Voidaanko HIV-latenssi eliminoida?

Tätä tutkitaan.
p53 on genomin suojelija, the Guardian of Genome. Miten se suhtautuu retrovirusuhkaan, joka voi muuttaa genomia ja pystyttää genomisen latenssin?
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27527606

Virol J. 2016 Aug 16;13(1):141. doi: 10.1186/s12985-016-0595-2.

Highly activated p53 contributes to selectively increased apoptosis of latently HIV-1 infected cells upon treatment of anticancer drugs.

Shin Y¹, Lim H¹, Choi BS¹, Kim KC¹, Kang C¹, Bae YS², Yoon CH³.

Abstract

BACKGROUND:

Despite the successful inhibition of human immunodeficiency virus type 1 (HIV-1) replication by combination antiretroviral therapy, cells latently infected with HIV-1 remaining in patients are a major obstacle for eradication of HIV-1 infection. The tumor suppressor factor p53 is activated by HIV-1 infection, and restricts HIV-1 replication. However, a therapeutic strategy based on p53 activity has not been considered for elimination of latently infected cells.

METHODS:

Apoptotic cells were analyzed using flow cytometry with anti-annexin A5-FITC Ab and PI staining upon treatment of anticancer drugs. The expression and activation of p53 and apoptotic molecules in latently HIV-1-infected T cells were compared using Western blot analysis. The role of p53 in the anticancer drug treatment-induced apoptosis of cells latently infected with HIV-1 was determined by knock-down experiment using siRNA against p53.

RESULTS:

Upon treatment with 5-fluorouracil (5-FU), apoptosis was increased in latently infected ACH2 cells encoding competent p53 compared with uninfected parent A3.01 cells, while the apoptosis of latently infected p53 null J1.1 cells was less than that of uninfected cells. Treatment with 5-FU increased the levels of cleaved caspase-3 and PARP in ACH2 cells compared with uninfected and latently infected p53 null J1.1 cells. The levels of expression and activation of p53 were higher in both latently infected ACH2 and NCHA2 cells than in uninfected cells. Furthermore, the activation levels of p53 in both cells were further increased upon 5-FU treatment. Consistent with p53 status, apoptosis was markedly increased in ACH2 and NCHA2 cells compared with uninfected and latently infected J1.1 cells upon treatment with other anticancer drugs such as doxorubicin and etoposide. Inhibition of p53 in cells with latent HIV-1 infection diminished apoptosis upon 5-FU treatment.

CONCLUSION:

Evidence described here indicate that when treated with anticancer drugs, apoptosis of cells with latent HIV-1 infection was increased via the p53 activation pathway and may provide information for application of anticancer drugs to selectively eliminate HIV-1 reservoirs.

Muistiin 29.12. 2016  
Kommntti: p53 rakenteeltaan on hyvin vaativa molekyyli, iso proteiini, ja sen hyvä muodostuminen geneettisen edellytyksen ollessa normaali, vaattii myös hyvää yleiskunta ja riittävää energian ja proteiinin saamsita.  Se kuuluu kehon luonnollisen immuniteetin aseisiin tarkoituksena varsinkin genomisen integriteetin säilyttäminen.  p53 selektiivistä  aktivointia ei kaiketi ole tarkoituksella vielä käytetty terapiassa  HIV- latenssin eliminoimiseen, vaikka se luonnollisesti on toiminut niissä  tapauksissa joissa latenssi on eliminoitunut jos sellaista on tapahtunut.  Henkilöitten taholta minimaalisin  vaatimus on reinfektion välttö.

LINTUINFLUENSSA linkkejä

 Amerikka
http://www.aaap.info/
Suomi
https://www.evira.fi/elaimet/ 
Ruotsi
http://www.jordbruksverket.se/2.5abb9acc11c89b20e9e800057.html 
YK järjestöt_
OIE WAHIS
http://www.oie.int/wahis_2/public/wahid.php/Countryinformation/Countryhome 
FAO
http://www.fao.org/home/en/
http://www.fao.org/animal-health/en/

LINTUINFLUENSSOJEN MERKITYS IHMISKUNNALLE
WHO
Aihepiirit aakkosjärjestykselssä .Kts A> Avian flu 
http://www.who.int/topics/en/ 

Ebolarokote saatu luotua

http://www.bbc.com/news/world-africa-38414060
Kokeellinen rokote tappavaa Ebolavirusta (EBOV)  vastaan lie saatavilla  jo  vuonna 2018 asiantuntijoiden mukaan.   Guineassa tehtyjen kokeitten mukaan nyt koostettu uusi rokote antaa 100-prosenttisen suojan tätä tappavaa virusta vastaan .  Rokote  asetetaan nyt  käymään läpin  säännönmukaiset  kokeet. . Merck valmistaa sitä ja tulevia  purkauksia varten valmistaa   300 000 annosta   rVSV-ZEBOV rokotetta.  GAVI tukee ekonomisesti rokotevarastoa  5 m. dollarilla.

• An experimental vaccine that guards against the deadly Ebola virus could be available by 2018, say experts.
• Trials conducted in Guinea, one of the West African countries most affected by an outbreak of Ebola that ended this year, show it offers 100% protection.
• The vaccine is now being fast-tracked through regulatory approval.
• Manufacturer Merck says it will make 300,000 doses of the rVSV-ZEBOV vaccine available for future emergencies.
• GAVI, the global vaccine alliance, is providing $5m for the stockpile.

Ruotsin valtionepidemiologi arvioi Euroopan H5N8 lintuinfluenssaviruksen riskit Ruotsille

http://www.sva.se/smittlage/statsepizootologen/statsepizootologen-kommenterar/dates/2016/11/fagelinfluensah5n8ieuropa

Lähi-Idän katsausta Aleppon historiasta ja tästä päivästä

http://www.aljazeera.com/news/2016/12/aleppo-161218045722651.html

Eviran teksti lintuinfluenssoista 2016

https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/-/kaikki-lintuinfluenssavirukset-eivat-ole-tarttuneet-ihmiseen
17.12.2016

H1N1 influenssa post-pandemisessa vaiheessa

H1N1 influenssan osuutena  nykyinfluenssassa voi olla oireet silmistä: Silmäsärky, silmän lähiseudun pänsärky  ja valonarkuus, vaikka olisi ottanut kaikki rokotukset. Täytyy muistaa, että kun on  oireita silmistä: verkkokalvosta, pitää kyllä levätä, välttää kirkkaita valoja eikä antioksidantitkaan ole pahitteeksi.

Ophthalmic Res. 2012;48(3):134-8. doi: 10.1159/000337138. Epub 2012 May 9.

Comparison of ocular findings in patients with H1N1 influenza infection versus patients receiving influenza vaccine during a pandemic.

Mansour DE¹, El-Shazly AA, Elawamry AI, Ismail AT.

AIM:

To evaluate ocular findings during the pandemic influenza A (H1N1) and after vaccination for the same strain.

PATIENTS AND METHODS:

This study was conducted on 89 patients with H1N1 influenza infection (group 1) and 28 subjects who received vaccination for H1N1 (group 2). All patients were subjected to history taking, ophthalmological examination, fundus examination, conjunctival impression cytology and conjunctival swabs.

RESULTS:

The patients' age ranged between 5 and 60 years (19.25 ± 11.70 years). Group 1 included 43 (48.1%) males and 46 (51.9%) females, while group 2 included 13 (46.43%) males and 15 (53.57%) females. The most common ocular finding of patients in group 1 was bilateral acute conjunctivitis in 58 cases (65.17%), while in group 2, we found 3 (10.71%) cases of mild conjunctivitis, and 2 (7.14%) cases of moderate conjunctivitis. Retinopathy, uveal affection, and optic neuritis were not statistically different between the 2 groups. Impression cytology of the conjunctiva for group 1 showed squamous metaplasia grade 3 with enlargement of epithelial cells, and fragmentation of the nucleus which is similar to virus-infected structural changes.

CONCLUSION:

Pandemic influenza H1N1 was able to induce different ocular manifestations including acute conjunctivitis, retinopathy, uveal effusion syndrome and optic neuritis.

Copyright © 2012 S. Karger AG, Basel.

Siipikarja uhanalaista: HPAI muoto virusta H5N8 tappaa linnut, LPAI muoto ei tapa.

http://www.thepoultrysite.com/poultrynews/37954/hungary-reports-33-new-bird-flu-outbreaks/
uutinen 14. joulukuuta 2015

GLOBAL - Outbreaks of the H5N8 strain of highly pathogenic avian influenza have continued across Europe, with Hungary announcing 33 new outbreaks yesterday.
The outbreaks were all in the south of the country, in the Bacs-Kiskun, Bekes and Csongrad regions. Over 300,000 susceptible ducks, geese and turkeys were housed on the affected farms, which included one multi-species farm.
(Anseriformes, Anas, Anser)
)Galliformes, Phasianidae

Romania, Finland and Sweden have also given new reports to the World Organisation for Animal Health (OIE) of dead wild birds from the disease. In Romania three mute swans were killed by the disease, whereas in Sweden two European herring gulls were found dead in the south. In Finland tufted ducks and white-tailed eagles were affected.
The other major sets of new outbreaks to be reported this week were in France, where six farms were affected.

(Anseriformes, Cygnusolor) Kyhmyjoutsen, Knösvan
(Anseriformes, Aythya fuligula) Tukkasotka, viggen
(Charadriiformes, Laridae, Larus argentatus) , harmaalokki, gråtrut 
(Accipitriformes, Haliaetus albicilla), merikotka, Havsörnen


Ranskan raportti:
HPAI H5N8 useissa farmeissa , myös LPAI H5N8 nyt.  Vuosi sitten myös LPAI H5N1

FRANCE - The H5N8 strain of highly pathogenic avian influenza has been found in several different locations in France in the past week.
Five different farms have been affected by the outbreaks. Four of these farms were in the Tarn region, where the disease was first discovered two weeks ago, just one day before France was due to be declared free from the disease. The outbreaks were discovered either through unusual mortality levels or through surveillance measures.
Another outbreak was found in another south western region - Gers. The farm was identified as affected following clinical signs among the 7600 ducks on the multi-species farm.
In total these five outbreaks resulted in the destruction of over 50,000 birds.
A 3-km protection zone and a 10-km surveillance zone were implemented around the affected farms.
Another outbreak was also identified in Gers during surveillance activities, on a duck farm. However, this disease incident was only a low pathogenic form of flu, which does not kill birds.

It was also caused by the H5N1 strain, a different strain that caused a lot of problems in south west France last year.
One thousand ducks were culled to prevent the disease spreading, and a regulated zone of a one-kilometre radius was implemented around the outbreak.

H1N1 : Post-pandeminen vaihe menossa

http://www.who.int/csr/disease/swineflu/phase/en/

Current WHO phase of pandemic alert for Pandemic (H1N1) 2009

• Pandemic influenza preparedness and response: WHO guidance document

In the 2009 revision of the phase descriptions, WHO has retained the use of a six-phased approach for easy incorporation of new recommendations and approaches into existing national preparedness and response plans. The grouping and description of pandemic phases have been revised to make them easier to understand, more precise, and based upon observable phenomena. 

Phases 1–3 correlate with preparedness, including capacity development and response planning activities, 

while Phases 4–6 clearly signal the need for response and mitigation efforts. 

Furthermore, periods after the first pandemic wave are elaborated to facilitate post pandemic recovery activities.

The current WHO phase of pandemic alert for Pandemic (H1N1) 2009 is post-pandemic.

Ihmisinfektioita H5N6

http://www.who.int/csr/don/07-december-2016-ah5n6-china/en/

Human infections with avian influenza A(H5N6) virus – China

Disease outbreak news
7 December 2016

The National Health and Family Planning Commission (NHFPC) of China has notified WHO of two laboratory-confirmed cases of human infection with avian influenza A(H5N6) virus.

Lintuvirus A H5N2 on seurattavia viruksia.

AH5N2 suomennosta

https://en.wikipedia.org/wiki/Influenza_A_virus_subtype_H5N2

H5N2 on A- lintuinfluenssaviruksen alatyyppi. Tämä alatyyppi infektoi laajalti eri lintuja ja niihin kuuluu kananpojat, ankat, kalkkunat, jalohaukat ja strutsit. Linnut, joilla tämä virus on, eivät vaikuta sairailta ja tauti on usein lievää, kun lintuinfluenssalatyyppiä kiertelee. Jotkut alatyypin variantit ovat toisia patogeenisempia ja hyvin patogeenisesta HPAI H5N2 infektiosta seuraa tuhansien lintujen teurastus kanafarmeilla aika ajoin. Vaikuttaa siltä, että ne ihmiset, jotka työskentelevät siipikarjalintujen parissa, voivat infektoitua viruksesta, mutta tuskin saavat mainittavia terveydellisiä vaikutuksia. Vaikka ihmiset altistuisivat sille HPAI H5N2 variantille, joka on hyvin patogeeninen ja tappoi strutsinpoikasia Etelä-Afrikassa, niin heille tuli vain silmän sidekalvontulehdusta ( conjunctivitis) tai lievää hengitystietulehdusta. Ei tiedetä ihmisestä ihmiseen tapahtuvia H5N2- viruksen leviämisiä.

Kana, (Höns, Chicken) Gallus domesticus, Galliformes.

Sorsalintu ( Andfåglar, Ducks) (Anatidae, Anseriformes)

Kalkkuna (Kalkon, Turkey) (Meleagridae, Galliformes)

Jalohaukka ( Falk, Falcons ) (Falco, Falconidae, Falconiformes)

Strutsi ( Struts, Ostrich) ( Struthio, Struthionidae, Struthioniformes)

H5N2 ja linnut

Kiinassa on menestyksekkäästi käytetty inaktivoitua H5N2-virusta siipikarjan rokotteena H5N1 virusta vastaan. LPAI H5N2, matalapatogeeninen lintuinfluenssavirus H5N2, jota siipikarjassa esiintyi , tuotti virukseen lisääntynyttä virulenssia USA:ssa ja Meksikossa. HPAI kanta H5N2- viruksesta aiheutti influenssapurkauksia monilla farmeilla ja mikä aiheutti suurta ekonomista menetystä: vuonna 1983 Pennsylvanian kanapoika- ja kalkkunakannoissa, vuonna 1994 Meksikon kanapoikakannoissa ja pienehkössä purkauksessa vuonna 1997 Italian kananpoikakannoissa.

Vuonna 2004 tapahtui Texasissa purkaus ja sairastunut siipikarja hävitettiin, mihin purkaus päättyi Koreassa hävitettiin farmin ankkoja, kun viranomaiset havaitsivat epäillyn LPAI H5N2 lintuinfluenssakannan 1. joulukuuta 2004. Japanissa eristettiin H5N2-virus tai anti-H5-vasta-aineita tunnistettiin 40 kanafarmilla Ibarakin hallintoalueella ja yhdellä kanafarmilla Saitaman hallintoalueella joulukuussa 2005. kanta nimettiin näin. A/chicken/Ibaraki/1/2005(H5N2). Tästä H5N2-purkauksesta seurasi, että Ibarakissa tuhottiin noin 5,7 miljoonaa lintua.

Vuonna 2005 marraskuun 12. päivä raportoitiin jalohaukasta löytyneen H5N2 virusta.

Vuonna 2006 tapahtui eräällä Etelä-Afrikan farmilla LPAI H5N2- purkaus ja sen seurauksena tuhottiin 60 strutsia. Viruskanta oli samanlainen, kuin se, joka aiheutti purkauksia Etelä-Afrikassa 2004/2005.

Vuonna 2007 havaittiin LPAI H5N2- virusta näytteissä, jotka oli kerätty Länsi-Virginiasta 25 000 kalkkunasta rutiinisti ennen niiden normaaliteurastusta. Linnuilla ei ollut mitään merkkejä taudista eikä ollut mortaliteettia. Tehtiin toimenpiteet, joilla ehkäistiin viruksen mutatoituminen ja leviäminen. Vuoden 2007 lopulla tapahtui Dominikaanisessa Tasavallassa H5N2- purkaus. Eliminoitiin 15 kukkoa ja 2 kanaa, vaikka niissä ei ollut näkyviä oireita infektiosta.

Vuonna 2008 toukokuussa ja kesäkuussa oli kolme LPAI H5N2- purkausta haitin linnuissa kolmesa eri kohtaa,Keski-Haitissa Pohjois-Haitissa ja Etelä-Haitissa. Myös Taiwanilla varmistettiin H5N2- purkauksia joulukuussa 2008.

Vuonna 2012 on varmistunut Sri-Lankalla Bingiriyassa tammikuussa H5N2-purkaus. Siellä eliminoitiin 5000 - 6000 kananpoikaa, kun muutamissa oli havaittu H5N2-infektio.

Etelä-Afrikassa vuonna 2012 esiintynyt HPAI lintuinfluenssa oli tuhoissa strutsiteollisuudelle. N. 41 000 strutsia oli eliminoitu. Taiwanilta on dokumentoitu ensimmäinen HPAI H5N2-virus OIE- virastoon. Purkaus alkoi helmikuussa 2012.

Vuonna 2015 tunnistettiin H5N2- purkaus USA:n Keskilännen alueen kananpoikien ja kalkkunoiden seulonta ja operaatiosarjoissa . Toukokuun loppuun mennessä oli 15 osavaltiossa eliminoitu 43 miljoonaa lintua purkauksen takia. Mainittakoon, että pelkästään Iowan alueella, tuhottiin 30 miljoonaa lintua; siellä toimii valtion suurin munantuotanto.

Japanin Terveysministeriö sanoi tammikuussa 2006, että mahdollisesti Ibarakin siipikarjatilojen työntekijät olivat vuonna 2005 altistuneet H5N2- virukselle ( josta tiedettiin, että se ei ollut aiheuttanut aiemmin ihmisille tautia) . Kerättiin tiedot Ibarakin hallintoalueen 35 kanafarmin 257 työntekijästä. Määrityksissä havaittiin, että heidän H5N2 -vasta-ainetiitterinsä purkauksen jälkeen olivat korkeammat kuin ennen purkausta kerätyissä näytteissä.

Sources

• people.com.cn

• Kawaoka Y, Naeve CW, Webster RG (1984). "Is virulence of H5N2 influenza viruses in chickens associated with loss of carbohydrate from the hemagglutinin?". Virology 139: 303-16.

• Horimoto T, Rivera E, et al (1995). "Origin and molecular changes associated with emergence of a highly pathogenic H5N2 influenza virus in Mexico". Virology 213: 223-30.

• WHO

• "Recommendations for Worker Protection and Use of Personal Protective Equipment (PPE) to Reduce Exposure to Highly Pathogenic Avian Influenza A H5 Viruses". www.cdc.gov. Retrieved 2015-07-31.

• [1] article: H5N2 In Korean Ducks. December 2004

• Okamatsu M, et al(2007). "Low pathogenicity H5N2 avian influenza outbreak in Japan during the 2005-2006". Vet Microbiol. 124: 35-46.

• [2] article Kuwait: Avian influenza H5N1 confirmed case in flamingo November 12, 2005

• Mail&Guardian South African online news article Outbreak of avian flu in W Cape not H5N1 published 03 July 2006

• Regional News Service article Bird Flu Found in Pendleton County published April 3, 2007

• [3] Listin Diario Article"Detectan virus gripe aviar en Higüey y Santo Domingo" In Spanish

• CIDRAP article China reports H5N1 outbreak in Guangdong published June 17, 2008

• Wikinews Taiwan culls 18000 chickens due to H5N2 virus outbreak

• [4] Bingiriya bird flu: Don’t panic, say health officials

• [5] 6,000 CHICKENS DESTROYED AFTER BIRD FLU SCARE - REPORT

• [6] "South African ostrich industry hit hard by HPAI"

• [7] "Highly pathogenic avian influenza,Chinese Taipei"

• Samantha Masunaga (30 May 2015). "Avian influenza epidemic spurs nationwide rise in egg prices". Los Angeles Times. Retrieved 1 June 2015.

• [8] article Dozens In Japan May Have Mild Bird Flu January 2006.

20. Ogata T, Yamazaki Y, Okabe N, Nakamura Y, Tashiro M, et al (July 2008). Human H5N2 Avian Influenza Infection in Japan and the Factors Associated with High H5N2-Neutralizing Antibody TiterJ Epidemiol 18: 160-6.

Further reading

• CIDRAP article H5N2 virus identified in Canadian turkey outbreak published Feb 4, 2009

Influenssarokotekehittelystä uusiin haasteisiin

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27936463

Virology. 2016 Dec 6;501:176-182. doi: 10.1016/j.virol.2016.12.001. [Epub ahead of print] Virus-like particles displaying H5, H7, H9 hemagglutinins and N1 neuraminidase elicit protective immunity to heterologous avian influenza viruses in chickens.

Pushko P¹, Tretyakova I², Hidajat R², Zsak A³, Chrzastek K³, Tumpey TM⁴, Kapczynski DR³.

Abstract

Avian influenza (AI) viruses circulating in wild birds pose a serious threat to public health. Human and veterinary vaccines against AI subtypes are needed. Here we prepared triple-subtype VLPs that co-localized H5, H7 and H9 antigens derived from H5N1, H7N3 and H9N2 viruses. VLPs also contained influenza N1 neuraminidase and retroviral gag protein. The H5/H7/H9/N1/gag VLPs were prepared using baculovirus expression. Biochemical, functional and antigenic characteristics were determined including hemagglutination and neuraminidase enzyme activities. VLPs were further evaluated in a chicken AI challenge model for safety, immunogenicity and protective efficacy against heterologous AI viruses including H5N2, H7N3 and H9N2 subtypes. All vaccinated birds survived challenges with H5N2 and H7N3 highly pathogenic AI (HPAI) viruses, while all controls died. Immune response was also detectable after challenge with low pathogenicity AI (LPAI) H9N2 virus suggesting that H5/H7/H9/N1/gag VLPs represent a promising approach for the development of broadly protective AI vaccine.

Lintuinfluenssoista yleistä.

Vuodesta 2014 tammikuusta  merraskuulle 2016 on  77 maasa kierrellyt yhteensä 13 lintuinfluenssaviruskantaa.  Purkauksia hoidettaessa on tuhottu satoja miljoonia siipikarjalintuja.
ihmisille vaarallisimpia näistä 13 viruksesta on tyypit  A H5N1 ja A H7N9 sekä A H9N2.
 Lisäksi mainittavia ovat  sikainfluenssavirukset A H1N1 ja A H3N2, mutta näihin on jo rokotus olemassa.

WHO antaa tietoa  A H7N7  viruksesta,  eräästä  fatal case- tapauksesta sekä  AH7N9 influenssasta ihmisellä.

  Control of Communicable Diseases Manual 20th Edition.
American Public Health Association (2015). APHA Press, Washington DC. ISBN: 978-0-87553-018-5

• ² Epidemiology of Human Infections with Avian Influenza A(H7N9) Virus in China
  Li, Q et al (2014). New England Journal of Medicine, 370:520-532.
• ³Emergence of the Virulence-Associated PB2 E627K Substitution in a Fatal Human Case of Highly Pathogenic Avian Influenza Virus A(H7N7) Infection as Determined by Illumina Ultra-Deep Sequencing.
  Jonges, M et al (2014). Journal of Virology. Feb; 88(3): 1694–1702. 

 Koska  A- lintuinfluenssaviruksilla on 18  H ja 11 N( neuraminaasi)  merkitsijää olemassa  niin kombinaatioita näistä pintaantigeeneistä  löytyy useita.

H5N1, H5N2, H5N3, H5N6, H5N7, H5N8, H5N9.
 H7N3, H7N7, H7N8, H7N9
H9N2
Sikainfluensaviruksia:
H1N1, H3N2.

Tässä nyton koossa aika monta kantaa. .

IFAH

Avian Influenza Outbreak in 2016

In September 2016, the UN Food and Agricultural Organization (FAO) released a warning about the spread of HPAI H5N8, when it was found in 17 water birds at Ubsu-Nur Lake in Russia.

 Despite this early warning, H5N8 spread south into India, affecting several states, and
west into Europe.

  Now, H5N8 has been detected in Hungary, Poland, Croatia, Switzerland, Germany, Austria, Denmark, the Netherlands, Israel, and Iran...

This is the fourth wave of intercontinental movement of HPAI H5 viruses since 2005 and the spread of the virus is presumed as being mainly due to migratory wild birds.

When possible, vaccination of birds is the best prevention method in combination with stamping out, biosecurity and surveillance measures particularly in areas with high poultry density.

 Prevention measures help to ensure that birds do not become sick and die and the spread of the virus can be reduced or stopped.

- See more at: http://www.ifaheurope.org/food-producing-animals/disease-outbreaks/avianflu-h5n8.html#sthash.fjwAiRYY.dpuf

raportit H5N8

 http://www.sva.se/smittlage/karta-over-fagelinfluensa
A H5N8  HPAI lintuinfluenssa todettu seuraavissa  linnuissa Ruotsissa
naurulokki  2 kpl 30.11. 2019

Hanna Huhtamäki HS

Julkaistu: 10.1. 21:08

Slovakialaisessa siipikarjassa on havaittu korkeapatogeenista H5N8-lintuinfluenssavirusta, uutistoimisto Reuters kertoo.

Virusta löydettiin kolmesta linnusta yhteensä 22 linnun parvessa Nitran kaupungissa Länsi-Slovakiassa. Loput linnuista teurastettiin. Lintuja oli pidetty kotiolosuhteissa.

Tapaus oli eläinten terveydentilan parantamiseen tähtäävän World Organisation for Animal Health -järjestön mukaan ensimmäinen lähes kolmeen vuoteen.

H5N8-virustyyppi aiheuttaa korkeaa kuolleisuutta sekä luonnonvaraisille linnuille että siipikarjalle. Ihmiselle sen ei tiedetä olevan vaarallinen.

2020 tammikuu: Purkaus H5N8 HPAI Slovakiassa

 ----
harmaalokki  2 kpl.  2.12. 2016
merikotka  29.11.  2016.
http://www.oie.int/wahis_2/public/wahid.php/Countryinformation/Countryreports
OIE_raportin mukaan nykyinen A H5N8 lintuinfluenssa alkoi ilmetä Suomessa  marraskuun lopulla  25.11. 2016 ja johti heti suojatoimenpiteisiin.

Exceptional epidemiological events

Year :2016

These countries have submitted the following immediate notifications to OIE in response to epidemiologically significant events. Click on an event to find more information

Summary	Report	Country	Date of Notification	Disease	Reason for notification	Disease manifestation	Outbreaks	Date resolved
		Finland	15/01/2016	Brucellosis (Brucella suis)	First occurrence in the country		3	See incidence page from 05/02/2016
		Finland	25/11/2016	Highly path. avian influenza	First occurrence in the country		2	Continuing
		Finland	17/05/2016	Rabbit haemorrhagic disease	First occurrence in the country		1	See incidence page from 25/05/2016

Suomen elintarvikevirasto lintuinfluenssasta

• Etusivu
• Eläimet
• Ajankohtaista
• 2016

SITAATTI: Uusia lintuinfluenssatapauksia jälleen Ahvenanmaalla

9.12.2016

Ahvenanmaalta on toimitettu Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan useita luonnonvaraisia lintuja lintuinfluenssaepäilyn takia. Korkeapatogeeninen H5N8-tyypin lintuinfluenssa on todettu tänään kahdesta merikotkasta.

TERMI:
 https://fi.wikipedia.org/wiki/Merikotka
LAJI , Specie,  Species: Merikotka ,Haliaetus  albicilla , Havsörnen (art) , White-tailed eagle
SUKU, Genere, Genus Haliaeetus, Merikotkat, Havsörnar (Släkte)
ALAHEIMO Haliaeetinae  (alaheimo, subfamilj )
HEIMO Famiglia: Haukat (heimo)  Hökartade rovfåglar (Familj)  Accipitridae ,
LAHKO, Ordine, Order:  Päiväpetolinnut.  Hökfåglar (Ordning)  Accipitriformes,
LUOKKA, Classe, Class:  Linnut  , Aves, Fåglar



 Taudin leviämisen ehkäisemiseksi Evira laajentaa Ahvenanmaalle perustettua rajoitusvyöhykettä. Laajennettu rajoitusvyöhyke kattaa lähes koko Ahvenanmaan.
Korkeaa kuolleisuutta luonnonvaraisille linnuille ja siipikarjalle aiheuttava H5N8-tyypin lintuinfluenssa varmistui Eckeröstä ja Sundista lähetetyistä merikotkista. Tähän mennessä korkeapatogeenista lintuinfluenssaa on todettu kolmessa merikotkassa Ahvenanmaalla. Aiemmin Ahvenanmaalla todettiin H5N8-tyypin lintuinfluenssaa Lemlandin ja Vårdön alueen tukkasotkissa sekä Maarianhaminan lintutarhan riikinkukoissa ja kanoissa. H5N8-tyypin lintuinfluenssa varmistui viime viikolla myös Paraisten Nauvon tukkasotkista. Muiden Evirassa tutkittavana olevien lintujen tulokset valmistuvat myöhemmin."

TERMI: LAJI, Species:   Aythya  fuligula, Tukkasotka, Vigg
SUKU , Genus:  Aythya , Sotkat
(Alaheimo, Tribu: Aythyinae, sukeltajasorsia, Dykänder  
HEIMO, Famiglia:Anatidae, Sorsat, Egentliga andfåglar
LAHKO :  Ordine, Order:  Sorsalinnut, Andfåglar,   Anseriformes
LUOKKA,  Classe, Class:  Aves, Linnut, Fåglar.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tukkasotka


LAJI, Species: Pavo Cristatus, Riikinkukko, Påfågel , Pheasent
SUKU: Pavo, Riikinkukot, Påfåglar,
AlALAHEIMO: Phasianinae
HEIMO :Phasianidae, Aitokanat, Egentliga hönsfåglar 
LAHKO: Galliformes, Kanalinnut,  Hönsfåglar
 https://fi.wikipedia.org/wiki/Riikinkukko

ALALAJI, Subspecies, alalaji: Gallus gallus domesticus, Kesykana, Fågelfähöns
LAJI: Species  Gallus gallus, Punaviidakkokana
SUKU, Family: Gallus
HEIMO: Phasianidae,  Aitokanat, Egentliga  Hönsfåglar
LAHKO,Order: Galliformes,  Kanalinnut, Hönsfåglar


"Siipikarjan ja siipikarjatuotteiden siirtoja rajoitetaan ja siipikarjatiloilla tehdään tarkastuksia rajoitusvyöhykkeen sisällä.
Siipikarja pidettävä sisällä
H5N8-virus voi levitä luonnonvaraisista linnuista siipikarjaan, minkä vuoksi siipikarja on pidettävä sisällä. Maa- ja metsätalousministeriön määräys siipikarjan sisälläpidosta tuli voimaan joulukuun alusta ja kestää toukokuun loppuun saakka. Suorien kontaktien lisäksi linnut levittävät tautia myös ulosteissaan ja eritteissään. Tämän vuoksi jalkineet ja vaatteet pitää vaihtaa ja kädet pestä kanaloihin mentäessä.
Epäilyistä ilmoitettava kunnaneläinlääkärille
Jos löytää yli 5 vesilintua tai yli 10 kuollutta muun lajin lintua, tulee ottaa yhteyttä kunnaneläinlääkäriin välittömästi. Tätä pienemmistä määristä kuolleita lintuja voi ilmoittaa Eviran nettilomakkeen kautta.
Kuolleisiin lintuihin ei pidä koskea ilman suojavälineitä, ja näytteiden lähettäminen on hyvä jättää virkaeläinlääkärille.
Nyt leviävä H5N8-tyypin lintuinfluenssavirus ei ole aiheuttanut ihmisten sairastumisia ja tartunnan riski ihmiselle on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan hyvin pieni. Lintuinfluenssavirukset tarttuvat huonosti ihmiseen, ja tartunta vaatii yleensä läheisen kontaktin sairastuneeseen villilintuun, siipikarjaan tai niiden eritteisiin. Kananmunien tai siipikarjanlihan kautta lintuinfluenssavirukset eivät ole tarttuneet ihmiseen, vaan tartunnat ovat vaatineet läheisen kontaktin sairaan linnun kanssa.
Evira tiedottaa mahdollisista uusista H5N8-tapauksista niiden varmistuttua".
---
Lue lisää: Lintuinfluenssa Suomessa
Usein kysyttyä lintuinfluenssasta

Suomen Maa-ja Metsätalous viraston säädös siipikarjasta

http://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/siipikarja-sisalle-suojaan-lintuinfluenssalta

Siipikarja sisälle suojaan lintuinfluenssalta

SITAATTI: 

Maa- ja metsätalousministeriö 25.11.2016 12.43
Tiedote

Ahvenanmaalla on todettu H5-tyypin lintuinfluenssaa. Maa- ja metsätalousministeriö määrää asetuksella suojaamaan siipikarjan kontakteilta luonnonvaraisten lintujen kanssa.

Lintuinfluenssaviruksen leviämisen estämiseksi siipikarja on suojattava kontakteilta luonnonvaraisiin lintuihin 1.12.–31.5 välisenä aikana. Siipikarja on jo aikaisemmin määrätty sisätiloihin 1.3.–31.5. välisenä aikana, mutta nyt Euroopassa luonnonlintujen välityksellä leviävien lintuinfluenssatartuntojen takia määräys pitää siipikarja sisätiloissa ulotetaan alkamaan 1. 12.
Tämän syksyn aikana on Euroopassa ollut tavanomaista enemmän korkeapatogeenisen lintuinfluenssan (HPAI) tapauksia sekä luonnonvaraisissa linnuissa että siipikarjassa. Tapauksia on ollut lähellä Suomea; Tanskassa useita ja nyt Ruotsissa, missä ilmoitettiin korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tapaus sekä luonnonvaraisella linnulla että siipikarjalla 23.11.2016. Ahvenanmaalta eilen löydetty tapaus on todettu korkeapatogeeniseksi lintuinfluenssaksi. Viruksen tyypitys on vielä kesken.
Annetun asetuksen mukaan linnut tulee pitää joko sisätiloissa tai suojata niiden ulkoilualue esimerkiksi riittävän tiheällä verkolla. Määräyksellä pyritään estämään siipikarjan ja luonnonvaraisten vesilintujen kontaktit, koska vesilinnut saattavat kantaa lintuinfluenssaa. Virus voi tarttua luonnonvaraisesta linnusta siipikarjaan, jos linnut ovat joko suoraan tai välillisesti kontaktissa keskenään. Suojausmääräykset eivät koske kyyhkysten vapaalentoja, eläintarhoja ja pysyviä eläinnäyttelyitä. Lintujen ulkonapidosta on tehtävä ilmoitus paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille. Ilmoitukset siipikarjan riittävällä tavalla suojatulla ulkoilualueella pitämisestä tehdään 15.12.2016 mennessä.
Nyt leviävä H5N8 korkeapatogeeninen lintuinfluenssakanta ei ole aiheuttanut ihmisten sairastumisia. Lisääntynyttä lintuinfluenssavaaraa on ollut maailmanlaajuisesti jo yli kymmenen vuotta. Jos korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tartunta tulisi tuotantosiipikarja tilalle, viranomaiset huolehtisivat, että vain turvallisia tuotteita pääsee myyntiin. Lintuinfluenssa ei ole tarttunut ihmiseen kananmunien tai siipikarjan lihan kautta, vaan tartunnat ovat vaatineet tiiviin kontaktin sairaan elävän linnun kanssa.

Ruotsin kansanterveysvirastot antavat yleistietoa lintuinfluenssoista

https://www.folkhalsomyndigheten.se/smittskydd-beredskap/smittsamma-sjukdomar/fagelinfluensa-/

Omia kommentteja: 
 WHO antaa myös  globaaleja tietoja ihmisiä  (ihmiskuntaa) lintuinfluenssa-asioista.  Jos on niistä kiinnostunut, voi etsiä WHO:n aakkosista kohdan  "Avian flu", Lintuinfluenssa, ja siinä kerrotaan jos jokin zoonoottinen lintuvirus  on aiheuttanut jotakin josakin ihmiskunnan puolella ja jos on pandemian riskiä jostakin lintuviruksesta. 
 http://www.who.int/topics/en/

WHO:n asiain paljoudesta  voi arvata, miten  tiukasti prioritoidaan  tällaisia  zoonooseja - lähinnä profylaktiselle tasolle, jolloin korostuu OIE ja FAO- tason toimenpiteet.  Siis käytännössä Ruotsissa   maatalosviraston ja  eläintieteen laitoksen antamat ohjeet.

Vasta siten kun uhka on tullut ihmiskunnan puolella ilmeneväksi,  tehdään rokote  siitä viruksesta joka pandemian alkaa ihmisissä;  se ei ole presiis  tuo sama joka linnut tappaa ja siksi  viruksen rakenteen evoluution  valvonta on se, johon WHO panostaa.Virusvalvonta on vaativaa, aikaa vievää   ja   kallista operaatiota ja sitoo  hyvin paljon asiantuntijahenkilökuntaa kautta maailman.

Mikä olisi  mielestäni järkevää koko väestöä ajatellen tällaisessa lintutautiuhkassa?
 Olisi hyvä tietää miltä linnut näyttävät  ja mikä niitten nimi on. Tällaisessa kansainvälisessä  tilanteessa myös lintujen nimitys eri kielillä pitäisi  johtaa latinalaiseen termiin, joka on globaali  nimittäjä jokaiselle linnun  tuntomerkille.  Tämä asia on ihan koululaitoksen puuhaa ja yleisen median tehtävä. Väestö voi olla apuna tunnistamassa tilanteita, joissa kaksi tai useampi lintu samaan aikaan esiintyyn kuolleena jossain.  tai tunnistamassa linnuissa jonkin oudon  ilmiön:
10 vuotta sitten  minusta  kyhmyjoutsenet olivat surkean näköisiä,  höyhenet haroittivat kuin keripukissa ja  linnut eivät pystyneet pitämään pyrstöä ja sulkiaan normaalisti koossa.  Jopa niitä oli kaupungissakin kuin humalaisina.

Toistaiseksi kaikki linnut näyttävät pirteiltä ja lämpimän sään takia niitä on runsaasti täällä Länsi-Göötanmaalla.   Eikä mielestäni ole pahitteeksi ruokkia lintuja joillain jyvillä siemenillä pähkinöillä tai linnuille erityisesti valmistetuilla linnunruoka pusseilla, joita voi ripustaa.  Siten voi ehkä antaa niille vastustuskykyä. Mutta linnunruokinta ei saisi olla jyrsijäruokintaa.

SVA Ruotsin valtiollinen eläinlääketieteellinen laitos

http://www.sva.se/djurhalsa/epizootier/aviar-influensa-fagelinfluensa

 SVA nykyisestä  AH5N8 lintuinfluenssasta:
 Lintuinfluenssa on  mahdollinen zoonoosi, tauti, joka voi siirtyä eläimistä ihmiskunnan puolelle. Riski lintuinfluenssan tarttumisesta ihmisiin on kuitenkin pieni.  Kansanterveysvirasto antaa informaatiota lintuinfluenssasta joka on zoonoosi.. Se influenssatyyppi, mikä nyt on kyseessä on A H5N8, joka ei ole koskaan aiheuttanut ihmisissä mitään tautia.

Fågelinfluensa är en potentiell zoonos (sjukdom som smittar mellan djur och människa). Risken för att fågelinfluensa drabbar människor är dock liten. Se Folkhälsomyndigheten för information om fågelinfluensa som zoonos. Den typ av influensa som nu är aktuell, H5N8, har aldrig orsakat sjukdomsfall hos människa.

Ruotsin maanviljelysviraston suhtautuminen lintuinfluenssaan 2016

JV:n  Internetsivun päivitys 12.12. 2016
http://www.jordbruksverket.se/amnesomraden/djur/sjukdomarochsmittskydd/smittsammadjursjukdomar/fagelinfluensa/fagelinfluensaisverige2016.4.1295021588ef860799e614.html
 Syksystä 2016 on Euroopassa kierrelyt lintuinfluenssavirusta sekä luonnon villilinnuissa että kesyissä linnuissa. Kun Tanskassa ilmeni  yksi lintuinfluenssatyyppi H5N8 tapaus kesyissä linnuissa,  maatalousvirasto nosti  siipikarjaa koskevien   profylaktisten suojatoimenpiteiden tason Ruotsissa. Ruotsissa on todettu yhdessä  skånelaisessa munia tuottavassa kanalassa  sekä  Skånessa, Öölannin ja Gotlannin villilinnuissa  lintuinfluenssaa. Maatalousvirasto on asettanut 3 kilometrin säteisen  suoja-vyöhykkeen ja 10 km säteisen valvontavyöhykkeen  skånelaiseen  influenssatartunnan  saaneeseen muniatuottavaan siipikarjaan.

• Fågelinfluensa i Sverige 2016

• Fågelinfluensa har cirkulerat bland både vilda och tama fåglar i Europa under hösten 2016. Efter att Danmark fått ett fall av fågelinfluensa av typen H5N8 hos tamfåglar höjde Jordbruksverket som förebyggande åtgärd skyddsnivån för fjäderfä i Sverige. I Sverige har fågelinfluensa konstaterats i en värphönsbesättning i Skåne samt på vilda fåglar i Skåne samt på Öland och Gotland.
• Jordbruksverket har infört ett skyddsområde med 3 kilometers radie och ett övervakningsområde med 10 kilometers radie från den värphönsbesättning i Skåne som smittades med fågelinfluensa.

Koko Ruotsia koskevaa on seuraavat säädökset: On pidettävä lintuja ja siipikarjaa sisällä .

Tällä hetkellä vallitsee  turvataso 2 koko maassa. Tämä  taso merkitsee, että on pidettävä siipikarjaa sisällä.  Jos tätä käytännössä  ei voida noudattaa aiheuttamatta linnuille tarpeetonta kärsimystä kuten ankoille, hanhille ja strutsilinnuille, joita on pidetty  villieläinten tapaan aitauksissa ,   niitä saadaan pitää poikkeuksellisesti ulkosalla, mutta niitten rehun ja juomaveden pitää olla sisätiloissa tai  suojan alla ulkona. 

On myös eräs poikkeus  harrastuslintujen suhteen, jotka saavat olla  häkeissä ulkosalla. Mutta näillä  lintuharrastuslaumoilla tarkoitetaan kaikkia  niitä lintuja, joita pidetään  ihmisen hoidossa  ja esim joiden munia ja lihaa käytetään vain omassa taloudessa sekä niitä, jotka ovat seuralintuja, lemmikkejä, kuten papukaijat. On tärkeää, että ne jotka pitävät eläimiä. valvovat  tehostetun  tarkasti  terveydentilaa, jotta  voivat havaita varhain  lintuinfluenssaepäilytapaukset.
Tämä turvataso vallitsee toistaiseksi. Maatalosvirasto päättää turvallisuustason kohottamisesta tai laskemisesta.

• Du ska ha fåglar och fjäderfän inomhus - gäller i hela Sverige

• För närvarande gäller skyddsnivå 2 för hela Sverige. Nivån innebär att du ska ha dina fjäderfän inomhus. Om detta undantagsvis inte går att genomföra eller om fåglarna utsätts för onödigt lidande kan ankor, gäss, och strutsfåglar samt hägnat fjädervilt hållas inhägnade utomhus, men foder och dricksvatten ska ges inomhus eller under ett skydd ute. 
• Det finns också ett undantag för hobbyflockar, som får vara inhägnande utomhus. Med hobbyflockar menar vi alla fåglar som hålls i fångenskap där exempelvis ägg och kött enbart används i det egna hushållet, eller om det är andra fåglar exempelvis sällskapsfåglar som papegojor. Det är viktigt att du som djurhållare har en utökad övervakning av hälsoläget för att du tidigt ska kunna upptäcka misstänkta fall av fågelinfluensa. 
• Skyddsnivån gäller tills vidare. Det är Jordbruksverket som fattar beslut om att höja eller sänka skyddsnivån.

Nämä säännöt    pätevät  turva- ja valvonta.alueella
Turva-aluetta  on 3 kilometrin säteellä  munia tuottavasta kanalasta sijaitseva alue ja sillä alueella pätevät seuraavat säännöt.

1. Siipikarjaa ja muita  ihmisten  vallassa olevia lintuja on pidettävä  sisätiloissa.  
2. Asiattomilta on kiellettyä mennä eläintalleihin, joissa on siipikarjaa ja muita lintuja. 
3. On kiellettyä kuljettaa siipikarjaa, eläviä lintuja, kuoriutuvia munia ja siipikarjatuotteita  siipikarjalaitosten kesken. 
4. On kiellettyä järjstää näyttelyjä tai muita  joukkotilaisuuksia,  joissa on eläviä lintuja. 

Valvonta-aluetta on 10 km säteellä  siipikarjakannasta.  Myös valvonta-alueella pätee kiellot  kuljetuksista ja näyttelyistä.  On mahdollista  hakea erivapautusta  lääninhallitukselta   tietyille  alueen sisäisille kuljetuksille.

• Det här gäller i skydds- och övervakningsområdet 

  Skyddsområdet ligger med 3 kilometers radie från värphönsbesättningen. I skyddsområdet gäller bland annat följande restriktioner:

• Fjäderfä och andra fåglar i fångenskap ska hållas inomhus.
• Det är förbjudet för obehöriga att gå in i djurstallar med fjäderfä och andra fåglar.
• Det är förbjudet att transportera fjäderfä, levande fåglar, kläckägg och fågelprodukter mellan anläggningar för fjäderfä.
• Det är förbjudet att ordna utställningar och andra sammankomster med levande fåglar.

Övervakningsområdet ligger med 10 kilometers radie från besättningen. Även inom övervakningsområdet gäller förbud mot transporter och mot utställningar. Det är möjligt att söka dispens hos länsstyrelsen för vissa transporter inom områdena.

 Muut  virastot, jotka  antavat tietoa  lintuinfluenssasta

• Andra myndigheter om fågelinfluensa

Statens veterinärmedicinska anstalt (SVA)
Folkhälsomyndigheten

 Maanviljeysvirastosta annettu  tieto mediaan

• Pressmeddelanden från Jordbruksverket

2016-12-06
Fågelinfluensa gör att tamfåglar fortsatt behöver vara inne i hela landet

2016-12-02
Arbetet fortsätter med sanering efter utbrottet av fågelinfluensa

2016-11-28
Fortsatt intensivt arbete i influensasmittad fågelbesättning

2016-11-25
Arbetet fortgår i influensasmittad fågelbesättning

2016-11-24
Skydds- och övervakningsområden till följd av fågelinfluensa i Skåne

2016-11-23
Fågelinfluensa i Sverige

2016-11-21
Fågelinfluensa i Danmark – Jordbruksverket höjer skyddsnivån

Beslut om skyddsnivå 2

Fågelinfluensa - historik och nuläge

Frågor och svar

Vanliga frågor och svar om fågelinfluensa

FAO: H7N9: uusia ihmisinfektioita 2016 lokakuussa

 2016
http://www.fao.org/ag/againfo/programmes/en/empres/H7N9/Situation_update.html

Information provided herein is current as of the date of issue. Information added or changed since the last H7N9 situation update appears in red. Human cases are depicted in the geographic location of their report. For some cases, exposure may have occurred in one geographic location but reported in another. For cases with unknown onset date, reporting date was used instead. FAO compiles information drawn from multiple national (Ministries of Agriculture or Livestock, Ministries of Health, Provincial Government websites; Centers for Disease Prevention and Control [CDC]) and international sources (World Health Organization [WHO], World Organisation for Animal Health [OIE]) as well as peer-reviewed scientific articles. FAO makes every effort to ensure, but does not guarantee, accuracy, completeness or authenticity of the information. The designation employed and the presentation of material on the map do not imply the expression of any opinion whatsoever on the part of FAO concerning the legal or constitutional status of any country, territory or sea area, or concerning the delimitation of frontiers.

•  Kartta näyttää ihmistapauksia viime vuosilta2013-2016

 http://www.fao.org/ag/againfo/programmes/en/empres/H7N9/img/wave_5/map_2016_11_30.jpg


2013 

 Situation: Influenza A(H7N9) virus with pandemic potential.
Country: China; three human cases originated in China and were reported in Malaysia (1) and Canada (2).
Number of human cases: 805 confirmed; 317 deaths (since February 2013)

Provinces/municipalities: Beijing, Shanghai and Tianjin municipalities; Anhui; Fujian; Guangdong; Hubei and Liaoning provinces; Henan; Hunan; Jiangsu; Jiangxi; Shandong; Zhejiang; Guangxi; Guizhou; Jilin; Qinghai; Hubei; Taiwan Province of China; Hong Kong SAR; Macao SAR, Ningxia Hui and Xinjiang Uyghur Autonomous Regions; Sabah (Malaysia); British Columbia (Canada).
Animal/environmental findings: over 2,000 virological samples from the environment, chickensGalliformes) , pigeons (Columbiformes) , ducks (Anseriformes Anatidae)  and a tree sparrow  (Passeriformes)  tested positive; positives mainly from live bird markets, vendors and some commercial or breeding farms.
FAO actions: liaise with China and partners, monitor situation, monitor virus evolution, conduct market chain analysis, risk assessment, surveillance guidance and communication.

2016   Situation updat

Animals

• 30 November 2016: MoA published the results of the national animal H7N9 surveillance for the month of October. 63,710 serum and 19,299 virological samples were collected from 2,269 locations in 24 provinces. None of the serological or virological samples tested positive for H7 and H7N9, respectively [reference].
• 28 October 2016: MoA published the results of the national animal H7N9 surveillance for the month of September. 84,808 serum and 23,187 virological samples were collected from 3,596 locations in 26 provinces. 147 sera tested positive for H7 antibodies in Liaoning Province (14 chicken samples from farms in four cities) and Gansu Province (70 chicken samples from farms and 63 from live bird markets in three cities). All virological samples tested negative for H7N9 virus [reference].

WAHO ja kamppailu Aidsia vastaan

http://www.wahooas.org/spip.php?page=rubriqueS&id_rubrique=10&lang=en

Mitä FAO sanoo lintuinfluenssatilanteesta?

 FAO suhteuttaa infektiot toisiinsa interventioitten prioriteetilta  ja siinäkin perpektiivissä lintuinfluenssaan uudelleen  alkaminen katsotaan uhkaavaksi niin ekonomsiesti kuin  ihmishenkien suthteen .  Tätä käy ilmi että H5N2 raivoaa jo  Länsi ja Keski-afrikassa.

http://www.fao.org/africa/news/detail-news/en/c/451482/

One Health technical and ministerial meeting opens in Dakar

Implementing One Health initiative in West Africa on zoonotic diseases and related public health threats

FAO/Senegal

8 November 2016 - Dakar - The Food and Agriculture Organization of the United Nations (FAO), jointly with WHO, OIE, ECOWAS and WAHO promotes a holistic and multidisciplinary approach to advocate for the much needed One Health initiative in the West African region.
For FAO, the One Health approach is a prerequisite for ensuring public and animal health security, building agro-ecological resilience, protecting biodiversity, and ensuring efficient use of natural resources and the safety of food supply chains.
In the African context, the Ebola virus disease caused tens of thousands of deaths and negatively affected socio-economic activities of communities and countries for months from 2014 to 2016. The implementation of One Health approach is crucial now, as further evidenced by the increasing threat posed by re-emergence of the zoonotic highly pathogenic avian influenza due to H5N1 virus that is rapidly spreading in West and Central Africa with a potential to cause significant negative socio-economic impact and a major threat to public health.
“FAO strongly believes that the fight against animal diseases, including zoonotic emerging diseases, require tackling them at  their animal source“, said the FAO Representative a.i. in Senegal, Patrick David, at the opening of the One Health Technical and Ministerial meetings on zoonotic diseases and related public health threats (8-11 November 2016, Dakar).
“I believe this meeting will enable us to be a milestone in the formulation of an agenda for the effective and sustainable implementation of the One Health approach”, he added.

OIE uutisia (2016) eläinten puolelta (Alerts)

• Highly pathogenic avian influenza in Russia
• H5N1 . Cases 5100. Deaths 5100. Mort.9,38%. Susp. 54 360. Tot. 667 576.
  
• Low pathogenic avian influenza (poultry) in Germany
• H5N1 .  Cases 8, susp. 612, destroyed 612, Mort. 0% Loss 100%. 
  
• Highly pathogenic avian influenza in Serbia
• Cygnus olor, kyhmyjoutsen  6 kpl.  H5N8.  Mort. 100%
  
• Highly pathogenic avian influenza in Hong Kong (SAR - PRC)25.11. 2016.
• Natural pintail, Jouhisorsa, Stjärtanden Anas acuta, Anatidae. Subclinical disease. 3 cases.  Natural Park.   No deaths.  HPAI H5N6. 
  

Hiv-lääkitys Duodecimin mukaan 1999

Numeron 20 / 1999 sisällysluettelo

HIV-infektion lääkehoidon uudet mahdollisuudet

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim

1999;115(20):2249-2257

Matti Ristola ja Asko Järvinen

Katsaukset

• Artikkeli

HIV-infektion lääkehoidon uudet mahdollisuudet

• HIV-infektion spesifinen lääkehoito
• HIV-lääkityksen tavoitteet
• HIV-lääkityksen vaikuttavuus
• HIV-lääkkeiden sivuvaikutukset
• HIV-lääkkeiden yhteisvaikutukset
• Hiv-infektion seurannaistautien profylaksi
• Tulevaisuudennäkymiä
• Kirjallisuutta

HIV-infektion hoitoon on muutaman viime vuoden aikana tullut useita lääkeaineita, jotka ovat muuttaneet taudin ennustetta. Uuden lääkityksen avulla suuri osa potilaista pysyy pidempään oireettomina ja työkykyisinä vielä AIDS-vaiheessakin. HIV-infektion lääkehoito näyttää myös johtavan yhteiskunnan kulujen säästymiseen. Lääkitys onkin yleisesti katsottu aiheelliseksi aloittaa, kun taudin etenemisestä on selviä merkkejä. Maamme HIV-infektiopotilaiden pienestä määrästä huolimatta yhä useampi lääkäri kohtaa HIV-lääkitystä saavan potilaan muusta kuin suoraan infektioon liittyvästä syystä. Lääkitys saattaa näissä tilanteissa aiheuttaa ongelmia runsaiden lääkeaineinteraktioiden ja HI-viruksen lääkeresistenssin nopean kehittymisen vuoksi. HIV-lääkityksen pohtiminen saattaa tulla eteen yllättäen myös neulanpistotapaturman yhteydessä.

HIV-infektion hoitoon tarkoitettujen lääkeaineiden määrä on kasvanut nopeasti. Näiden ns. antiretroviraalisten lääkkeiden tutkimukseen ovat sekä lääketehtaat että tutkimusryhmät panostaneet paljon etenkin Yhdysvalloissa. Uudet lääkeaineet on myös otettu käyttöön nopeammin kuin muihin käyttöaiheisiin tarkoitetut. Ensimmäinen HI-virukseen kohdistuva lääkeaine tsidovudiini eli atsidotymidiini otettiin käyttöön vuonna 1987. Ensimmäiset tsidovudiinilla saavutetut hoitotulokset pitkälle edennyttä HIV-tautia sairastavilla olivat lupaavia. Kuitenkin pidemmässä seurannassa yhdellä antiretroviraalisella lääkkeellä saavutetut hoitotulokset osoittautuivat melko vaatimattomiksi ja parhaimmillaankin teho HIV-taudin kulun hidastamisessa säilyi vain kahden vuoden ajan (Volberding ym. 1994). Seuraavana käyttöön tulleet uudet tsidovudiinin kaltaiset ns. nukleosidijohdokset eivät lisänneet oleellisesti hoidon tehoa (taulukko 1).

Taulukko 1. Suomessa käytössä olevat antiretroviraaliset lääkkeet.

Käänteiskopioijaentsyymin estäjät

Nukleosidijohdannaiset tsidovudiini (AZT)

tsalsitabiini (ddC)

didanosiini (ddI)

stavudiini (d4T)

lamivudiini (3TC)

tsidovudiini-lamivudiiniyhdistelmätabletti abakaviiri (ei rekisteröity)

Muut (NNRTI)1

nevirapiini

efavirentsi

delavirdiini

Proteaasin estäjät

sakinaviiri

indinaviiri

ritonaviiri

nelfinaviiri

amprenaviiri (ei rekisteröity)

1 NNRTI = non-nucleoside reverse transcriptase inhibitor

Yhdellä lääkeaineella saavutetut vaatimattomat hoitotulokset selittyvät HI-viruksen replikaationopeudella. Virusten määrä elimistössä on suuri, ja millilitrassa verta on useita kymmeniä tuhansia tai jopa miljoonia viruskopioita. Nopeasti jakautuvassa suuressa viruspopulaatiossa syntyy sattumanvaraisesti lyhyessä ajassa runsaasti mutaatioita, joista osa saattaa johtaa lääkeaineresistenssin syntymiseen. Varsin pian havaittiinkin, että yhdistämällä kaksi nukleosidijohdosta saatiin huomattavasti parempia hoitotuloksia ja kuoleman riski oli vähäisempi kuin yhden lääkkeen hoidossa (Corey ja Holmes 1996).

Entistä tehokkaampien yhdistelmien käyttö tuli mahdolliseksi uusien lääkeaineryhmien kehittämisen myötä. Proteaasinestäjien vaikutuspaikka HI-viruksessa poikkeaa nukleosidijohdosten vaikutuksesta. Lisäksi kehitettiin nukleosidijohdosten kanssa samaan kohteeseen, käänteiskopioijaentsyymiin, vaikuttavia lääkkeitä (non-nucleoside reverse transcriptase inhibitors, NNRTI) (taulukko 1). Käännekohtana antiretroviraalisen hoidon kehittymisessä voidaan pitää Maailman AIDS-kongressissa Vancouverissa vuonna 1996 esiteltyjä proteaasinestäjän ja nukleosidijohdoksia sisältävillä lääkeyhdistelmillä saatuja parantuneita hoitotuloksia (Hammer 1996). HIV-infektion lääkehoidon uudet käytännöt on omaksuttu yleiseen kliiniseen käyttöön varsin nopeasti Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa.

HIV-infektion spesifinen lääkehoito

HIV-infektion nykyisen antiviraalisen hoidon muodostaa kahden nukleosidijohdoksen yhdistelmä, johon on liitetty joko proteaasinestäjä tai NNRTI. On esitettyjä arveluja, että NNRTI-lääkkeet eivät olisi teholtaan täysin proteaasinestäjien veroisia (Panel on Clinical Practices for Treatment of HIV Infection 1998). Kuitenkin molemmilla kolmen lääkeaineen yhdistelmillä kuoleman tai AIDS-diagnoosiin johtavan seurannaistaudin vaara on osoitettu merkitsevästi vähäisemmäksi kuin kahden lääkkeen yhdistelmiä käytettäessä (Hammer ym. 1997). Lähivuosien tutkimukset osoittavat, onko HIV-lääkitys edullisempaa aloittaa proteaasinestäjän vai NNRTI:n sisältävällä yhdistelmällä (Montaner ym. 1998). NNRTI-lääkkeiden osalta kaikkien mahdollisten yhdistelmien tehoa ja turvallisuutta ei ole kuitenkaan tutkittu. Jotkin lääkeaineet saattavat myös vaikuttaa toisen metaboliaan, ja yhteisvaikutus voi olla jopa antagonistinen. Niinpä oikean yhdistelmän valitseminen vaatii alan jatkuvaa seuraamista ja on käytännössä jäänyt kaikissa maissa pienen lääkäriryhmän tehtäväksi.

HIV-lääkitys olisi teoreettisesti parasta aloittaa mahdollisimman varhain, kun tartunnan saaneen immuniteetti on tuhoutunut mahdollisimman vähän ja HI-virusten määrä on pienempi kuin pitkälle edenneessä infektiossa. Radikaaleimmat HIV-infektion hoitoon perehtyneet lääkärit ovatkin esittäneet, että lääkitys pitäisi aloittaa aina, kun tartunta on todettu (Carpenter ym. 1998). Toisaalta tuoreimmassa brittiläisessä hoitosuosituksessa kehotetaan aloittamaan hoito yksilöllisesti mutta viimeistään veren CD4-lymfosyyttien määrän vähennyttyä arvoon 0.35 × 109/l (Gazzard ja Moyles 1998).

Oireettoman HIV-infektion kesto vaihtelee paljon ja voi olla pisimmillään yli kymmenen vuotta. Lääkitys aloitetaan, kun kehittyy merkkejä infektion etenemisestä ja kun potilas on ehtinyt sopeutunut toteuttamaan lääkityksen oikein (taulukko 2). Oireita aiheuttavassa vaiheessa todettua infektiota sairastavalle kuuluu aloittaa HIV-lääkitys, mutta silloinkin potilasta on valmistettava mahdollisimman hyvin lääkityksen toteuttamiseen. Ensitaudin hoitoa on pidettävä yhä kokeellisena, koska varhainkaan aloitetulla HIV-lääkityksellä ei voida nykyisin täysin hävittää HI-virusta elimistöstä. Käytännössä lääkitystä jatketaan potilaan loppuelämän ajan, sillä lopettamisen jälkeen plasman HIV-pitoisuus palaa lääkitystä edeltäneelle tasolle muutamassa viikossa.

Taulukko 2. Antiretroviraalisen lääkityksen aiheet.

Oireinen HIV-infektio Oireeton HIV-infektio, jos veren CD4-soluja alle 0.35–0.5 × 109/l tai plasman HIV-pitoisuus yli 20 000–50 000 viruskopiota/ml Ensitauti1 (mahdollisesti) Raskauden aikaisen ja synnytykseen liittyvän HIV-tartunnan ehkäisy Työperäisen HIV-tartunnan ehkäisy

1) oireileva tuore infektio

Antiretroviraalinen lääkehoito vaatii potilaalta poikkeuksellisen hyvää hoitomyöntyvyyttä, sillä epäsäännöllinen lääkitys johtaa resistenttien viruskantojen syntymiseen (Paterson ym. 1999). Lisäksi Suomessa rekisteröityjen proteaasinestäjien ja nukleosidijohdoksista didanosiinin käyttö on ajoitettava oikein suhteessa ruokailuun riittävän imeytymisen varmistamiseksi. Käytännössä potilas voi joutua ottamaan lääkkeitään viisikin kertaa vuorokaudessa. Nykyisistä lääkkeistä voidaan muodostaa vain kaksi tai kolme todennäköisesti tehoavaa yhdistelmää. Hoidon tehon heiketessä kaikki kolme lääkeainetta tulisi vaihtaa uusiin. Ristiresistenssi lääkeaineryhmien sisällä on sangen yleistä, mikä saattaa vaikeuttaa tehokkaan yhdistelmän löytämistä aiemmin hoidetulle potilaalle. Niinpä lääkehoidosta on yleensä syytä pidättäytyä, ellei potilas ole valmis lääkityksen aloittamiseen tai hänen sitoutumisensa hoitoon on heikkoa, minkä tavallisimpia syitä on hoitamaton päihdeongelma.

HIV-lääkehoidon tarkan ajoituksen vaatimus saattaa aiheuttaa ongelmia potilaan ollessa terveydenhuollossa muusta syystä. Keskeytyksiä lääkityksessä tulisi välttää ja pyrkiä korvaamaan pois jääneet lääkeannokset mahdollisimman pikaisesti. HIV-lääkkeiden ottoajankohdista ei myöskään ole suotavaa poiketa, vaikka ne poikkeaisivat osaston normaaleista lääkkeidenjakoajoista. Lääkityksen vaihdosta olisi hyvä neuvotella hoitavan lääkärin kanssa, jolta saa myös ohjeita muun lääkityksen yhteensopivuudesta HIV-lääkkeiden kanssa. Mikäli HIV-lääkitys joudutaan keskeyttämään, olisi suotavinta lopettaa samanaikaisesti kaikkien antiretroviraalisten lääkkeiden käyttö.

Tehokaskaan antiretroviraalinen lääkitys ei poista tartunnan vaaraa, joskin teoreettisesti tartuntariski voi pienentyä suhteessa plasman viruspitoisuuteen. Kuitenkin siemennesteestä on voitu eristää HI-virusta, vaikka plasman HIV-pitoisuus on pidetty lääkehoidolla mittausrajan alapuolella (Zhang ym. 1998). Lisäksi on todettu, että siemennesteen HIV-kanta voi poiketa resistenssiominaisuuksiltaan veren HIV-kannasta (Eron ym. 1998). Ei liene mahdotonta, että HIV-lääkitystä käyttävä voisi erittää resistenttiä viruskantaa siemennesteeseen, vaikka plasman viruspitoisuus olisi mittauskynnyksen alapuolella. Lääkityksellä ei voidakaan ratkaista HIV-epidemian rajoittamiseen liittyviä ongelmia, kun vielä HIV-lääkkeiden saatavuus maailmanlaajuisesti on rajallista. On olemassa vaara, että resistenttien viruskantojen aiheuttamat HIV-tartunnat lisääntyvät, mikäli lääkehoitoa toteutettaessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota myös uusien tartuntojen torjumiseen. Varotoimista seksisuhteissa ja verikontaktitilanteissa on kerrottava myös lääkehoitoa saaville potilaille.

Äidistä lapseen tapahtuvan tartunnan ehkäisy HIV-lääkkeillä on vakiintunut hoito kehittyneissä maissa, ja sen toteutettavuus kehitysmaissa on vilkkaan tutkimuksen kohteena (Rogers ja Shaffer 1999). Helsingissä raskauden aikaista antiretroviraalista hoitoa saaneiden äitien lapsista ei toistaiseksi kukaan ole saanut HIV-infektiota (Salo ym. 1998). Terveydenhuollon työtapaturmissa sekä erityisesti poliisin ja vartijan työssä on vaarana altistua HIV-virusta mahdollisesti levittävälle verelle tai eritteille. HIV-tartunnan riski on pieni ihon läpäisevissä altistuksissakin: tällaisissa terveydenhuollon tapaturmissa riski on arvioitu 0.3  %:ksi (Cardo ym. 1997). Terveydenhuollon limakalvoaltistustilanteiden jälkeisiä HIV-tartuntoja on raportoitu viisi (Cardo ym. 1997). Altistusten aiheuttaman HIV-tartunnan riskiä lisää altistavan aineen suuri määrä ja huomattava viruspitoisuus. Näissä tilanteissa nopeasti aloitetulla HIV-lääkityksellä voidaan infektion vaara kuitenkin vähentää noin kymmenesosaan (taulukko 3). Profylaksi toteutetaan kahdella tai kolmella lääkkeellä (esimerkiksi tsidovudiini, lamivudiini ja indinaviiri), ja sen kesto on neljä viikkoa. Siihen voi liittyä merkittäviä sivuvaikutuksia. Altistustilanteissa tulisi huomioida B- ja C-hepatiittitartunnan mahdollisuus ja huolehtia B-hepatiitin ehkäisystä sekä altistuneen seurannasta myös hepatiittitartunnan toteamiseksi.

Taulukko 3. Hoito ja seuranta työperäisen HIV-altistuksen yhteydessä.

Tartuttavia Veri Selkäydinneste Genitaalieritteet Lääkeprofylaksi Vapaaehtoinen Suosittele ihon lävistävissä vammoissa Tarjoa limakalvoaltistuksessa Aloitettava mieluiten kahden tunnin kuluessa Hyödyttää todennäköisesti kolmen vuorokauden kuluessa aloitettuna Seuranta Määritetään HIV-vasta-aineet, B-hepatiittiantigeeni sekä B- ja C-hepatiittivasta-aineet heti ja kahden ja kuuden kuukauden kuluttua

HIV-lääkityksen tavoitteet

Plasman HIV-nukleiinihappopitoisuuden mittausmenetelmien kehitys edisti osaltaan merkittävästi HIV-infektion hoitoa. Aluksi todettiin plasman suuren HIV-pitoisuuden liittyvän taudin nopeaan etenemiseen (Saksela ym. 1994, Mellors ym. 1997). Nykyään lääkityksen tavoitteena pidetään plasman HIV-pitoisuuden saamista niin pieneksi, että HIV:tä ei voida osoittaa plasmasta. Kun käytetään kolmen lääkkeen yhdistelmiä, saavuttaa noin kaksi kolmasosaa aiemmin HIV-lääkkeitä käyttämättömistä potilaista tämän tavoitteen kolmen ensimmäisen hoitokuukauden aikana.

HIV-lääkityksen aikana hoitovastetta seurataan nykyisin 3–4 kuukauden välein tehtävillä plasman HIV-pitoisuusmittauksilla. Jos pitoisuutta ei onnistuta pitämään mittausrajan alapuolella, se alkaa useimmiten kasvaa uudestaan seuraavan vuoden aikana. Useimmissa tapauksissa plasman suureneva viruspitoisuus merkitsee, että virus on kehittänyt resistenssin käytetyille lääkkeille. Käytännössä HIV-pitoisuuden kasvaessa joudutaan harkitsemaan lääkityksen muuttamista, vaikka äskettäin on osoitettu, että hoidon aikana mitattavissa oleva plasman HIV-pitoisuus ei kuitenkaan aina merkitse viruksen lääkeresistenssiä (Havlir ym. 1999). Lääkettä tulisi vaihtaa, ennen kuin sille vastustuskykyiseksi muuttunut viruspopulaatio ehtii havaittavasti heikentää potilaan immuniteettia tai kehittää ristiresistenssiä muille HIV-lääkkeille.

HIV-lääkityksen vaikuttavuus

Nykyisillä HIV-lääkkeillä voidaan parantaa selvästi potilaiden ennustetta sekä tutkimuksissa että käytännön kliinisessä työssä (Forrest ym. 1998, Ledenberger ym. 1999). Kliinisiin tapahtumiin perustuvilla tutkimuksilla on osoitettu, että proteaasinestäjiä sisältävät lääkeyhdistelmät parantavat myös AIDS-vaiheeseen edenneiden ennustetta (Hammer ym. 1997, Cameron ym. 1998). Tulevaisuudessa jouduttaneen turvautumaan yhä enemmän kohorttitutkimuksista ja tiettyjä laboratorioarvoja (esimerkiksi plasman HIV-pitoisuus) päätepistetapahtumina pitävistä tutkimuksista saatavaan tietoon, koska viiden vuoden seurantakaan ei oletettavasti riittäisi erojen muodostumiseen kliinisissä parametreissa.

Yhdistelmähoitojen käyttöön ottamisen jälkeen AIDS-kuolleisuus on vähentynyt Suomessa jyrkästi (kuva 1). Hoidon tehoa HIV-taudin pysäyttämisessä osoittaa myös havaintomme, että potilaiden keskuudessa uudet AIDS-diagnoosit ovat vähentyneet HYKS:n Auroran infektiopoliklinikassa hoidossa olevilla jo muutaman kuukauden lääkehoidon jälkeen 2–3 tapaukseen vuosittain aiemmasta noin 25:stä (kuva 2). Kahden viime vuoden aikana on HIV-potilaiden vuodesosastohoidon tarve vähentynyt infektio-osastoilla 40–60  %:iin vuosien 1995–96 tarpeesta, vaikka hoidossa olevien määrä on vastaavana aikana lisääntynyt noin neljänneksellä. Vuodeosastohoitojen vähentyminen kuvastaa ennen kaikkea HIV:hen liittyvistä opportunistisista taudinaiheuttajista johtuvien seurannaistautien vähentymistä. HIV-infektion kolmoishoidosta onkin alettu käyttää nimitystä HAART (highly active antiretroviral therapy).

HIV:n hoito on Suomessa tartuntatautilain mukaan potilaalle kokonaan korvattava. Lääkehoidosta korvataan antiretroviraalinen lääkitys, seurannaistautien lääkehoito ja ehkäisevä lääkitys sekä näistä aiheutuvien haittojen mahdollinen lääkehoito. Vastaava käytäntö on useimmissa muissa teollisuusmaissa ja jopa monessa vähemmän kehittyneessä maassa. Antiretroviraalisen kolmoislääkityksen yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat keskimäärin 5 000 mk kuukaudessa. Tarkkoja analyyseja esimerkiksi säästetyn elinvuoden hinnasta ei ole käytettävissä, mutta useimmat asiantuntijat ovat arvioineet hinnan samaksi kuin sepelvaltimoleikkauksella säästetyn vuoden. Proteaasinestäjiä sisältävien lääkeyhdistelmien on osoitettu vähentävän merkitsevästi HIV-potilaiden aiheuttamia sairaalakustannuksia ja muiden terveyspalvelujen käyttöä (Gebo ym. 1999). Sveitsiläisen kustannus-hyöytyanalyysin mukaan tehokkaiden HIV-lääkeyhdistelmien käytöstä aiheutuu yhteiskunnalle säästöä, kun analyysissa otetaan huomioon parantunut työ- ja toimintakyky (Sendi ym. 1999). HIV-infektion lääkehoidon tukeminen vaikuttaisikin yhteiskunnalle taloudellisesti perustellulta, vaikka ei huomioitaisi sen kautta HIV-tartunnan saaneisiin saatavaa kontaktia, jolla katsotaan olevan suuri merkitys uusien tartuntojen ehkäisyssä.

HIV-lääkkeiden sivuvaikutukset

Sivuvaikutukset ovat yleisiä HIV-lääkkeitä käytettäessä, ja käytännössä lähes jokainen potilas joutuu niitä kokemaan jossain määrin. Kullakin lääkeryhmällä on joitakin tyypillisiä sivuvaikutuksia (taulukko 4). Tavallisimpia ovat vatsakivut ja ripuli. Nukleosidijohdoksista tsidovudiinin käyttöön liittyy usein verenkuvamuutoksia, leukopeniaa ja anemiaa. Molemmat tymidiinijohdokset (tsidovudiini ja stavudiini) aiheuttavat punasolujen koon kasvua. Indinaviiri voi kiteytyä virtsateihin ja aiheuttaa munuaiskiviä, mikäli potilas ei ole saanut riittävästi nestettä. Indinaviiria käytettäessä suositellaan, että potilas juo nesteitä vähintään 1.5 litraa päivässä. Efavirentsi voi aiheuttaa päänsärkyä, outouden tunnetta ja joskus jopa sekavuutta. NNRTI-lääkkeitä, kuten nevirapiinia ja efavirentsia, ja nukleosidijohdoksista abakaviiria käytettäessä vaikeatkin yliherkkyys- ja ihoreaktiot ovat mahdollisia. Hoidossa joudutaan usein tasapainoilemaan annosvaihtoehtojen ja siedettävissä olevien sivuvaikutusten välillä.

Taulukko 4. HIV-lääkkeiden tyypillisimmät sivuvaikutukset lääkeaineryhmittäin.

Nukleosidijohdokset Perifeerinen neuropatia Pankreatiitti Ripuli Vatsakivut Maksaentsyymiarvojen kasvu, lääkeainehepatiitti Laktaattiasidoosi (harvinainen) Proteaasinestäjät Ripuli Vatsakivut Pahoinvointi Maksaentsyymiarvojen kasvu Rasvakudoksen uudelleen jakautuminen Hyperlipidemia, etenkin hypertriglyseridemia Hyperglykemia Virtsatiekivet (indinaviiri)

NNRTI-lääkkeet1 Ihottuma

1) NNRTI = non-nucleoside reverse transcriptase inhibitor

HIV-lääkkeiden vuosia kestävään käyttöön liittyvät ongelmat ovat vasta hahmottumassa. Tältä osin suurimman huomion kohteena ovat proteaasinestäjät, jotka aiheuttavat merkittäviä metabolisia sivuvaikutuksia. Huomattavalle osalle proteaasinestäjiä pidempään käyttäneistä kertyy intraperitoneaalista rasvakudosta keskivartalon alueelle ja toisaalta rasvakudos vähenee etenkin raajoista, mikä muuttaa potilaiden ulkonäköä. Lisäksi erittäin suuretkin veren triglyseridipitoisuudet ovat mahdollisia ja valtaosalla potilaista myös muut lipidiarvot ovat suurentuneet. Harvemmin proteaasinestäjähoito laukaisee diabeteksen. Äskettäin on raportoitu 60-prosenttinen samankaltaisuus kahden rasva-aineenvaihduntaa säätelevän proteiinin ja HIV-1:n proteaasientsyymin katalyyttisen osan välillä (Carr ym. 1998). Tutkijat arvelivat, että proteaasinestäjien sitoutuminen rasva-aineenvaihduntaa sääteleviin proteiineihin olisi syynä metabolisiin häiriöihin.

HIV-lääkkeiden yhteisvaikutukset

Proteaasinestäjät ja NNRTI-lääkkeet metaboloituvat sytokromi P450 -entsyymien välityksellä. Useat näistä lääkkeistä saattavat estää tai indusoida muiden lääkkeiden vastaavaa metaboliaa. Yleisimmin yhteisvaikutus kohdistuu CYP 3A4 -entsyymin kautta metaboloituviin lääkeaineisiin, mutta ritonaviirin vaikutukset ulottuvat myös CYP 2D6 ja CYP 2C9 -entsyymeihin. Yhteisiä metaboliareittejä on voitu hyödyntää lääkeyhdistelmissä myös antiviraalisen tehon parantamiseksi. Esimerkiksi sakinaviirin tai indinaviirin yhdistäminen ritonaviiriin vaikuttaa kliinisesti käyttökelpoiselta. Toisaalta joissakin yhdistelmissä proteaasinestäjien keskinäinen interaktio saattaa olla epäedullinen.

Myös nukleosidijohdosten väliset interaktiot ovat mahdollisia. Yhteisen metaboliareitin vuoksi tsidovudiinin ja stavudiinin tai tsalsitabiinin ja lamivudiinin yhdistäminen ei ole suositeltavaa. Didanosiinin tai stavudiinin yhdistäminen tsalsitabiinin voi johtaa sivuvaikutusten lisääntymiseen. Vaikka sekä didanosiini että indinaviiri otetaan tyhjään mahaan, tulee näiden lääkkeiden nauttiminen välillä olla vähintään yksi tunti, sillä didanosiinin puskuriaineet voivat heikentää indinaviirin imeytymistä.

Yhteisvaikutukset HIV-lääkkeiden ja muiden lääkkeiden kanssa ovat tavallisia myös imeytymisvaiheessa tai farmakodynaamisella tasolla. Esimerkiksi didanosiinitablettien sisältämä puskuriaine estää tetrasykliinien ja siprofloksasiinin imeytymistä. Tsidovudiinin käyttöä luuytimelle toksisten lääkeaineiden kanssa tulee välttää, mutta käytännössä tätä lääkettä joudutaan usein käyttämään sulfa-trimetopriimin kanssa. Särkylääkkeillä ja bentsodiatsepiineilla voi olla kliinisesti merkittäviä interaktioita tsidovudiinin kanssa. Runsaiden yhteisvaikutusmahdollisuuksien vuoksi käytännön lääkäriä helpottanee enemmän luettelo lääkeaineista, joita tutkimusten tai kokemuksen perusteella voidaan turvallisesti käyttää yhdessä HIV-lääkkeiden kanssa (taulukko 5). Luonnollisesti tällainen luettelo voi vanheta nopeastikin uuden tiedon karttuessa.

Taulukko 5. HIV-lääkkeiden kanssa yhteensopivia lääkkeitä. Merkittäviä yhteisvaikutuksia voi ilmetä kokemusten karttuessa. Päivitettyä tietoa on saatavissa Internetistä mm. osoitteesta http://www.liv.ac.uk/hivgroup.

Mikrobilääkkeet Atsitromysiini Penisilliinit Kefalosporiinit Karbapeneemit Siprofloksasiiini, ofloksasiini, levofloksasiini (otto samaan aikaan didanosiinin kanssa, voi heikentää fluorokinolonin imeytymistä) Klindamysiini (ei yhteiskäyttöä ritonaviirin kanssa) Sulfa-trimetopriimi Metronidatsoli (ei yhteiskäyttöä tsalsitabiinin tai didanosiinin kanssa) Amfoterisiini B Flukonatsoli Asikloviiri, valasikloviiri, famsikloviiri

Sydän- ja verenkiertoelimistön lääkkeet Atenololi Metoprololi, proporanololi (ei yhteiskäyttöä ritonaviirin kanssa) Pravastatiini ACE:n estäjät (käytetty, yhteisvaikutuksia ei tutkittu) Tiatsididiureetit, furosemidi (käytetty, yhteisvaikutuksia ei tutkittu)

Hengityselinten sairauksien lääkkeet Inhaloitavat lääkemuodot Teofylliini (ei yhteiskäyttöä ritonaviirin kanssa)

Ruoansulatuselinten sairauksien lääkkeet Simetidiini, ranitidiini (ei yhteiskäyttöä NNRTI-lääkkeiden1 kanssa) Metoklopramidi (ei yhteiskäyttöä ritonaviirin eikä sakinaviirin kanssa) Loperamidi

Psyykenlääkkeet Amitiptyliini, desipramiini, imipramiini, nortriptyliini (ei yhteis-käyttöä ritonaviirin kanssa) Fluoksetiini, paroksetiini (ei yhteiskäyttöä ritonaviirin kanssa) Klotsapiini (ei yhteiskäyttöä ritonaviirin kanssa) Haloperidoli, risperidoni, tioridatsiini (ei yhteiskäyttöä ritonaviirin kanssa) Oksatsepaami, loratsepaami, tematsepaami (ei yhteiskäyttöä ritonaviirin eikä delavirdiinin kanssa)

Migreenilääkkeet Sumatriptaani

Allergialääkkeet Paikallisesti käytettävät valmisteet Setiritsiini

Diabeteslääkkeet Insuliini Tolbutamidi (ei yhteiskäyttöä ritonaviirin kanssa)

Ihotautilääkkeet Paikallisesti käytettävillä valmisteilla ei tiedossa olevia yhteisvaikutuksia Kipulääkkeet Asetyylisalisyylihappo Ibuprofeeni (ei yhteiskäyttöä ritonaviirin kanssa) Parasetamoli Morfiini (ei yhteiskäyttöä ritonaviirin kanssa) Paikallispuudutteet (yhteisvaikutuksia ei tutkittu)

Rokotteet Muut kuin eläviä tai heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävät MPR-rokote Keltakuumerokote (jos sairastumisriski on varteenotettava)

1 NNRTI = non nucleoside reverse transcriptase inhibitor

Hiv-infektion seurannaistautien profylaksi

HIV-infektion seurannaistautien hoito kehittyi ripeästi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Useimpiin AIDS-diagnoosin aiheuttaviin seurannaistauteihin kehitettiin hoito ja sekundaariprofylaksi (taulukko 1). AIDS-diagnoosiin johtavista 28 seurannaistaudista vain kolmeen ei ole pystytty kehittämään hoitoa. Nämä ovat JC-viruksen aiheuttama etenevä multifokaalinen enkefalopatia, krooninen Cryptosporidium-ripuli ja lapsilla esiintyvä lymfoidi interstitiaalinen keuhkokuume.

Taulukko 1. HIV-infektion seurannaistautien profylaksi.

Seurannaistauti	Primaariprofylaksi	Sekundaari-profylaksi
Pneumocystis carinii -keuhkokuume	sulfa-trimetopriimi	sulfa-trimetopriimi
Myco-bacterium avium -kompleksin disseminoi- tunut infektio	atsitromysiini	klaritromysiinin, etambutolin ja rifabutiinin yhdistelmä
Aivojen toksoplasmoosi	sulfa-trimetopriimi toksoplasmavasta-ainepositiivisille	sulfadiatsiinin, pyrimetamiinin ja leukovoriinin yhdistelmä
Sytomegalo-viruksen aiheuttama verkkokalvo-tulehdus		gansikloviiri
Herpes simplex -viruksen aiheuttamat toistuvat ja vaikeat infektiot		asikloviiri tai valasikloviiri

Pneumocystis carinii -keuhkokuumeen primaariprofylaksi joko sulfa-trimetopriimilla tai inhaloitavalla pentamidiinilla vakiintui käytännöksi niille HIV-potilaille, joiden veren CD4-solujen määrä on alle 0.2 × 109/l. Yhdysvaltalaiseen hoitokäytäntöön vakiintui myös primaariprofylaksi tuberkuloosibakteeri-infektiossa ja Mycobacterium avium -kompleksin bakteereja vastaan niille potilaille, joiden veren CD4-solujen määrä on alle 0.05 × 109/l (USPHS/IDSA Prevention of Opportunistic Infections Working Group 1997).

Tulevaisuudennäkymiä

On vaikea ennustaa, miten HIV-lääkitys kehittyy lähivuosina. Tuoreimmissa tutkimuksissa on käytetty jo aloitushoidossa jopa viiden lääkkeen yhdistelmiä. Lääkkeiden määrän lisääntymisen myötä kuitenkin niiden annostelu tulee entistä monimutkaisemmaksi ja sivuvaikutusten vaara lisääntyy. Lupaavimpia uusia ehdokkaita kliiniseen käyttöön on hydroksiurea, koska se vähentää käänteiskopioinnissa didanosiinin kanssa kilpailevan substraatin määrää. HIV-infektion hoitotulosten parantaminen erilaisten immunomoduloivien hoitojen avulla saattaa olla mahdollista esimerkiksi tehostamalla immunivastetta HIV-rokotteella tai interleukiini 2 -sytokiinilla.

Proteaasinestäjät ja NNRTI-lääkkeet saatiin käyttöön aikaisemmin kuin uusien lääkkeiden kehittelyssä on totuttu. Vain muutama vuosi löytymisensä jälkeen uudet lääkeaineet olivat jo laajassa kliinisessä käytössä. Parin viime vuoden aikana yhdistelmien käyttöönoton jälkeen on HIV-lääkityksen kehitys ollut niin nopeaa, että yhdysvaltalainen suositus HIV-lääkkeiden käytöstä on viime aikoina päivitetty kuuden kuukauden välein (http://www.hivatis.org). Lähivuosina saataneen jonkin verran uusia lääkeaineita HIV-infektion hoitoon. Toisen polven proteaasinestäjiä on jo kliinisissä tutkimuksissa. Toisaalta uusia lääkeaineita ei ole näköpiirissä siinä määrin, että niiden avulla voitettaisiin esimerkiksi HIV:n lääkeresistenssistä aiheutuvat ongelmat.

On todennäköistä, että muutaman vuoden kuluessa HIV:n resistenssimääritykset tulevat yleiseen käyttöön (Hirsch ym. 1998). Resistenssimäärityksissä käytettäneen sekä fenotyyppisiä menetelmiä, joissa mitataan lääkkeen aiheuttamaa viruksen kasvun estymistä in vitro, että genotyyppisiä menetelmiä, joissa etsitään lääkeresistenssiin liittyviä mutaatioita HIV:n genomista. Genotyyppiset määritykset ovat halvempia, mutta niillä ei voida todeta viruksen genomissa oletetun mutaatiokohdan ulkopuolelta aiheutuvaa resistenssiä. HIV-infektiota sairastavan viruskanta on heterogeeninen, ja esimerkiksi lääkitystauon aikana saattaa proviraalisessa muodossa säilynyt alkuperäinen viruskanta aktivoitua uudestaan vallitsevaksi viruskannaksi ja lääkkeille resistentin viruskannan osuus voi jäädä vähemmistöön. Lääkityksen aiheuttaman valintapaineen seurauksena tilanne saattaa muuttua taas päinvastaiseksi. Vaikka resistenssimäärityksissä esiintyy yhä ongelmia, on äskettäin osoitettu, että tehottomaksi käyneen lääkityksen tilalle resistenssimäärityksien mukaisesti vaihdettu hoito on tehokkaampaa kuin empiirisesti valittu (Baxter ym. 1999, Durant ym. 1999).

MATTI RISTOLA, LKT, erikoislääkäri matti.ristola@huch.fi ASKO JÄRVINEN, LKT, apulaisopettaja HYKS:n sisätautien klinikka, infektiosairauksien toimiala PL 348, 00029 HYKS

Kirjallisuutta

Baxter J D, Mayers D L, Wentworth D N, Neaton J D, Merigan T C. CPCRA 046 Study Team. A pilot study of the short-term effects of antiretroviral management based on plasma genotypic antiretroviral resistance testing (GART) in patients failing antiretroviral therapy. Abstract LB8. 6th Conference on Retroviruses and Opportunistic Infections, Chicago, 1999.

Cameron D W, Heath-Chiozzi M, Danner S, ym. Randomised placebo-controlled trial of ritonavir in advanced HIV-1 disease. Lancet 1998; 351: 536–7.

Cardo D M, Culver D H, Cieselski C A, ym. A case-control study of HIV seroconversion in health care workers after percutaneous exposure. N Engl J Med 1997; 337: 1485–90.

Carpenter C C J, Fischl M A, Hammer S M, ym. Antiretroviral therapy for HIV infection in 1998. Updated recommendations of the International AIDS Society-USA panel. JAMA 1998; 280: 78–86.

Carr A, Samaras K, Chisholm D J, Cooper D A. Pathogenesis of HIV-1-protease inhibitor-associated peripheral lipodystrophy, hyperlipidaemia, and insulin resistance. Lancet 1998; 351: 1881–3.

Corey L, Holmes K K. Therapy for human immunodeficiency virus infection–what have we learned? N Engl J Med 1996; 335: 1142–4.

Durant J, Clevenbergh P, Halfon P, ym. Drug-resistance genotyping in HIV-1 therapy: the VIRADAPT randomised controlled trial. Lancet 1999; 353: 2195–9.

Eron J J, Vernazza P L, Johnston D M, ym. Resistance of HIV-1 to antiretroviral agents in blood and seminal plasma. AIDS 1998; 12: F181–9.

Forrest D M, Seminari E, Hogg R S, ym. The incidence and spectrum of AIDS-defining illnesses in persons treated with antiretroviral drugs. Clin Infect Dis 1998; 27: 1379–85.

Gazzard B, Moyles G. 1998 revision to the British HIV Association guidelines for antiretroviral treatment of HIV seropositive individuals. Lancet 1998; 352: 314–6.

Gebo K A, Chaisson R E, Folkemer J G, Bartlett J G, Moore R D. Costs of HIV medical care in the era of highly active antiretroviral therapy. AIDS 1999; 13: 963–9.

Hammer S M. Advances in antiretroviral therapy and viral load monitoring. AIDS 1996; 10 Suppl 3: S1–11.

Hammer S M, Squires K E, Hughes M D, ym. A controlled trial of two nucleoside analogues plus indinavir in persons with human immunodeficiency virus infection and CD4 cell counts of 200 per cubic millimeter or less. N Engl J Med 1997; 337: 725–33.

Havlir D, Hellmann N, Petropoulos C, ym. Viral rebound in the prescence of indinavir without protease inhibitor resistance. Abstrakti. LB12. 6th Conference on Retroviruses and Opportunistic Infections, Chicago, 1999.

Hirsch M S, Conway B, D'Aquila R T, ym. Antiretroviral drug resistance testing in adults with HIV infection. Implications for clinical management. JAMA 1998; 279: 1984–91.

Ledenberger B, Egger M, Opravil M, ym. Clinical progression and virological failure on highly active antiretroviral therapy in HIV-1 patients: a prospective cohort study. Lancet 1999; 353: 863–8.

Mellors J, Munoz A, Giorgi J, ym. Plasma viral load and CD4+ lymphocytes as prognostic markers of HIV-1 infection. Ann Intern Med 1997; 126: 946–54.

Montaner J S G, Reiss P, Cooper D, ym. A randomized, double-blind trial comparing combiantions of nevirapine, didanosine, and zidovudine for HIV-infected patients. JAMA 1998; 279: 930–7.

Panel on Clinical Practices for Treatment of HIV Infection. Guidelines for the use of antiretroviral agents in HIV-infected adults and adolescents. Ann Intern Med 1998; 128: 1079–100.

Paterson D, Swindels S, Mohr J, ym. How much adherence is enough? A prospective study of adherence to protease inhibitor therapy using MEMSCaps. Abstrakti 92. 6th Conference on Retroviruses and Opportunistic Infections, Chicago, 1999.

Rogers M F, Shaffer N. Reducing the risk of maternal–infant transmission of HIV by attacking the virus. N Engl J Med 1999; 341: 441–3.

Saksela K, Stevens C, Rubinstein P, Baltimore D. Human immunodeficiency virus type 1 mRNA expression in peripheral blood cells predicts disease progression independently of the numbers of CD4+ lymphocytes. Proc Natl Acad Sci USA 1994; 91: 1104–8.

Salo E, Savonius H, Leinikki P, Paavonen J, Suni J, Lähdevirta J. HIV-positiiviset äidit ja heidän lapsensa. Duodecim 1998; 114: 417–22.

Sendi P P, Bucher H C, Harr T, ym. Cost effectiveness of highly active antiretroviral therapy in HIV-infected patients. AIDS 1999; 13: 1115–22.

USPHS/IDSA Prevention of Opportunistic Infections Working Group. 1997 USPHS/IDSA guidelines for the prevention of opportunistic infections in persons infected with human immunodeficiency virus. Morb Mortal Wkly Rep 1997; 46(RR-12): 1–46.

Volberding P A, Lagakos S W, Grimes J M, ym. The duration of zidovudine benefit in persons with asymptomatic HIV-infection and prolonged evaluation of protocol 019 of the AIDS Clinical Trials Group. JAMA 1994; 272: 437–43.

Zhang H, Dornadula G, Beumont M, ym. Human immunodeficiency virus type 1 in the semen of men receiving highly active antiretroviral therapy. N Engl J Med 1998; 339: 1846–8.

Artikkelin tunnus: duo91073 ( 99202249)

© 2016 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Arvioi artikkeli:*****