Simon Larson on tehnyt väitöskirjansa aiheesta Hepatiitti B viruksen replikaatio ja integraatio. Väitöstilaisuus on ensi kuun alussa.
Väitöskirjaa voi edeltä tutkia osoitteesta ISBN 978-91-628-8986-9
Hepatitis B virus replication and integration
http://hdl.handle.net/2077/34851
Suomennosta abstraktista:
Avainsanat ja tiivistelmä:
- Krooninen Bhepatiittivirus infektoi 240 miljoonaa henkilöä maailmassa ja voi aiheuttaa maksasairautta, myös maksasolusyöpää( hepatosellulaarista karsinoomaa (HCC). Alkuvaiheessa potilailla on korkeat pitoisuudet hepatiitti B-viruksen DNA:ta veressään ja he ilmentävät e antigeenia. (HBeAg).
- Jossain vaiheessa muodostuu potilailla immuunivaste ja virustaakka vähenee usella logaritmisella määrällä viruskopioita millilitrassa ja HbeAg pitoisuutensa katoaa ja seuraa vakava maksavaurio, jos antigeeni ei puhdistu kehosta kunnolla.
- Samaan aikaan HBsAg-pitoisuudet, kiertävän pinta-antigeenin pitoisuudet, pysyvät korkeana. Tämä pinta-antigeeni ei ole kiinnittyneenä viruksiin. Maksassa saattaa viruksen DNA integroitua maksan hepatosyyttisolujen genomiin. Sitä arvellaankin mekanismiksi, mikä mahdollisesti edistää syövän kehittymistä.
- Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli tutkia sitä mekanismia, mistä johtuu HBeAg:n kadotessa tapahtuva suuri vähenemä HBV DNA määrässä, kun HbsAg-pitoisuudet pysyvät kuitenkin suhteellisen stabiileina , ja arvioida seerumin HBsAg pitoisuuden määrittämisen käyttökelpoisuus maksavaurion merkitsijänä sekä määrittää maksabiopsioista käsin integroituneen HBV DNA:n määrä.
- Metodit: Päämetodina erilaiset PCR . Materiaalina oli verinäytteet ja maksabiopsiat B-hepatiitti viruksen kroonisilta kantajilta. Määritettiin maksan virustaakka, sekä DNA että RNA real time PCR menetelmällä ja integroituneet HBV DNA- sekvenssit tunnistettiin käyttämällä Alu-PCR menetelmää
- Tuloksista. Seerumin HBV DNA-pitoisuudet ja HBsAg -pitoisuudet korreloivat intrahepaattisten (maksansisäisten) kovalentisti sulkeutuneitten DNA -rinkuloitten (ccc-DNA) määrään, jotka voivat toimia templaattina uusille viruspartikkeleille ja antigeenille.
- Vertaamalla HBeAg-negatiivisia ja positiivisia potilaita havaittiin 3-5 kertainen logaritminen vähentymä HBV DNA:ssa silloin kun serokonversio hepatiittiviruksen e-antigeenissa (HBeAg) tapahtui ja se selitetään pääasiassa siten , että cccDNA väheni silloin ja pregenomisen RNA:n (pgRNA, virusDNA:n templaatin) transkriptionaalinen tehokkuuskin väheni.
- Kuitenkin viruspartikkeleiden retentoitumisella ja niiden alentuneella puoliintumisajalla näyttää olevan oma vaikutuksensa.
- Kun vertailtiin tuloksia seerumin HBsAg -pitoisuuksista ja maksabiopsiatutkimuksista , tehtiin johtopäätös, että raja-arvona alle 3 logaritmista IU/ml yksikköä HBsAg ja alle 4 logaritmista yksikköä viruskopioita /ml voitaisiin tunnistaa 96%:n spesifisyydellä ne potilaat, joilla on matala-asteinen maksavaurio
- Integroituneita HBV DNA sekvenssejä voitiin tunnistaa 36 maksabiopsianäytteessä 48:sta näytteestä . Kaikenkaikkiaan analysoitiin 45 integroitunutta sekvenssiä 32 eri potilaalta. HBV DNA-integroituminen maksasolugenomiin oli hyvin tavallinen tapahtuma B-hepatiittiviruksen kroonisilla kantajilla
- Yhteenveto: Tämä tutkimus loi lisävaloa B-hepatiittiviruksen replikaation ja integraation käsittämiseen.
Avainsanoja
hepatitis B virus, (B-hepatiittivirus, Hepatiitti on maksatulehdus) replication, replikaatio integration, integraatio HBV DNA, HBsAg | ||||
Suomennosta 21.4. 2014 | . | . |
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar