H9N2 virukset

H9N2 lintuinfluenssaviruksista tehty katsaus  on osoittanut, että tämä virus on vakiintunut  Etelä-Kiinassa kananpoikiin ja villeihin (?) kanalintuihin (viiriäisiin)  ja sitä on löydetty  porsaista 1990-puolivälistä (Guan et al, 1999, 2000; Xu et al. 2007; peiris et al. 2001).

Geneettinen analyysi Kiinassa  kiertävästä H9N2- lintuinfluenssaviruksesta viittaa siihen, että on olemassa kaksi päälinjaa  siipikarjassa:

•  A/Duck/Hong Kong/Y280/97-kaltainen 
•  A/Quail/Hong Kong/G1/97-like (Guan et al 2000; Xu et al. 2007).

Jälkimmäinen, viiriäisvirus,  omasi kuusi sisägeeniä, jotka olivat samat kuin  vuoden 1997 Hong Kongin A H5N1 viruksessa. Jatkuvasta H9N2-virusten ja H5N1-virusten  kiertelystä Etelä-Kiinassa  on seurannut moninaisia uudellen järjestymiä virusten genotyypeissä viime vuosina (Xu et al. 2009).

1990 luvun  lopulla  on raportoitu useita H9N2- purkauksia  Koreasta, Keski-Idästä ja Euroopasta (Alexander 2003, 2007; Cameron  et al 2000). H9N2 virukset,  jotka kiertelivät Keski-Idässä,  olivat  geneettisesti  viiriäisviruslinjan  kaltaisia (Aamir et al. 2007; Cameron et al. 2000).

Vuonna 1999 havaittiin kahdella lapsella ensimmäinen ihmisessä esiintyvä  H9N2 lintuinfluenssavirusinfektio Hong Kongissa. Lapsilla esiintyi lieviä ylempien hengitysteiden infektioita. (Peiris et al. 1999). Hong Kongin  ihmisistä eristetyt H9N2- virusisolaatit olivat  geneettisesti myös tätä viiriäisviruslinjaa.

 Mutta vuonna 2003  esiintyi  jälleen  H9N2 virusta ihmisissä   Hong Kongissa ja tällä kerralla  ne olivat  toista mainittua päälinjaa: A/Duck/Hong Kong/Y280/97- kaltaisia viruksia (Butt et al. 2005).
Vuonna 2008 joulukuussa raportoitiin  kahdenkuukauden ikäisestä vauvasta  Hong Kongissa  H9N2-infektio.

Vuoteen 2009 mennessä  oli tullut  pientä näyttöä siitä, että tämä virus alkoi  kehittää ihmisestä toiseen siirtyvyyttä.   (Kirja julkaistiin 2009).
Kappaleen loppulauseessa mainitaan, että  H9N2 viruksella, jota nyt on  monessa Euraasian maassa, on kaksinaista tai ihmisreseptorispesifisyyttä (Matrosovich et al  2001) ja H9N2 viruksen alatyypin mahdollisuudet  jatkaa kehittymistä pandemiseksi virukseksi ovat suuret. .


LÄHDE: Hui-Ling Yen, Robert G. Webster.
Other subtypes of  pandemic potential. IN the article:: Pandemic influenza as a current threat. (2009)
In the book: Compans R W et al. Vaccines for pandemic influenza (2009)