Leta i den här bloggen

lördag 29 januari 2011

Maksalektiini, ASGR1. Kiiniittyykö HBV virus maksasolussa tähän?

http://www.wikigenes.org/e/gene/e/432.html
Gene Review: asialoglycoprotein receptor 1 ( ihmisellä)

ASGR1

Synonyms: ASGP-R 1, ASGPR, ASGPR 1, Asialoglycoprotein receptor , C-type lectin domain family 4 member H1, ...
Yang, J.et al.
Asialoglycoprotein receptor interacts with the preS1 domain of hepatitis B virus in vivo and in vitro.
Department of Infectious Diseases, The First Affiliated Hospital of Medical college of Xi'an Jiaotong University, No. 277 Yanta West Road, Xi'an 710061, Shaanxi Province, China.

Abstract

BACKGROUND: The preS1 domain of the large envelope protein has been identified as an essential viral structure involved in hepatitis B virus (HBV) attachment. However, the cellular receptor(s) for HBV has not yet been identified.
AIMS: To identify a cell-surface receptor for HBV, which could elucidate the molecular mechanism of HBV infection.
METHODS: A novel yeast two-hybrid system was used to screen proteins interacting with the preS1 region of HBV. Their interaction was verified by yeast cotransformation, coimmunoprecipitation and mammalian two-hybrid assay, while their intracellular and tissue localization was analyzed by confocal microscopy and immunohistochemistry, respectively.
RESULTS: Asialoglycoprotein receptor (ASGPR) interacted specifically and directly with the preS1 domain of HBV in vivo and in vitro. The levels of expression of preS1 and ASGPR in the liver were similar and correlated with each other.
CONCLUSIONS: ASGPR is a candidate receptor for HBV that mediates further steps of HBV entry.
PMID: 21207081 [PubMed - as supplied by publisher]
Suom.
ASGPR on kandidaattireseptori hepatiitti B virukselle ja toimii välittämällä viruksen etenemistä maksasolun sisäänmenoprosessissa (ENTRY).

HBV sitovasta proteiinista, HBV:n integroitunut ccc DNA,

Kerään tähän kohtaan lähteitä HBV viruksen maksasoluun menoa kuvaavista asioista.
http://abbs.oxfordjournals.org/content/38/7/484.abstract

J Viral Hepat. 2006 Jan;13(1):11-8 
Interaction between desialylated hepatitis B virus and asialoglycoprotein receptor on hepatocytes may be indispensable for viral binding and entry.

Abstract
The cellular receptor for hepatitis B virus (HBV) infection has not yet been identified. The purpose of this study was to address the possibility of participation by desialylated HBV and the asialoglycoprotein receptor (ASGP-R) exclusively expressed on liver parenchymal cells, in infection.

 Assays for viral binding and entry were performed by culturing a hepatoblastoma cell line, HepG2, and HBV particles derived from the HBV carrier in the presence or absence of neuraminidase (NA).

 Viral binding and entry were clearly enhanced in the presence of NA, and the enhancement of the binding could be blocked by asialo-fetuin and ethylenediamine-tetraacetic acid (EDTA).

 In addition, covalently closed circular (CCC)-DNA, as a marker of infectivity, was detected in the presence of NA, but not in its absence.

 The optimal concentration of NA raised infectivity more than 1000 times. We concluded that this method makes it feasible to evaluate the infectivity of HBV in vitro and that ASGP-R may be a specific HBV receptor once viral particles are desialylated.
21.4. 2014

Immuunivaste hepatiitti B infektiossa. Immunoprofylaksia

LÄHDE: Alestig Erik. Geographic and genetic diversity of Hepatitis B.
ISBN 978-91-628-8182-5.

Kun on infektion ensimmäinen vaihe, HBV virus replikoituu hyvin suuresti ilman minkäänlaisia merkkejä maksan vaurioitumisesta. Maksasoluvaurion katsotaankin tulevan vasta siitä vaiheesta, kun immuunisysteemi on valveutunut ja alkaa esittää vasteitaan kehossa jo esteettä tapahtuvalle infektioprosessille. Mutta tämä on sellainen vaihe, jossa täsmällinen immuunijärjestelmä, adaptatiivinen systeemi ja tärkeimmät ja tehokkaimmat immunologiset eliittisolut ovat herännneet, siis T-solut ja B-solut. Mutta sinä aikana on HBV määrällisesti ottanut jo voiton. Sen replikoitumistahti on aivan suunnaton runsasravinteisissa maksasoluissa ja ylimääräinen proteiinimassa virionitehtailusta on pakattu erikseen ja poistetttu seerumiin kuin valeviruksina, kuori on samanlaista, mutta partikkeleitten ytimessä ei ole genomia, siis eritteet eivät infektoi. Vasta niistä uusien virionien seerumissa kiertävistä synteesijätteistä voidaan laboratoriossa havaita, että ihmisellä on hepatiitti B infektio meneillään. Antigeenieritteitten jätemassan kiertäessä veressä ja ottaessa vastaan kehon immuunipuolustuksen parhaita esityksiä, varsinaiset infektiiviset virionit välttävät statistisella metodilla monet vastahyökkäykset. Niisä on taitavasti sommiteltu, epätäydellisesti kaksoissäikeinen dsDNA joka on sirkulaarinen, kovalentisti renkaansa sulkenut (CCC). Oikeat virionit saavat osakseen suhteellisesti vähempää huomiota, koska "stuntmannen" on runsaslukuinen ja tarjoutuu helposti vastustajille jo seerumissa. Loogista.

Virusgenomi on myös hyvin pysyväisrakenteinen tässä siirtymisvaiheessaan ja ollessaan tuman ulkopuolella. HBV koettaa pitää genomin suojattuna niin että vasta uuden maksasolun tumassa se vapautuu transkriptioon. ( Tulee tässä mieleen, että jos voidaan vikuttaa HBc proteiini, voidaan heikentää virusreplikaatiota, sillä replikaation edellytys on HBc proteiinin antama kapsuloiva suojaprosessi)

VASTA_AINEET
Immuunipuolustus kehittää eri antigeeneja vastaan antibodeja, vasta-aineita.
anti-HBs muodostuu HBsAg vastaan
anti-HBc muodostuu HBcAg vastaan.
Anti-HBe muodostuu HBeAg vastaan.
Vasta-aineita käytetaan kliinisessä diagnostiikassa.
On kuvattu myös vasta-aineaktiivisuutta MHBs ja LHBs pre-S-domaania , polymeraasia ja alfa-proteiinia vastaan.
Alfa-determinanttia vastaan muodostuvat vasta-aineet ovat neutraloivia. Alfadeterminantti on se S-proteiinin alue, joka on virionista esillä.

ROKOTTEET joita on muodostettu HBsAg:ta vastaan, ovat protektiivisia.
On arveltu, että ne runsaat HBsAg proteiinin ylimäärät, joita erittyy palloina ja sauvamaisina filamentteina seerumiin, voisivat toimia immunologisen vasteen houkuttimina ja harhauttajina. niisähän ei ole sisällä virusgenomia. Niitä muodostuu ensin runsaasti Seerumiin ja sitten kun kapseliproteiini alkaa kapseloida samaa pitkää mRNA:ta siinä vaiheessa vasta tulee saman koodin toisenlaisella luennalla virusgenomia produktiojärjestelmästä esiin ja samalla kapseli sulkeutuu ympärille ja genomi täydellistyy, muuttuu kovalentiksi ja RNA katoaa. Missä suhteessa niitä valheviruspartikkeleita on verrattuna oikeisiin virioneihin ?? Tällainen valhevirusten lähettäminen vähentää nopeasti niiten eliittisolujen määrää , jotka pystyvät solu solulta nujertamaan viruksen. Näyttää siltä että HBV viruksen strategiaan kuuluu suunnattoman runsas replikaatio varhain, kun taas immuunisoluilla on eräänlainen vakiomääränsä. HBV voi uuvuttaa eliittisolujärjestelmän.

IFN interferonilla mahdollisesti on siläkin tärkeä osuus, ksoka se lisää HLA luokka I modulia (MHC I) maksasolun kalvoon. Solun epitoopit herättävät T-soluvasteen. Näillä molekyyleillä esittyy sellaiset antigeenit kuin HBc ja HBe sytotoksisille T-soluille( CD8+) ja ne puolestaan hajoittavat ja särkevät infektoituneen solun rakenteen perforiineilla.
Soluvastetta voi välittyä myös HLA II molekyylillä (MHC II), jolloin antigeeni esittyy APC soluille kuten B-solulle, jolloin auttaja -T-solut( T h CD 4+) aktivoituvat.
Tällainen T-solujen suorittama vaste on restriktiivinen.

KROONINEN HEPATIITTI havaitaan siitä ,että ilmenee e-antigeenia. Se on merkkinä siitä, että tapahtuu replikaatiota ja on käynnissä oleva infektio.
Jos tapahtuu serokonversio tämän suhteen, se merkitsee maksataudin remissiota ja viruksesta selviämistä.

OKKULTTI HEPATIITTI
Tässä muodossa tavataan HBV DNA verenkierrossa. Tässä on taudin pinttyneisyyttä koko iän ajan. On riski taudin siirtymisestä muihin tällaiselta taudinkantajalta

NYKYISIÄ TERAPIAMUOTOJA

Interferoni(IFN) an antiviraali ja se moduloi .

NA, nukleosidi/nukleotidianalogi vaikuttaa reversiin transskipptaasientsyymiin oleln vahvasti antivirusvaikutteinen.

Lamivudine on eräs lääkkeistä, mutta sille on ilmeentynyt resistentti mutaatio YMDD
Tämän takia lamivudinen on syrjäyttänyt entecavir ja tenofovir.

Hepatiittivirukseen liityviä riskejä on maksasyöpä. Tämän riskin suuntaan viittaa, jos HBeAg määrä kohoaa ja HBV DNA esiintyy seerumissa.

IMMUNOPROFYLAKSIA

Aktiivi suojaus

Rokotekehittelyssä saatiin rokotetta tehtyä jo 1976.
Vuonna 1981 rokotteessa oli hyvin puhdistettua HBsAg:ta hepatiittiplasmasta.
1986 tuli DNA-rekombinantti HBV rokote . Nyt alkoi rokotteen antama suojateho olla jo 90- 100%.
1991 luotiin toisen polven DNA-rekombinaatiorokote.
2004 esiintyy ensimmäinen syöpää ennalta ehkäisevä preventiivinen rokote. Tästä on enemmän tietoa Kts. WHO Childhood program.

Passiivia suojaa
On HBIG immunoglobuliineja hepatiitti B:tä vastaan.

WHO kirjoittaa HBV viruksesta

http://www.who.int/csr/disease/hepatitis/whocdscsrlyo20022/en/index2.html#life

HBV viruksen replikaatiosta ja uusista virioneista

LÄHDE: Alestig Erik. Geographic and genetic diversity of Hepatitis B.
ISBN 978-91-628-8182-5.

Viruksen replikaatio on ainutlaatuinen.

(kommenttini: Tästä onkin enemmän puhumista, sillä varsinainen ENTRY-tapahtuma ei ole vielä tarkasti kuvattu, mutta REPLIKAATIO tiedetään hyvin. Virus tuntemattomalla tavalla vain yhtäkkiä sitten on isäntäsolun tumassa, maksasolussa eritoten. ( Tiedetään mitkä ovat riskit tämän viruksen pääsylle kehoon)

(Virus tuo virioneissaan maksasoluun nukleokapsidinsa suojaamana genominsa. Nukleokapsidi jo on tavallaan erikoisen kätevän näköinen (core), miltei kuin " antigeenitön antigeeni ", ikäänkuin se olisi jotain inerttiä ainetta, neutraalia metallia tms jota solu vain ei huomaa, mutta päästää sen itsensä läpi ilman puolustuksen valveutumista läpikulkuvaiheessa. Mutta kapsidi on vahvasti tumahakuinen ja siirtyy tuman (nucleus) sisään. Ollaan siis REPLIKAATIOSSA, kun aletaan havaita jotain virusta ihmisessä. Katsokaapa ydinkapselin hamoa:
http://www.hepatitisbviruspage.com/hbv7core.jpg


ENTRY-tapahtumasta Alestigin kirja mainitsee seuraavaa englannin kielellä:

Entry mechanism is largely unknown, but probably HBV attaches to hepatocyte via pre-S1 part of HBsAg. This receptor ligand binding may then, at least partly, account for the high specificity to LIVER CELLS, although HBV infection has also been found in lymphocyte, pancreas and kidney.
On penetration into the cell the capside is delivered to the nucleus, where the partial DNA is synthesized to completion.

Entry on suurelta osin tuntematon, mutta mahdollisesti HBV kiinnittyy maksasoluun Antigeeninsa HBsAg pre-S1 osalla. Tämä reseptoriin ligandina sitoutuminen voi ainakin osaksi selittää, miksi juuri maksasolut ovat tälle virukselle mitä spesifisin kohde. Kuitenkin on havaittu HBV infektiota myös lymfosyyteissä, haimassa ja munuaisessa.
Kun virus on päässyt läpi maksasolun ulkoseinämän, viruskapseli kuljettuu maksasolun tuman sisälle, ja siellä vain osittain dsDNA- muotoinen genomi syntetisoituu täydelliseksi

Vaikka HBV on DNA virus, se koodaa kuitenkin käänteistä transskriptaasia (reverse transcriptase, RT)

HBV genomin osia
Tästä löytyy paljonkin valmiita kuvia Google haun avulla.http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQEVJKQ91H4TYUbdYRVkvLYk0IEKgQ8eCgJcYZ5MLb3M_xE7mvN&t=1

Genomi on kuin kaksi rinkulaa ( cirkular) Se käyttää hyväkseen neljää ORF kohtaa ( overlapping reading frames ja siten se pystyy tehokkaasti varastoimaan koodaavat ohjee proteiineilleen.
P = polymeraasi
S= surface, pinta
C= core, ydin
X tarkoittaa HBX proteiinia
Genomin(-)säie on se, joka on täydellinen rinkula.
Alkukohta merkataan EcoR1
Genomin (+) säie on vain osittain syntetisoitunut ja siinä on varioiva koko 3´prim päässä.
Kaksi 11 nukleotidin "Direct repeat" DR 1, DE 2, jaksoa ja 3235 nt pitkä kohesiivinen (stretch) jakso tekevät genomin rinkuloitumisen mahdolliseksi (Tiollais et al 1985).

Mitä tapahtuu maksasolun tumassa?

Viruksen DNA alkaa transkriboitua neljäksi mRNA messenger molekyyliksi. Niitä on neljää eri kokoa ja ne kuljettuu sytoplasmaan. Niitten koot ovat 3.5 kb, 2.4 kb, 2.1 kb ja 0.9 kb.

  • Isokokoisin 3.5 kb mRNA on pitempi kuin genomi itse ja se koodaa antigeenit HBc ja HBe.
(HBcAg, HBeAg).

HBC mRNA koodaa polymeraasia ja toimii myös templaattina, josta koko genomi (virusaivo) voidaan replikoida esiin.

Vertailtaessa antigeenejä HBc ja HBe niin havaitaan, että niitten proteiinisekvenssit vastaavat toisiaan 90%:ssa, mutta ne translatoituvat eri tavalla: HBeAg kohdennetaan erittymään infektoituneesta maksasolusta seerumiin eikä se ala itsestään kokoontua uuteen virioniin kuten kapsidiantigeeni HBc tekee.
  • Seuraavan koon mRNA ( 2.4 kb fragmentti) koodaa suurta S- ( ulkokelmu, envelope, surface) proteiinia.
  • Sitä pienempi mRNA (2.1 kb fragmentti) M ja L proteiinit tehdään tämän sanoman mukaan. (envelope)
  • Se mRNA , joka on kooltaan vain 0.9 kb koodaa X-proteiinia, mikä mahdollisesti on mukana transkription säätelyssä ja toiminee kuin proteiinikinaasi.

ASSEMBLY-tapahtuma. Osien kokoontuminen uusiksi virionipartikkeleiksi.

Uusi virionihiukkanen alkaa koostumisensa, kun kapsidiproteiinit alkavat kapseloida ( encapsulate) sisäänsä isoa 3.5 kb mRNA:ta ja (-) sense RNA alkaa syntetisoitua käänteisen( reverse) transkriptaasin avulla tuosta mRNA muodosta DNA muotoon. Tässätämä siässänkapseloitu mRNA toimii templaattina cirkulaarisen genomin täydelliselle (-) säikeelle. Sitten RNA degradoituu, hajoaa ja positiivista (+) DNA säiettä syntetisoituu.
Lopuksi kapsidi (core) saa virusvaippansa( envelope).

Virionit poistuvat maksasolusta exosytoosin avulla.

  • REPLIKAATIOTA ja TRANSKRIPTIOTA kontrolloi kaksi kiihdyttäjää (Enh I, Enh II, enhancers) ja neljä promoottoria (preC/C, PreS1, S ja X) ja ne aloittavat trnaskirption jokaisessa ORF kohdassa.
Sellaisia transkriptiotekijöitä, jotka voivat sitoutua EnhI ja EnhII kohtiin, on paljon runsaammin maksasoluissa kuin kehon muissa soluissa ja tästä seuraa mitä vilkkain virusten replikoituminen ja niitten spesifioituminen juuri maksasoluihin.

Kirja mainitsee useaan otteeseen, että itse virus ei ole sytopaattinen, mutta siinä vaiheessa kun kehossa alkaa olla valveutuneisuutta solutapahtumista ja keho alkaa parsia kokoon jonkinlaista myöhään herännyttä puolustusta, tämä aktivaatio sitten on se tekijä mikä on maksan vaurioitumisen syynä ja voi koitua yksilölle kohtalokkaaksi, jos ei saada diagnoosia ja hoitoa ajoissa.
Jatkuu...
Seuraavassa kehon immuunivasteesta HBV virusta kohtaan.

HBV virusgenomista

LÄHDE: Alestig Erik. Geographic and genetic diversity of Hepatitis B.
ISBN 978-91-628-8182-5.

HBV
HEPADNAVIRIDAE perhe

Orthohepadnaviruses esiintyvät nisäkkäissä ja kädellisissä.

Avihepadnaviruses esiintyvät linnuissa kuten ankoissa, haikaroissa ja kurjissa.

HBV genomi on pieni kovalentti sirkulaarinen (CCC), osittain kaksoissäikeinen DNA (dsDNA). Molekyylikoko on 3.2 kb nt.

VIRION omaa myös nimen the Dane particle

Ulompi lipidikaksoiskerros (outer lipid bilayer), pinta, surface(s) käsittää kolme vaippaproteiinia ( envelope proteins, HBsAg) ja sen funktiona on sulkea sisäänsä ydinkapsidi.
Kaikki kolme HBsAg laatua translatoituvat samasta lukukohdasta ( reading frame), mutta alkukodoni (start codon) on eri.
Nämä proteiinit ovat nimeltään
SHBs( p24/gp27)
MHBs (gp33/gp36)
LHBs (p39/gp42).
Näitä proteiineja tuottuu suhteessa 4:1:1.

Tämän lisäksi erittyy koko joukko HBsAG molekyylejä solun ulkopuolelle 22 nanometrin läpimittaisissa pallomaisissa partikkeleissa, jotka koostuvat pienistä HBsAg partikkeleista tai sauvamaisissa filamenttipartikkeleissa, jotka sisältävät kaikkia HBsAg kokoja.

http://www.hepatitisbviruspage.com/hbv7.jpg


VIRUSKAPSIDI muodostuu
ydinproteiinista (core protein HBcAg).
Lisäksi DNA genomiin liittyneenä on polymeraasin, jossa on käänteinen transskriptaasi ( reverse transscriptase) ja ribonukleaasi H aktiviteetti ( ribonuclease H).

ERITEPROTEIINIT
Yllämainittujen proteiinien lisäksi HBV-infektoituneet solut tuottavat e-antigeenia HBeAg, jota erittyy seerumiin ja se on proteiini, jolla on immuunisäätelyvaikutuksia.


Lisäksi erittyy proteiini X, jolla oletetaan olevan myös ( vielä epätäydellisesti tunnettu) säätelyfunktio.

Nämä ovat siis HBV viruksen seitsemän proteiinia:
  • envelope proteins, vaippaproteiinit HBsAgs "Australian antigen"
SHBs
MHBs
LHBs
  • Core protein, Ydinkapsidiproteiinit
HBcAg
polymeraasi:reverse, transcriptase, ribonuclease
  • Erittyvät proteiinit
e-antigeni HBeAg
proteiini X


Vuonna 1976 annettiin Nobelin palkinto Blomberg et al löydöstä 1965: Australian antigene, HBsAg
  • Vert. linnun hepadnavirus
Se on hieman poikkeava nisäkkäiden ja kädellisten hepadnaviruksista.
Esimerkkinä kirja mainitsee ankan(duck) hepatiitti B viruksen DHBV. Sen DNA on miltei täysi rinkula kaksinkertaista DNA säiettä. Se koodaa vain kahta pintaproteiinia ( surface proteins, S). Siitä puuttuu X-geeni. Se on useita satoja emäksiä lyhempi rakenteeltaan.

jatkuu ...HBV replikaatiosta

fredag 28 januari 2011

Hepatiitti B viruksen kartoittamisista

Tänään kävin jälleen biomedisiinisessä kirjastossa ja huomasin väitöskirjan, jonka väitöstilaisuuskin on ollut juuri tänä aamuna. Luin kirjaa vastaa tilaisuuden jälkeen.

Alestig Erik. Geographic and genetic diversity of Hepatitis B.

Alestigin vastaväittäjänä toimi Tartuntatautien virastosta Solnasta Helene Norden
Kirjan ISBN numero on 978-91-628-8182-5. En vielä löydä kirjaa internetistä, joten kirjoitan suomennosta.

Yhteenveto oli ruotsin kielellä ja suomennan sitä:

TAUSTAA

HBV voi sairastuttaa maksan ja aiheuttaa kroonisen maksatulehduksen tai maksan kutistuman ja maksasyövän.
HBV on maailmanlaajuinen terveydellinen onglema. On 360 miljoonaa kroonisesti infektoitunutta. Kuolemantapauksia HBV virukseen liittyneenä on niitäkin 600 000 vuosittain. Kaksi biljoonaa ihmistä altistuu virukselle.
Tautia esiintyy eniten Itä- Aasiassa ja subsaharan alueella Afrikassa. Moni sairastuu siellä jo syntymähetkellä tai varhaislapsuudessa.
Ruotsissakin on HBV :n aiheuttamaa kroonista hepatiittia noin 20 000 tapausta ja useimmat ovat saaneet taudin ulkomailla. Akuutti hepatiitti B sen sijaan on harvinainen Ruotsissa, mutta niitäkin diagnosoidaan vuosittan noin 200 ja suurin osa näistä tartunnoista on tullut huumeruiskuista tai välittynyt seksuaalisesti.

  • Mitä voi sanoa taudin hoidosta?
Ei ole mitään hoitomenetelmää, joka vain sammuttaisi HBV infektion. On kuitenkin useita lääkkeitä, jotka estävät viruksen kykyä lisääntyä. Sellaisia lääkkeitä käytetään kun potilailla on viruksen aiheuttamaa maksavaikutusta ja lääke estää maksavaurion pahenemista.

  • MAKSAVAURIO ei aiheudu varsinaisesti HBV-viruksesta itsestään, vaan siitä ( myöhemmästä) immuunivasteesta joka alkaa aktivoitua kehon ruvetessa taistelemaan virusta vastaan adaptatiivisella immuunivasteella.
  • Viruksilla yleelnä on tapana muuntua mutaatioitten ja rekombinoitumisten kautta ja sitten luonnon valinta valitsee ne viruskannat, joilla on paras kyky pysyä elossa. EVOLUUTIO voi tapahtua eri maailmanosissa pitkät ajat omaa tahtiaan ja niin voi olla kehittynyt useita variantteja , niin sanottuja GENOTYYPPEJÄ.

HBV viruksella on havaittu kymmenen genotyyppiä, A-J. Eri tyypit dominoivat geografisesti ottaen eri alueilla. Genotyypeillä on kliinistä merkitystä, koska ne vaikuttavat hoitovasteeseen ja maksavaurion kehittymisen riskiin sekä syövän riskiin.

Tieto HBV viruksesta on lisääntymään päin ja myös mielenkiinto on saanut ilmaa siiven alle herätäkseen. Nyt on edellytyksiä kartoittaa viruksen kehittymistä ja geografista ilmenemistä paremmin ja täten voidaan hankkia parempaa käsitystä tästä ongelmallisesta viruksesta. On käytetty mm fylogeneettistä metodia ja matemaattisia kaavoja, kun on etsitty viruskantojen sukupuuta DNA-sekvensseistä käsin.

Tartuntatautilaki ja HBV.
HBV kuuluu tauteihin, josta annetaan säädöksiä. Uudet tapaukset pitää ilmoittaa ja hoitava lääkäri sekä Tartuntatautien virasto ovat velvolliset etsimään tartunnan lähteet, jotta HBV viruksen jatkuva leviäminen voitaisiin estää. Tässä käytetään geneettistä tyypitystä apuna tarkempien yksityiskohtien luonnehtimiseksi.
Hankaluutena on että tutkitut viruskannat voivat erota toisistaan vain hyvin vähän ja HBV viruksen suhteen molekyylääriset epidemiologiset analyyttiset tiedot ovat rajallisia.

VÄITÖSKIRJAN TARKOITUKSENA on ollut tutkia HBV kantojen geneettisiä variaatioita, esiintymistä ja alkuperää.
Osatyöt I-III keskittyi Kaakkoisaasian, Mongolian ja Austraalian viruskantoihin ( DNA sekvenssit, fylogeneettinen puu). Vietnamissa oli kolme neljäsosaa viruskannoista B-genotyyppiä ja yksi neljäsosa C-genotyyppiä.. yksi kanta oli X/C-rekombinantti( Genotyyppi I). Mongoliassa esiintyi genotyyppiä D, kuten Välimeren alueella. kiinassa esiintyi genotyypit B ja C. Austraalian alkuasukasväestössä esiintyi eräs C genotyyppi, jossa lie rekombinantti segmentti, mikä tekee sen toistaiseksi tuntemattomaksi genotyypiksi. Eräs Kaakkoisaasiasta peräisin oleva C-variantti, C-1858 oli fylogeneettinen yksikkö ja vaikuttaa erään tietyn mutaation kehittymiseen. Haaroittuminen sukupuussa lie tapahtunut useita satoja vuosia sitten. Eroaminen austraalialaisessa alkuperäisväestössä esiintyvästä C-tyypistä on tapahtunut yli 1000 vuotta sitten.
Osatyö IV sekvitti akuutissa B-hepatiittissa esiintyvän genotyypin D3 geneettistä diversiteettiä. Samoilla menetelmillä analysoitiin D3 subgenotyyppejä göteborgilaismateriaalista kolmena eri ajanjaksona: 1975, 1995-6, 2007-8.
Vertailtaessa eri kantoja on niitten erilaisuudet hämmentävän vähäiset, mikä vaikeuttaa epidemiologisia tutkimuksia.
Vaikka genomisen rakenteen S-osa ei olekaan kaikkein vaihtelevin, se osoittautui kuitenkin sopivimmaksi tämänkaltaiseen analyysiin tässä potilasryhmässä. Alfadeterminantin aminohappokokoomukseen pohjautuen voitiin viruskannat jakaa kolmeen eri varianttiin, jotka todennäköisesti kaikki olivat peräisin samasta D3-variantista, mitä kierteli
huumeenkäyttäjäpiireissä Länsi-Euroopassa 60-luvulla. Edelleen kaksi näistä on kiertämässä

Väitöskirjatyö tuotti uutta tietoa HBV viruksesta ja sen evoluutiosta, muuntumisista, leviämisistä ja näin saatu tieto vaikuttaa molekylääriepidemiologisten tutkimustulosten tulkintaan.
HBV viruksesta annettiin kirjassa runsasti selvittelyä, josta jatkossa...