Tänään tuli Ruotsalainen Lääkärilehti ja siinä on puhelinhaastattelu Monroviassa toimivalta ruotsalaislääkäriltä Hans Roslingilta Hän tekee yhteenvetoa tilanteesta sanomalla, että vastalöytyneitä ebolatapauksia havaitaan tasaisesti vähenevin määrin, muta tilanne on edelleen kiperä ja työtä on jatkettava, kunnes virus on saatu juurettua pois ihmisistä. Hans Rosling on työssä Liberian pääkaupungissa Monroviassa ja antoi haastattelun toisena joulupäivänä. Han painottaa kokemuksen olevan intellektuellisti ottaen antoisa ja suosittelee kaikille, joilla on todellista asiassa tarvittavaa käytännön kokemusta avustamaan paikan päällä.
Lokakuun puolivälistä Hans Rosling , kansanterveyden valistaja ja professori Karoliinisesta instituutista , on ollut paikan päällä Liberian pääkaupungissa Monroviassa ebolan vastaisessa taistelussa. . Hänen osaltaan kyse kuitenkaan ei ole kenttätyöstä tartuttavien henkilöiden keskuudessa. Hänen työskentelypisteensä on terveysministeriössä. Hänen tehtävänään on kartoittaa purkaus ja tehdä työhön runkorakennetta tunnistamalla ne, jotka ovat saaneet ebolatartunnan ja ne, jotka ovat olleet heihin kontaktissa, jotta voitaisiin saada viruksen leviäminen talttumaan.
Liberiaan ja Sierra Leoneen rajoittuvalla Guinen alueella, länsiafrikkalaisella maaseudulla, havaittiin ensimmäiset ebolatapaukset
joulukuussa 2013. Tämä virussairaus havaitiin ylipäätänsä ensi kerran 1970-luvun puolivälissä. Nyt se on levinnyt vähitellen kesän 2014 kuluessa ja muuttui sitten nopeasti katastrofaaliseksi epidemiaksi syksyn tultua. Elokuussa tuli hälyttäviä raportteja taudin iskemistä kaupungeista, joissa nähtiin kuolleita pitkin katuja. Hans Rosling ponnisteli heit osoittaakseen miten tärkeää olisi ruveta nopeasti toimenpiteisiin, mutta pahoitelee nyt ettei vielä nopeammin alkanut varottamisiaan.
- Milloin käsitit, miten vaarallinen asia oli kyseessä?
Vasta syyskuussa 2014 ymmärsin, että purkauksesta oli kehkeytynyt suuri maailmanlaajuinen turvallisuusriski. Ratkaiseva päivämäärä oli 10. lokakuuta. Silloin nimittäin oivalsin, ettei kukaan ymmärtänyt, mitä Liberian epidemiassa oli tapahtumassa. Matkustin kotiini tapaamaan vaimoani ja kertomaan että matkustan sinne ja kymmenen päivää myöhemmin olin siellä paikan päällä. Kaikki alkoi nyt tapahtua nopeaan. Peruutin kolmen kuukauden luentoni. Karoliininen Instituutti otti minut virkaan 26 tunniksi ja Wallenbergsäätiö päätti 48 tunnissa antaa KI:lle avustuksen työni kustannusten kattamiseksi.
Lokakuun alun tilanteessa Liberiassa havaittiin päivittäin sata uutta tartuntatapausta, muta siten tapahtui käännöstä.
- Miltä Liberian tilanne tänään näyttää?
Nyt havaitsemme noin viisi tartunnansaanutta päivittäin, mutta tulee yhä vaativammaksi saada tätä lukua laskemaan, mitä enemmän aikaa kuluu. Nyt jo työllemme on j hyvin korkeat vaatimukset ja tulee olemaan suunnatoman vaikeaa löytää aivan viimeiset tapaukset ja kaikki heidän kontaktinsa. Vieläkin on epäonnistumisen skenaariolle ja ebolan endemiseksi jäämiselle tilastollisesti ajatellen jokin mahdollisuus.
Hans Rosling kuvaa kolme vaihetta.
(1)
Katastrofivaihe, joka on nyt vallitsemassa Liberiassa,
(2) "
Ebola- mot- noll"-fas. Ebolan nollaus vaihe
(3)
Päätösvaihe, josa Nolla- ebola- vaihetta suojataan naapurimaista tulevilta uusilta ebolatapauksilta.
Tällä hetkellä olemme alkuvaiheissa Ebolan nollaus faasia (2) .
Kuten Churchill sanoi: Tämä ei ole loppu. Tämä ei ole edes lopun alku, mutta ehkä alun loppu. ( Siis katstrofivaihe olisi nyt ohittumassa)
- Miten voit tietää, että uusien havaittujen tartuntatapauksien lukumäärän väheneminen todellakin heijastaa vähentynyttä viruksen leviämistä eikä johdu siitä, että väki välttää hoitoon tulemista tapausten lisääntyessä pimeästi?
Tiedämme asian siitä, että havaitsemme ebolaa vain muutamassa prosentissa kotona kuolleista, joista otamme näytteet.
Runsaat puolet taudin leviämisistä tulee kuitenkin sellaisista tapauksista, joita emme tunne, joten pimeitä tapauksia voi edelleen olla aivan 50%. Ongelma on moni kansainvälienen järjestö, joka itsepäisesti rakentaa suuria hoitoyksikköjä, vaikka nyt tarvitaan toisenlaista tukea. Ruotsalainen panostus MSB:stä saakoon suuren kiitoksen. He eivät rakentaneetkaan suunittelemaansa hoitoyksikköä Monroviaan, vaan sen sijaan lähettivät henkilökuntaa kaukaiseen syrjäseutuun itäiseen Sinoe- lääniin auttamaan ebolatartunnan leviämisen estämisessä idempään suuntaan Afrikassa. Todella ratkaiseva panostus.
- Miten suhtaudut siihen riskiin, että nyt kun uusien havaittujen tapausten lukumäärä laskee, niin vähennetään suojatoimien astetta ja toitotetaan torviin, että vaara on ohi?
Täytyisi olla jo aika tietämätön asiasta, jos luulisi vaaran olevan ohi, emmehän ole edes puolitiessä ja Ebola on edelleen maailmanlaajuinen turvallisuusuhka. On riskiä siitä, ettäAfrikassa jaruttuu tämä positiivinen kehitys. Ruotsin osalta se nyt ei merkitse sitä, että ruotsalaiset infektoituisivat, mutta epäsuorasti ebolan leviäminen muuhun Afrikkaan ja Aasiaan tulisi vaikuttamaan maailmantalouteen vahvasti negatiivisella tavalla. Mutta meitä on riittävän monta pätevää, jotka emme salli sellaisen tapahtuvan. Ainoa stabiili ebolataso on nollataso.
- Tiedän että kysymykseni ei miellytä sinua, mutta suhtaudutko optimistisesti tulevien kuukausien kehitykseen?
Tässä ei ole sijaa emotionaaliselle asenteelle. Tehtäväni on olla asiallinen. Liberian nykytilanne näyttää olevan sellainen, että havainnemme 2,5 uutta tapausta tammikuun loppuvaiheessa, runsaat 1 tapaus päivässä helmikuun lopulla ja toukokususa saanemme tartunnan leviämisen Liberiassa pysähtymään. Jos on enemmän asiantuntijoita, tämä voi tapahtua nopeamminkin. Tulevaan heinäkuuhun mennessä saattanee Länsi-Afrikan purkaus olla ohi ja maailmassa voi olla silloin jo ebolarokote.
Hans Roslingin työnä Monroviassa on pääasiallisesti tartunnansaaneiden ja heidän kontaktiensa ja virusta edelleen levittävien löytäminen. Tämä on kuin salapoliisin työtä, missä suurimpana haasteena on luoda luottamusta. On kyse siitä, että tautiin sairastuneet todellakin kertovat kaikki kontaktinsa, joita heillä on ollut, mikä ei ole mitenkään yksinkertaista. Moni pelkää taudinjäljityslistoille joutumista, koska siitä voi menettää työpaikan ja elannon. Sen takia tartunnan saaneet koettavat suojata omaisiaan ollen ilmiantamatta heitä. Mutta muistakin syistä voidaan kontakteja salata.
Jollain ebolatartunnan saaneella saattaa olla rakastajatar ja lapsikin tämän kanssa. Joku tartunnan saanut voi olla rikollinen eikä paljasta kanssarikollisiaan. Jotta ihmiset antaisivat niin arkaluontoista informaatiota, heillä tulee olla todellakin luottamusta meihin. Ja erityisen vaikeaa ebolan suhteen on , ettei meillä ole mtään hoitoa tarjottavana.
Hans Rosling oli töissä
Mosambikissa aikoinaan 1980- luvulla, kun siellä oli koleraepidemia ja halvaustaudin Konzon purkaus ja niistä kokemuksista on tänä päivänä suurta hyötyä.
- Mitä opetuksia ne jaksot antoivat sinulle?
Minä tulin oppimaan, miten työskennellä yhteiskunnassa, jossa äärettömän köyhiä ihmisiä kohtaa stigmatisoiva sairaus. Ei sitä voi vain ajaa suoraan kyliin ja slummeihin lappu kädessä ja pyytää väkeä täyttämään kyselykaavakkeita.. Sensijaan on ensin ottaava yhteyttä poliittisiin ja uskonnollisiin johtaiin ja sitten kylien paikallisiin johtajiin ja sitten joka perheen päähän. Vasta senjälkeen voi edes lähestyä tartunnansaaneita ja alkaa kartoittaa heidän kontaktejaan. Sellaisen luottamusketjun luominen ottaa aikansa.
Luottamus ei koskaan kehkeydy valtiota kohtaan tai järjestöä kohtaan, vaan niitä henkilöitä kohtaan , jotka menevät katsomaan sairastuneita. Ehkä kaikkein tärkeintä on osoittaa eloonjääneille, omaisensa menettäneille kunnioituksena ja antaa tukensa arvokkaille asianmukaisille hautajaisille.
- Mitä opetuksia tulevien epidemioiden suhteen kansainvälisestä näkökohdasta katsoen olsi siitä kuka tekee ja mitä ?
Antakaa WHO:lle kunnon perusbudjetti. Tällä hetkellä kattaa budjetti vain 15% WHO:n toiminnasta. ja siellä pitää kääntyä rahoituksessa apurahoja jakavien järjestöjen puoleen. Emme voi jättää vapaaehtoisten järjestöjen harteille suurten globaalien uhkien hoitoa. Lääkärijärjestö ( Läkare utan gränser)antaa hyviä panoksiaan saatuaan selkeästi rajatut osatehtävänsä, mutta pettymyksekseni he kieltäytyvät integroitumasta kyseisen maan tartuntatautien järjestöön.
Kaikkein positiivisn asia, mitä Liberiassa on tapahtumassa on se, että Afrikan unionilla on nyt päteviä epidemiologeja, jotka tulevat suorittamaan paikallistasolla ebolan jäljityksen.
- Liberian ohella myös Sierra Leone ja Guinea on saanut kovan iskun ebolasta. Miltä tilanne siellä näyttää mielestäsi juuri nyt?
Minä edustan täysin tätä työtäni Liberiassa ja keskityn siihen.. Meidän tehtävämme on nyt, ensimmäistä kertaa koskaan, pysäyttää täysin suurten slummikaupunkien ebolavirusleviämiset. Naapurimaat ajallaan tullevat tähän samaan haasteeseen.
- On tosiasia, että moni ebolaan sairastunut on hoitohenkilökuntaa maista, joissa on 1-2 lääkäriä sataa tuhatta asukasta kohden. Mitä seuraamuksia sairaanhoitoon tällaisesta voi tulla?
Ajan myötä maiden saatua apua niillä kyllä tulee menemään hyvin, mutta tällä hetkellä vain harva uskaltautuu pitämään yllä sairaanhoitoa. Otetaan esimerkisi lapset, jotka saavat vaikeita infektioita ja ripulia. Niitä ei voi erottaa ebolasta. Entä nainen, joka saa keskenmenon jälkeisiä vaikeita vuotoja ja tarvitsisi gynekologisen abraasiokäsittelyn akuutisti. Ennen kuin saa laboratoriovastauksen siitä, onko henkilöllä ebolatartunta, kuluu 4-5 tuntia ja jos ei taas aiemmin tehdä toimenpidettä, nainen menehtyy verenvuotoon. Sentakia on toimittava ikäänkuin hänellä olisi ebola, ja henkilö joka suorittaa operaatiota, saa pitää suojapuvun ja noudattaa kaikkia muita turvallisuustoimenpiteitä , mikä on hyvin monimutkaista. Virus on saatava juurrettua pois, jotta sairaanhoito voisi toimia hyväksyttävällä tavalla.
Hans Roslingilla on valtion varaepidemiologina puhtaasti neuvoa-antava funktio. Suurimman osan ajastaan hän on toiminut valtionepidemiologin ja tartuntatautien lääkärien kansliassa Monroviassa.
Teen tytöä runsan kymmenen hengen tiimissä ja siten me esitämme löydöt suuremmille ryhmille, joihin kuuluu myös presidentti ja hallitus.. Minun kokemuksiani tarvitaan tietoaineksen laadun ja käyttökelpoisuuden kohentamiseksi.
Joulunpyhän käytin töissä paitsi että pienen keskeytyksen teki jouluateria maan valtionepidemiologin ja hänen perheensä luona.
Ylipäätänsä olen tehnyt täällä töitä koko ajan. Sitähän varten tänne tulin, enkä tultuani sitten olekaan muta tehnyt kuin työtäni.
Mutta mitä tulee uhrautumisen hänen puoleltaan hän vakaasti painottaa : On ollut todellakin positiivinen kokemus tulla tänne. Asun hienossa hotellissa ja olen saanut kokea sanomattoman ystävällistä kohtelua kollegoilta ja saanut osaksein ystävällismielistä ja ammatillista suhtautumista, mitä harvoin aiemmin. Epämukava tunne ja pelko katosivat heti parissa päivässä. Sitten onkin ollut intellektuellisti stimuloivaa elämystä. Työtäni arvostetaan ja hyödynnetään. Voin lämpimästi suositella tänne tulemista professoreille ja köyhien yhteiskuntien epidemioihin perehtyneille muille asiantuntijoille. Ammattipätevyys, mitä tarvitaan on senioritasoa ja täällä oppii tavattoman paljon.
- Miten kauan pysyttelet siellä?
Tammikuun lopussa pidän luentoja mm. Davosin kokouksessa. Senjälkeen katson, jos minua tarvitaan edelleen. Joku toinen saattaa olla ottanut työni. Vaikuttaa siltä, että Nigerian ja Ugandan asiantuntijat tulevat avustamaan liberialaista johtoa erinomaisella tavalla.
