Miten estää HIV-viruksen suuri variaatiokyky?

Tämä on  teoreettinen lähestymistapa, joka saattaa toteutuakin.
Sekä hypermutaatiot että hypomutaatiot  vaikuttavat retroviruksiin. Joko edistämällä hypermutaatiota tai  aiheutamallla hypomutaatiota voitaisiin vaikutaa viruksen elinvoiman vähenemistä.

Tausta: 
 Ihmiselläkin on antiretroviraali  geeninsä kromosomssa 22 ja siitä koodautuu APOBEC3- proteiiniperhe, joka pystyy selvittämään monet retroviraalit genomsiet  elementit genomista hypermuutaatiotietä , mutta HIV-1 on ihmiskuntaan tullut  poikkeus, koska se on kehittänyt itselleen tekijän Vif, joka hyökkää tämän  APOBEC3-järjestelmän  kimppuun ja käyttää sitä jopa hyödykseen, pakkaa sitä virioniin ja aiheuttaa säädeltyä   hypermutatoitumista variaationsa eduksi.
 Jos  APOBEC3 on normaalissa paikassaan sytosolissa, Vif-tekijä merkkaa sen ja kuljettaa  proteosomisilppuriin tuhoutumaan.
Kuitenkin sitä ehtii pakkautua myös virioniin ja se aiheuttaa hypermutaatiota, josta tuottuu dsDNA muotoa proviruksen integroitumisaan jälleen hieman  uudistuneessa  muodossaan.

On ajateltu, että ehkä  tätä APOBEC3 tekijää estämällä, vähennettäisiin HIV-viruksen mutatoitumiskykyä ja täten saatettaisiin  se luonnollisen  ja soluvälitteisen immuunivasteen  kapasiteetin alueelle takaisin  ja  tuhoutumaan, se kun pystyy pakenemaan  siltä vaikutusalueelta  suuren muuttuvaisuutensa takia.

 HIV Vif ikäänkuin säätelee  ABOBEC 3 määrää omaksi edukseen.
ABOBEC ensisijaisesti pystyy  muuttamaan    deaminaatiolla cytosiinin (C)  urasiiliksi (U). Se vaikuttaa ensisijaisesti  5´-CC  kohtiin muyta myös 5´-CT kohtiin.  Näistä  sitten johtuu, että proviruksen  GG voi muuttua lopulta  AG:ksi ja GA voi muuttua  lopulta AA:ksi. mikä on hypermutaatio. dsDNA muoto taas on  edellytys proviruksen integraatioon isäntägenomiin.
Kuratiivista, parantavaa, hoitoa ei HIV-infektioon ole ennenkuin voidaan estää sen proviruksen integroituminen genomiin.  On mahdollista edistää joko viruksen hypermutaatioitten määrää  niin että viruksen  vitaliteetti   väistyy tai  aiheuttaa hypomutaatiota, jolloin  ihmisen immuuninuistin vaste ehtii aiheutaa  viruksen  poistamisen.

Artikklei:
Refsland Eric W et. Reuben S. Harris.  The ABOBEC3 Families of Retroelement Restriction. In:  Intrinsic Immunity, Spirnger Link. 
Tässä kirjassa esitettiin ajatus  ABOBEC 3 inhibiittoreista.

Vastaavaa tekstiä löytyy netistä kuvan kera. Tällä hetkellä se on HIV Vif, joka tekee  APOBEC3 inhibition.
 Mutta APOBEC3 -inhibitiota  voidaan myös koettaa luoda  jollain lääkestrategiallakin,  jolloin Vif- modulaatiolla ei olisi virukselle sen vaatimaa  vitaalia  merkitystä.

Tämä ABOBEC3 järestelmä on sen verran merkitsevä, että jos se estetään,,  tilanne on oikastaan arvaamaton, sillä se suorittaa niin suurelle ainemäärälle  poistoa, mikä silloin ei tulisikaan poistettua kehosta- että  ei voi  arvioida  missä alkaa tulla haitan raja vastaan selaisessa  hyvin yksipuolisessa strategiassa. ABOBEC3:n normaalityö on niin näkymätöntä. Mutta HIV-1  teki sen näkyväksi keksimällä Vif- strategiansa.  Mutta kyllä monissa tuumoreissakin on  havaittu myös  APOBEC-. jräejstelmässä jotain epätasapainoa.  

SITAATTI netistä:  http://viralzone.expasy.org/all_by_species/3017.html

APOBEC3 protein family inhibition

In humans, the APOBEC3 family comprises 7 members: A3A, B, C, DE, F, G, and H that play important roles in antiviral response. For example, APOBEC3A is the predominant form in IFN- alpha treated monocytes suggesting that this isoform plays an important role in initiation of host defense against viruses. Biochemically, these enzymes catalyzes cytidine deamination in single-stranded DNA (ssDNA) mediated by a histidine and two cysteines, which form a catalytic center. This activity is particularly efficient against retroviruses during the reverse transcription phase. Apobec3-mediated hypermutation through deamination of viral genomes is very detrimental to further spreading the infection.
 

Viruses escape from the antiviral activity of APOBEC3 by using different mechanisms.
 The HIV Vif protein forms a complex with host APOBEC3F and APOBEC3G and prevents the entry of these lethally hypermutating enzymes into progeny virions.
 Vif recruits an active E3 ubiquitin ligase complex composed of elongin BC, CUL5, and RBX2 to induce polyubiquitination of APOBEC3G and thus degradation.
 The Bet protein from human foamy virus instead interacts with host APOBEC3C and thereby prevents its dimerization. This step is important since it was shown that formation of tetramers and higher-order homo-oligomers of APOBEC3 on ssDNA is required for efficient deamination.

YHTENVETO:
On parempi valita kapea tie: Mennä suoraan HIV- viruksen Vif- proteiinin kimppuun tässä asiasta, eikä  sokosti koko  APPOBEC3 proteiinijärjestelmän kimppuun.
Tästä on jo projekti: 
 http://sanfordburnham.flintbox.com/public/project/22668/