Ebolaepidemian nykytilanne ruotsalaisen lääkärin mukaan

Tänään tuli Ruotsalainen Lääkärilehti ja siinä on puhelinhaastattelu Monroviassa toimivalta ruotsalaislääkäriltä Hans Roslingilta  Hän tekee yhteenvetoa tilanteesta sanomalla, että vastalöytyneitä ebolatapauksia havaitaan tasaisesti vähenevin määrin, muta tilanne on edelleen kiperä ja työtä on jatkettava, kunnes virus on saatu juurettua pois ihmisistä.  Hans Rosling on työssä Liberian pääkaupungissa Monroviassa ja antoi haastattelun toisena joulupäivänä.  Han painottaa kokemuksen olevan  intellektuellisti  ottaen  antoisa ja  suosittelee  kaikille, joilla on todellista  asiassa tarvittavaa käytännön  kokemusta avustamaan paikan päällä.
Lokakuun puolivälistä Hans Rosling , kansanterveyden valistaja ja professori Karoliinisesta instituutista , on ollut paikan päällä Liberian pääkaupungissa Monroviassa ebolan vastaisessa taistelussa. .  Hänen osaltaan  kyse kuitenkaan  ei ole kenttätyöstä tartuttavien henkilöiden  keskuudessa. Hänen työskentelypisteensä on terveysministeriössä.  Hänen tehtävänään on kartoittaa purkaus ja  tehdä työhön runkorakennetta tunnistamalla ne, jotka ovat  saaneet ebolatartunnan ja ne, jotka ovat olleet heihin  kontaktissa, jotta voitaisiin saada viruksen leviäminen talttumaan.

Liberiaan  ja Sierra Leoneen rajoittuvalla Guinen alueella,  länsiafrikkalaisella  maaseudulla,  havaittiin ensimmäiset ebolatapaukset joulukuussa 2013. Tämä virussairaus  havaitiin ylipäätänsä ensi kerran  1970-luvun puolivälissä.  Nyt se on levinnyt  vähitellen kesän  2014 kuluessa ja muuttui sitten nopeasti katastrofaaliseksi epidemiaksi syksyn tultua.  Elokuussa tuli hälyttäviä raportteja taudin iskemistä kaupungeista, joissa nähtiin  kuolleita  pitkin katuja.  Hans Rosling ponnisteli  heit osoittaakseen  miten tärkeää olisi  ruveta nopeasti toimenpiteisiin, mutta  pahoitelee nyt ettei  vielä nopeammin alkanut  varottamisiaan. 

• Milloin käsitit, miten vaarallinen asia oli kyseessä?

Vasta syyskuussa  2014 ymmärsin, että purkauksesta oli kehkeytynyt suuri  maailmanlaajuinen turvallisuusriski.  Ratkaiseva päivämäärä oli 10. lokakuuta.  Silloin nimittäin oivalsin, ettei kukaan ymmärtänyt, mitä  Liberian epidemiassa oli tapahtumassa.  Matkustin  kotiini tapaamaan vaimoani ja kertomaan että  matkustan sinne ja kymmenen päivää myöhemmin  olin siellä paikan päällä. Kaikki  alkoi nyt tapahtua nopeaan.  Peruutin kolmen kuukauden luentoni. Karoliininen Instituutti  otti minut virkaan 26 tunniksi ja Wallenbergsäätiö päätti 48 tunnissa antaa KI:lle avustuksen työni kustannusten kattamiseksi. 
Lokakuun alun tilanteessa Liberiassa   havaittiin päivittäin sata uutta tartuntatapausta, muta siten tapahtui käännöstä.

• Miltä Liberian tilanne tänään näyttää? 

Nyt havaitsemme noin viisi tartunnansaanutta päivittäin, mutta tulee yhä vaativammaksi  saada tätä lukua laskemaan, mitä enemmän aikaa kuluu.  Nyt jo  työllemme on j hyvin korkeat vaatimukset ja tulee olemaan  suunnatoman vaikeaa löytää aivan viimeiset tapaukset ja kaikki heidän kontaktinsa.  Vieläkin on   epäonnistumisen skenaariolle ja  ebolan   endemiseksi jäämiselle tilastollisesti ajatellen  jokin  mahdollisuus.

Hans Rosling kuvaa kolme  vaihetta.
(1)  Katastrofivaihe, joka on nyt vallitsemassa  Liberiassa,
(2) " Ebola- mot- noll"-fas.  Ebolan nollaus vaihe
(3) Päätösvaihe, josa  Nolla- ebola- vaihetta suojataan naapurimaista  tulevilta uusilta  ebolatapauksilta.
Tällä hetkellä olemme  alkuvaiheissa   Ebolan nollaus faasia (2) . 
Kuten Churchill  sanoi: Tämä ei ole loppu. Tämä  ei ole edes lopun alku, mutta ehkä  alun loppu.  ( Siis  katstrofivaihe olisi nyt ohittumassa)

•  Miten voit tietää, että uusien  havaittujen  tartuntatapauksien lukumäärän väheneminen todellakin heijastaa vähentynyttä viruksen leviämistä eikä johdu  siitä, että väki välttää hoitoon tulemista  tapausten  lisääntyessä pimeästi?

Tiedämme  asian siitä, että  havaitsemme ebolaa vain muutamassa prosentissa kotona kuolleista, joista otamme näytteet.  Runsaat puolet taudin leviämisistä tulee  kuitenkin sellaisista tapauksista, joita emme tunne, joten  pimeitä tapauksia voi  edelleen olla aivan 50%.  Ongelma on moni kansainvälienen järjestö, joka itsepäisesti rakentaa suuria hoitoyksikköjä,  vaikka nyt tarvitaan toisenlaista tukea.  Ruotsalainen panostus MSB:stä saakoon suuren kiitoksen. He eivät rakentaneetkaan  suunittelemaansa   hoitoyksikköä Monroviaan, vaan sen sijaan lähettivät henkilökuntaa kaukaiseen  syrjäseutuun itäiseen  Sinoe- lääniin  auttamaan  ebolatartunnan  leviämisen estämisessä  idempään suuntaan Afrikassa.  Todella ratkaiseva panostus.

• Miten  suhtaudut  siihen riskiin, että nyt kun uusien havaittujen tapausten lukumäärä laskee, niin vähennetään suojatoimien astetta ja  toitotetaan torviin, että vaara on ohi? 

Täytyisi olla jo aika tietämätön asiasta, jos luulisi vaaran olevan ohi, emmehän ole edes puolitiessä ja Ebola on edelleen maailmanlaajuinen turvallisuusuhka. On riskiä siitä, ettäAfrikassa  jaruttuu tämä positiivinen kehitys.  Ruotsin osalta se nyt ei merkitse sitä, että ruotsalaiset  infektoituisivat, mutta epäsuorasti  ebolan leviäminen muuhun Afrikkaan ja Aasiaan  tulisi vaikuttamaan maailmantalouteen  vahvasti negatiivisella tavalla. Mutta meitä on  riittävän monta pätevää, jotka emme salli sellaisen tapahtuvan. Ainoa stabiili  ebolataso on nollataso.

• Tiedän että kysymykseni ei  miellytä sinua, mutta suhtaudutko optimistisesti  tulevien kuukausien  kehitykseen?

Tässä ei ole sijaa emotionaaliselle asenteelle. Tehtäväni on olla asiallinen.  Liberian nykytilanne  näyttää olevan sellainen, että   havainnemme  2,5   uutta tapausta  tammikuun loppuvaiheessa,  runsaat 1 tapaus päivässä  helmikuun lopulla ja toukokususa saanemme  tartunnan leviämisen Liberiassa pysähtymään. Jos on enemmän asiantuntijoita,  tämä voi tapahtua nopeamminkin. Tulevaan heinäkuuhun mennessä saattanee  Länsi-Afrikan purkaus olla ohi ja maailmassa voi olla silloin jo ebolarokote.

Hans Roslingin työnä Monroviassa on  pääasiallisesti  tartunnansaaneiden  ja heidän kontaktiensa ja virusta  edelleen levittävien löytäminen. Tämä on kuin salapoliisin työtä, missä suurimpana haasteena on luoda luottamusta. On kyse siitä, että  tautiin sairastuneet todellakin  kertovat kaikki kontaktinsa, joita heillä on ollut, mikä ei ole mitenkään yksinkertaista.  Moni pelkää  taudinjäljityslistoille joutumista, koska siitä voi menettää  työpaikan ja elannon. Sen takia tartunnan saaneet koettavat suojata omaisiaan ollen ilmiantamatta heitä. Mutta muistakin syistä voidaan kontakteja salata.
Jollain ebolatartunnan saaneella saattaa olla rakastajatar ja lapsikin tämän kanssa.  Joku tartunnan saanut voi olla rikollinen eikä paljasta kanssarikollisiaan.  Jotta ihmiset  antaisivat niin  arkaluontoista informaatiota, heillä tulee olla todellakin luottamusta meihin. Ja erityisen  vaikeaa ebolan suhteen on , ettei  meillä  ole mtään hoitoa tarjottavana.

Hans Rosling  oli töissä Mosambikissa aikoinaan 1980- luvulla, kun siellä oli koleraepidemia ja  halvaustaudin Konzon purkaus ja niistä kokemuksista   on tänä päivänä suurta hyötyä.

• Mitä opetuksia ne jaksot antoivat sinulle? 

Minä tulin oppimaan, miten työskennellä yhteiskunnassa, jossa  äärettömän köyhiä ihmisiä kohtaa  stigmatisoiva sairaus.  Ei sitä voi vain  ajaa suoraan kyliin ja slummeihin lappu kädessä ja pyytää väkeä täyttämään kyselykaavakkeita..  Sensijaan on ensin ottaava yhteyttä poliittisiin ja uskonnollisiin johtaiin ja sitten kylien  paikallisiin johtajiin  ja sitten joka perheen päähän.  Vasta senjälkeen voi edes lähestyä tartunnansaaneita  ja alkaa kartoittaa heidän kontaktejaan. Sellaisen luottamusketjun  luominen ottaa aikansa.
Luottamus ei koskaan kehkeydy valtiota kohtaan tai järjestöä kohtaan, vaan niitä henkilöitä kohtaan , jotka menevät katsomaan  sairastuneita.  Ehkä kaikkein tärkeintä on  osoittaa  eloonjääneille,  omaisensa menettäneille  kunnioituksena   ja antaa tukensa   arvokkaille asianmukaisille  hautajaisille.

• Mitä opetuksia  tulevien epidemioiden suhteen   kansainvälisestä näkökohdasta katsoen olsi siitä  kuka tekee ja mitä ?

 Antakaa WHO:lle   kunnon perusbudjetti. Tällä hetkellä  kattaa budjetti vain 15% WHO:n toiminnasta. ja siellä  pitää kääntyä rahoituksessa   apurahoja jakavien järjestöjen puoleen.  Emme voi jättää vapaaehtoisten järjestöjen harteille  suurten globaalien uhkien  hoitoa.  Lääkärijärjestö ( Läkare  utan gränser)antaa hyviä panoksiaan saatuaan  selkeästi  rajatut  osatehtävänsä, mutta pettymyksekseni he kieltäytyvät  integroitumasta  kyseisen maan  tartuntatautien järjestöön.


Kaikkein positiivisn asia, mitä  Liberiassa on tapahtumassa on se, että Afrikan  unionilla on nyt päteviä epidemiologeja, jotka tulevat suorittamaan paikallistasolla ebolan jäljityksen.

•  Liberian ohella myös Sierra Leone ja Guinea on  saanut   kovan iskun ebolasta. Miltä tilanne siellä  näyttää mielestäsi  juuri nyt?

Minä edustan täysin  tätä työtäni Liberiassa ja keskityn siihen.. Meidän tehtävämme on nyt, ensimmäistä kertaa koskaan,  pysäyttää täysin suurten slummikaupunkien  ebolavirusleviämiset. Naapurimaat ajallaan tullevat  tähän samaan haasteeseen.

• On tosiasia, että  moni ebolaan sairastunut on hoitohenkilökuntaa  maista, joissa on 1-2 lääkäriä  sataa tuhatta  asukasta kohden. Mitä seuraamuksia sairaanhoitoon tällaisesta voi tulla?

Ajan myötä maiden saatua apua  niillä kyllä tulee menemään  hyvin, mutta tällä hetkellä  vain harva  uskaltautuu  pitämään  yllä sairaanhoitoa.  Otetaan esimerkisi lapset, jotka saavat vaikeita infektioita ja ripulia. Niitä  ei voi erottaa ebolasta. Entä  nainen, joka saa keskenmenon jälkeisiä vaikeita vuotoja  ja tarvitsisi gynekologisen abraasiokäsittelyn akuutisti.  Ennen kuin saa laboratoriovastauksen  siitä, onko  henkilöllä ebolatartunta,  kuluu 4-5 tuntia ja jos ei  taas aiemmin  tehdä toimenpidettä, nainen menehtyy verenvuotoon.  Sentakia on toimittava ikäänkuin hänellä olisi ebola, ja henkilö joka suorittaa operaatiota, saa   pitää suojapuvun ja noudattaa kaikkia  muita turvallisuustoimenpiteitä , mikä on hyvin monimutkaista.  Virus on saatava juurrettua pois, jotta sairaanhoito voisi toimia  hyväksyttävällä tavalla.

Hans Roslingilla  on  valtion varaepidemiologina  puhtaasti neuvoa-antava  funktio. Suurimman osan ajastaan  hän on toiminut valtionepidemiologin  ja  tartuntatautien  lääkärien kansliassa Monroviassa. 
Teen tytöä  runsan kymmenen hengen tiimissä ja siten  me esitämme löydöt suuremmille ryhmille, joihin kuuluu myös  presidentti ja hallitus..  Minun kokemuksiani tarvitaan  tietoaineksen  laadun  ja käyttökelpoisuuden kohentamiseksi.
Joulunpyhän  käytin töissä paitsi että  pienen keskeytyksen teki  jouluateria maan valtionepidemiologin  ja hänen perheensä luona.
Ylipäätänsä olen  tehnyt täällä töitä koko ajan. Sitähän varten tänne tulin, enkä  tultuani sitten  olekaan muta tehnyt kuin työtäni.
Mutta  mitä tulee uhrautumisen  hänen puoleltaan  hän vakaasti painottaa  : On ollut todellakin positiivinen kokemus tulla tänne. Asun hienossa hotellissa ja  olen saanut kokea  sanomattoman ystävällistä kohtelua  kollegoilta  ja saanut osaksein ystävällismielistä ja ammatillista   suhtautumista, mitä harvoin  aiemmin.  Epämukava  tunne ja  pelko katosivat heti  parissa päivässä. Sitten onkin ollut intellektuellisti stimuloivaa elämystä.  Työtäni arvostetaan ja hyödynnetään.  Voin lämpimästi suositella tänne tulemista professoreille ja köyhien yhteiskuntien  epidemioihin  perehtyneille muille  asiantuntijoille. Ammattipätevyys, mitä tarvitaan on senioritasoa ja täällä oppii tavattoman paljon.

• Miten kauan pysyttelet siellä?

 Tammikuun lopussa pidän  luentoja mm. Davosin kokouksessa. Senjälkeen  katson, jos minua tarvitaan edelleen. Joku toinen saattaa  olla ottanut työni.   Vaikuttaa siltä, että Nigerian ja Ugandan  asiantuntijat  tulevat avustamaan liberialaista johtoa erinomaisella tavalla.