Enteroviruksen ja diabeteksen keskinäisestä suhteesta
Mitä ovat ENTEROVIRUKSET (EV)?
PICORNA-virukset on jaoteltu yhdeksään sukuun (genera):
Pieniä RNA viruksia
ENTEROVIRUSTEN suvusta
Tunnetuin enterovirus on poliovirus
ECHO-virukset saavat nimensä lyhennyksestä:
Uudempia EV-viruksia
EV-viruksia luokitellaan uusimman tekniikan mukaan viiteen ryhmään seuraavasti
1) POLIO-virukset
2) Ihmisen (Human) ENTEROVIRUS A
3) Ihmisen ( Human ) ENTEROVIRUS B
4) Ihmisen (Human) ENTEROVIRUS C
5) Ihmisen (HUMAN) ENTEROVIRUS D
Edelleen nämä ENTEROVIRUKSET jaetaan SEROTYYPPEIHIN.
ENTEROVIRUKSEN assosiaatiot tyyppi 1 diabetekseen (T1D)
Virusinfektion mahdollinen mekanismi T1D:n aiheuttajana
A-K Bergin abstrakti sisältöä suom.
KOMMENTTINI .
Nyt riehuu Suomessa jokin pikkulasten enterorokko joka myös vikuuttaa aikuisia ja on uutta tyyppiä. Se on siis betasoluvaara. Jokin rokote niitä vastaan olisi syytä sasda aikaan, mikä voisi hillitä diabetesepidemiaa.
- Enteroviruksen ja diabeteksen keskinäisestä suhteesta
LÄHDE: Berg Anna-Karin. Enterovirus infections of beta-cells. A mechanism of induction of type I diabetes (T1D) ? Uppsala university (2005). ISBN 91-554-6373-8. ISSN 1651-6206
Mitä ovat ENTEROVIRUKSET (EV)?
Enterovirukset kuuluvat PICORNA-virusten heimoon, johon sisältyy iso joukko ihmisille ja eläimille patogeenisia mikrobeita esim picornaviruksia ovat tavallinen vilustumisvirus, RHINO-virus ( tästä erikseen blogissa) ,
HAV, ihmisen hepatiitti A-virus ,(joka on tavallinen kontaminaatio äyriäisissä ja aiheuttaa ripulia sekä keltaisuutta),
Karjan suu- ja sorkkatautivirus AFTO virus kuuluu myös picornaviruksiin
PICORNA-virukset on jaoteltu yhdeksään sukuun (genera):
ENTERO-virukset ( suoli-)
HEPATO-virukset ( maksa-)
CARDIO-virukset ( sydän-),
RHINO-virukset ( vilustumis-)
APHTHO-virukset ( aftan aiheuttajat)
PARECHO-virukset
ERBO-virukset,
KOBU-virukset
TESCHO-virukset.
Pieniä RNA viruksia
Nämä kaikki ovat vaipattomia yksinkertaisen RNA-genomin omaavia viruksia, joita ei voi erottaa toisistaan morfologisin perustein elektronimikroskoopissa. Nimi PICORNA tarkoittaa niitten pikkuista ( pico-) kokoa (28-30 nm) ja RNA- perimäainesta, genomia. Lisäksi viimeisten tutkimusten mukaan on RHINO-virus ja EV-virus niin samantapaisia, että ne ehkä on luokiteltava uudestaan ja katsottava samaksi suvuksi.
- ENTEROVIRUSTEN suvusta
Enteroviruksilla on kaikilla samantapainen kiertokulku suolistossa ja kyky sietää matalaa pH-arvoa, mikä mahalaukussa normaalisti esiintyy. Tätä piirrettä RHINO-viruksella tosin ei ole, vaikka se muuten on samanlainen genomiltaan kuin EV.
Tunnetuin enterovirus on poliovirus
POLIO-virukset ovat enteroviruksia (EV) Sen tiedetään aiheuttavan lasten epidemisiä halvauksia, poliomyeliittejä. Rokote on tehokas, mutta on vaaraa, että rokotettuun, poliolta säilyneeseen väestöön voi iskeä mutatoitunut poliovirus tulevaisuudessa, joten poliovirus on tarkan seurannan kohteena.
Coxsackie virukset CAV, CAB, COXSACKIE A ja B virukset
Vaikea nimi Coxsackie tulee siitä N.Y-osavaltion kaupungista, jossa virus ensiksi eristettiin. CAV aiheuttaa velttohalvausta koe-eläimellä ja CAB spastista halvausta.
ECHO-virukset saavat nimensä lyhennyksestä:
ECHO sana tulee etukirjaimista enteric human cytopathogenic orphan viruses .
Uudempia EV-viruksia
ovat numeroituina numerot 68-97 ja yhä uusia on löydettävissä edelleen. Uutta luokitteluakin ollaan tekemässä, kun tiede on edistynyt virusten sekvenssien selvittämisessä.
- EV-viruksia luokitellaan uusimman tekniikan mukaan viiteen ryhmään seuraavasti
Poliovirus I, II ja III
2) Ihmisen (Human) ENTEROVIRUS A
Ihmisen A2-A8, A10, A12,A14, A16 coxsackievirukset
Ihmisen enterovirukset 71, 76, 89, 90, 91)
3) Ihmisen ( Human ) ENTEROVIRUS B
Ihmisen coxsackievirus B1-B6, A9.
Ihmisen ECHO-virus 1-7, 9, 11-21, 24-27, 29-33.
Ihmisen enterovirukset 69, 73, 74, 75, 77, 78
4) Ihmisen (Human) ENTEROVIRUS C
Ihmisen coxsackievirus A1, A11, A13, A15, A17-22, A24.
EV-D-ryhmä
5) Ihmisen (HUMAN) ENTEROVIRUS D
Ihmisen enterovirus (EV) 68, 70.
Edelleen nämä ENTEROVIRUKSET jaetaan SEROTYYPPEIHIN.
Esimerkiksi CBV-viruksilla on kuusi serotyyppiä (CVB-1-6),
Yhdessä serotyypissä voidaan havaita useita viruskantoja (STRAINS) ja niillä taas voi olla eri ominaisuuksia, joita kehittyy normaalin infektion aikana viruksen RNA:n nopean mutaatiovauhdin johdosta.
ENTEROVIRUKSEN assosiaatiot tyyppi 1 diabetekseen (T1D)
On havaittu, että T1D-patogeneesissä on korrelaatiota enteroviruksiin. Vuodenaikavariaatiota diabeteksen alkamisissa ja EV-infektioitten esiintymisissä on olemassa. Erityisesti serotyyppi CBV-4 on tällöin kyseessä. Henkilöillä, joilla on diabetesta, esiintyy enemmän CBV-4-vasta-aineita kuin muilla. Heillä esiintyy myös useimmin IgM-vasta-aineita CBV- virusta tai EV-RNA:ta kohtaan kuin muilla. Tästä voidaan päätellä, että diabeteksen alkuvaiheeseen osuu lähelle EV-infektioita.
Kun on tehty prospektiivisia seurantatutkimuksia diabeteksen riskiä omaavilla lapsilla, on saatu lisää todisteita lisääntyneestä enterovirusinfektioitten määrästä niillä, jotka sittemmin myös sairastuivat I-tyypin diabetekseen. EV- infektioita esiintyi sekä lähellä diabeteksen alkamishetkeä että jo useita vuosia aiemmin. Lisäksi infektiot olivat ajallisesti liittyneet autoantibodien ilmestymisvaiheeseen ja tämä viittaisi beeta-soluvaurion indusoituneen infektion aikana. Vaikka tällaiset tutkimukset eivät osoitakaan suoraa syy-yhteyttä EV viruksen ja T1D:n kesken, on kuitenkin kahdessa eläinkokeessa CBV-virus aiheuttanut hiirelle diabeteksen tai glukoosi-intoleranssin.
Kun on tutkittu T1D- potilaitten haimanäytteitä, havaitaan jäljellä olevisssa beeta-soluissa alfa-interferonia (alfa IFN) ja kohonneita MHC I- moduleita miltei kaikissa näytteissä, mikä pitää yhtä sen oletuksen kanssa, että virusinfektiolla on osuutta 1-tyypin diabeteksessa. Muutaman T1D- potilaalta on saatu myös Enterovirusgenomia (EV -RNA) eristettyä beetasolusaarekkeista. Kaiken kaikkiaan oletetaan beeta-solujen EV-infektion olevan osana insuliinia vaativan diabeteksen (T1D) kehittymisessä- tai se saattaa toimia sinä viimeisenä stressitekijänä, joka laukaisee kliiniset oireet esiin.
Virusinfektion mahdollinen mekanismi T1D:n aiheuttajana
Suora lyyttinen vaurio
Virus voi aiheuttaa suoran beetasoluvaurion ja hajoittaa soluja ( lyysi) Koeputkiolosuhteissa useimmat EV-kannat pystyvät hajoittamaan isoloituja beetasoluja. Lyyttisten infektioiden sarja voi asteittain johtaa beetasolujen menetykseen, mistä lopulta seuraa T1D. Lyyttinen infektio saattaa myös johtaa varhaiseen beeta-soluantigeenien vapautumiseen, mikä taas aktivoi autoimmuunit vasteet.
Immuunivälitteisen tuhon indusoiminen molekyylien samankaltaisuudella
Esim EV-epitooppi muistuttaa beetasoluantigeenia, joten ristireaktiossa immuunivaste tuhoaa beetasolujakin. Tämä mekanismi ei edes vaadi beetasolusaarekkeitten infektiota.
Mitä tulee EV-viruksiin on havaittu homologiaa CBV-proteiinin P2C ja autoantigeenien GAD65 kesken, myös EV-kapsidiproteiinin ja heat shock-protein 60 välillä, mutta asia ei ole vielä aukottomasti vahvistettu.
Jos beetasolut ja saarekkeet infektoituvat viruksesta, jokin beetasolutuhoista voisi olla tapahtunut ( ei viruksesta suoraan vaan) immuunivasteesta , joka kohdistuu suoraan virusantigeeniin.
Vauvojen rajuissa EV infektioissa on havaittun insuliittia ja EV-RNA haimasaarekkeissa. Jos virus pystyy pysyttelemään beeta-soluissa ja pitämään yllä kroonista tulehdusta, tämä voisi selittää beetasolujen hitaan progressiivisen tuhon. Tai toistuvat akuutit infektiot voivat aiheuttaa asteittaisen immuunivälitteisen beetasoluvaurion, joka on analoginen lyyttiselle vauriolle.
Haimasaarekkeen virusinfektio voi myös aiheuttaa autoimmuunisen reaktion toimimalla adjuvanttina immuunivasteiden aktivoimisessa paikallisia autoantigeenejä kohtaan.
Virus voi aiheuttaa proinflammatoristen (tulehdusta edistävien) sytokiinien erittymistä ja viruksen dsRNA:n suoraa tunnistamista, jolloin aktivoituu antigeenia esittävien solujen (APC) tehokas arsenaali ja säätää ylös HLA-II moduleita. Siitä taas tehostuu antigeenispesifinen immuunivaste paikallisessa miljöössä: beeta solu on tanner tälle tapahtumalle.
Kun samalla virus on aiheuttanut beetasolujen hajoamista ja täten beetasoluantigeeniä on päässyt vapautumaan, voi alkaa beetasolu-autoreaktiivinen immunologinen aktivaatio immunologisesti herkäksi viritetyssä miljöössä.
Beetasolussa tapahtuvan CBV-4-infektion kyky aktivoida paikallisia autoreaktiivisia T-soluja vapauttamalla beetasoluantigeenia ja tulehduksellisten vasteitten indusoiminen on voitu osoittaa koe-eläimissä (transgeenisellä hiirellä).
(Miten EV-infektio voi johtaa insuliinia vaativaan diabetekseen? - Asia vaatii laajempaa taustateorian selvittelyä, mihin väitöskirja keskittyy, mainitsee tutkija)
A-K Bergin abstrakti sisältöä suom.
Tyypin 1 diabetekseen johtava beetasolun tuhoutumisen prosessi on epätäydellisesti tiedossa ja siihen oletetaan olevan niin geneettisiä kuin miljöötekijöitä syynä. Beetasolujen enterovirusinfektioilla on ehdotettu olevan osuutta, mutta niitä ei ole paljonkaan tutkittu. Tämä väitöskirja tekee yhteenvetoa kolmesta erilaisesta COXSACKIE B4-viruskannasta, joita on havaittu ihmisten haimasolusaarekkeissa. EV- infektion vaikutuksia katsottiin ihmiskudoksista koeputkitasossa ( in vitro) ja lisäksi koe-eläimien insuliinia produsoivista solulinjoista. Lisäksi tehtiin piloottitutkimus eristetyllä ihmisen haimasolusaarekkeilla tutkittaessa antiviraalisia terapiamahdollisuuksia sellaisten tulehdusten hoidossa.
Havaittiin yhden viruskannan lisääntyvän beetasoluissa niitten funktiota häiritsemättä ainakin seitsemän päivän ajan, ja in vivo -sovellutettuna tämä merkitsee, että virus voi jäädä pysyvästi saarekkeisiin aiheuttamaan kroonista tulehdusta.
Typpioksidia (NO) indusoituu synteettisestä dsRNA:sta ja polyinosiini-polysytidyylihaposta, poly(IC), mutta ei viruksen dsRNA:sta koe-eläimen insulinoomasoluissa, kun läsnä oli gammainterferonia (IFNgamma). Tästä voi päätellä, että EV ei aiheuta typpioksidin muodostumista. Poly(IC) ei myöskään matki EV-infektiota tässä suhteessa.
EV-infektio voi aiheuttaa in vivo insuliitin Tähän oletukseen päästiin seuraavasti: Kaikki kolme tutkittua viruskantaa kykenivät indusoimaan IP-10 proteiinin tuottoa ihmisen saarekesolujen tulehduksen aikana. IP-10 proteiini on T-solun kemoatraktantti ja indusoituu IFNgamma:lla.
Antiviraalinen terapia on mahdollinen ihmisen haimasolusaarekkeelle, mutta yksi viruskanta oli resistentti käytetylle antiviraalille yhdisteelle tässä tutkimuksessa.( Anti-picornavirusaine, pleconaril).
Yhteenveto: Väitökirja esittää mahdollisen mekanismin, jolla EV-infektio vaikuttaa T1D.tä. Jos EV-infektiot indusoivat IP-10 tuotantoa ihmisen haimasolusaarekkeissa in vivo, ne rekrytoinevat immuunisoluja saarekkeisiin. Yhdessä viruksen kroonisen saarekkeissa sijainnin ja / tai viruksen indusoiman beetasolutuhon kera em seikka voi liipaista esiin immuunivälitteisen beetasolujen tuhoutumisen in vivo.
KOMMENTTINI
Nyt riehuu Suomessa jokin pikkulasten enterorokko joka myös vikuuttaa aikuisia ja on uutta tyyppiä Coxsackieviruksia . Se on siis betasoluvaara. Jokin rokote niitä vastaan olisi syytä sasda aikaan, mikä voisi hillitä diabetesepidemiaa.
A-K Bergin väitöskirja sisältää paljon yksityiskohtia, joista voinee löytyä mahdollisuuksia terapeuttiseen interventioon diabeteksen preventiossa. Monien enterovirusten osuus on poissulkematta ja joitain mahdollisia uusia rokotteita voidaan poliorokotteen lisäksikin löytää. Onhan diabetes epidemisesti lisääntymään päin, mikä viittaisi virusetiologiaan. Lisäksi näyttää olevan tärkeää hoitaa infektioita hieman tarkemmin, vaikka ei antibiootilla, niin levolla, yleiskunnon hoidolla ja stressin vältöllä sekä tasapainotetulla ruokavaliolla ainakin infektiovaiheitten aikana beetasolujen rasituksen vähentämiseksi. Onhan beeta-solu ihmiskunnan locus minor resistentiae. Vaikka ihmiskunnan kehitys menisi huippuunsa, beetasolu ei kehity omista puitteistaan samassa suhteessa. Se on jo huippuunsa erikoistunut solu. Ainoastaan ymmärrys beetasolusta ja sen vaatimuksista voi kehittyä, joten rasite beetasoluille voidaan asettaa niitten kapasiteetin mukaiseksi.
Lapsidiabetes on hyvin surettava tauti- varsinkin jos se tulee vain tuollaisesta sattumoisin saadusta tartunnasta- ja jos se voidaan estää näitä enterotulehduksia rajaamalla, niin se on joka yksilön kohdalla suuri voitto.
7.11.2007 17:23 aiheesta Picornavirusryhmä, Enterovirusryhmä ja insuliinia vaativan diabeteksen etiologia Päivitys 22.12.2008 23:58.
