HIV-1 ja ART, antiretrovirusterapia

Nyt otan tämän pitkäaikaisen pandemisen viruksen myös mukaan tähän blogiin. Viimeinen väitöskirja Göteborgin Yliopistossa, koskien HIV-aluetta on seuraava:
Arvid Eden. HIV Persistence and Viral Reservoirs
ISBN 978-91-628-8110-8

Väitöstilaisuus on vielä edessäpäin tässä kuussa, joten sinne voi ehtiä vaikka mukaan. Väitöskirjan osatöitä ovat seuraavat:
I
Eden Arvid at al. Differential Effects of Efavirenz, lopinavir and Atazanavir on the Initial Viral Decay Rate in Treatment Naive HIV-1 Infected patients.(In press)
II
Lindkvist A , Eden A et al. Reduction of the HIV-1 reservoir in resting CD4+ T-lymphocytes by high dosage intravenous immunoglobulin treatment: a proof-of-concept study. (2009)
III
Arvid Eden et al. Immune activation of the Central Nervous System Is still Present after >4 years of Effective Highly Active Antiretroviral Therapy. (2007)
IV
Eden A. et al. HIV-1 viral escape in cerebropsinal fluid of subjecxts on supportive antiretroviral treatment. (Submitted)

Suomennan abstraktista seuraavaa:

Vaikka antiretrovirusterapia(ART) pystyykin tehokkaasti estämään ihmisen immuunivajeviruksen HIV-1 replikaatiota, tämä virus kykenee kuitenkin pinttyneesti olemaan olemassa soluissa ja anatomisissa virussäiliöissä. Latentisti infektoitunut lepäävä muistisolu CD4+ T-imusolu on tällainen tärkeä solu, joka toimii virussäiliönä ja keskushermosto taas on tärkeä anatominen virussäiliö HIV-1 infektiossa. Tämän väitöskirjan punaisena lankana on pyrkimys koettaa saada enemmän käsitystä HIV-1 viruksen pinttyneisyydestä, mitä tulee latenttiin infektioon ja keskushermostojärjestelmän alueeseen.

Käytetyn antivirusterapian tehokkuudesta arvellaan olevan suhteellisena mittana alkuvaiheen virusten katoaminen, kun ART on aloitettu. Tässä työssä tutkijat vertailivat tätä virusten tuhoutumista niissä henkilöissä, jotka saivat kolmea eri ART- lääkekuuria. He totesivat, että niillä, jotka saivat EFAVIRENZ-pohjaista terapiaa, viruksia alkoi tuhoutua alkuvaiheessa nopeammin kuin niillä, jotka hoidettiin proteaasi-inhibiittoreilla (PI). Sitten havaittiin, että LOPINAVIR/RITONAVIR-pohjainen käsittely antoi nopeamman virusten tuhoutumisen kuin ATAZANAVIR/RITONAVIR-pohjainen terapia. Tämä voisi viitata erilaisiin antiretrovirustehoihin eri hoito-ohjelmien kesken.

HIV-1 infektion poisjuurtamisen suurimpia esteitä ovat latentisti infektoituneet CD4+-T- imusolut. Sitten tutkijat kokeilivat, jos tehokkaan ART-terapian lisäksi annettu suonensisäinen korkea-annoksinen immunoglobuliinihoito (IVIG) voisi vähentää latentisti infektoituneitten lepäävien T-solujen virusaltaan kokoa ja he havaitsivatkin vähenemää tässä virusaltaassa viidellä potilaalla seitsemästä, joilla tämä reservoaarikoko oli mitattavissa määrällisesti. Nämä löydöt viittaavat siihen, että virussäiliö tulee saavutettaviin IVIG-terapian kautta ja täten intervention uusilla keinoilla saattaa olla vaikutusta latentteihin virussäiliöihin.

Hoidetuilla potilailla on usein havaittavissa intratekaalin immuuniaktivisuuden lisääntymistä huolimatta tehokkaasta HIV-1 viruksen systeemisestä vaimentumisesta. Tutkijat selvittivät intratekaalia immuuniaktivaatiota neopteriinilla ja IgG-indeksillä sellaisista potilaista, joilla oli ollut usean vuoden menestyksekäs terapia. He totesivat, että vaikka ART -hoidolla oli huomattava teho viruksen replikoitumisen ja aivoselkäydinnesteen immuuniaktivaation alentamisessa, useimmilla potilailla oli kuitenkin jatkuvasti intratekaalista immuuniaktivaatiota huolimatta pitkäaikaisesta tehokkaasta viruksen suppressiosta.

Satunnaisia tapauksia on raportoitu, missä selkäydinneste on välttynyt virukselta. Tutkijat selvittivät tätä asiaa neurologisesti oireettomilta potilailta, joita oli hoidettu tehokkaasti tavallisilla ART- hoitokaavioilla. He havaitsivat, että 10 %:lla potilaista selkäydinneste oli välttynyt virukselta ( seitsemällä potilaalla 69:stä potilaasta ), mikä on korkeampi prosentti, mitä aiemmin on havaittu ja tällä seikalla saattaa olla sovellutuksensa tulevaisissa hoitostrategioissa ja uusien lääkekombinaatioitten käytössä.

ABSTRAKTIN avainsanoja ovat:
HIV-1, human immunodeficiency virus type I
antiretroviral therapy, ART, antiretrovirusterapia
latency, latenssi, piilevyys
cerebrospinal fluid, CSF, aivoselkäydinneste, likvor
central nervous system, CNS, keskushermosto
efavirenz ( ei nukleosidianalogi, Stocrin)
lopinavir (PI, proteaasiestäjä, Kaletra)
ritonavir (PI, Norvir)
atazanavir (PI, Reyataz)
neopterin
viral decay, virusten tuhoutuminen