Leta i den här bloggen
måndag 21 april 2014
Hepatiittiviruksen HBc nukleokapsidiproteiini ja varhainen e antigeeni, HBeAg
Hepatitis B Core and e Proteins
The core ORF encodes two sequence related yet functionally distinct proteins: the hepatitis B core protein and the hepatitis B e protein.
The hepatitis B core protein (HBc) is the major component of the nucleocapsid shell packaging the HBV genome. This 185 amino acid protein is expressed in the cytoplasm of infected cells. Sequence analysis indicates that HBc is predominantly composed of hydrophilic and charged amino acids. This protein remains non-glycosylated and is not modified through the addition of lipids.
The region of HBc associated with nucleocapsid assembly lies within the first 149 amino acids. (1) More recently, the crystal structure of the nucleocapsid has been resolved, giving more insight into the structure of the HBc protein. (2) HBc is largely a helical protein with five alpha-helices. This is unusual in that most nucleocapsid proteins which form icosahedral shells typically fold into barrel structures such as those seen in the HIV-1 capsid. (3), (4) A long alpha-helical hairpin dominates the folding pattern of HBc, consisting of helices 2 and 3. A hydrophobic core makes up the base of the protein.
HBc dimers, required for the formation of the nucleocapsid, associate via their alpha-helical hairpins which form a four-helix bundle. (5) A disulfide bridge on the dimer interface between the Cys-61 residues forms to stabilize the association. (6), (7) However, this residue is not critical as its deletion does not impair dimer formation. (8), (9), (10) Dimer associations to produce the nucleocapsid shell appear to involve residues Tyr-132, Arg-127, Pro-129 and Ile-139. (11)
The C-terminal end of the protein contains four arginine clusters which appear to be involved in nucleotide packaging. (12), (13) HBc can also be phosphorylated (14), (15) on serine residues at positions 157, 164 and 172. Phosphorylation at series 164 and 172 impairs pgRNA packaging. (16), (17)
HBc is able to form particles with outward pointing spikes even if a foreign peptide sequence is spliced into the HBc coding region.
As such, HBc can be used for displaying foreign protein domains on the surface of HBV nucleocapsids. (18)
Unlike the core protein, the hepatitis B e antigen has a different fate. The e antigen is so named due to its "early" appearance during an acute HBV infection. HBe is expressed by the translation of sequences upstream of the HBc ORF known as the pre-C sequence. The pre-C sequence encodes a hydrophobic transmembrane domain, resulting in the translation/translocation of HBe into the lumen of the ER. (19) This fundamental change in the location of protein expression alters the antigenicity of HBe such that it does not share antigenic homology with HBc, despite having nearly identical amino acid sequences.
In the ER, 19 of the 29 residues of the pre-C region are removed by a signal peptidase.
The remaining pre-C residues prevent HBe from forming into core particles. (20) Another region in the arginine rich domain is cleaved from HBe in the Golgi complex. (21)
The purpose of producing this secretory form of HBc is not well understood.
One theory is that high levels of HBe may somehow suppress the immune system from eliminating HBV-producing cells. High levels of HBe are often found in the serum of highly viraemic HBV carriers. It has also been found that woodchucks do not undergo persistent WHV infection if a HBe-minus variant is used for infection. (22)l Host. J. Virol.; 66: 5682-5684.
Päivitys 21.4. 2014
HBV, uusi väitöskirja
Maailmassa potee 240 miljoonaa henkilöä HBV infektiota, joten se on merkittävä tauti.
Simon Larson on tehnyt väitöskirjansa aiheesta Hepatiitti B viruksen replikaatio ja integraatio. Väitöstilaisuus on ensi kuun alussa.
Väitöskirjaa voi edeltä tutkia osoitteesta ISBN 978-91-628-8986-9
Hepatitis B virus replication and integration
http://hdl.handle.net/2077/34851
Suomennosta abstraktista:
Avainsanat ja tiivistelmä:
Avainsanoja
Simon Larson on tehnyt väitöskirjansa aiheesta Hepatiitti B viruksen replikaatio ja integraatio. Väitöstilaisuus on ensi kuun alussa.
Väitöskirjaa voi edeltä tutkia osoitteesta ISBN 978-91-628-8986-9
Hepatitis B virus replication and integration
http://hdl.handle.net/2077/34851
Suomennosta abstraktista:
Avainsanat ja tiivistelmä:
- Krooninen Bhepatiittivirus infektoi 240 miljoonaa henkilöä maailmassa ja voi aiheuttaa maksasairautta, myös maksasolusyöpää( hepatosellulaarista karsinoomaa (HCC). Alkuvaiheessa potilailla on korkeat pitoisuudet hepatiitti B-viruksen DNA:ta veressään ja he ilmentävät e antigeenia. (HBeAg).
- Jossain vaiheessa muodostuu potilailla immuunivaste ja virustaakka vähenee usella logaritmisella määrällä viruskopioita millilitrassa ja HbeAg pitoisuutensa katoaa ja seuraa vakava maksavaurio, jos antigeeni ei puhdistu kehosta kunnolla.
- Samaan aikaan HBsAg-pitoisuudet, kiertävän pinta-antigeenin pitoisuudet, pysyvät korkeana. Tämä pinta-antigeeni ei ole kiinnittyneenä viruksiin. Maksassa saattaa viruksen DNA integroitua maksan hepatosyyttisolujen genomiin. Sitä arvellaankin mekanismiksi, mikä mahdollisesti edistää syövän kehittymistä.
- Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli tutkia sitä mekanismia, mistä johtuu HBeAg:n kadotessa tapahtuva suuri vähenemä HBV DNA määrässä, kun HbsAg-pitoisuudet pysyvät kuitenkin suhteellisen stabiileina , ja arvioida seerumin HBsAg pitoisuuden määrittämisen käyttökelpoisuus maksavaurion merkitsijänä sekä määrittää maksabiopsioista käsin integroituneen HBV DNA:n määrä.
- Metodit: Päämetodina erilaiset PCR . Materiaalina oli verinäytteet ja maksabiopsiat B-hepatiitti viruksen kroonisilta kantajilta. Määritettiin maksan virustaakka, sekä DNA että RNA real time PCR menetelmällä ja integroituneet HBV DNA- sekvenssit tunnistettiin käyttämällä Alu-PCR menetelmää
- Tuloksista. Seerumin HBV DNA-pitoisuudet ja HBsAg -pitoisuudet korreloivat intrahepaattisten (maksansisäisten) kovalentisti sulkeutuneitten DNA -rinkuloitten (ccc-DNA) määrään, jotka voivat toimia templaattina uusille viruspartikkeleille ja antigeenille.
- Vertaamalla HBeAg-negatiivisia ja positiivisia potilaita havaittiin 3-5 kertainen logaritminen vähentymä HBV DNA:ssa silloin kun serokonversio hepatiittiviruksen e-antigeenissa (HBeAg) tapahtui ja se selitetään pääasiassa siten , että cccDNA väheni silloin ja pregenomisen RNA:n (pgRNA, virusDNA:n templaatin) transkriptionaalinen tehokkuuskin väheni.
- Kuitenkin viruspartikkeleiden retentoitumisella ja niiden alentuneella puoliintumisajalla näyttää olevan oma vaikutuksensa.
- Kun vertailtiin tuloksia seerumin HBsAg -pitoisuuksista ja maksabiopsiatutkimuksista , tehtiin johtopäätös, että raja-arvona alle 3 logaritmista IU/ml yksikköä HBsAg ja alle 4 logaritmista yksikköä viruskopioita /ml voitaisiin tunnistaa 96%:n spesifisyydellä ne potilaat, joilla on matala-asteinen maksavaurio
- Integroituneita HBV DNA sekvenssejä voitiin tunnistaa 36 maksabiopsianäytteessä 48:sta näytteestä . Kaikenkaikkiaan analysoitiin 45 integroitunutta sekvenssiä 32 eri potilaalta. HBV DNA-integroituminen maksasolugenomiin oli hyvin tavallinen tapahtuma B-hepatiittiviruksen kroonisilla kantajilla
- Yhteenveto: Tämä tutkimus loi lisävaloa B-hepatiittiviruksen replikaation ja integraation käsittämiseen.
Avainsanoja
hepatitis B virus, (B-hepatiittivirus, Hepatiitti on maksatulehdus) replication, replikaatio integration, integraatio HBV DNA, HBsAg | ||||
Suomennosta 21.4. 2014 | . | . |
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)