YLEISTÄ TIETOA TÄSTÄ VIRUKSESTA
Synopsis of Agent Properties
Aiheuttava organismi. Systemaattinen nimi on vuodelta 1997.
Causative organism:
(Systematic name in 1997)
Chikungunya virus
Muita nimiä ovat:
Alternative names:
Buggy Creek virus
Muita taudin nimiä ei ole.
Alternative disease names:
None
Viruksen yleinen kansainvälinen lyhennys
ICTV Acronym
CHIKV
Ominaisuuksia
Properties:
Laajempi perhe . TOGAVIRIDAE
Family: Togaviridae
Suku: Alfa-virus
Genus: Alphavirus
RAKENNE. yksirihmaisen (+) tyyppisen RNA säikeen virus
A positive-sense, single-stranded RNA virus. ss(+)RNA
YKSITYISKOHTIA. VEKTORI.
Culex- hyttynen
Click here for a detailed description of Alphaviruses
Vector involvement:
The disease is spread by culicine mosquitoes.
LÄHDE http://www.rsbs.anu.edu.au/ResearchGroups/GIG/index.asp#bioinfo
Sukuselvitystä latinaksi
Togaviridae:
Alfavirus:
Encefalomyelitis equina americana oriental
Virus Bebaru
Virus Chikungunya
Virus Everglades
Virus Mayaro
Virus Mucambo
Virus Ndumu
onsdag 12 maj 2010
torsdag 6 maj 2010
POLIO riehuu Tadjikistanissa
- POLIO ja POLIOROKOTUKSET MENEILLÄÄN TADJIKISTANISSA
Tadjikistanissa riehuu parhaillaan WHO:n Eurooppa-alueen ensimmäinen polioepidemia sitten vuoden 1998, jolloin Turkissa oli vastaavaa. Tadjikistanissa ei ole esiintynyt poliota vuoden 1997 jälkeen ennenkuin nyt.
Det första utbrottet av polio i WHO:s europaregion sedan 1998 (då i Turkiet), pågår just nu i Tajikistan. Tajikistan har varit fritt från polio sedan 1997.
2010 maaliskuussa halvaantui ryhmä lapsia Kurgan-Tdjuben alueella , joka sijaitsee Aftanistanin rajamailla. Huhtikuun lopulla raportoitiin lisää 178 tapausta sairaalassa hoidettuja lapsia, joissa esiintyi halvaantumisia ja yhteensä 12 kuolemantapaustakin on raportoitu maan etelä ja keskiosista sen 23 alueelta.
I mars insjuknade ett antal barn med pareser i Kurgan-Tjube regionen vid gränsen mot Afghanistan. I slutet av april rapporterades ytterligare 178 fall av sjukhusvårdade barn med pareser och 12 dödsfall från 23 regioner i de södra och centrala delarna av landet.
Melkein kaikki sairastuneet ovat alle 5 vuotiaita. Näytteitä on kerätty 57 potilaasta ja lähetetty Moskovassa sijaitsevaan Chumakovin laitokseen. Siellä on todettu, että kyseessä oleva poliovirus on tyyppiä 1 (PV1).
Nästan alla som insjuknat är yngre än 5 år. Prov från 57 patienter har skickats till Chumakov Institutet i Moskva som har isolerat virus och visat att utbrottet orsakats av poliovirus typ 1 (PV1).
Usbekistan on myös raportoinut huhtikuun aikana kolme poliotapausta. Usbekistanilaisalue sijaitsee Tadjikistanin rajalla. On tärkeä muistuttaa siitä, että yhtä ilmiselvää halvausoireista poliotapausta kohden on 100- 200 tartunnan saanutta, joilla ei ilmene halvaantumsioireita, mutta jotka voivat tartuttaa edelleen muita.
Under april månad har dessutom tre fall av polio rapporterats från Uzbekistan, i en region nära gränsen till Tajikistan. Viktigt att påpeka är att för varje fall av paralytisk polio finns det 100 – 200 smittade fall utan pareser men som kan föra smittan vidare.
-
INTIALAINEN POLIOVIRUSKANTA on syypäänä taudinpurkaukseen_ Indisk stam orsak till utbrottet
On olemassa kolme erilaista polioviruskantaa, PV1, POV2 ja PV3. Yhdellä virustyypillä sairastuminen ei tuota immuniteettia toista virustyyppiä vastaan. Kun tyypattiin poliovirusmolekyyliä seitsemältä lapselta, virus osoitauttui muun tyyppiseksi kuin afganistanilaiseksi kannaksi, mitä ensiksi oli epäilty, nimittäin se on intialaista PV1 kantaa. Se muistutti niitä kantoja, joita oli eristetty elokuussa ja marraskuussa Uttar Pradeshista
Det finns tre typer av poliovirus, PV1, PV2 och PV3, och smitta med en typ ger inte immunitet mot de andra typerna. Molekylär typning av poliovirus från sju av barnen visade att det inte rörde sig om en afghansk stam, något som först misstänktes, utan om en indisk PV1-stam. Den liknade stammar som isolerats från Uttar Pradesh under augusti och november 2009.
Tällä hetkellä selvitellään, miten tartunta on kulkeutunut maahan. Tadjikistanilla ja Intialla on tiettyjä kaupallisia suhteita ja mahdollisesti näitä teitä on viruskin käyttänyt.
Det utreds för närvarande hur smittan har importerats till landet. Tajikistan och Indien har ett visst handelsutbyte och eventuellt kan smittan ha importerats den vägen.
Moskovan Chumakovin laitos tyyppasi viruksen ja USA:n CDC Atlanta , Intian Mumbain EVRC ja Pakistanin NIH ovat varmistaneet asian.
Typningen utfördes på Chumakov Institutet i Moskva och har verifierats av CDC Atlanta, USA, Enterovirus Research Centre (EVRC) i Mumbai, Indien, och National Institute of Health (NIH) i Pakistan.
-
ROKOTUSKAMPANJA ON KÄYNNISSÄ_ Vaccinationskampanjer pågår
kolmeviikkoa siten WHO ja UNICEF toimittivat 4 miljoonaa rokoteannista Tadjikistaniin. Rokote on heikennettyä poliovirusta (OPV), jota annetaan suun kautta. Tämä rokotus antaa suojaa vain PV1 virustyyppiä vastaan. Toukokuun 1- 5 päivien aikana on suoritettu alle 5 vuotiaitten rokottamista tällä monovalentilla OPV-rokotteella. Lisäksi on suunnitteilla vielä kaksi rokotuskampanjaa 18- 22 toukokuuksi ja 1-5 kesäkuuksi.
För tre veckor sedan försåg WHO och UNICEF Tajikistan med 4 miljoner doser av ett attenuerat poliovaccin (OPV) som ges oralt. Detta vaccin skyddar endast mot PV1. Den första vaccinationskampanjen med monovalent OPV som ska nå alla barn yngre än 5 år utfördes den 1–5 maj och ytterligare två vaccinationskampanjer är planerade till den 18-22 maj och den 1-5 juni.
RADJIKISTANIN väkiluku on 7.3 miljoonaa asukasta, joista noin 900 000 on alle 5 vuotiasta. lapset tullaan rokottamaan sellaisella OPV rokoteella, joka sisältää kaikkia kolmea virustyyppiä. Kun he ovat saaneet neljä annosta katsotaan rokotus täysin suoritetuksi.
Tajikistan har omkring 7.3 miljoner invånare, varav omkring 900 000 invånare är yngre än 5 år. Barnen vaccineras med OPV som innehåller samtliga tre poliovirustyper. När barnen fått fyra doser anses de fullvaccinerade.
Vuonna 2009 raportoitiin rokotuskattavuuden olevan 87 %. Mutta on maantieteellisesti vaikeapääsyisiä seutuja, joissa kaikkia lapsia ei rokotus tavoita. Noin 45 % polioon sairastuneista lapsista oli saanut 4 tai useammankin annoksen OPV-rokotetta.
Under 2009 rapporterades vaccinationstäckningen vara 87 procent . Det finns dock geografiskt svåråtkomliga områden där inte alla barn nås för vaccination. Omkring 45 procent av barnen som insjuknade i polio hade fått fyra eller fler doser OPV.
POLIOVIRUS on ENTEROVIRUS . Rokotettujenkin lasten sairastuminen viittaa siihen, että immuniteettia ei ole aina kehittynyt kaikkia kolmea virustyyppiä kohtaan niissä lapsissa, joiden alueilla kiertelee erilaisia enteroviruksia. Ne muut enterovirukset kilpailevat rokotetussa lapsessa rokoteviruskantojen kanssa replikaatiomahdollisuuksista suolistossa . Tämä on havaittu intiassakin, jossa usein täytyy antaa jopa seitsemän tai vielä useampia rokoteannoksia, ennenkuin voidaan havaita suojaa kaikkia kolmea virustyyppiä kohtaan.
Poliovirus är ett enterovirus och att de vaccinerade barnen insjuknar pekar på att immunitet inte alltid utvecklas mot alla tre virustyperna hos barn i områden med många olika cirkulerande enterovirus. Dessa andra enterovirus ”tävlar” med vaccinstammarna för replikation i tarmen på det vaccinerade barnet. Detta har även observerats i Indien där ofta upp till sju doser eller fler måste ges innan skydd mot alla tre typerna har observerats.
TADJIKISTANIN väestössä on parhaillaan menossa seeruminäytteiden kokoaminen, koska selvitellään väestön polionvastaisen immuniteetin tilannetta. Tutkimus tullaan suorittamaan Moskovan Chumakovin laitoksessa.
Just nu pågår en insamling av serumprov för undersökning av immunitetsläget mot polio i den Tajikistanska befolkningen. Denna undersökning kommer att utföras på Chumakov Institutet i Moskva.
-
NAAPURIMAISSA ON TARKENNETTU VALVONTAA_ Skärpt övervakning i omkringliggande länder
WHO on kehoittamassa Tadjikistanin naapurivaltioita erityisesti Usbekistania ja Kirgistania pitämään silmäällä velttohalvaustapausten ilmenemistä ja antamaan Tadjikistanin rajamaan lapsille ylimääräisä OPV-rokoteannoksia. muunkin Euroopan tulee tarkentaa valvontaa, koska poliota voi tulla näistä maista käsin.
WHO uppmanar nu omkringliggande länder, speciellt Uzbekistan och Kyrgyztan, att skärpa övervakningen av fall med slappa pareser samt att barn i gränsområdena till Tajikistan får extra doser av OPV. Även för övriga länder i Europa är det viktigt att skärpa övervakningen, då polio kan importeras från dessa områden.
RUOTSISSA polionvastainen immuniteetti on hyvä. Immuniteeti on 96%:ista PV1 tyyppiä kohtaan ja juuri sitä on leviämässä nyt Tadjikistanissa. Kuitenkin on hyväksi tehostaa valvontaa, ettei mitään villivirustyyppiä pääse tulemaan eikä rokoteperäistä poliovirustakaan virustakaan VDPV).
Immuniteten mot polio är hög i Sverige, med en immunitet på 96 procent mot PV1, som är den typ som nu sprids i Tajikistan. Trots detta är det av största vikt att även Sverige skärpar övervakningen för att säkerställa att vi inte har en introduktion av vildtyp eller ”vaccine derived poliovirus” (VDPV).
On osoittautunut, että VDPVvirusta erittyy usean vuoden ajan immuuniteetiltaan vajeisissa, joita on rokotettu OPV-rokoteella. Ajan mylötä voi VDVP kanta muuntua villityypin virukseksi immuunivajeisessa viruksen erittäjässä ja hän voi tartuttaa niitä, joita ei ole rokotettu. Tartunnan saanut on silloin riskissä sairastua rokoteperäiseen paralyyttiseen polioon (VAPP).
VDPV har visats utsöndras under flera år av immundefekta som vaccinerats med OPV. Med tiden kan VDPV stammen revertera till en vildtyp hos den immundefekta utsöndraren, som kan smitta en ovaccinerad. Den smittade riskerar då att utveckla ”vaccine associated paralytic polio” (VAPP).
SUOMESSA TAMPEREELLA on viemärivedestä monta kertaa eristetty VDPV- kantoja PV1 ja PV2 vuosien 2009 ja 2010 aikana. Nämä viruskannat ovat luonnollisten kantojen kaltaisia ja ne voisivat levitä rokottamattomassa ympäristössä. Sellaisia muuntuneita rokotekantoja on eristetty myös EESITN TALLINNASSA vuosina 2008 ja 2009.
VDPV stammar av typ 1 och 2 har under 2009 och 2010 isolerats ett flertal gånger i avloppsvatten från Tampere i Finland. Dessa virusstammar liknar vildtypstammar och skulle kunna spridas i en ovaccinerad omgivning. Sådana förändrade vaccinstammar har även isolerats i Tallin i Estland under 2008 och 2009.
-
ON TÄRKEÄÄ lähettää SMI:lle tyypattavaksi feces-näytteet seröösisistä meningiittitapauksista, joissa on todettu enterovirusta.
Viktigt att faecesprov på enterovirus verifierade serösa meningiter skickas till SMI för typning
RUOTSISSA on viime vuosina tapahtunut enterovirusten eristämisten ja tyyppausten voimakasta vähenemistä. Tämän takia ylläoleva kehoitus on aiheellinen, jotta Ruotsin osalta enteroviruksen, polion ja VDPV viruksen valvonta vastaa WHO:n vaatimuksia ja Sosiaalihallituksen ohjeita -
Det har de senare åren skett en kraftig minskning av isolering och typning av enterovirus i Sverige. Det är därför viktigt att faecesprov på enterovirus verifierade serösa meningiter skickas till SMI för typning för att Sverige ska kunna ha en fullgod övervakning av enterovirus och polio inklusive VDPV i enlighet med WHO:s krav och Socialstyrelsens föreskrifter (SOSF 2006:7).
LÄHDE: SMI uutislehti
Källa
Data från Tajikistan har erhållits från Prof Michail Michailow, Generaldirektör för Chumakov Institute of Poliomyelitis and Viral Encephalitides, Moskva och
från Prof Sergey Mukomolv, Pasteur Institutet, St Petersburg
samt från WHO. Prof Michailow och Prof Mukomolov ingår i ett nätverk avseende hepatit och enterovirus i Estland, Litauen, Vitryssland och Ryssland. Nätverket stöds av Svenska Institutet. Läs mer om polio på Smittskyddinstitutets hemsida här.
/Heléne Norder, Chefsmikrobiolog, Hepatit och Enterovirus sektionen, Avdelningen för Virologi, Smittskyddsinstitutet
Artikkeli on aivan tältä päivältä ja julkaistu EPI-aktuellt uutiskirjeessä.
Publicerad i nyhetsbrevet EPI-aktuellt 2010-05-06
söndag 31 januari 2010
Nyheter från Smittsskyddsinstitutet v 5.
NYHETER från Smittsskyddsinstitutet Vecka 5.
Andra benämningar: norwalkinfektion, vinterkräksjuka, akut smittsam icke bakteriell gastroenterit, winter vomiting disease
Norovirus (vinterkräksjuka) Dessa virus är relativt nyupptäckta. Här ingår många olika virus, och benämningen på sjukdomen har varierat mycket under åren (akut smittsam ickebakteriell gastroenterit, vinterkräksjuka).
Orsakande mikroorganism, smittvägar och smittspridning
I gruppen humana norovirus ingår noro- och sapovirus. Humana norovirus uppträder i två genogrupper med ett stort antal genotyper. Sapovirus uppträder i fem genogrupper, varav fyra är humana. De kan, liksom andra virus, överleva men inte tillväxa utanför den levande organismen. Människan är enda kända reservoar.
Norovirus finns i hela värden, förekommer ofta i utbrott och kan drabba alla åldersgrupper. Virus utsöndras i mycket stora mängder främst i avföringen och det kan spridas på olika sätt:
via direkt eller indirekt kontakt med smittade personer (även kräkningar kan smitta)
via dricksvatten, via råa skaldjur eller grönsaker som förorenats med avloppsvatten
via livsmedel som hanterats och förorenats av en person som är eller nyligen har varit sjuk. Livsmedlet utgör i detta fall en transportör av smittämnet.
Viruset har vid utbrott visat sig vara synnerligen smittsamt. Smittade personer kan vanligen sprida smitta upp till två dygn, ibland längre, efter symtomfrihet. Långtidsbärare av norovirus är känt.
Inkubationstiden är 12–48 timmar.
Diagnos kan ställas via viruspåvisning med ELISA eller elektronmikroskopisk undersökning av avföringsprov från akut sjuka personer eller genom molekylärbiologiskt påvisande av virus.
Kommentarer
Calicivirus är vanligt som smitta på sjukhus, ofta insjuknar vid utbrott både patienter och personal. Inte sällan måste hela sjukhusavdelningar stängas för sanering.
Flera livsmedelsburna utbrott rapporteras årligen. Djupfrysta importerade hallon, ostron och livsmedel som förorenats av en sjuk person är vanliga orsaker till utbrotten
.
KÄLLA:
http://www.smi.se/sjukdomar/calicivirus-noro-och-sapovirus/
Nyheterna valts av Lea B. 2010-01-31 19:51
- Lugnt influensaläge i hela landet
- SMI spårar blodburna smittor i vården med avancerad metod
- Minskad antibiotikaanvändning under 2009 – ett viktigt steg i rätt riktning
- Årets RS-utbrott har startat
- Det går fortfarande att vaccinera sig mot den nya influensan
- Hur sköter man VINTERKRÄKSSJUKA?
Andra benämningar: norwalkinfektion, vinterkräksjuka, akut smittsam icke bakteriell gastroenterit, winter vomiting disease
Norovirus (vinterkräksjuka) Dessa virus är relativt nyupptäckta. Här ingår många olika virus, och benämningen på sjukdomen har varierat mycket under åren (akut smittsam ickebakteriell gastroenterit, vinterkräksjuka).
Orsakande mikroorganism, smittvägar och smittspridning
I gruppen humana norovirus ingår noro- och sapovirus. Humana norovirus uppträder i två genogrupper med ett stort antal genotyper. Sapovirus uppträder i fem genogrupper, varav fyra är humana. De kan, liksom andra virus, överleva men inte tillväxa utanför den levande organismen. Människan är enda kända reservoar.
Norovirus finns i hela värden, förekommer ofta i utbrott och kan drabba alla åldersgrupper. Virus utsöndras i mycket stora mängder främst i avföringen och det kan spridas på olika sätt:
via direkt eller indirekt kontakt med smittade personer (även kräkningar kan smitta)
via dricksvatten, via råa skaldjur eller grönsaker som förorenats med avloppsvatten
via livsmedel som hanterats och förorenats av en person som är eller nyligen har varit sjuk. Livsmedlet utgör i detta fall en transportör av smittämnet.
Viruset har vid utbrott visat sig vara synnerligen smittsamt. Smittade personer kan vanligen sprida smitta upp till två dygn, ibland längre, efter symtomfrihet. Långtidsbärare av norovirus är känt.
Inkubationstiden är 12–48 timmar.
- Symtom, komplikationer, behandling och diagnostik
Diagnos kan ställas via viruspåvisning med ELISA eller elektronmikroskopisk undersökning av avföringsprov från akut sjuka personer eller genom molekylärbiologiskt påvisande av virus.
- Allmänt förebyggande åtgärder
- Åtgärder vid inträffade fall och/eller utbrott
Kommentarer
Calicivirus är vanligt som smitta på sjukhus, ofta insjuknar vid utbrott både patienter och personal. Inte sällan måste hela sjukhusavdelningar stängas för sanering.
Flera livsmedelsburna utbrott rapporteras årligen. Djupfrysta importerade hallon, ostron och livsmedel som förorenats av en sjuk person är vanliga orsaker till utbrotten
.
KÄLLA:
http://www.smi.se/sjukdomar/calicivirus-noro-och-sapovirus/
Nyheterna valts av Lea B. 2010-01-31 19:51
lördag 30 januari 2010
EBV viruksen tuma-antigeeni 5 (EBNA5)
LÄHDE: Ekholm Josefine. The interactions of the Ebstein-Barr virus nuclear antigen 5 suggest novel roles in RNA and protein metabolism. Gothenburg University. ISBN 978-91-628-7999-0.
Nyt kun olen palauttnut EBV-viruksen taustaa taas kerran mieleen, niin katson mikä on uuden väitöskirjan osuus tiedon lisääjänä EBV-viruksesta.
Väitöskirjan eri osien nimet ovat:
EPV nuclear antigen 5 inhibits pre-mRNA cleavage and polyadenylation.
Identification of intracellular proteins associated with the EBV-encoded nuclear antigen 5 using efficient TAP procedure and FT-ICR mass spectrometry.
Epstein-Barr virus nuclear antigen 5 is a multi-functional protein with possible role in the chaperone-mediated protein folding and ubiquitin-proteosome degradation systems.
Asia mikä tätä tiedemiesryhmää nyt jatkossa kiinnosti, oli yksittäinen EBV tuma-antigeeni, EBNA5 ja sen erityiset kiinnostavat merkitykset.
He tutkivat EBNA5- säätelemää geeniexpressiota imukudos-soluissa. He huomasivat että EBNA5 toimi transfektoidun plasmidin geenien ilmenemän vaimentajana. Se oli vielä selektiivisempi kromosomaalisten geenien säätelyssä. 588 ihmisgeenistä se sääteli kahta geeniä ja niista proapoptoottinen BNIP3 geeni säätyi alas. Transfektoidun plasmidin expression alenema selittyi osittain EBNA5:n kyvystä estää lusiferaasin pre-mRNA 3´päädyn pilkkoutuma ja polyadenylaatio.
Tutkijat halusivat selvittää edelleen molekulaarisia teitä EBNA5 säätelyssä. Sitten he alkoivat etsiä solukohteita EBNA5:lle He identifioivat 147 uutta interaktiopartneria, joista arvioitiin 37. Arvioidut proteiinit voidaan lajitella kolmeen eri ryhmään riippuen niiden biologisista funktioista.
I) proteiinien laskostaminen ja hajoittaminen.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18457437?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=1
The combination of the Hsp70, Hsc70, BAG2 and 26S proteasome subunit 2 interactors suggests that EBNA5 might have a functional relationship with protein quality control systems that recognize proteins with abnormal structures and either refold them to normal conformation or target them for degradation. Our study also confirms previously identified interactors including HA95, Hsp70, Hsc70, Hsp27, HAX-1, Prolyl 4-hydroxylase, S3a, and alpha- and beta-tubulin.
II) pre-mRNA prosessointi
III) ribosomin biogeneesi.
Lisäksi tutkijat osoittivat, että EBNA5 on osa isomolekulaarista kompleksia.
Erikoisen tärkeänä he pitivät havaitsemaansa interaktiota EBNA5, Hsp70 ja BAG2 proteiinien kesken. (BAG2 = Bcl-asociated athanogene 2). Tämä on co-chaperone, jolla on kykyä estää ubikitinylaatio ja tästä seuraten estää Hsp 70 liittyvien proteiinien hajoaminen.
Jatkotutkimukset osoittivat, että EBNA5 vaikutukset lusiferaasiaktiivisuuteen osoitti korrelaatiota lusiferaasiaktiivisuuden ja liukoisen lusiferaasiproteiinin pitoisuuden kesken. Lisäksi merkittävät määrät liukenematonta lusiferaasiproteiinia akkumuloitui tumiin. Liukenemattomuutta seurasi lusiferaasin, EBNA5, Hsp70 ja BAG2 translokaatio tumajyväseen, nukleolukseen ja eri kohtiin nukleusta.
Eräs EBNA mutantti ei kyennyt aiheuttamaan samanlaista translokaatiota eikä kyennyt liittymään BAG2:een. Tästä identifioitiin BAG2 molekyyli EBNA5 proteiinin erääksi pääkohteeksi.
Lisäksi havaittiin, että Hsp70:n yliesiintymä blokeerasi EBNA5-indusoiman lusiferaasin liukenemattomuuden.
Nämä tulokset osoittavat, että EDNA5 todennäköisesti omaa säätelevää osuutta, kun tapahtuu päätös jonkin proteiinin hajoittamisesta ubikitiinivälitteisesti tai laskostamisesta toiminnalliseksi chaperonin avulla .
TÄMÄ EDNA5
on ilmeisen tärkeä proteiini. Siitä löytyy paljon aineistoa, maligniteettien puolella varsinkin.
Nyt kun olen palauttnut EBV-viruksen taustaa taas kerran mieleen, niin katson mikä on uuden väitöskirjan osuus tiedon lisääjänä EBV-viruksesta.
Väitöskirjan eri osien nimet ovat:
EPV nuclear antigen 5 inhibits pre-mRNA cleavage and polyadenylation.
Identification of intracellular proteins associated with the EBV-encoded nuclear antigen 5 using efficient TAP procedure and FT-ICR mass spectrometry.
Epstein-Barr virus nuclear antigen 5 is a multi-functional protein with possible role in the chaperone-mediated protein folding and ubiquitin-proteosome degradation systems.
Asia mikä tätä tiedemiesryhmää nyt jatkossa kiinnosti, oli yksittäinen EBV tuma-antigeeni, EBNA5 ja sen erityiset kiinnostavat merkitykset.
He tutkivat EBNA5- säätelemää geeniexpressiota imukudos-soluissa. He huomasivat että EBNA5 toimi transfektoidun plasmidin geenien ilmenemän vaimentajana. Se oli vielä selektiivisempi kromosomaalisten geenien säätelyssä. 588 ihmisgeenistä se sääteli kahta geeniä ja niista proapoptoottinen BNIP3 geeni säätyi alas. Transfektoidun plasmidin expression alenema selittyi osittain EBNA5:n kyvystä estää lusiferaasin pre-mRNA 3´päädyn pilkkoutuma ja polyadenylaatio.
Tutkijat halusivat selvittää edelleen molekulaarisia teitä EBNA5 säätelyssä. Sitten he alkoivat etsiä solukohteita EBNA5:lle He identifioivat 147 uutta interaktiopartneria, joista arvioitiin 37. Arvioidut proteiinit voidaan lajitella kolmeen eri ryhmään riippuen niiden biologisista funktioista.
I) proteiinien laskostaminen ja hajoittaminen.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18457437?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=1
The combination of the Hsp70, Hsc70, BAG2 and 26S proteasome subunit 2 interactors suggests that EBNA5 might have a functional relationship with protein quality control systems that recognize proteins with abnormal structures and either refold them to normal conformation or target them for degradation. Our study also confirms previously identified interactors including HA95, Hsp70, Hsc70, Hsp27, HAX-1, Prolyl 4-hydroxylase, S3a, and alpha- and beta-tubulin.
II) pre-mRNA prosessointi
III) ribosomin biogeneesi.
Lisäksi tutkijat osoittivat, että EBNA5 on osa isomolekulaarista kompleksia.
Erikoisen tärkeänä he pitivät havaitsemaansa interaktiota EBNA5, Hsp70 ja BAG2 proteiinien kesken. (BAG2 = Bcl-asociated athanogene 2). Tämä on co-chaperone, jolla on kykyä estää ubikitinylaatio ja tästä seuraten estää Hsp 70 liittyvien proteiinien hajoaminen.
Jatkotutkimukset osoittivat, että EBNA5 vaikutukset lusiferaasiaktiivisuuteen osoitti korrelaatiota lusiferaasiaktiivisuuden ja liukoisen lusiferaasiproteiinin pitoisuuden kesken. Lisäksi merkittävät määrät liukenematonta lusiferaasiproteiinia akkumuloitui tumiin. Liukenemattomuutta seurasi lusiferaasin, EBNA5, Hsp70 ja BAG2 translokaatio tumajyväseen, nukleolukseen ja eri kohtiin nukleusta.
Eräs EBNA mutantti ei kyennyt aiheuttamaan samanlaista translokaatiota eikä kyennyt liittymään BAG2:een. Tästä identifioitiin BAG2 molekyyli EBNA5 proteiinin erääksi pääkohteeksi.
Lisäksi havaittiin, että Hsp70:n yliesiintymä blokeerasi EBNA5-indusoiman lusiferaasin liukenemattomuuden.
Nämä tulokset osoittavat, että EDNA5 todennäköisesti omaa säätelevää osuutta, kun tapahtuu päätös jonkin proteiinin hajoittamisesta ubikitiinivälitteisesti tai laskostamisesta toiminnalliseksi chaperonin avulla .
TÄMÄ EDNA5
on ilmeisen tärkeä proteiini. Siitä löytyy paljon aineistoa, maligniteettien puolella varsinkin.
EBV virus, ssDNA viruksia , herpesvirus 4
LÄHDE: Ekholm Josefine. The interactions of the Epstein-Barr virus nuclear antigen 5 suggest novel roles in RNA and protein metabolism. Gothenburg University. ISBN 978-91-628-7999-0.
EBV-virus on ssDNA virus
HERPESVIRIDAE,
Gammaherpesvirinae
lymfokryptovirus
( species) Herpesvirus 4.
Viruksen DNA on collineaarinen, 162 kapsomeeria kuuluu sen nukleokapsidiin.
Nukleokapsidin ja viruspintakuoren( envelope) välissä sijaitsee viral tegument, se on ryväs proteiineja, jotka auttavat viruksen DNA: ta replikoitumaan ja auttavat virusta suorittamaan immuunievaasion. Ne vaikuttavat , että signalointi immuunisysteemille estyy eikä interferonit pääse aktivoitumaan.
Viruksenvaippa (envelope) on isäntäkehon solukalvosta peräisin olevia fosfolipidejä ja proteiineja. Virus asettaa niitten joukkoon omia glykoproteiinejaan(gp). Ne auttavat virioneja tunnsitamaan solureseptoreja isäntäsolukalvosta ja ne auttavat fuusiossa.
Viruksella on esim gp350/220 ja tämä tekee liitoksen B-solujen CR2/CD21 reseptoreihin/ koreseptoreihin. (CR2 on komplementtireseptorityyppi2).
Tällainen voi olla EBV-viruksen alkuliittyminen B-soluun.
Lisäksi viruksella on pintaglykoproteiini gp85-gp25-gp42 kompleksi. Tämä voi liittyä MHCII joka esiintyy isäntäsolupinnassa.
Näistä liittymistä seuraa, että virusta endosytoidaan rakkuloihin, joista sitä taas vapautuu solun sisätilaan. Kun virusta pääsee solun tumaan, EBV-DNA ottaa rengasmuodon (circular DNA) ja pysyy pinttyneesti tumassa monina episomaalisina kopioina.
CD1 on osa B-solun koreseptorista, joka sitouduttuaan komplementtifraktioon C3d tai EBV-virukseen lisää signaalitransduktiotaan B-solu-reseptorin ( antigeenireseptorin) kautta.
EBV erittyessään menee sylkeen. Se pääsee isäntäkehossa lymfoepiteliaalisiin kryptamuodostumiin nielurisoissa suuontelossa. Sitten se pääsee epiteliaalisen kerroksen muodostaman esteen läpi. B-solut ovat välttämätön välivaihe tässä EBV-infektion muodostumisessa.
http://www.nature.com/nri/journal/v1/n1/images/nri1001-075a-f4.gif
Hematopoieettinen systeemi on ainoa paikka, missä tämä virus voi pitää yllä latenssitilaansa kehossa.
Epiteliaalinen solu ei omaa CD21. Naiivi (tavallinen infektoitumaton) B-solu saattaa toimia EBV-viruksen kuljettajana epiteelisolulle riippumatta siitä, onko alkuperäinen virus replikoitunut B-solussa. Sitten infektoituneessa epiteelisolussa voi alkaa tämä replikoituminen ja siitä käsin taas muita tavallisia (naiveja) B-soluja voi alkaa infektoitua. Täten epiteelisolu toimii viruksen elinsyklissä eräänlaisena amplifikaattorina, vahvistajana.
Jos EBV infektoituminen alkaa näissä naiiveissa B-soluissa, ne alkavat differentioitua ja niistä tulee B-blasteja kasvuohjelman mukaisesti ja niitä säätelee EBV latenssin III geenistö.
Latenssin III geenituotteita ovat :
EBV nukleaariset antigeenit 1-6(EBNAS 1-6)
EBNA 3,4, ja 6 aiheuttavat vahvan immuunivasteen.
EBNA 1,2,5 ja LMP1 ovat heikkoja immunogeenejä.
LMP1(Late membrane protein)
LMP2A
LMP2B
LMP2 saa aikaan , että B-solut muodostavat itukeskuksia (GC) mukosan, limakalvon, follikkeleissa.
EBERproteiinit.
LMP 1 ja LMP 2 voivat ohjailla immunoglobuliinigeenin mutaatioita ja Ig- isotyyppivaihteita
Aktivoituneet B-blastit, jotka ovat pysyneet elossa, alkavat migroitua imusolmukefollikkeleihin ja muodostavat germinaalisia keskuksia (GC) .
EBV-infektoituneet blastit tekevät vaihteen(switch) latenssin III kasvuohjelmasta Growth programme latenssi II-ohjelmaan, joka on Default programme ja tämä tapahtuu sammuttamalla EBNA2-6.
EBNA1 esiintyy myös itukeskuksessa GC ja se pitää yllä EBV-episomin replikaatioita. EBNA1 sisältää Gly-Ala toistodomaanin, joka blokeeraa proteosomidegradaation ja estää mRNA translaation. Vaikka immuunivaste voisi olla vahva EBV-virukselle, niin virus ei tämän erikoisen geenirekvisiittansa takia eliminoidu ihmiskehosta koskaan kokonaan.
B-solujen primääri infektio johtaa siis lopulta B-.solujen latenttiin infektioon, missä ei tuotu mitään virusta. Niissä on lopulta latenssi 0/1 tila, kun ne kiertävät veressä.
Mutta ensin eksapansoituu B-blasteja extrafollikulaarisilla alueilla nielurisoissa imukudoksessa ja silloin esiintyy myös suuri määrä infektoituneita soluja veressä.
Infektoitunut B-solu käy läpi syklin ohjelman; latenssi III, Latenssi II ja sitten saapuu Latenssi I/o tai tarvitatessa muuttuu plasmasoluksi ja tuottaa immunoglobuliineja.
Tässä onkin siten kohta uudelle kysymykselle. Mikä on T-solujen osuus?
EBV-proteiinien ilmentymä herättää hyvin vahvan sytotoksisen T-colu vasteen, joka pitää sitten infektoituneet B-solut kontrollissa terveellä ihmisellä. Sekä lyyttisille että latenteille B- soluille on EBV antigeenispesifisiä CD8+T tappajasoluja löydettävissä veressä suurin joukoin ja näissä hallitsee lyyttistyyppiset. On havaittu myös auttajasoluja CD4+T, jotka ovat spesifisiä EBV-virukselle, muta niitä on pieniä määriä.
Nykyiset tieteelliset näytöt puoltavat käsitystä, että B-solujen elossapysyminen, klonaalinen expansio ja selektio sekä kypsyminen germinaalisissa keskuksissa vaatii korkean affiniteettista antigeeniin sitoutumista ja T-soluperäisten sekä dendriittisoluperäisten(DC) stimulatoristen signaalien vastaanottamista germinaalisissa keskuksissa.
Mutta ei olla ratkaistu vielä kysymystä, jos EBV infektoituneitten solujen pitää sitoa antigeenia ja saada T-soluilta apua muutumisessa B-blastiksi ja elossapysymisessä ( survival)
Kuitenkin tiedetään, että EBV-infeetoitunueet blastit tekevät vaihteen ( switch) III latenssista II latenssiin vaimentamalla EBNA 2-6.
JOS EBNA2 puuttuu, niin LMP1 ja LMP2 voivat antaa elossapysymissignaaleita ja ne voivat korvata T-soluapua ja B-solureseptorisignaaleita, joita B-solu tarvitsee, jotta se muuttuu muisti-B-soluksi.
EI TIEDETÄ tarkasti, miksi EBV- infektoituneet solut muuttuvat yksinomaan muistisoluiksi, eikä plasmasoluiksi.
Yksi mahdollisuus on, että LMP1, joka muistuttaa kovasti aktiivia CD40-rakennetta , vaikuttaisi tässä valiutumisessa. Sen jälkeen kun B-solut on valiutuneet itukeskuksessa(GC), ne lähtevät efferenttejä imuteitä myöten ja saapuvat verenkiertoon.
Perifeerisessä verenkierrossa infektoituneet muisti-B-solut sulkevat EBV-ilmentämisensä voidakseen välttää immuunijärjestelmän patrulloinnin. Tämä on latenssi 0, mutta ajoittain ne ilmentävät EBNA1. Tämä on latenssi I, jolloin salliutuu EBV-episomin replikaatio ennen solujakautumsita.
Tuloksena terveissä yksilöissä esiintyy 1- 10 latentisti infektoitunutta B-solua yhdessä miljoonassa perifeerisen veren mononukleaarisia soluja. Mutta jos nämä muisti-B-solut kohtaavat antigeenin tai kun ne saavat erilaistumissignaalia, ne muuttuvat plasmasoluiksi, joissa ilmenee EBV lyyttiset geenit ja ne vapauttavat virioneja limakalvopintaan. Tämä voi mahdollisesti johtaa uuteen naivien B-solujen infektoitumiseen ja kiertoon. Mutta tässä vaiheessa on nielurisoissa rikastuneen tonsillaarisia lyyttis- ja latenttisantigeenispesifisiä T muistisoluja TCD8+.
Kommentti: Tämä EBV-järjestelmä voi olla B-T-solujen ko-operatiivisessa funktiossa tärkeä virittäjä ja henosäätäjä ja B-solujen pieni määrä voi olla laboratoriokoevastaus " normaalista tarkasta soluvälitteisestä immuunijärjestelmästä", eräs indikaattori. Tai siten se on vähiten haitallinen välttämätön organelli, jolla immuunijärjestelmä voidaan hienosäätää. Onhan suolistollakin normaaliflooransa tärkeine tehtävineen. Ehkä EBV on hematopoieettisen järjestelmän "normaalifloora", koetin.
EBV-virus on ssDNA virus
HERPESVIRIDAE,
Gammaherpesvirinae
lymfokryptovirus
( species) Herpesvirus 4.
Viruksen DNA on collineaarinen, 162 kapsomeeria kuuluu sen nukleokapsidiin.
Nukleokapsidin ja viruspintakuoren( envelope) välissä sijaitsee viral tegument, se on ryväs proteiineja, jotka auttavat viruksen DNA: ta replikoitumaan ja auttavat virusta suorittamaan immuunievaasion. Ne vaikuttavat , että signalointi immuunisysteemille estyy eikä interferonit pääse aktivoitumaan.
Viruksenvaippa (envelope) on isäntäkehon solukalvosta peräisin olevia fosfolipidejä ja proteiineja. Virus asettaa niitten joukkoon omia glykoproteiinejaan(gp). Ne auttavat virioneja tunnsitamaan solureseptoreja isäntäsolukalvosta ja ne auttavat fuusiossa.
Viruksella on esim gp350/220 ja tämä tekee liitoksen B-solujen CR2/CD21 reseptoreihin/ koreseptoreihin. (CR2 on komplementtireseptorityyppi2).
Tällainen voi olla EBV-viruksen alkuliittyminen B-soluun.
Lisäksi viruksella on pintaglykoproteiini gp85-gp25-gp42 kompleksi. Tämä voi liittyä MHCII joka esiintyy isäntäsolupinnassa.
Näistä liittymistä seuraa, että virusta endosytoidaan rakkuloihin, joista sitä taas vapautuu solun sisätilaan. Kun virusta pääsee solun tumaan, EBV-DNA ottaa rengasmuodon (circular DNA) ja pysyy pinttyneesti tumassa monina episomaalisina kopioina.
CD1 on osa B-solun koreseptorista, joka sitouduttuaan komplementtifraktioon C3d tai EBV-virukseen lisää signaalitransduktiotaan B-solu-reseptorin ( antigeenireseptorin) kautta.
EBV erittyessään menee sylkeen. Se pääsee isäntäkehossa lymfoepiteliaalisiin kryptamuodostumiin nielurisoissa suuontelossa. Sitten se pääsee epiteliaalisen kerroksen muodostaman esteen läpi. B-solut ovat välttämätön välivaihe tässä EBV-infektion muodostumisessa.
http://www.nature.com/nri/journal/v1/n1/images/nri1001-075a-f4.gif
Hematopoieettinen systeemi on ainoa paikka, missä tämä virus voi pitää yllä latenssitilaansa kehossa.
Epiteliaalinen solu ei omaa CD21. Naiivi (tavallinen infektoitumaton) B-solu saattaa toimia EBV-viruksen kuljettajana epiteelisolulle riippumatta siitä, onko alkuperäinen virus replikoitunut B-solussa. Sitten infektoituneessa epiteelisolussa voi alkaa tämä replikoituminen ja siitä käsin taas muita tavallisia (naiveja) B-soluja voi alkaa infektoitua. Täten epiteelisolu toimii viruksen elinsyklissä eräänlaisena amplifikaattorina, vahvistajana.
Jos EBV infektoituminen alkaa näissä naiiveissa B-soluissa, ne alkavat differentioitua ja niistä tulee B-blasteja kasvuohjelman mukaisesti ja niitä säätelee EBV latenssin III geenistö.
Latenssin III geenituotteita ovat :
EBV nukleaariset antigeenit 1-6(EBNAS 1-6)
EBNA 3,4, ja 6 aiheuttavat vahvan immuunivasteen.
EBNA 1,2,5 ja LMP1 ovat heikkoja immunogeenejä.
LMP1(Late membrane protein)
LMP2A
LMP2B
LMP2 saa aikaan , että B-solut muodostavat itukeskuksia (GC) mukosan, limakalvon, follikkeleissa.
EBERproteiinit.
LMP 1 ja LMP 2 voivat ohjailla immunoglobuliinigeenin mutaatioita ja Ig- isotyyppivaihteita
Aktivoituneet B-blastit, jotka ovat pysyneet elossa, alkavat migroitua imusolmukefollikkeleihin ja muodostavat germinaalisia keskuksia (GC) .
EBV-infektoituneet blastit tekevät vaihteen(switch) latenssin III kasvuohjelmasta Growth programme latenssi II-ohjelmaan, joka on Default programme ja tämä tapahtuu sammuttamalla EBNA2-6.
EBNA1 esiintyy myös itukeskuksessa GC ja se pitää yllä EBV-episomin replikaatioita. EBNA1 sisältää Gly-Ala toistodomaanin, joka blokeeraa proteosomidegradaation ja estää mRNA translaation. Vaikka immuunivaste voisi olla vahva EBV-virukselle, niin virus ei tämän erikoisen geenirekvisiittansa takia eliminoidu ihmiskehosta koskaan kokonaan.
B-solujen primääri infektio johtaa siis lopulta B-.solujen latenttiin infektioon, missä ei tuotu mitään virusta. Niissä on lopulta latenssi 0/1 tila, kun ne kiertävät veressä.
Mutta ensin eksapansoituu B-blasteja extrafollikulaarisilla alueilla nielurisoissa imukudoksessa ja silloin esiintyy myös suuri määrä infektoituneita soluja veressä.
Infektoitunut B-solu käy läpi syklin ohjelman; latenssi III, Latenssi II ja sitten saapuu Latenssi I/o tai tarvitatessa muuttuu plasmasoluksi ja tuottaa immunoglobuliineja.
Tässä onkin siten kohta uudelle kysymykselle. Mikä on T-solujen osuus?
EBV-proteiinien ilmentymä herättää hyvin vahvan sytotoksisen T-colu vasteen, joka pitää sitten infektoituneet B-solut kontrollissa terveellä ihmisellä. Sekä lyyttisille että latenteille B- soluille on EBV antigeenispesifisiä CD8+T tappajasoluja löydettävissä veressä suurin joukoin ja näissä hallitsee lyyttistyyppiset. On havaittu myös auttajasoluja CD4+T, jotka ovat spesifisiä EBV-virukselle, muta niitä on pieniä määriä.
Nykyiset tieteelliset näytöt puoltavat käsitystä, että B-solujen elossapysyminen, klonaalinen expansio ja selektio sekä kypsyminen germinaalisissa keskuksissa vaatii korkean affiniteettista antigeeniin sitoutumista ja T-soluperäisten sekä dendriittisoluperäisten(DC) stimulatoristen signaalien vastaanottamista germinaalisissa keskuksissa.
Mutta ei olla ratkaistu vielä kysymystä, jos EBV infektoituneitten solujen pitää sitoa antigeenia ja saada T-soluilta apua muutumisessa B-blastiksi ja elossapysymisessä ( survival)
Kuitenkin tiedetään, että EBV-infeetoitunueet blastit tekevät vaihteen ( switch) III latenssista II latenssiin vaimentamalla EBNA 2-6.
JOS EBNA2 puuttuu, niin LMP1 ja LMP2 voivat antaa elossapysymissignaaleita ja ne voivat korvata T-soluapua ja B-solureseptorisignaaleita, joita B-solu tarvitsee, jotta se muuttuu muisti-B-soluksi.
EI TIEDETÄ tarkasti, miksi EBV- infektoituneet solut muuttuvat yksinomaan muistisoluiksi, eikä plasmasoluiksi.
Yksi mahdollisuus on, että LMP1, joka muistuttaa kovasti aktiivia CD40-rakennetta , vaikuttaisi tässä valiutumisessa. Sen jälkeen kun B-solut on valiutuneet itukeskuksessa(GC), ne lähtevät efferenttejä imuteitä myöten ja saapuvat verenkiertoon.
Perifeerisessä verenkierrossa infektoituneet muisti-B-solut sulkevat EBV-ilmentämisensä voidakseen välttää immuunijärjestelmän patrulloinnin. Tämä on latenssi 0, mutta ajoittain ne ilmentävät EBNA1. Tämä on latenssi I, jolloin salliutuu EBV-episomin replikaatio ennen solujakautumsita.
Tuloksena terveissä yksilöissä esiintyy 1- 10 latentisti infektoitunutta B-solua yhdessä miljoonassa perifeerisen veren mononukleaarisia soluja. Mutta jos nämä muisti-B-solut kohtaavat antigeenin tai kun ne saavat erilaistumissignaalia, ne muuttuvat plasmasoluiksi, joissa ilmenee EBV lyyttiset geenit ja ne vapauttavat virioneja limakalvopintaan. Tämä voi mahdollisesti johtaa uuteen naivien B-solujen infektoitumiseen ja kiertoon. Mutta tässä vaiheessa on nielurisoissa rikastuneen tonsillaarisia lyyttis- ja latenttisantigeenispesifisiä T muistisoluja TCD8+.
Kommentti: Tämä EBV-järjestelmä voi olla B-T-solujen ko-operatiivisessa funktiossa tärkeä virittäjä ja henosäätäjä ja B-solujen pieni määrä voi olla laboratoriokoevastaus " normaalista tarkasta soluvälitteisestä immuunijärjestelmästä", eräs indikaattori. Tai siten se on vähiten haitallinen välttämätön organelli, jolla immuunijärjestelmä voidaan hienosäätää. Onhan suolistollakin normaaliflooransa tärkeine tehtävineen. Ehkä EBV on hematopoieettisen järjestelmän "normaalifloora", koetin.
EBV viruksen tuma-antigeeni, nuclear antigen 5 (EBNA5)
Löysin uuden väitöskirjan EBV-viruksen alueesta eilen 29.1. 2010 ja biomedisiinsiess kirjastossa tein mutamia muistiinpanoja, jotka nyt kirjoitan tähän tästä hyvin mielenkiintoisesta viruksesta.
LÄHDE: Ekholm Josefine. The interactions of the Ebstein-Barr virus nuclear antigen 5 suggest novel roles in RNA and protein metabolism. Gothenburg University. ISBN 978-91-628-7999-0.
YLEINEN TAUSTATIETO tästä viruksesta.
Ebstein-Barr virus( EBV) on ihmisen herpesvirus, joka infektoi imusoluja, joiden nimi on B-solu, sekä suunielualueen (OROPHARYNX) epiteelisoluja. EBV kulkeutuu syljen mukana ja tarttuu siitä ja saa aikaan koko eliniän kestävän latenssin (lepovaiheessa pysyttelevän infektion) yli 90%:ssa maailman väestöä.
Tämän latenssin aikana virus on olemassa lähinnä multikopioepisomeina muisti-B-solujen ( memory B cells) tumissa( nucleus). Jos jostain syystä nämä muistisolut aktivoituvat, ne voivat alkaa tuottaa EBV-virioneja ja henkilö alkaa erittää virusta.
Useimmat ihmiset altistuvat tälle virukselle lapsuudessa, jolloin tauti ei tuota mitään erityisen merkillepantavia oireita tai ainoastaan vilustumisen kaltaisia oireita.
Latentti infektio sen sijaan on assoioitunut useisiin pahanlaatuisiin tauteihin, joihin kuuluu Burkittin lymfoma, Hodgkinin tauti, nasofaryngeaalinen syöpä ja lymfoproliferatiiviset häiriöt immuniteetiltaan heikentyneissä henkilöissä. Arvellaan, että immuunijärjestelmän kompromisoitunut tila ja poikkeava EBV-latenssigeenin ilmenemä olisivat merkitseviä osatekijöitä EBV-maligniteettien etiologiassa.
EBVvirittää ihmisen B-solut "ikuisiksi" ilmentämällä vähintäin 12 virusgeeniä, jloihin kuuluu myös EBNA5 proteiini. Tämän proteiini funktioiden selvittämistä on ohjaillut interaktioihin osallistuvien solu- ja virusproteiinien identifioimiset. Näiden kofaktoreitten funktiot ovat epäsuora vihjaus EBNA5 proteiinin funktiosta apoptoosin, solusykliprosessien ja transkriptioteitten mahdollisena modulaattorina.
TÄMÄ VÄITÖSKIRJA haluaa osaltaan lisätä tietämystä siitä, miten EBNA5 antaa oman panoksensa EBV-viruksen biologiaan.
LÄHDE: Ekholm Josefine. The interactions of the Ebstein-Barr virus nuclear antigen 5 suggest novel roles in RNA and protein metabolism. Gothenburg University. ISBN 978-91-628-7999-0.
YLEINEN TAUSTATIETO tästä viruksesta.
Ebstein-Barr virus( EBV) on ihmisen herpesvirus, joka infektoi imusoluja, joiden nimi on B-solu, sekä suunielualueen (OROPHARYNX) epiteelisoluja. EBV kulkeutuu syljen mukana ja tarttuu siitä ja saa aikaan koko eliniän kestävän latenssin (lepovaiheessa pysyttelevän infektion) yli 90%:ssa maailman väestöä.
Tämän latenssin aikana virus on olemassa lähinnä multikopioepisomeina muisti-B-solujen ( memory B cells) tumissa( nucleus). Jos jostain syystä nämä muistisolut aktivoituvat, ne voivat alkaa tuottaa EBV-virioneja ja henkilö alkaa erittää virusta.
Useimmat ihmiset altistuvat tälle virukselle lapsuudessa, jolloin tauti ei tuota mitään erityisen merkillepantavia oireita tai ainoastaan vilustumisen kaltaisia oireita.
Latentti infektio sen sijaan on assoioitunut useisiin pahanlaatuisiin tauteihin, joihin kuuluu Burkittin lymfoma, Hodgkinin tauti, nasofaryngeaalinen syöpä ja lymfoproliferatiiviset häiriöt immuniteetiltaan heikentyneissä henkilöissä. Arvellaan, että immuunijärjestelmän kompromisoitunut tila ja poikkeava EBV-latenssigeenin ilmenemä olisivat merkitseviä osatekijöitä EBV-maligniteettien etiologiassa.
EBVvirittää ihmisen B-solut "ikuisiksi" ilmentämällä vähintäin 12 virusgeeniä, jloihin kuuluu myös EBNA5 proteiini. Tämän proteiini funktioiden selvittämistä on ohjaillut interaktioihin osallistuvien solu- ja virusproteiinien identifioimiset. Näiden kofaktoreitten funktiot ovat epäsuora vihjaus EBNA5 proteiinin funktiosta apoptoosin, solusykliprosessien ja transkriptioteitten mahdollisena modulaattorina.
TÄMÄ VÄITÖSKIRJA haluaa osaltaan lisätä tietämystä siitä, miten EBNA5 antaa oman panoksensa EBV-viruksen biologiaan.
torsdag 14 januari 2010
RSV viruksesta uusinta tietoa . Rokotteenkehittelyvaihe
25.2. 2020
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/32047499
14.1. 2010
http://www.smittskyddsinstitutet.se/publikationer/smis-nyhetsbrev/rsv-rapporter/sasongen-20092010/rsv-rapport-vecka-1-2010/
http://www.smittskyddsinstitutet.se/sjukdomar/respiratory-syncytial-virus/
Nyt kun pandemisen influenssan aalto on laskenut pohjolasta, niin alkaa nostaa päätään muut virukset kuten RSV. Tämä RSV keuhkokuume on vaarallisempaa pienille lapsille ja vanhuksille kuin muulle väestölle.
LÄHDE:
Olson MR, Varga SM. Pulmonary immunity and immunopathology: lessons from respiratory syncytial virus (RSV) . Department of Microbiology, Interdisciplinary Graduate Program in Immunology, University of Iowa, Iowa City, IA 52242, USA. Expert Rev Vaccines. 2008 Oct;7(8):1239-55.
(1) RSV virus on johtava syy pikkuvauvojen vakavaan hengitystietautiin ja tärkeä syy myös iäkkäitten ja immuniteetiltaan huonokuntoisten sairastumisiin ja mortaliteettiin.
Respiratory syncytial virus (RSV) is the leading cause of severe respiratory disease in infants and is an important source of morbidity and mortality in the elderly and immunocompromised.
(2) Tässä katsauksessa pohditaan humoraalisia ja adaptatiivisia immuunivasteita RSV infektiolle ja miten nämä vasteet muovautuvat vauvojen epäkypsässä immuunijärjestelmässä ja iäkkäillä heidän korkeaikäisessä immuunimiljöössään.
This review will discuss the humoral and cellular adaptive immune responses to RSV infection and how these responses are shaped in the immature immune system of the infant and the aged environment of the elderly.
(3) Lisäksi lähdeartikkeli antaa yleiskatsausta nykyhetken ymmärtämyksestä immuunijärjestelmän adaptatiivisten "käsien" toiminnoista, kun ne välittävät hienosääteisesti sitä tasapinoa, jossa sekä eliminoidaan virus isäntäkehosta onnistuneesti että indusoidaan immunopatologiaa.
Furthermore, we will provide an overview of our current understanding of the role the various arms of the adaptive immune response play in mediating the delicate balance between the successful elimination of the virus from the host and the induction of immunopathology.
(4) Tällä alueella olisi tehokas immunisaatio RSV-virusta vastaan mitä tärkeimmäksi prioritoitu seikka ja tutkijat valaisevatkin nykyistä edistymistä rokotteen hahmottelussa (Aimmin ei ole voitu kehittää vaaratonta rokotetta tätä virusta vastaan ja antiviruslääkkeillä ei ole sanottavaa tehoa tulehduksen hoidossa).
Efficacious immunization against RSV remains a high priority within the field and we will highlight recent advances made in vaccine design.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/32047499
Front Immunol. 2020 Jan 28;10:3159. doi: 10.3389/fimmu.2019.03159. eCollection 2019.
Respiratory
Syncytial Virus Infection of Human Lung Fibroblasts Induces a
Hyaluronan-Enriched Extracellular Matrix That Binds Mast Cells and
Enhances Expression of Mast Cell Proteases.14.1. 2010
http://www.smittskyddsinstitutet.se/publikationer/smis-nyhetsbrev/rsv-rapporter/sasongen-20092010/rsv-rapport-vecka-1-2010/
http://www.smittskyddsinstitutet.se/sjukdomar/respiratory-syncytial-virus/
Nyt kun pandemisen influenssan aalto on laskenut pohjolasta, niin alkaa nostaa päätään muut virukset kuten RSV. Tämä RSV keuhkokuume on vaarallisempaa pienille lapsille ja vanhuksille kuin muulle väestölle.
LÄHDE:
Olson MR, Varga SM. Pulmonary immunity and immunopathology: lessons from respiratory syncytial virus (RSV) . Department of Microbiology, Interdisciplinary Graduate Program in Immunology, University of Iowa, Iowa City, IA 52242, USA. Expert Rev Vaccines. 2008 Oct;7(8):1239-55.
(1) RSV virus on johtava syy pikkuvauvojen vakavaan hengitystietautiin ja tärkeä syy myös iäkkäitten ja immuniteetiltaan huonokuntoisten sairastumisiin ja mortaliteettiin.
Respiratory syncytial virus (RSV) is the leading cause of severe respiratory disease in infants and is an important source of morbidity and mortality in the elderly and immunocompromised.
(2) Tässä katsauksessa pohditaan humoraalisia ja adaptatiivisia immuunivasteita RSV infektiolle ja miten nämä vasteet muovautuvat vauvojen epäkypsässä immuunijärjestelmässä ja iäkkäillä heidän korkeaikäisessä immuunimiljöössään.
This review will discuss the humoral and cellular adaptive immune responses to RSV infection and how these responses are shaped in the immature immune system of the infant and the aged environment of the elderly.
(3) Lisäksi lähdeartikkeli antaa yleiskatsausta nykyhetken ymmärtämyksestä immuunijärjestelmän adaptatiivisten "käsien" toiminnoista, kun ne välittävät hienosääteisesti sitä tasapinoa, jossa sekä eliminoidaan virus isäntäkehosta onnistuneesti että indusoidaan immunopatologiaa.
Furthermore, we will provide an overview of our current understanding of the role the various arms of the adaptive immune response play in mediating the delicate balance between the successful elimination of the virus from the host and the induction of immunopathology.
(4) Tällä alueella olisi tehokas immunisaatio RSV-virusta vastaan mitä tärkeimmäksi prioritoitu seikka ja tutkijat valaisevatkin nykyistä edistymistä rokotteen hahmottelussa (Aimmin ei ole voitu kehittää vaaratonta rokotetta tätä virusta vastaan ja antiviruslääkkeillä ei ole sanottavaa tehoa tulehduksen hoidossa).
Efficacious immunization against RSV remains a high priority within the field and we will highlight recent advances made in vaccine design.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)