Tänä aamuna postiluukusta tipahtanut ruotsalainen lääkärilehti kretoo koko aukeaman verran Zikaviruksesta.
Kirjoittajat ovat professorit Björn Olsen ja Åke Lundkvist.
LÄHDE: Läkartidningen 2016; 113; DX9X
13.4. 2016.Vol 113. ss.709-768.
Artikkelin otsikko:
Zikavirus-gammalt virus får nytt liv i nytt ekosystem.
Microcefali och Quillan-Barrés syndrom möjliga föjder när bakgrundsimmunitet saknas hos befolkningen.
Pääinformatio tässä artikkelissa on seuraava:
- Sikavirusepidemia Amerikassa on vieläkin kontrolloimatonta. Syys siihen on , että Amerikan mantereelle tulleelle zikavirukselle ei ole väestössä edeltä käsin minkäänlaista taustaimmuniteettia.
- Sikavirus on sukua niille viruksille, jotka aiheuttavat keltakuumetta, denguekuumetta ja TBE eli punkkienkkefaliittia.
- Oireet ovat lieviä. Mitään rokotetta ei ole.
- Raskaudenaikana sairastetutn infektion epäillään aiheuttavan komplikaationa sikiön mikrokefaliaa, pienikalloisuutta.
Historia osoittaa, että voi odottaa odottamattomia, jos virus sattuu tulemaan uudelle alueelle tai uuteen ekosysteemiin. Uudenlaiset vektorit (välittäjät) kuten erilaiset hyttyslajit osallistuvat taudin levittämiseen ja uusilla alueilla viruksen vaikutukset voivat olla tuhoisia sen leviämisketjuun kuuluvissa eläimissä ja ihmisessä. Moni vasta esiintymään alkanut virus omaa pahempia vaikutuksia uudella alueella verrattuna niihin vaikutuksiin, joita sillä on alkuperäisalueellaan ollut.
Surullisenkuuluisa esimerkki on keltakuumevirus, jota orjakaupan yhteydessä 1600-1700-luvuilla levisi Keski-Afrikasta Etelä- ja Keski-Amerikkaan aiheuttaen vaikeita epidemioita, joissa kuolleisuus oli korkea.
Ajallisesti läheisempi tapahtuma on Niilin virus (West Nile), joka kulkeutui Afrikasta tai Euroopasta Itä-USA:han 1999 ja vain muutamassa vuodessa oli levinnyt yli mantereen Amerikan länsirannoille asti. Taudin ensimmäisenä merkkinä olivat kirjaimellisesti sanoen taivaalta tipahtelevat varikset. Seurasi selittämättömiä ja vaikeita aivokalvontulehduksia, ennen kaikkea vanhemmilla henkilöillä.
Ebolaepidemia on kaikkien tuoreessa muistissa. Virus, joka oli aiemmin aiheuttanut rajallisia purkauksia Keskiafrikassa murtautuikin alueestaan vapaaksi - ei tiedetä, miten - ja sitä ilmeni Länsiafrikan slummialueilla rajusti vaikuttavin seurauksin
Viimeisin - mutta varmasti ei viimeinen - uusista viruksista tai vanhoista viruksista uusilla seuduilla on zikavirus.
Eristetty ensi kerran Ugandassa
Zikavirus on flavivirus ja lähinnä sukua viruksille, jotka aiheuttavat denguekuumetta, keltakuumetta, Japanin enkefaliittia ja Niilin kuumetta. Myös meillä kotimainen TBE on flavivirusten joukossa punkin välittämä edustaja.
Zikavirus eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1947 Ugandan Zikametsän apinoista, jotka olivat altistuneet sikäläisille hyttysille. Sen jälkeen on zikavirusinfektioita esiintynyt ihmisissä Afrikan maissa kuten Nigeria, Egypti, Tansania, Keskiafrikan Tasavalta ja Sierra Leone sekä Aasian maissa Intiassa, Filippiineillä, Thaimaassa ja Indonesiassa. Nämä mainitut maat vaikuttavat kuuluvan zikaviruksen alkuperäisalueisiin, koska tehtyjen serologisten tutkimusten mukaan väestöllä on vahvaa taustaimmuniteettiä. Nigeriassa 1970-luvun alussa tehty tutkimus osoitti, että 40% zika-alueen väestöstä omasi virusvasta-aineita. Sitäpaitsi Indonesiastakin on tutkimus osoittanut korkeaa taustaimmuniteettiä alueella, jossa on ollut vahvistettuja zikavirusinfektioita.
Säännöllisesti toistuvien purkaus- tai epidemiaraporttien puuttuminen näiltä alueilta osoittaa, että taustaimmuniteetti tasapainottaa viruksen kyvyn aiheuttaa uusia sairaustapauksia väestössä, jossa virusta on pitkähkön aikaa ollut olemassa.
Ensimmäinen purkaus ydinalueen ulkopuolella
Vuoden 2007 zikaviruspurkaus Mikronesian Yap-saarella sairastutti väestöstä 73% yli 3 vuotiaista. Tämä oli ensimmäinen merkki siitä, että zikavirus oli murtautunut ulos ydinalueiltaan. Vuoden 2015 toukokuussa WHO raportoi Brasiliassa tapahtuneen ensimmäisen paikallisten hyttysten levittämän sikavirustapauksen.
Syksyllä 2015 purkautui esiin levinnyttä tautia ja joulukuussa 2015 Brasilian terveysministeriö raportoi satoja tuhansia infektoituneita.
Sen jälkeen virus on levinnyt matkailijoitten mukana useaan maahan. Tammikuussa 2016 raportoitiin paikallisia purkauksia 19 maasta ja territoriosta Etelä- ja Keski-Amerikasta.
Normaalisti zikavirusinfektio on hyvänlaatuinen. Sen takia oli yllättävää ja hyvin hälyttävää, kun Brasiliassa raportoitiin siltä alueelta vuonna 2015 yli 3500 mikrokefalista vastasyntynyttä, verrattuna vuoden 2014 raporttiin: 150 mikrokefaliatapausta Arvellaan äitien infektoituneen raskauden aikana zikaviruksesta; virusta osoitettiin kahdelta naiselta istukasta heidän saatuaan spontaanin keskenmenon. Virusta löytyi myös kahdelta kuolleena syntyneeltä mikrokefaliselta lapselta aivoista.
Lisäksi on osoitettu, että zikavirustartunta voi tapahtua seksistä, verensiirrosta ja laboratoriosta. teoreettisesti on mahdollista, että zikavirus voi kulkeutua elin- tai kudossiirrossa. Mutta vaikka virusta on löydetty äidinmaidosta, ei ole osoitettu että imetetty lapsi olisi saanut virusta.
Kysymys: "Annammeko gravidoille ruotsalaisille tytöilleneuvon olla menemättä alueille, joissa on käynnissä oleva zikaviruspurkaus?"
Aasialainen tiikerihyttynen ottaa osaa taudin leviämiseen
Tärkein hyttysvektori zikaviruksessa on keltakuumehyttynen (Aedes aegypti). Se viihtyy ihmisen läheisyydessä ja munii veteen, jos vettä on saatavilla. Kuitenkin kuva monimutkaistuu ja aiheuttaa huolestumista, koska on osoittautunut, että nopeasti leeviävä aasialainen tiikerihyttynen (Aedes albopictus) osallistuu zikaviruksen levittämiseen.
Erona keltakuumehyttysestä aasialainen tiikerihyttynen on elintavoiltaan opportunistinen ja sitä on kaupunkialueilla mutta myös metsissä, istutetuilla alueilla, viljelysmailla ja autonrenkaissa. Sitäpaitsi se muuttaa mielellään niille kaupunkialueille, joista on eliminoitu keltakuumehyttynen.
Toistuvasti esiinnouseva kysymys on, voiko zikavirus johtua uusille alueille matkustajan mukana ja aiheuttaa infektiopurkauksia tai epidemioita. Vaikka USA:ssa on diagnosoitu maahan tulleesta virusta veressä, tulee riski arvioida siitä käsin, onko levittämiseen kykenevää hyttysvektoria paikan päällä. Koska epäillään useita Aedes-lajeja- tai ollaan jo osoitettu - zikaviruksen pätevinä vektoreina , saattaa viremiset henkilöt aiheuttaa uuden infektiofokuksen muodostumista.
Aktuellimpaa tämä on pääasiassa alemmilla leveysasteilla, kuten USA:n eteläosissa tai etelä-Euroopassa, jossa jo on aasialaista tiikerihyttystä. Pohjois-Euroopassa zikaviruksen pesiytymisen riski on jokseenkin matala ottaen huomiooon pätevien hyttysvektorien puuttuminen. Lieviä oireita ja oireenmukaista hoitoa
Ennen käynnissä olevaa epidemiaa arvioitiin Etelä-Amerikassa jokseenkin oireet lieviksi, mistä syystä mielenkiinto tutkimuksiin ja valvontaan on ollut laimeaa. Zikavirus on sen takia voinut olla huomattavasti patogeenisempien sukulaistensa esim. dengueviruksen ja keltakuumeviruksen varjossa. Zikaviruspurkauksen aikana on ihminen luultavasti tärkein reservoaari, eli se "animaalinen" isäntä, jossa virus lisääntyy. Viruksen ja hyttysen näkökohdasta on yksinkertainen harvajäseninen evoluutiokierto loogista. Me (ihmiskunta) olemme monta, meidät on helppo löytää, me olemme täynnä verta ja meillä ei ole karvaista turkkia.
Yli 80% hyttyspuremasta infektoituneista ovat oireettomia. Tärkeimmät kliiniset merkit infektiosta viikon inkubaatiojakson (taudin kytemisen) jälkeen ovat nopeasti iskenyt päänsärky, kuume, nivelkivut, silmän sidekalvon tulehdus ja makulopapulaarinen ( täpläisiä kohoumia) ihottuma kasvoissa, niskassa, keholla ja yläraajoissa. Tavallisesti iho-oireet ja muut oireet katoavat muutamassa päivässä.
Zikavirusinfektio on useimmissa tapauksissa lievä tauti, jättää harvoin jälkitilaa ja aikuisten kuolleisuus on hyvin vähäistä. Koska samoilla geografisilla alueilla esiintyy dengue- ja chikungunya-viruksia, niin zikavirusepäilyssä tulee selvittää myös mahdollinen dengue- ja chikungunya-kuume.
Yksittäisten potilaiden hoito on oireen mukaista ja koska epidemisillä alueilla voi olla vaikeaa erottaa zikavirusta dengueviruksesta, tulee pidättyä salisyylivalmisteiden ja NSAID-lääkkeiden käytöstä denguekuumeessa tavallisten verenvuotokomplikaatioiden välttämiseksi.
Neutralisaatiotesti antaa varman diagnoosin
Zikavirusta voi osoitaa PCR menetelmällä verestä 7-10 päivän aikana sairastumisesta. Sen jälkeen pohjautuu diagnostiikka serologioihin, jotka ovat epäspesifisiä, koska on vahvaa ristireaktiota flavivirusvasta-aineitten kesken. Ainoa serologinen testi, joka varmasti voi erottaa vasta-ainevastaukset muista flaviviruksista on neutralisaatiotesti ja sitä on nyt olemassa Uppsalan Eläintautitieteen keskuksessa.
Tarvittavat anamnestiset tiedot kuten aiemmin läpikäydyt flavivirusinfektiot ( denguekuume, japanin enkefaliitti, keltakuume ja TBE), matka-anamneesi ja sairastumisen ajankohta ovat tärkeitä, jotta voidaan tehdä arvio edes yksinkertaista serologista pikadiagnostiikkaa käyttäen.
Antaako uhkavarmoja neuvoja? Vaikeaa.
Paitsi mikrokefalia-assosiaatiota on useista maista raportoitu lisääntynyt määrä Quillan-Barré oireyhtymätapauksia zikavirusinfektion jälkeen. On käynnissä tutkimuksia, joissa arvioidaan raskauden aikaisia riskejä, synnynnäisten infektioiden jälkeisiä komplikaatioita ja myös mahdollista liittymää Quillan-Barre´oireyhtymään.
Tässä yhteydessä on pohdittavana, pitäisikö neuvoa raskaana olevia tai raskautta suunnittelevia matkustamasta taudinpurkausalueille. USA:n terveysviranomaiset ovat neuvoneet olemaan matkustamatta, kun taas vastaavat viranomaiset Ruotsissa, Isobritanniassa ja Ranskassa asennoituvat vähemmän restriktiivisesti. Koska kuitenkin tietämys on tällä hetkellä jokseenkin rajoittunutta , artikkelin kirjoittajat ovat sitä mieltä, että tarvitaan enemmän ja varmaa informaatiota , ennen kuin ruvetaan uhkavarmoihin suosituksiin.
Ehkäisy on parempi kuin palokuntamaiset äkkilähdöt
Ebola-, Niilin kuume, SARS- ( vaikea akuutti respiratorinen sairaus), MERS (Keski-idän respiratorinen oireyhtymä), influenssa-, denguekuume ja zikavirus ( ja toiset virukset) aiheuttavat ja tulevat yhä aiheuttamaan milloin suuria milloin pieniä purkauksia: vaikka kysymys ei ole "JOS", vaan "KUN" epideminen tai pandeminen virus tupsahtaa ilmoille, on tapana mieluumminen vetää hätäjarru päälle kuin vaivautua pohtimaan ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä.
Tämän takia meidän sukupolvemme ja tulevat sukupolvet tarvitsevat yhä kaupunkilaistuvammassa maailmassa perustavan oivaltamisen tautien valvonnasta ja ehkäisystä, mikä on aina parempi ja ekonomisempi kuin palokuntamaiset äkkilähdöt. Päinvastoin kuin monet näyttävät uskovan seuraava pandemia ei ala viidakosta, vaan se purkautuu esiin kaupungin liepeiltä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar