta. Toiseksi noin 85% kroonisten tautien rasituksesta keskittyy matalan ja keskitason tuloja omaaviin maihin.
Vaikkakin pandemialla vaikuttaa olevan vain kohtalainen vaikeusaste näissä suhteellisen hyvin toimeentulevissa maissa, on järkevää olettaa ankeampaa kuvaa viruksen levittyä niille alueille, missä resursseja on rajoitetusti, terveyspolitiikka kehnompaa ja kaikenlaista taustalla olevaa lääketieteellistä ongelmatiikka on riittämiin.
Herrat ja Rouvat,
Eräs pandemioille luonteenomainen piirre on niitten nopea leviäminen maailman kaikkiin osiin. Viime vuosisadalla tämä leviäminen tapasi viedä 6-9 kuukautta silloinkin, kun kaikki kansainvälinen liikenne käytti laivoja ja junia.
Maitten tulisi varustautua havaitsemaan influenssatapauksia tai tulisi valmistua niitten esiintymisiin lähiaikoina. Niiden maitten, joissa influenssa-aalto on jo huippunsa ohittanut, pitäisi valmistautua toisen infketioaallon tulemiseen.
Kaikkien maiden terveysministeriöihin on toimitettu ohjeita spesifisistä suoja- ja varmuustoimenpiteistä. Varuillaan oloa odotetaan niiltä mailta, joissa ei vielä ole influenssatapauksia tai ehkä vain jokin harva tapaus.
Laaja-alaisia tartuntoja esiintyessä valtioitten pitäisi keskittyä potilaittensa asianmukaiseen hoitoon. Potilaiden testaamisia ja tutkimisia pitäisi prioritoida intensiiviresursseiksi välttäen joutumatta resurssipulaan kapasiteettien nopeasti revähdettyä.
WHO on keskustellut tiiviisti influenssarokotteen valmistajien kanssa. Ymmärtääkseni kausiluontoisen influenssan rokotteen tuotanto alkaa olla kohta jo tehty valmiiksi ja täydellä kapasiteetilla voidaan sitten varmistaa suurin mahdollinen pandemisen rokotteen toimitus tulevina kuukausina.
Rokotteiden saatavuuden ohella on myös useita ei –lääkkeellisiä interventioita ,jotka voivat suoda jotain suojaa virusta vastaan.
WHO ei edelleenkään aseta matkustamisille mitään rajoitussuosituksia eikä rajojen sulkemisia.
Influenssapandemiat olivat ne sitten kohtalaisia tai vakavia ovat merkittäviä tapahtumia, koska koko ihmiskuntaon miltei maailmanlaajuisesti infektioaltista.
Olemme kaikki samassa veneessä ja yhdessä tulemme tästä selviämäänkin.
Kiitos."
12.6.2006
WHO:n sanoma 11.kesäkuuta
Suomennosta: LÄHDE: Statement to the press by WHO Director-General Dr Margaret Chan
11 June 2009 World now at the start of 2009 influenza pandemic
"Hyvät Naiset ja Herrat,
Huhtikuun lopussa WHO julisti hälytystilan uuden A influenssaviruksen takia.Tämä erityinen H1N1 kanta ei ole aiemmin kiertänyt ihmiskuntaa. Virus on aivan uusi. Virus on tarttuvainen ja leviää helposti ihmisestä toiseen ja maasta toiseen. Tänään on noin 30 000 varmistettua tapausta raportoitu yhteensä 74 eri maasta. Tässä on vain osa asiaa. Muutamaa poikkeusta huomioonottamatta niissä maissa, joissa on esiintynyt suuri määrä sairaustapauksia tilanteen valvonta ja näytteitten otto on hyvä. Leviämistä maasta toiseen ei enää voida jäljittää selkeästi ihmisten tartuntaketjua määrittämällä. Jatkoleviäminen on katsottava väistämättömäksi tapahtumaksi. Olen neuvotellut johtavien influenssa-asiantuntijoiden, virologien ja kansanterveysviranomaisten kanssa. Kansainvälisten terveyttä koskevien säädösten (International Health Regulations) käynnistämien proseduurien mukaisesti olen konsultoinut Poikkeustilakomiteaa (Emergency Committee) , joka on tätä tarkoitusta varten perustettu. Saatavilla olevan näytön ja niihin tutustuneitten asiantunijoitten en arvion perusteella on influenssapandemian tieteelliset kriteerit täyttyneet
Olen sen takia päättänyt kohottaa influenssapandemian hälytystasolta (5) pandemiatasoon (6). Nyt 11. kesäkuuta 2009 maailma on vuoden 2009 influenssapandemiansa alussa. (START).
Olemme nyt pandemian varhaispäivissä Virus leviää tiukan ja huolellisen kontrollin alaisena. EI KOSKAAN ole havaittu pandemiaa näin varhain eikä näin tarkasti seurattu juuri tapahtuvalla ajalla aivan varhaisista alkuhetkistä alkaen. Nyt maailmassa saadaan niittää pandemiavalmiuden etuja, joihin ollaan investoitu viime kuluneen viiden vuoden aikana. Meillä on etumatkaa. Tämä antaa meille vahvan aseman. Mutta samalla se haastaa meitä tietojemme ollessa rajallisia ja tieteellisen epävarmuuden vallitessa saamaan lisää neuvoja ja uusia vakuuksia
Hyvän monitoroinnin , perusteellisten tutkimusten ja eri maitten suoran raportoinnin ansiosta olemme saaneet muutamia varhaisia pikakäsityksiä viruksen leviämisestä ja sen mahdollisesti aiheuttamasta tautikirjosta.
Tiedämme myös , että varhaisen siellä täällä esiintyvän viruksen tavat voivat muuttua äkisti. Virus tekee säännöt ja tämäkin H1N1 kaikkien influenssavirusten tapaan voi muuttaa sääntöjään sen suuremmitta sävelittä milloin tahansa.
Globaalisti ottaen meillä on hyvät syymme uskoa tämän pandemian ainakin varhaispäivinään pysyttelevän asteeltaan kohtalaisen vakavana. Kokemuksesta tiedämme vakavuusasteen vaihtelevan maasta toiseen monista tekijöistä johtuen. Nykytietämyksen mukaan potilaitten valtaenemmistöllä on ollut lieviä oireita ja toipuminen on ollut nopeaa ja täydellistä usein ilman mitään lääkehoitoakin.
Kautta mailman on menehtyneitten luku ollut pieni. Joka ainoa näistä kuolemista on kuitenkin traaginen ja meidän on koottava voimia kohdatessamme niitä yhä lisää. Kuitenkaan emme odota mitään vaikeiden tai fataalien infektioiden äkillistä ja kohtalokasta lisääntymistä.
Tiedämme uuden H1N1 viruksen infektoivan nuorta väkeä. Miltei kaikilla laajemman ja pitkäaikaisemman purkauksen alueilla pääosa infektoituneesta väestöstä on ollut alle 25 vuotiaita.
Joissain maissa noin 2% infektoituneista on saanut vakavamman taudin, jossa esiintyy nopea paheneminen kohti henkeä uhkaavaa keuhkokuumetta.
Useimmat vaikeat tai fataalit infektiot ovat kohdanneet aikuisia, jotka ovat 30-50 vuoden ikäisiä.
Tällainen tautimalli on merkitsevästi kausiluontoisesta influenssaepidemiasta poikkeava, missä useimmat menehtymiset kohtaavat iäkästä väestöä.
Monesti, tosin ei jokaisessa tapauksessa, vakava sairastuminen on tapahtunut siinä väestössä, jolla on jokin krooninen perussairaus . Alustaviin rajallisiin tietoihin pohjautuen voidaan sanoa, että näihin sairauksiin kuuluu hengitysteiden taudit, varsinkin astma, sydän-ja verenkiertoelinten taudit, diabetes, autoimmuunit sairaudet ja ylipaino.
Samalla on tärkeä huomauttaa noin kolmasosan tai puolien vaikeaa ja fataalia infektiomuotoa sairastaneista olleen aiemmin terveitä nuoria ja keski-ikäisiä.
Sanomattakin on selvää, että raskaana olevien komplikaatioriski nousee. Tälläinen riskien lisääntyminen nostaa myös sellaisen viruksen merkitystä, mikä ensisijaisesti infektoi nuoria ikäluokkia.
Lopuksi vaikka ei mitenkään pienimpänä huolena on se, ettei tiedetä edeltä, miten virus käyttäytyy kehitysmaissa esiintyvissä olosuhteissa. Tällä hetkellä suurin osa tapauksista on havaittu ja tutkittu eri maista jokseenkin hyvien olosuhteiden vallitessa.
Sallinette minun painottaa kahta seikkaa näistä monista. Ensinnäkin 99 % kaikesta äitikuolleisuudesta ilmenee kehitysmaissa, mikä on merkitsijä kehnosta äitiyshuollosta ja synnytysten hoidosta. Toiseksi noin 85% kroonisten tautien rasituksesta keskittyy matalan ja keskitason tuloja omaaviin maihin.
Vaikkakin pandemialla vaikuttaa olevan vain kohtalainen vaikeusaste näissä suhteellisen hyvin toimeentulevissa maissa, on järkevää olettaa ankeampaa kuvaa viruksen levittyä niille alueille, missä resursseja on rajoitetusti, terveyspolitiikka kehnompaa ja kaikenlaista taustalla olevaa lääketieteellistä ongelmatiikka on riittämiin.
Herrat ja Rouvat,
Eräs pandemioille luonteenomainen piirre on niitten nopea leviäminen maailman kaikkiin osiin. Viime vuosisadalla tämä leviäminen tapasi viedä 6-9 kuukautta silloinkin, kun kaikki kansainvälinen liikenne käytti laivoja ja junia.
Maitten tulisi varustautua havaitsemaan influenssatapauksia tai tulisi valmistua niitten esiintymisiin lähiaikoina. Niiden maitten, joissa influenssa-aalto on jo huippunsa ohittanut, pitäisi valmistautua toisen infketioaallon tulemiseen.
Kaikkien maiden terveysministeriöihin on toimitettu ohjeita spesifisistä suoja- ja varmuustoimenpiteistä. Varuillaan oloa odotetaan niiltä mailta, joissa ei vielä ole influenssatapauksia tai ehkä vain jokin harva tapaus.
Laaja-alaisia tartuntoja esiintyessä valtioitten pitäisi keskittyä potilaittensa asianmukaiseen hoitoon. Potilaiden testaamisia ja tutkimisia pitäisi prioritoida intensiiviresursseiksi välttäen joutumatta resurssipulaan kapasiteettien nopeasti revähdettyä.
WHO on keskustellut tiiviisti influenssarokotteen valmistajien kanssa. Ymmärtääkseni kausiluontoisen influenssan rokotteen tuotanto alkaa olla kohta jo tehty valmiiksi ja täydellä kapasiteetilla voidaan sitten varmistaa suurin mahdollinen pandemisen rokotteen toimitus tulevina kuukausina.
Rokotteiden saatavuuden ohella on myös useita ei –lääkkeellisiä interventioita ,jotka voivat suoda jotain suojaa virusta vastaan.
WHO ei edelleenkään aseta matkustamisille mitään rajoitussuosituksia eikä rajojen sulkemisia.
Influenssapandemiat olivat ne sitten kohtalaisia tai vakavia ovat merkittäviä tapahtumia, koska koko ihmiskuntaon miltei maailmanlaajuisesti infektioaltista.
Olemme kaikki samassa veneessä ja yhdessä tulemme tästä selviämäänkin.
Kiitos."
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)