Terveitten monosyyttien uusi luokittelu kolmeen alaryhmään

Vuodelta 2011 on artikkeli monosyyttein luokitelusta tunnusmerkkien perusteella.

LÄHDE: 

Blood. 2011 Aug 4;118(5):e16-31. doi: 10.1182/blood-2010-12-326355. Epub 2011 Jun 7.

Gene expression profiling reveals the defining features of the classical, intermediate, and nonclassical human monocyte subsets.Wong KL¹, Tai JJ, Wong WC, Han H, Sem X, Yeap WH, Kourilsky P, Wong SC.

Tiivistelmästä, suomennosta, Abstract

•  On uusi virallinen ihmismonosyyttein alaryhmien luokittelutapa. Siinä ne jaetaan kolmeen alaluokkaan, klassiseen, välimuotoiseen ja ei-klassiseen luokkaan.

Klassisten monosyyttein tunnukset ovat: (Cluster of Differentiation , CD)
(CD14(++)CD16(-)
Monosyyttien väliluokan tunnukset ovat:
(CD14(++)CD16(+))
Ei klassisten monosyyttein tunnukset ovat:
 (CD14(+)CD16(++))

New official nomenclature subdivides human monocytes into 3 subsets: the classical (CD14(++)CD16(-)), intermediate (CD14(++)CD16(+)), and nonclassical (CD14(+)CD16(++)) monocytes.

•  Tämä luokittelu antaa uusia haasteita, koska  monosyyttein heterogeenisyys tqavallisesti  ymmärretään lähinnä perustuneena kahteen alaluokkaan CD16(-) ja  CD16(+) monosyyteihin.

This introduces new challenges, as monocyte heterogeneity is mostly understood based on 2 subsets, the CD16(-) and CD16(+) monocytes.

•  Tässä artikkelin työssä tutkijat perusteelliseti määrittelivät nämä kolme monosyyttien alaluokkaa  käyttäen microarray-ja  flow cytometry- menetelmiä produktioanalyysissä.  He  havaitsivat , että väliluokan monosyytit ilmenivät  suurena geenienemmistönä (87%) ja pintaproteiinipitoisuuksissa, jotka  olivat   klassisten ja ei-klassisten monosyyttein pitoisuuksien väliltä.

 Here, we comprehensively defined the 3 circulating human monocyte subsets using microarray, flow cytometry, and cytokine production analysis. We find that intermediate monocytes expressed a large majority (87%) of genes and surface proteins at levels between classical and nonclassical monocytes.
 This establishes their intermediary nature at the molecular level.

• Havaitsimme lähisuhdetta  välimuotoisten ja ei-klassisten monosyyttein kesken  niitä erottavien piirteitten myötä.

  Välimuotoiset monosyytit  ilmensivät korkeimmat pitoisuudet  MHC II, CFRalfa2 ja CLEC10A. 
Nonklassiset monosyytit erottuivat  sytoskeletoninsa geenien uudelleenjärjestymisestä, inflammatoristen sytokiinien tuotannosta ja  CD294 ja Siglec 10 pintaexpressioltaan.
Lisäksi havaitsimme uusia piirteitä klassisista monosyyteistä_ AP-1 transkriptiofaktorigeenejä, CLEC4D ja IL-13Ralfa1 pintaexpressiota.

 We unveil the close relationship between the intermediate and nonclassic monocytes, along with features that separate them. Intermediate monocytes expressed highest levels of major histocompatibility complex class II, GFRα2 and CLEC10A, whereas nonclassic monocytes were distinguished by cytoskeleton rearrangement genes, inflammatory cytokine production, and CD294 and Siglec10 surface expression. In addition, we identify new features for classic monocytes, including AP-1 transcription factor genes, CLEC4D and IL-13Rα1 surface expression. 

•  Tutkijat havaitsivat lisäksi näyttöä  kolmen alaryhmän monosyyttein kesken  esiintyvästä kehityksellisestä suhteestä mihin kuuluu  asteittaiset  muutokset  kypsytysgeeneissä ja pintamerkitsijöissä.  Tarkasti määrittelemällä kolmen alaryhmän monsyytit terveyden vallitessa tutkijat nopeuttavat   kohteen tunnsitamista ja  poikkeuksien   yksityiskohtaisia analyysejä , joita saattaa eri taudien aikana monosyyttialaryhmissä tapahtua.

We also find circumstantial evidence supporting the developmental relationship between the 3 subsets, including gradual changes in maturation genes and surface markers. By comprehensively defining the 3 monocyte subsets during healthy conditions, we facilitate target identification and detailed analyses of aberrations that may occur to monocyte subsets during diseases.

Free full text
Suom. 24.11. 2014 

HUOM:  
EBOV . GP1,2 tekee interaktion isäntäsolun integriiniin ITGAV/alfa-V ja CLEC10A.
 Se myös sitoutuu ihmisen CD209 ja CLE4M , kollektiivisella nimellä  DC- SIGN(R)  sekä myös ihmisen FOLR1 reseptoreihin.