Evaasiostrategiaa TBEV viruksella. IFN viive.

VIIVE antiviraaliseen  IFN-järjestelmään

Euroopassa ja Aasiassa aiheutuu vuosittain noin 10 000 vakavaa punkkisyntyistä enkefaliittia (TBE) , punkin aiheuttamaa aivotulehdusta.

 Tässä tutkimuksessa tarkastettiin TBE-viruksen tapoja  vaikuttaa antivirustyyppistä interferonia IFN- alfa/beta- esiintyikö sitä ollenkaan?  Tiedetään että tämä virus käyttää monta evaasiomenetelmää ihmis-isäntänsä suhteen. 

Tutkimuksessa käytettiin viruskantoja Neudörfl, Hypr ja Absettarov ja havaittiin, että IFN-beta transkriptit ja viruksen RNA korreloivat tarkasti keskenään. Lisäksi IFN-indusoituminen TBEV viruksesta riippui IFN-transkriptiotekijän säätelyfaktorista IRF-3. Kuitenkin jopa vahvimmin IFN-indusoitumisaktiivisuutta ja korkeimpia RNA-pituisuuksia omaava kanta osoitti  huomattavaa viivettä IRF-3:n aktivoitumisessa. Tästä johtuen TBEV saattoi pitää matalia, kynnyksen alla olevia IFN-transkriptitasoja, joten solut eivät kyenneet vapauttamaan tuottunutta  IFN interferonia. Vasta 24 tunnin päästä oli kumuloitunut sen verran riittävästi IFN- transkriptejä että saattoi tuottua havaittavia määriä erittyneitä interferoneja. 

Tämä viive IFN-induktiossa ei näytä aiheutuvan spesifisestä virusproteiinista, koska TBEV C, E, NS2A, NS2B, NS3, NS4A, NS4B, NS5 ja NS2B-NS3 sekä myös TBEV infektio itse eivät ilmennä mitään vaikutusta spesifiseen IFN-beta induktioon.

 Kuitenkin tutkijaryhmä havaitsi, että tämän  viruksen dsRNA sinänsä  on vahva IFN- vasteen esiin liipaisija, mutta sitä muotoa on vain intrasellulaarisen kalvon aitioiden sisällä. Siitä huolimatta IFN:n indusoitumisen riippuvuus IFN-promoottorin 1 stimulaatiosta ( IPS-1) samoin kuin eukaryooottisen aloitusfaktorin alfa-alayksiköstä (eIF2alpha) viittaisi jonkinlaiseen sytoplasmiseen altistumiseen jollekin määrälle viruksen dsRNA muotoa infektion myöhäisvaiheessa. 

Tutkijat pystyivät osoittamaan tällä viruksella TBEV kuten muillakin flaviviruksilla , että se järjestelee uudestaan  solunsisäisiä kalvojaan. Viruspartikkelit ja membraaniin yhteydessä olevat rakkulat ( jotka todennäköisesti edustavat virusRNA-synteesikohtia) olivat  havaittavissa endoplasmisen retikulumin sisällä. Täten ilmeisesti TBEV järjestelee uudestaan solun sisäisiä kalvoja tarjoten aitiota omalle dsRNA:lleen , joka on suurimmalta osaltaan saavuttamattomissa sytoplasmisten patogeenireseptorien tunnistamissyrityksiltä. Tämä viivyttää IFN-induktion alkuunpanoa sen verran riittävästi, että salliutuu progeniittoripartikkeleitten tuotannon alkuunpääsy noin 24 tunninkohdalla.

LÄHDE:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20554782/

J Virol. 2010 Sep;84(17):8470-83. doi: 10.1128/JVI.00176-10. Epub 2010 Jun 16.

Tick-borne encephalitis virus delays interferon induction and hides its double-stranded RNA in intracellular membrane vesicles.

Overby AK¹, Popov VL, Niedrig M, Weber F.

Author information

Abstract

Tick-borne encephalitis virus (TBEV) (family Flaviviridae, genus Flavivirus) accounts for approximately 10,000 annual cases of severe encephalitis in Europe and Asia. Here, we investigated the induction of the antiviral type I interferons (IFNs) (alpha/beta IFN [IFN-alpha/beta]) by TBEV. Using strains Neudörfl, Hypr, and Absettarov, we demonstrate that levels of IFN-beta transcripts and viral RNA are strictly correlated. Moreover, IFN induction by TBEV was dependent on the transcription factor IFN regulatory factor 3 (IRF-3). However, even strain Hypr, which displayed the strongest IFN-inducing activity and the highest RNA levels, substantially delayed the activation of IRF-3. As a consequence, TBEV can keep the level of IFN transcripts below the threshold value that would permit the release of IFN by the cell. Only after 24 h of infection have cells accumulated sufficient IFN transcripts to produce detectable amounts of secreted IFNs. The delay in IFN induction appears not to be caused by a specific viral protein, since the individual expressions of TBEV C, E, NS2A, NS2B, NS3, NS4A, NS4B, NS5, and NS2B-NS3, as well as TBEV infection itself, had no apparent influence on specific IFN-beta induction.

We noted, however, that viral double-stranded RNA (dsRNA), an important trigger of the IFN response, is immunodetectable only inside intracellular membrane compartments. Nonetheless, the dependency of IFN induction on IFN promoter stimulator 1 (IPS-1) as well as the phosphorylation of the alpha subunit of eukaryotic initiation factor 2 (eIF2alpha) suggest the cytoplasmic exposure of some viral dsRNA late in infection. Using ultrathin-section electron microscopy, we demonstrate that, similar to other flaviviruses, TBEV rearranges intracellular membranes. Virus particles and membrane-connected vesicles (which most likely represent sites of virus RNA synthesis) were observed inside the endoplasmic reticulum. Thus, apparently, TBEV rearranges internal cell membranes to provide a compartment for its dsRNA, which is largely inaccessible for detection by cytoplasmic pathogen receptors. This delays the onset of IFN induction sufficiently to give progeny particle production a head start of approximately 24 h.

PMID:

20554782

PMCID:

PMC2919015

DOI:

10.1128/JVI.00176-10

[Indexed for MEDLINE]

Free PMC Article

Suomennos 8.9. 2017